Noidanpenska 2x

 Hi hey aaaa 🧡

___

Mun tän vuoden isoin nukkeunelma kävi toteen!!

Mussujen saapumispäivä on 7.10. 🖤

Mulle ehdottomasti isoin ja tärkein juttu tänä vuonna oli @noidanpenskan nukkejen saaminen. Etenkin kesällä ja syksyllä mun noidanpenska-into eskaloitu ihan hurjasti ja tuntui, että mun ajatukset pyöri ihan tosi paljon näissä mötkösissä.

Ja NYT

AAAA

Ja siellä he sitten ovat 😭🧡 Vastoin mun kaikkia odotuksiani pääsin kotiuttamaan peräti kaksi pientä rakasta! Oon tästä ihan valtavan kiitollinen. Oon nyt niin tyytyväinen mun penskalaumaan ettei tosikaan <3

Siis oon näemmä ostanut joka ikistä asiaa tänä vuonna tuplat kerralla, nyt rauhotun I promise

Ensimmäinen lapsi aaaa

Sieltä pilkistää minun mussukka 🧡

Kyseessä on noidanpenskan kustomi nimeltä Nokkonen! Olin ihan myyty tän mussukan nähdessäni, joten oli ihan pakko yrittää vaikkei mun pitänyt 😭🧡 Rakastan mun pientä syyslasta

Meillä täällä pieni kulkee nimellä Kidehl 🧡 (lausutaan ihan vaan "kidel", olin edgy teini häntä nimetessäni)

Olen miettinyt Kidehlin nukettamista nyt tän kesän ja syksyn! Hän on tarinastani Lumo (kirjoitettu 2019), ja Lumon hahmojen nukettaminen on tuntunut nyt tärkeeltä. Se on ainoa tarina joka kiteyttää mun luontoyhteyden sillä tavalla jolla haluan

Ja sitten toinen pieni ihme!!

MNNSGhndhdgdfdf

Mä olen literally valvonut öitäni tän rakkauden takia,, Hän on mulle ihan kaikki kaikessa

Tässä on Yvonne 🧡 Hänen saamisensa tänne noidanpenskan kustomina ehti olla pitkään mun grail. En ois ikinä halunnut häntä minään muuna,, AAA hän on täydelisintä koskaan

Noidanpenskan ikääntyneemmät kustomit ovat olleet hienoin juttu mulle nukkeilussa pitkään aikaan, oon ihastellut näitä ihan sikana 🤍 Oon maailman kiitollisin Yvonnesta, hän on mun aarteeni nyt

Naamakuvia rakkaista! Kidehl on upeaaAA rakastan sen lempeän uneliasta ilmettä! Miten kukaan osaa taikoa tällaista tähän maailmaan

En ees alota kaikista Yvonnen yksityiskohista

Tää detail sai mut kiljaseen! Pieni syysbaby!! Hän tuntuu niin mun lapselta, oi itku äää <333 Olen niin onnellinen et hän on täällä

Mun eka kuva Yvonnesta osui johkin suoneen mulla, tää tuntuu just tismalleen siltä, miltä halusinkin. Yvonnen yksi nimistä (sillä on monta, mun tarvii tehä siit hahmopostaus) on Koitar! Tästä tuli nyt mun ig:n profiilikuvakin. Perhoset on tärkein juttu. Oon joskus sanonut et jos ikin ottasin tatuointeja, ne ois perhosista

Kidehlille noitatunnelmaa! Mussutin tartteis lisää vaatteita, sillä on spesifi tyyli mun päässä

Se on niin söpö ja niin syksyinen

__

Uhh isoimmat kiitokset @shimeerie ja @noidanpenska näistä ihanuuksista, he ovat tuoneet niin paljon iloa mun syksyyn 😭🧡 Literally Yvonne ja sit vuos sitten Linnea on ainoot nuket, jotka ovat saaneet mut itkeen sillon ku sain tietää et saan ne

Kiitos kaikille katsomisesta 🧡

Syys

 Heipsun 🧡

Jälleen on kertynyt syksyltä kuvasia. Tää syksy on inspiroinut mua aivan valtavasti!

