keskiviikko 6. marraskuuta 2024

Eliaksesta ja Mikaelista

 

Moikka!

Puhuin vähän aikaa sitten täällä Eliaksen hahmosta. Multa toivottiin poikien rakkaudentunnustuskohtaa, joten ajattelin postata tämän luvun tänne! Tämä on tosi tärkeä käännekohta heidän elämässään. Kirjoittelin tätä lukua kesällä <3 Suurin osa tästä tarinasta on kirjotettu kesällä. Mulla ei oo varmaan koskaan ollut näin hauskaa ja rentoa tarinan kanssa! Hetkiemme kudelma on mun rakkauslapsi <3

Huomioittehan sisältövaroitukset. Tässä puhutaan avoimesti esim. kuolemisesta. Pohjavirehän tässä on positiivinen, mutta silti. Masennus on kuitenkin olennainen teema tarinassa.

SV: itsemurha mainittu

En tiiä pitääks siit mainita, mutta pojilla ei oo ikinä kovin säädyllistä kielenkäyttöä sgdgdffdf editoin siis ihan valehtelematta varmaan 20 vittua pois tosta koko tarinasta

__

Elias ei jaksa pukea ulos kunnollista toppatakkia. Hänen mukaansa hänen tulee kuuma joka tapauksessa. Harmaata kauhtunutta pipoa hän pitää päässään aina sisälläkin. Elias nappaa minut käsikynkkään kuin aviopuolison ja nauran eleelle, vaikka koko kehoni huutaa.

”Missä Miksu sun kaulahuivi on?”

”Jätin sen varmaan kotiin.”

”Voi hiton idiootti. Venaa.” Elias kiskoo omansa ja sitoo sen tiukasti kaulaani. Se on väriltään täysin riidoissa maanläheisen asuni kanssa, ja hän tietää sen, mutta sitoo sen silti. ”Ja et sano mitään tosta ruman sinikeltaisesta, okei? Se lämmittää sua nyt, saatana. Kerrankin en anna sun vaan kuolla muodin vuoksi. Heität henkesi tuota menoa.”

”En mä nyt niin helpolla.”

”Et tule vuodenvaihteessa kipeeksi, en anna sun. Koita nyt vaan kestää se ruma huivi.”

”Mä en hei ole valittanut yhtään!” Tökkään Eliasta kylkeen. ”Kiitos. Mulla on tosi kylmä.”

”No voi aijaa! Joku taisi sanoa sulle asiasta ennen kuin lähdettiin.”

Elias ryhtyy tonkimaan jo ajat sitten ovensa sulkeneen kaupan turkoosia ilmaiskangaskassia. Sen pohjalta hän löytää ruttuiset, hieman kyljestä purkavat itse kudotut tumput. Minusta pääsee epäuskoinen nauru.

”Et oikeesti ottanut tollasia mukaan. Ethän sä ikinä käytä hanskoja.”

”En mä näitä itseäni varten ottanutkaan.”

Elias tarttuu minua reippaasti käsistä ja pujottaa tumput käsiini. Puristan sormet myttyyn lämmittääkseni sormiani edes hivenen. Pudistelen päätäni. En tiedä, miten rinnallani voi edelleen seistä ihminen, joka kantaa vanhan kaupan kangaskassissa virttyneitä tumppuja ihan vain voidakseen tarpeen tullen lämmittää minua.

Seisomme jonossa odottamassa ilmaista makkaraa, jota jaetaan uutena vuotena ensimmäisille paikalle saapuville. Ihmispaljous huvittaa minua, ja ryhdyn pohtimaan, kuinka paljon nopeammin nämä kaikki sankarit olisivat kotona, jos ostaisivat makkaransa kaupasta.

”Tää on niin tällanen me-juttu taas”, Elias hymähtää. Hänen henkensä höyryää ja kasvonsa punertavat, mutta hän ei osoita merkkiäkään siitä, että hänellä olisi kylmä. ”Olla nyt uutena vuotena jossain saakelin makkarajonossa.”

”No tottakai. Keksitkö muka jotain parempaa?”

”Kieltämättä en. Ja sä olet kaiken lisäksi vielä kasvisruokaorientoitunut…”

”Kerran vuodessa voin sun kanssa syödä makkaraa. Se on elämys.”

