Kuuletko?

Hei taas!
Tällä kertaa minulla on mukanani kaksi uutta asiaa: uusi kuvatarina sekä eräs pieni olento, jonka esittelen tämän postauksen lopussa. Säästäkäämme selitykset siis loppuun!

- - -

picfic; Tähdenlento
[ Posliininukke, osa 1 ]

Kaikki mainittavat tarinat alkavat yleensä tavalla tai toisella kauniisti. Ne kertovat sinisistä silmistä ja valkoisista siivistä, unelmista, ystävyydestä.

Tämä ei ole yksi niistä tarinoista. Tämä tarina alkaa päänsäryllä. Se ei ehkä ole kaunista eikä hienoa, mutta kuten tulette huomaamaan, se riittää muuttamaan monia asioita.

Avalon: Ei kai taas? *vilkaisu Liliaan* Sinun pitäisi ihan tosissaan mennä kertomaan tuosta jollekulle. Onhan täällä lääkäreitä.

Lilia: Ei käy. Tämä on erilaista, eivät he osaisi auttaa. Minä kyllä pärjään.



Avalon: Normaali päänsärky ei kestä noin kauaa! *mulkaisu*

Lilia: Kai minä nyt sen olen huomannut, pidätkö minua tyhmänä? *huvittunut silmien pyöräytys*



Lilia: Olen minä pahempaakin käynyt läpi. Ei tässä ammattilaisia tarvitse alkaa yhden päänsäryn vuoksi vaivaamaan, okei?

Avalon: Ei se siitä ole kiinni. Lääkärithän ovat töissä sitä varten, että voisivat olla avuksi. Mennään nyt vain.



Lilia: Sinä et nyt ymmärrä. *syvä huokaus*

Avalon: Ja miten niin muka en? *istuutuu sohvalle* Minulle tärkeä ihminen on saanut jostakin pitkäkestoisen päänsäryn, ja siitä on hankkiuduttava eroon. Mikä tuossa muka on vaikeasti ymmärrettävää?



Lilia: *huokaisu* Hyvä on, minä sanon tämän nyt suoraan. Sinä olet elämäsi aikana kokenut niin hirveitä asioita, että tuntuisi naurettavalta nostaa tällainen meteli yhdestä muutaman päivän kestäneestä päänsärystä. *surumielinen naurahdus*

Avalon: Muutaman? Minä puhuisin jo viikoista! Enkä minä -



Lilia: Ei, sinä et nyt todellakaan ymmärrä! Jos menisin lääkäriin, sinähän vain nauraisit minulle päin naamaa! Sinua käytettiin ihmisshakkinappulana, Avalon. Luuletko päänsärkyni olevan mitään sen rinnalla?

Avalon: *haukkoo henkeään* Lilia! Mitä sinä oikein puhut? Enhän minä voisi -



Lilia: *nousee ylös* Minä tiedän kyllä. Tiedän kyllä, mitä sinä ajattelet.

Avalon: No et näytä tietävän, jos oletat, että halveksin sinua. Olen huolissani, jos et ole sattunut havaitsemaan! En halua, että minulle tärkein ihminen joutuu kärsimään vähääkään.

Lilia: *silmät kiiltävät raivosta* Niin, vähääkään. Siinä se taas tuli.



Avalon: *hämmentynyt tuijotus* Mikä sinua oikein vaivaa? Käyttäydyt ihan kuin olisin tehnyt sinulle jotakin anteeksiantamatonta. Yleensähän minä olen meistä se, joka on epäkohtelias. Ei tämä ole lainkaan tapaistasi.



 Lilia: *puristaa kätensä nyrkkiin* Et ehkä ole havainnut sitä, mutta minäkin omaan kyvyn ilmaista tunteitani ihan siinä missä muutkin! Lakkaa aliarvioimasta minua! *lähtee juoksemaan*

Avalon: Lilia! Lilia, hei, odota nyt!

- - -

Lilia: *kuuntelee tuulen huminaa* Mitä ihmettä oikein olen tekemässä? Avalon on oikeassa, ei ole koskaan ollut tapaistani ruveta valittamaan kuin lapsi. *huokaus*

Lilia: Tällaista tämä on ollut jo pitemmän aikaa. Miksei kukaan kertonut minulle, että ihmisenä oleminen ei olekaan aivan niin helppoa? Enhän minä osaa hallita edes omia tunteitani!

Niin kuin minä nyt voisin tuosta vain kertoa Avalonille, mitä tämän päänsäryn taustalla oikeasti on. En halua vaivata häntä, mutta onko töykeä käytökseni sitten yhtään sen oikeutetumpaa?

*takaa kuuluu tömähdys*

Lilia: Hmm?



Hän saapui keskuuteemme kuin tähdenlento. Yllättäen ja varoittamatta, mutta silti kenelläkään ei ollut siihen mitään sanomista. Hänen kädessään oleva pieni nukke tuntui hymyilevän minulle irvokkaasti, ikään kuin ilkkuen sitä, mitä tulisi pian tapahtumaan.

Lilia: Oh? *tuijottaa tyttöä* Kuka sinä olet?

Onpa kaunis. Omituinen nukke hänellä tosin, mutta mikäpä minä olen sanomaan...



Lilia: *koskettaa tytön päätä* H-hei, oletko aivan kunnossa?

?: *hätkähtää*



En vielä silloin tiennyt, miten suuri merkitys hänen katseellaan oli.

?: *avaa silmänsä* ...

Lilia: *säpsähtää* Nuo silmät... kuka hän oikein voi olla?

- - -



Tosiaan, tänne tupsahti tällainen kaveri 22.10! Kyseessä on toinen kahdesta ultimate grailistani, Pullip Eos, kuten huomata saattaa. Neiti tunnetaan nimellä Edriel Faith, ja tulette kuulemaan hänestä lisää uuden kuvatarinan myötä. Bongasin tytön Huuto.netistä, enkä voisi olla onnellisempi. ♥ Onhan tuota pientä odotettu nyt sen kuusi vuotta, ja vihdoinkin hän on täällä. (Vaikka nukesta huutaminen menikin loppujen lopuksi taisteluksi, kuten pelkäsinkin, jokainen panikoitu minuutti oli sen arvoista.)

Entäpä uusi kuvatarina? Eihän minun edes pitänyt tehdä sellaisia enää... *piiloutuminen* Ahem, joo, näyttäisi siltä, että minua on turha yrittää pitää erossa kuvatarinoiden suunnittelemisesta. :'D (Moi, olen suunnitellut lähiaikoina kaksi tulevaa...) Tämä uusi tarinakokonaisuus tulee kulkemaan nimellä Posliininukke, ja nimen merkitys varmaankin selkenee, kunnes saan juonen kunnolla potkaistua käytiin. 8) No, tulette joka tapauksessa kuulemaan Edrielistä ja Lilian sekä Avalonin hieman viilenneistä väleistä vielä tarinan aikana.

Ensi kertaan!

- Sara