.:*🧡.ೃ࿐.:⋆🎃.ೃ࿔*:･🍂

Valmistautukaa näkemään paljon Auria... Hän on ollut mun isoin syysinspaaja Runan kanssa tänä vuonna! Hän on niin kaunis pieni <3

Yeolumet rakkaat! Melkein valmiita ovat he <: Päärynältä puuttuu vielä vaan sen peruukki! Ja se on nyt matkalla c:

En saanut tästä pariskunnasta yhtään sellaista kuvaa, jota tavoittelin! Mennään siispä tällä

Mulla on yleisesti ottaen ollut tosi inspiroiva ja mielenkiintoinen syksy. Oon toiveitteni mukaan saanut nyt levättyä ja vietettyä laatuaikaa läheisten kanssa. Se on tuntunut tosi tärkeeltä hengähdystauolta tähän väliin. Elämässä on tapahtunut kauheasti kaikkea, joten oon tarvinnut tällaista pysähtymistä todella. Oon ollut kauhean kiitollinen läheisistä ja perheestä. 🧡

Seljaa ei olla täällä paljoa nähtykään, moikka! Mun "vahinko-Henri", jonka ei pitänyt jäädä mulle...

Mutta kuulumisia tosiaan! Mulla loppui kolmevuotinen terapia viimeviikolla, mikä vaatii vielä vähän prosessointia. Vuodet meni tosi nopsaan ja nuihin kolmeen vuoteen mahtu kyllä kokonaisia elämiä, huh. Oon niin maailman kiitollisin terapiasta, en ikinä ottais sitä itsestäänselvyytenä <3

Yeolumet on EVERYTHING

Katsokaa sitä!! Pieni pöötti! Objektiivisesti täydellinen otus, rakastan sitä. Yeolumet on mun terapiamötköjä, niistä tulee hyvä mieli

Oon dedikoinut tän syksyn for healing ja siltä se on todellakin tuntunut 🧡 Mun on aika välttämätön nyt yrittää huolehtia itestäni

Joo niin, Auria riittää...

...ja riittää...

Kiukiu 💛 Majestic asussaan siellä laukkaa

Toi kuvausspotti ei koskaan petä! Yksi mun jokavuotisista suosikeista

Kaikua oli ihana kuvata!! Se sai uudet sarvet ;O; Noi ei varmaan tuu täysin korvaamaan sen og sarvia, mutta joihinkin kuviin tuun näitä käyttämään <: Haluaisin kuvailla useampaa nukkea nuiden kanssa, nää on musta tosi inspiroivat!

My mannn

Olemassa dramaattinen as always

Tykkään tästä kuvasta 🤍 Se sopii hänelle! Ja ylipäätään haluaisin enemmän tällasia kuvia siitä... Rakastan Iltaa tosi paljon mau

Sit mun ja Annikan kuvausreissulta parit räpsyset ❤️ Arvatkaa kui onnelliseks tulin, kun pääsin kuvaamaan tonne!! Meillä oli monta tosi terapeuttista reissua ja ylipäätään aivan ihanaa aikaa yhdessä aaahgdgdfdf tätä lisää, tätä niin paljon lisää

Jodi on aina ja ikuisesti mun kuningatar

Mä olen jossain kummallisessa välivaiheessa. Mulle on literally tulossa mun kaikki saavutettavat grailit ja mun pää tuntuu tyhjältä. Taistelen tosi kovaa against consumerism ja se et mun aivot kiinnittyy aina johkin tulevaan,, nyt loppuu, mä en pysty tällaseen.

Uskallan kans varmaan nyt paljastaa täällä, että sain aivomadon hankkia Wilhelmin Taeyangina ja se on nyt viimein tapahtumassa! Oon sekä innoissani että KAUHUISSANI,, Remi rakkaani varmisti mussa sen, että pystynen omistamaan rakkaimpia hahmojani myös Pullip-perheen nukkeina. (Selitin tästä enemmän Remin saapumispostauksessa) Mut Wilhelm on vielä niin paljon mun kaikkia rakkaita hahmoja enemmän Jotain, se on ihan oma entiteettinsä ja mulla on sellanen tunne että lmao mitä mä oon tekemässä, ihanko tosissani päästän sen mun kotiin,, Mulla tais olla samanlaisia ajatuksia myös sen BJD-versiota hankkiessa. Mä en ikinä koskaan pysty kuvaamaan sitä, mitä se hahmo mulle merkitsee. Se on mulle todellisempi ko monet oikeat ihmiset lmao

En ikinä vois typistää sitä "nukkehahmoksi", se on mulle ihan everything

Että tää on joko paras juttu ikinä tai sit oon shokissa seuraavan vuoden, could be both