Lempeä ilkikurisuus Eliaksen katseessa saa minut viimein murtumaan. Kirkas tähtitaivas tuo mukanaan pakkasen, hengityksemme höyryää ja meitä ympäröivien ihmisten tasainen puheensorina kietoutuu peitoksi ympärillemme.

”Elias.”

Elias jatkaa eilisestä pelisessiostaan kiihkoilemista eikä keskity ääneeni.

”Elias.”

Hän hätkähtää ja kääntyy suuntaani.

”Hmm? Kaikki hyvin? Näitkö sun eksän jossain?”

Onnistun hymähtämään, vaikka tiedän, että huoli Eliaksen äänessä on aitoa. Pudistan päätäni. Tähdet ovat hiljaa. Ihmisten äänet jäävät taustalle.

”Mä olisin tappanut itseni tänä kesänä, jos sua ei olisi.”

Ihmisiä kulkee ohi kasvottomana massana. Eliaksen piirteet hajoavat, en saa niistä enää kiinni. Silitän hänen kämmentään. Minä olen se, joka lohduttaa.

”Mitä? Mikael, mitä?”

”Olin kirjoittanut kirjeet valmiiksi. Silloin aiemmalla kerralla kirjoitin vain Varpulle, mutta nyt kirjoitin teille molemmille. Olin päättänyt, että en näkisi enää syyskuuta. En jaksanut enää yksiäkään lehdettömiä puita.”

”Mikael…”

En muista, milloin olen viimeksi nähnyt Eliaksen itkevän. Sen on täytynyt olla lukiossa ellei jo sitä aikaisemmin. Minä vain räpyttelen silmiäni, sisimpäni on lauluton ja tyyni.

”Ajatus susta oli ainoa asia, joka piti mut täällä. Vaikka juuri silloin mä hiljenin enkä jaksanut laittaa viestejä, silti.”

Se istuu kurkunpäälläni ja odottaa. Suljen hetkeksi silmät. Taivas on niin kaunis tänään.

”Mä rakastan sua, Elias.”

Avaan silmäni ja tiedän, että hän tietää.

”Rakastan sua.” Nielaisen.

”Mäkin rakastan sua.”

”Ei, kun…”

Irrotan hänen kädestään. Yllättäen en voi pitää siitä kiinni.

”Mä olen rakastunut suhun.”

Ensimmäistä kertaa vuosiin Elias ei reagoi tyrmistykseen epämääräisellä naurulla.

”Mitä?”

”Sitä mä olen pitänyt sisälläni kaikki nämä vuodet, mutta mä en jaksa enää. Mulla ei ole enää mitään menetettävää. Mä tiedän, että tämä muuttaa ihan kaiken ja varmaan mutkistaa joka ikistä asiaa välillämme, mutta en ole jaksanut enää ajatella elämää. Mä olen rakastunut suhun ja mä haluan sanoa sen ääneen.”

Elias sulkee kyynelistä täyttyvät silmänsä ja pyyhkii niitä. En ole pitkään aikaan kiinnittänyt huomiota siihen, kulkeeko joku ohitse. Eliaksen lämmin vartalo painautuu minua vasten ja puristaa tiukasti. Vasta silloin huomaan itkeväni itsekin.

”Mäkin rakastan.” Hänen äänensä on kaikesta paljas. ”Sua.”

”Elias?”

Kohotan pääni kohdatakseni hänen kasvonsa. Hän sipaisee kylmää poskeani ja eleen hellyys on hukuttaa minut alleen.

”Mä en vaan koskaan…” Eliaksesta pääsee turhautunutta tuhinaa. ”Ei vittu. Mennäänkö kämpille? Ei me tässä voida…”

Huomaan naurahtavani. Nyökkään.

”Mennään.”

Elias taluttaa minut kädestä pitäen takaisin kotiin. Hän ei päästä hetkeksikään irti. En kiinnitä huomiota ohikulkijoihin, tunnen vain hänen kätensä lämmön ja katson tähtiä, jotka loimuavat kirkkaampina kuin koko talvena. Pakkanen kiristää poskia, mutta Eliaksen käsi on lämmin. Se on porttini tähän maailmaan.

Eteisessä on pimeää ja liikaa kenkiä. Kompastelen tunteissani, käteni on kuuma ja poskeni punottavat, mutta eivät vain pakkasen takia. Elias tuijottaa minua epäuskoisena. Kyyneliä on kuivunut hänen kasvoilleen.

”Oletko sä tosissasi?”

”Tietenkin.” Nielaus. ”Oletko sä?”

Elias nyökkää. Eleessä on jotain niin hienovaraista, että saan väristyksiä. Tällä kertaa Elias on se, joka ei uskalla katsoa minua silmiin.

”Mä en nyt yhtään tiedä, mitä mun pitäisi sanoa”, Elias sanoo haroen tutusti tukkaansa. Hän tekee niin aina, kun ei tiedä, minne laittaa kätensä. ”Tää on nyt varmaan joku mun kuumeuni. Eihän tällasta… et sä…”

”Olen rakastanut sua ihan alusta asti.”

”Sulla oli poikaystävä lukiossa.”

”Joo, se oli virhe ja mä en ole prosessoinut näitä tunteita ennen tätä vuotta. Olen puhunut niistä terapiassa.” Naurahdan ja kävelen peremmälle asuntoon. En uskalla laittaa valoja muualle kuin keittiöön, ne pilaisivat kaiken. Elias sytyttää tutut siniset led-valonsa TV:nsä ympärille.

”Terapiassa? Oikeesti?”

”Mun terapeutti tiesi ennen mua.”

”Mä en nyt jotenkin prosessoi tätä yhtään.”

”Don’t worry, et ole ainut…”

Istumme sohvalle, mutta meistä kumpikaan ei koske toiseen. Aina jompi kumpi on tökkimässä tai nojaamassa, mutta nyt etäisyys välillämme sattuu joka raajassa.

”Elias… Mä olin tosissani. Olisin tappanut itseni viime kesänä, jos sua ei olisi. Sä et ymmärrä sitä yhtään. Omaa valoasi. Sussa on ihan kaikki. Sä olet kaikin tavoin upein ihminen ikinä, mutta et ole koskaan tajunnut sitä itse.”

”Mikael, mä… Mä en oikeasti ymmärrä yhtään. Miten sä voit…” Elias lyö kädet reisilleen. ”Sä voisit saada ihan kenet vaan! Mitä hittoa sä nyt mulle siinä selität? En mä ole sellanen hottis äijä, jollaisista tykkäät aina, mä oon… tämmönen vaan.”

”Lopeta! Juuri tuota mä meinaan! Sä et yhtään näe itseäsi ihmisenä, josta kukaan voisi olla romanttisesti kiinnostunut. Se ärsyttää mua.”

”Mutta enhän mä virallisesti mikään adonis ole, todellakaan.”

”No pitäskö sun muka olla? En mä halua mitään sellaista, mä haluan…”

Koko kehoni on yhtäkkiä tulessa. Kasvojani kuumottaa, kun katson Eliasta pitkään. Tunnen itseni teiniksi jälleen. Jotkin teini-iän ihastukseni saivat minut tuntemaan näin, kun nostivat pudonneen kynäni lattialta.

Rauhoitu. Se on Elias vain. Maailman tutuin Elias.

”Mä en tiedä, pitäisikö mun suuttua sulle. Et sä nyt voi ajatella musta noin, ei se käy. Ei ihmiset ajattele musta sillä tavalla, varsinkaan sä.”

”En nyt suostu kuuntelemaan tuollaista.”

”Mä olen vuosia ajatellut sua, mutta en ole edes halunnut hyväksyä sitä tosiasiaa, että mulla on sellaisia ajatuksia. Mä paljon mieluummin puhun sulle animetisseistä ja siitä, että yksikään oikea nainen ei jaksaisi mun elämäntyyliä minuuttiakaan. Se tuntuu paljon turvallisemmalta kuin ajatuskin siitä, että maailman upein ihminen missään universumissa edes harkitsisi jotain mun suhteeni.”

Haukon henkeäni.

”Siis, et ihan tosissasi ole kaiken tän aikaa…”

”Jep.” Hän nyökkäilee useita kertoja. ”Ihan kokoajan.”