Saatte nyt mun tajunnanvirtoja vaan

Tiiättekö kun jotkut asiat on vaan niin suuria et niiden materialisoituminen tuntuu ihan hurjan pelottavalta? Wilhelmin ajatteleminen on viimeaikoina tuonut paljon mun arkeen, mutta samalla oon kauhuissani, koska me ei olla enää siellä; en minä, en hän. Me ei todellakaan olla enää siellä. Ne ajat, ne ihmiset, se en ole enää minä eikä se ole enää hän. Wilhelmin syntyvuodet ovat mun elämäni pimeintä aikaa, absolutely. Niiden tarkasteleminen nyt jälkikäteen tekee mut sekä raastavan surulliseksi että kiitolliseksi, molempia yhtä paljon, vaakakuppi kallistuu yhtä paljon kumpaankin suuntaan

Oon meistä ylpeä, mutta millä hinnalla

Shirasta kans neonkuvaa aiemmalta kuvausreissulta 💚 My beloved

Mutta joo, enough of mun ramblaukset, saanette niitä sitten myöhemmin lisää! Täällä mä oon ihmetellyt syksyä ja elämää, kaikki on tosi paljon just nyt, ja silti mulla on rauhallinen olo. Suren, omaa suruani ja muiden, ja vielä enemmän iloitsen ja elän.

Ja loppuun vielä mahtipontinen Valve 🖤 Me korjattiin babyn kanssa Valven ja Jodin obitsuja vähän ja nyt ne ei keiku! Valve voi viimein aloittaa miitti-eransa! Sen roudaaminen minnekään on ollut kauheen stressaavaa mut viel stressaavampaa mulle on avata nukkejen päitä yksin, joten oon nyt ilonen et tää saatiin tehtyä wää

__

Sellaista! Mun syksyyn on mahtunut paljon, mutta päällisin puolin oon vaan tosi täynnä iloa 🧡 Heipsunhei beibs, palaillaan <3

BJD:itä jälleen

 Heyo!

Taas vaihteeksi BJD:istä oma postauksensa c: 🩷 Voisin samaan syssyyn heitellä mun BJD-tuumia!

Tässä meni editointi ihan överiksi mutta menköön >:D

Mulla on ollut jotenkin todella extra BJD-syksy ja -kesä?? Ihan täysin odottamattomasti :'D Mulle on nyt kotiutunut tosiaan peräti kaksi uutta hartsista vastoin mitään alkuperäisiä suunnitelmia. (Ringdoll K ja Peakswoods Elf Tristan) Oon molemmista tosi iloinen! Tää on mun eka syksy, kun Peakswoodsin syys-event ei murhaa mua 🥹💛 JEEEE

Mulla on tosi hyvä ja tyytyväinen olo omasta kokoelmasta. Hartseissa en halua mitään jättiarmeijaa, joten alan olemaan näiltä näkymin todella content kokoelmani kanssa. Multa puuttuu vielä yksi grail, jota mietin tosi aktiivisesti. Hän pyörii etenkin syksyisin mun mielessä kovin, mutta epäilen, että nyt ei riitä rahaset sen metsästämiseen </3 Ja muutenkin äähh ;_; Mutta todella kovin häntä kaipailisin sit joskus kun tilanne sallii 🩵

Mutta toisin kuin aiemmin, nyt en oo haikaillut mitään liikaa vaan oon vaa vibaillut menemään <3 Hartsit on mun safespace, niihin millään someahdistuksilla tai muulla vastaavalla ei ole mitään asiaa. Ne on niin 110 % mun oma juttu jollain lailla. Oon aina harrastanut niitä yksin (meaning että esim. mun kumppani ei harrasta hartseja) ja jotenkin ne tuntuu ihanasti iralliselta yhtään mistään. Mun BJD-harrastus on mulle isosti vaan rakkautta hahmoihini ja näihin nukkeihin 🤍

Bebi inspaa aina valtavasti!! Nyt syyskuviin se ei oo päässyt, punainen ei oo ihan sen juttu

AAAAAAAAAAAAAAaa

Näistä kuvista tuli just mitä halusin!!! 🩵 Olen niin onnellinen! Mun piti ostaa nukeille eräs kallis asukokonaisuus, mutta päätin säästää tässä asiassa... Siispä mun oma koru sai toimia näissä kuvissa asusteena 8) Ja hyvinhän se toimi, oon tosi ilonen näistä

Eri versiot!