”Luoja! Hiton idiootti, voi saatana.”

Eliaksen nauru halkoo tiensä huoneen hämärään, ja hetken kaikki on paremmin.

”Mä en edes tiennyt, että sä tykkäät miehistäkin.”

”No tottakai! Puhunko niin aggressiivisen paljon animetisseistä, että tämä meni sulta jotenkin ohi?”

”No öö, JOO! Kommentoit kaikkia jätkiä mun kanssa aina niin objektiivisesti, että mä kelasin sen olevan vaan sellaista ystäväsolidaarisuutta. Tiedätkö, kun kaverin kaikkia kohteita pitää kommentoida ’tosi söpöiksi’, vaikka ne eivät olisi yhtään söpöjä.”

”Voi luoja, en mä ole noin tylsä…”

”Et niin, mutta en mä uskaltanut koskaan kysyä! Mitä mä olisin sitten tehnyt, jos sun vastaus olisi ollut jotain tasoa ime yksiksesi kyrpää! Then what!”

”LOPETA…”

Nauramme molemmat sohvalla niin, että lopulta valun luontaiseen asentooni Eliaksen syliin. Emme silti kumpikaan uskalla koskettaa toisiamme. Olemme kuin ala-asteella, kun ihastus hipaisee vahingossa ruokajonossa. Pudistan päätäni.

”Ei hitto, tämä on ihan kauheaa”, huokaan. ”Miten mun on tarkotus operoida tän kanssa? Kukaan ei missään koskaan sano, miten parhaaseen ystävään rakastuminen toimii. Ollaan tunnettu kymmenen vuotta, en mä voi yhtäkkiä ruveta limpsuttamaan sua, ei semmonen käy.”

”Vai käykö?”

”Yääähhh…”

”Ei vaan, en mä tiedä. Olen ihan pihalla siitä, mitä nyt tapahtuu. Mulla on ihan hysteerinen olo. Tämä on aika kamalaa, en ymmärrä.”

Naurahdan kuivasti. Tahtoisin kurottaa painamaan suudelmia hänen huulilleen, mutta pelkään säikäyttäväni hänet pois. Ei meistä ole sellaiseen. Meidän eleemme ovat puhtaan veljellisiä. Silloinkin, kun hän pitää minua sylissä ja rapsuttaa tukkaani.

”Mikael…”

Eliaksen ääni pehmenee.

”Mä en ikinä unohda sitä, mitä sanoit tuolla ulkona.”

Nieleskelen. Katseemme kohtaa jälleen, ja tällä kertaa välissämme ei ole harsoa. Hän näkee minut suoraan ja minä tiedän, että ei ole mitään, mitä minun tarvitsisi häneltä peittää.

”Elias…”

Elias vetää minut kyljestä lähemmäs. Tunnen olevani vielä aivan nuori, täysin vieras toisen kosketukselle. Elias silittää hellästi poskeani ja jättää toisen kätensä leualleni. Me molemmat naurahdamme, tilanne on absurdi. Annan hänelle pienen nyökkäyksen, niin pienen, että sen voi vapaasti tulkita miksi tahansa muuksi eleeksi. Elias sulkee silmänsä ja vetää minut varoen lähemmäs. Hänen huulensa ovat vielä aavistuksen kylmät, kun painan omani niille. Kaikki tapahtuu hitaasti, me olemme uusia toistemme iholla. Huulemme opettelevat, kuinka kaiken kuuluu mennä. Minua naurattaa, kun emme onnistu löytämään rytmiä. Sallin itseni olla kuten teinit jälleen, sallin itseni olla hukassa ja hämmentynyt.

Elias pitää minusta tiukasti kiinni vielä suudelman lakattuakin.

”Tämä on ihan tosi absurdia, sano mun sanoneen”, Elias puuskahtaa pudistellen päätään. ”Sori, mun, köh, suunnaton kokemukseni paistaa varmaan. Ammattitasoahan mä tässä jo siis olen, kuten näit.”

”Idiootti”, moitin ja painan kevyen suukon hänen suulleen. ”Ei oo mitään hätää.”

Tiedän, että olen hänen ensimmäisensä. Silitän hänen poskeaan enkä saata uskoa, että saan viimein tehdä niin. Jokin pitkään uinunut sisälläni tempoo kovaa, niin kovaa, että se miltei sattuu. Olen ehtinyt unohtaa, miltä se tuntuu. Se ei ole käynyt kehossani ikuisuuksiin, ja huomaan itkeväni, kun viimein tunnistan sen.

Onni.

Minä olen onnellinen.

lauantai 2. marraskuuta 2024

Lumi yllätti nukkeilijat

^ Tai ei oikeestaan, itse ainakin osasin säätiedotuksen perusteel odottaa, mut hei. Silti

Moi!

Tänne saapui ensilumi 🤍 Oon tässä nyt viikon sairastanut mun äidin luona, ollaan kumpikin oltu vuoron perään kipeinä... Eilen heräsin kuitenkin iloiseen yllätykseen! VIIMEIN on satanut ensilumi! Tää on mun mielestä henk. koht. aivan täydellinen ajankohta ensilumelle <3 Oon saanut Halloweenit hyrinöityä, joten yes please, lumi saa todellakin tulla heti!

Toistan nyt itseäni sanomalla tän varmaan joka vuosi, mutta mun reaktio ensilumeen on säilynyt lapsesta asti ihan samana. Heti, kun näen aamulla lunta, säntään pihalle. Lapsena leikin kurahousuissa lapio käessä etupihalla, nyt meen sit nuken kanssa... Äiti tuossa just nauroi, että missäs mun kurahousut nyt on :'D


Nää kuvat on tässä nyt vähän väärässä järjestyksessä! Yvonne ei ollut eka, jonka nappasin ulkoilemaan. Yllättävän hyvin sopii talvi sillekin! (Ottaen huomioon, että mulle se on ihan selkeä kesäneito, koska Yvonne on kirjaimellisesti mun ensimmäinen OC, josta tulee mulle mun juhannusjutut mieleen... + Hän sopi syksyyn kans tosi hyvin)

Mulla on tunne, että mulla ja noidanpenskoilla tulee kivaa tänä talvena



Kaiku pieni RAKAS! Kaiku pääs oleen eka talvipööpöilijä tänä vuonna 🤍 Mä oikein tunnen, kuinka kivaa sillä tuolla aina on <3


Toiveikkaasti katselee <3

Mulla on ollut niin ikävä talvea! Mun lempivuodenaika 🤍 Talvi rauhoittaa mua aina valtavasti, tuntuu et siihen saa aina mennä lepäämään <3


Pikku Korento möttönen 🌿🧚🏼‍♀️🩷 Hän taitaa pitää talvesta <3



Yvonnelle sopii legit yllättävän hyvin talvi, I love her


Kiuru ja talvi ovat mahtava yhdistelmä <3 Hän tuntuu ehdottomasti yhdeltä niistä nukeista, jotka haluavat heti talvella ulos! Oon toki myös saanut hänet viimetalvena, joten hänen kuvailemisensa yhdistyy mulla hyvin talveen <:



Ja sellaista! 🤍

Talvikuvailut on täällä kikattu hienosti käyntiin! En malta odottaa, että saa nähdä muidenkin talvikuvia <3

torstai 31. lokakuuta 2024

Halloweenhyrinät vuosimallia 2024

Heippis hei!

Tuttuun tapaan Halloween-osasto erikseen!

Halloween-kuvien ottaminen on tänäkin vuonna ollut inspaavaa ja ihanaa. Mulle harmikseni jäi pikkuisen liian vähän aikaa näiden ottamiselle, mikä jäi harmittamaan kovasti. Toivottavasti kauhuinspi iskis vielä marraskuussakin, niin voisin pari ottamatta jäänyttä ideaa vielä napsia.

Halloween on myös Linnean (ja mun äidin) syntymäpäivä! Rakas pupuseni on ollut täällä nyt vuoden enkä voisi olla onnellisempi siitä. Linnea on ehdottomasti yksi mun hartaimmin odotetuista lapsosista!

.:*'🎃:.*🧡.:*🖤.:🐈‍⬛*':.🐦‍⬛':.🧡.:.*.🕸️:.':.

___


Kuten voimme havaita, Runa on ollut tän Halloweenin päätähti 🖤 On sitä odotettukin! Kaikki nää vuodet haaveilin juuri tästä <33 Joten nyt ollaan sit menty eikä meinattu!




Jokunen editoimaton tuskakuva! Jotain hän kokee... kovastikin...



Pumpkin harvest! Rakastan Runaa oikeesti aaghh

Halusin ehdottomasti ottaa tällasen kuvan tänä Halloweenina! Otin tän jotenkin tosi ajoissa, tuntuu et tän ottamisesta ois jo kovasti aikaa


Auri on ollut toinen mun Halloweenin lellilapsi tänä vuonna ehdottomasti 🖤 Auri on niin uskomaton! Oon vaan tuijotellut mun noidanpenskoja onnellisena


Runa totta tosiaan owns this season


Marttulista tällaista kuvaa testiksi! Nää MH-kädet inspasi kokeilemaan


Lohikäärmekuva oli ihan must! Halusin päästä leikkimään lohiksilla taas <:


Tää ei nyt erityisen kauhuisa ole, mutta Freya on söpöliini 🧡




Kidehl nyt ei erityisen pelottava ole, mutta ehdottomasti syksyyn sopiva!

Kidehlin hahmossahan on itse asiassa tarkoitus olla necromancer-viboja, palataan tähän joskus vielä! 🩶


Haluttiin Annikan kanssa verestää muistoja ja ottaa pitkästä aikaa yhdessä Halloween-kuva 🩶 Kaksi vuotta sitten oltiin kreisejä ja otettiin peräti kolme! Ihan ei riittänyt energiat siihen tänä vuonna, mutta meillä oli tosi kivaa tän projektin kanssa c: Tajuttiin tää idea siitä, että meillä on molemmilla tuo sama arkku, muutamia samoja stockeja ja hyvin samankaltaset angoraperuukit! Let's goo


Sitten vähän eri tunnelmissa arkussa! Näistä tuli enemmän tällaisia estetisointeja... Annikan kukkakokoelma ei koskaan lakkaa ihmetyttämästä mua. Uskomaton 🤍



Kidehl on kyllä The Syysbaby!


En saanut otettua Oonan jokavuotiseen Korpin Halloween-kisaan instassa sellasta kuvaa kuin oli tarkoitus! Piti ottaa Marthasta ja Ellenistä hahmoille sopiva kuva, mutta mun sisäkuvaustaidot näytti mulle keskaria :p Eli menemme tällä tänä vuonna


Mulla oli ajatus ottaa Me and the devil -biisistä kuvaa, mutta se ei nyt onnistunut... Otan sen kyllä vielä, siihen pitäs vaa saaha Martha ja Ellen >:)


Otin tämmösen sienikuvan viimevuonnakin! Vähän samaa vibaa tavoittelin nyt Yvonnen kanssa


Kidehl rakastaa syksyä 🧡🍂


Tää ei nyt oo kauhuisa mut menköön tässä


Tää oli Kidehlin esittelykuva instassa C: Kidde on niin söpö krääh

Ihan näin traditional noitamenot Lumossa ei kuiteskaan oo, mutta kuvaa varten sopi riehua



Arkkukuvat my beloved! Yvonne on oikeasti ihanin ikinä


___

Kiitos kaikille! Mukavaa Halloweenia 🖤🎃

tiistai 29. lokakuuta 2024

Supercasual

 Heya ♡

Otsikon mukaisesti iski inspi tehdä joku todella kasuaali ja arkinen postaus! Tästä löytyy vain puhelinkuvia ja screenshotteja mun Instagram-storyista 🌻 Vähän meikäläisten kuulumisia viimeajoilta erittäin rennolla otteella <3 Rakastan sellaisia päiväkirjamaisia postauksia, joten olkoon tämä sellainen! Pus


No aloitetaanpa vaikka sillä, että nukkeshoppailtu: on ✅

Puolustuksekseni, hän oli hyvin edullinen ja harkittu lapsi! Nahh-Atoa oon pohtinut ja pyöritellyt, ja sopivan hintasen yksilön osuessa kohdalle nappasin sit kii 🩵 Hän on niin kaunis! Odottelemme vielä hänen obitsuaan <: Oon kauheen innoissani

Hän pysyy siis ehdottomasti stockina (nassultaan, siis). Tätä mallia on aikanaan kustomoitu kovin ja muistan et joskus oli aika kun en lämmennyt tän stock-nassulle, mutta se aika ei ole nyt ehei

Lapsukaisen nimi on Avani! Hän on Marielin rakas ystävä c:

Avani kotiutui 16.10.


Ja sitten!!!

Rakas @nyannberries taikoi mulle sparklaavan Byulin 🩷 Tää oli tavallaan extempore, mutta oon oottanut sopivaa tilaisuutta Iiriksen ihanille kustomeille ja NYT

Meitä yhdistää rakkaus pinkkiin ja kimaltaviin asioihin joten voi pojat kun syntyi hyvää!! Iiris ymmärsi tismalleen mitä halusin tältä projektilta, voi juku, kiitos <3

Tääkin pötkö oottelee obitsuaan viel


Laaduntarkastaja Pupu mukana matkassa!

Mutta hei siis. @nyannberries tekee commissioneita 😎 Ja satunnaisesti nukkeja myyntiin! Suosittelen 110 % oikeesti katsokaa tätä mööttiä

Turkoosi on yks mun uusista lempiväreistä, oon ollu tosi drawn to it nyt varmaan vuoden! Tää pinkin ja turkoosin yhistelmä ilostuttaa

Beiben nimi on Sudenkorento! Mä pohdin tälle jotain söpöä ja yksinkertaista nimeä, mut Annika ehdotti Sudenkorentoa enkä voinu ku rakastaa (ihan siitäkin syystä et rakastan sudenkorentoi) Hän sai myös hirveän lempinimen heti samalla ://////

Anyway, pöpön saapumispäivä on 22.10.


MMJJOOO tässä on myös hän

Satuin oleen @nyannberries ja @naridolls luona just sillon, kun tää paketti tuli heille! Pääsin sit ihan omakätisesti avaan tän ihanuuden....... Toi sheddaava stock joka rähmi joka paikan oli ihan henkilökohtainen suosikkiosuus tästä koko komeudesta

Naurettiin et jep, unelma-Byulhan se siellä

Sori jos tää on oikeesti jonkun lemppari


Instastooreil jatketaan, mun edgyttäret siellä! Aina jonkun on vaan välttämätöntä räpeltää tota koruu (I would too, hyvä stimmi)

Remi on hands down upein. Mun ehdoton lemppari mun Taeista noin niinku estetiikkansa ja ulkonäkönsä puolesta (sori Iltaa ei voita kukaan muuten :p)

Remi ja minä kaipailtas Endelionia (sen eksä) tänne kans vähän! Mä höpötin tänne siit polkasta vähän aika sitten, mutta alan kohta kallistua eieniin... Kallistun kohta eieniin samperi mun kaikkien hahmojen kanssa, ai saakeli, mulla on lemppari Tae-artisti

Haluun kyl anyway polkaukon tänne aivan helevetisti, sitä ootellessa! Muutenki mul on nyt turbovaihe näiden ukkojen kaa (VIIMEIN)

Lilika on kyl vähän >:/ koska senkin ukko (Solas) mulla on yhä hankkimatta


Kidehl bebii <33 Jooms hän on kaunein pieni


Me käytiin Annikan kanssa perinteisesti pyörähtämässä Helsingissä! Oli tosi kiva ja rentouttava viikonloppureissu 🩵 Tässä mun kokoelma kimaltavia asioita ja riikinkukkoasioita, ne on tärkeitä


ANNIKA MEINAS JÄTTÄÄ TÄN KAUPPAAN

Ei käyny mulle. Ostin sen Annikalle. Annika on originaali peikkolover, ollaan juteltu peikoista ihan randomisti jo ennen ku ollaan ees seurusteltu

Hän on Pessi. Ei sen sadun mukaan (vaikka sieltähän se og:sti on) vaan Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi


Ambrelle korvaset! Tilasin Aliexpressistä mulle ja Venlalle korvii ja kaikki muut tuli paitsi mun XDD sain rahulit onneks takas ja tilasin uuet, nää sentään tuli

Mun alishoppailut on ollu enimmäkseen just Tollasia



Ihan vaan ihastelen heidän nassujaan


"Annika-älä-putoa-kiveltä-challenge"

Ei pudonnu! Vahdin


Lisää Helsingin reissun kuvia! Ja nää kahvithan on nautittu niinku joskus kymmeneltä

Mulla on literally kofeiiniaddiktio lmao help



Dystooppisia kiisuja Pasilasta! Pasila on mun comfort-paikka, vaikka se tuntuu musta jotenki tosi maailmanlopulliselta (se näyttää mun dystopiatarinoilta fr)

Pasilaan liittyy mun nykyisen elämäni parhaat muistot <3

Upd8: Annika sano et nää kiisut oli sittenki sen kotikaupungista >:/ No Pasila-pointti still stands.


Ihanan epäloogisessa järjestyksessä mennään... Helsinki-reissun aamuaurinko 💛 Minähän olen siis muuten aamuihminen! Parasta aikaa päivästä <3 


Lisää arvostusta Stockan jouluosastolle! Meikämauku alotti joulutuksen jo syyskuussa, tervetuloa

Minkäs tekee kun syksy ja talvi on mun kaks lempivuodenaikaa ja täs yhdistyy kaikki mun rakkaudet


Riikinkukkoasiat on tärkeimpiä koskaan, sille on syynsä

Tuijottelen niitä joka paikassa


Kattokaa nyt näitä

Mulle on mun unelmien riikinkukkomekkokin tulossa at some point 🩵



Ihana oikeesti


Mä oisin niin halunnut ostaa ton!! En ihan kehdannut vaikkei ollutkaan mikään maailman kallein... Mut agh aivan ihana, rakastan, ehk käyn vetäsee ton vielä jostain


Sanotaan riikinkukkoja riikiroostereiks koska rakas Venla piirs kerran ystävän OC:ta jouluks ja se unohti sanan peacock,, Joten se haki "riikirooster" referenssiks

Roosterit ku roosterit


Okei ja lisää näemmä Korentoa!

Nyt ihan oikeesti noi sparklet, pliis


Oon saanut Pupusta ystävän, mut sillä hinnalla et se kiehnää nyt mun kaikissa kamoissa aina

Rakastan häntä



Ja hei loppuun vielä mun lempijuttu!!!! 🧡 Sain J. H. Erkon kirjoituskilpailussa kunniamaininnan ja pääsin Helsingin kirjamessuille <3 Mun kirjotusinspi on muutenki ollu ihan pilvissä niin tunnustus tuntui nyt aivan uskomattoman hyvältä 💛Kirjamessut on safeplace, olen siellä paljon kirjottajalukioaikoina hengannut!

Vähän mietin vielä kannattaako mun jakaa tota tänne, toi on hyvin rankka teksti... Suosittelen katsomaan sisältövaroituksen ja skippaamaan, jos teema on liian ahdistava <3 Stay safe! Osallistuin siihen tosiaan tällä novellilla! Tottakai heitin abuse-setit sinne, mitä muutakaan vois multa odottaa,, Kirjotin ton meidän mökkitien yhdestä paikasta inspiroituneena, kiitos äiti inspistä <3

Kannustustiimi Annika ja Oona oli ihanasti mukana 🫂🧡 Kiitos ihanat <3

Mulla oli kyl kamalin junareissu ikinä, meinasin oksentaa ja pyörtyy ainakin kahesti (tulin tosiaan siis kipeäksi ja olen sitä yhä) ja hoipertelin tuol junas sen näkösenä et herätin varmaa jokases vastaantulijassa hätää... Onneks paluumatka oli hyvä, luin onnellisena Pajtim Statovcin uusinta kirjaa (hän on aina yks mun fav)

In any case, mulla oli ihana reissu ja oon siit kiitollisin <33

__

Oyy, joo, sellasta! Tätä postausta oli tosi kivaa kirjottaa, pitäs enemmänki tehdä tällasia <3 Toivottavasti kaikilla on ollut mukavat syssynloput! Ootan itse talvea oikein innolla <3

Pus <3