Nori pienoinen <3 Hän on nyt valmis! Mun ei pitänyt jättää sille tätä @shimeerien peruukkia, jonka onnistuin nappaamaan käytettynä, mut se näytti liian hyvältä angoralla joten might as well lelliä tämä tyttö piloille hihi <3

Kesäinen Nori!! Mitä enemmän sitä kuvaan, sitä enemmän voin sanoa rakastavani Peakswoodseja <3 Tykkään näiden käsittelystä vielä hurjasti enemmän ko mitä ajattelin! Tyytyväinen 🤍

__

Sellasta tällä kertaa! Pus <3 Koitan craftailla teille Remistä hahmopostausta ja lisää kt:n osia!

Parantajan tarina: luku 13

 Parantajan tarina

Luku 13: Lempeys

____

Annelise: *istuu yksin* Mikään ei etene.

Annelise: Kanga on epäonnistunut. Aldreia tulee hyvin todennäköisesti epäonnistumaan. *tärisee* Ja Caiukseen minä en vieläkään voi luottaa.

*kauempaa kuuluu kolahdus*

Aldreia: *astuu tilaan* Annelise? Saanko tulla?

Annelise: Käy peremmälle. Istu toki seuraksi.

Annelise: Hei, Aldreia.

Aldreia: Hei.

Annelise: Tulitko kertomaan minulle uutiset parantajan kuolemasta, vai oletko muuten vain täällä?

Aldreia: Minä... *huokaa* Minä en ole vieläkään saanut parantajaa tapetuksi.

Annelise: Niin arvelinkin.

Aldreia: Annelise, minä... Minä olen miettinyt tätä. Miksi sinä tahdot parantajan hengiltä niin kovasti? Sinulla on jo Callistra vangittuna. Olet saanut nöyryyttää kyläämme riittämiin. Mihin sinä tarvitset Anemonen kuolemaa?

Annelise: *katsoo Aldreiaa hetken* Minä tahtoisin kertoa sinulle erään tarinan.

Aldreia: Tarinan?

Annelise: Niin. Sellaisen, jota et takuulla ole vielä kuullut. Tule viereeni istumaan.

Annelise: Silloin, kun minä olin sinua vähän nuorempi, minä suunnittelin jo, millainen kylänjohtaja minusta tulisi. Isäni oli senhetkinen kylänjohtaja ja erinomainen työssään.

Annelise: Minä tahdoin aina ennen kaikkea johtajaksi. Se oli minun tavoitteeni. *huokaa syvään* Niihin aikoihin minä tapasin sinun siskosi.

Aldreia: *henkäisee* Callistran?

Annelise: *nyökkää* Minä tapasin Callistran metsässä. Sillä alueella, jossa kyliemme rajat kohtaavat. Hän oli tavallinen Parantajan kylän jäsen, mutta hänessä ei ollut lainkaan vihaa minun kylääni kohtaan. Me aloimme tutustua.

Annelise: Me tapasimme uudelleen ja uudelleen, ja minä... me...

Annelise: Me rakastuimme.

Aldreia: *hätkähtää* Annelise ja minun siskoni? Callistra ei ole koskaan... ei sanallakaan...

Annelise: Me olimme yhdessä niin intensiivisesti, että siitä tuli kaikki, mitä tiesin. Minä halusin olla hänen kanssaan.

Annelise: Mutta minä halusin muutakin. Halusin olla kylänjohtaja, halusin menestyä. Meidän yhdessäolomme oli niin intensiivistä, että se alkoi riistäytyä käsistä... Me kilpailimme kaikesta. Joka ikisestä pienimmästäkin asiasta.

Annelise: Minä hävisin ja hävisin, enkä sietänyt sitä, miten täydellinen hän oli. Hän sai kaiken, ihan kaiken.

Annelise: *tärisee* Olin nuori ja kateellinen. Kun hänestä tuli Parantajan kylän johtaja, en kestänyt enää. Hän ei ollut sukua johdolle, hän saavutti asemansa vain omalla persoonallaan... En kyennyt käsittelemään sitä.

Aldreia: Voi, Annelise...

Annelise: *täristen* Hän ei enää... *huokaa* Hän jätti minut. Callistra ei kyennyt enää elämään sen kanssa, miten katkera ja kateellinen minusta tuli. Se kävi hänelle hengenvaaralliseksi, eikä hän kyennyt enää jatkamaan.

Annelise: Minä uskon, että kuolin sinä päivänä. Aloin oireilla monella tavalla enkä kyennyt käsittelemään eroamme. Hain hyväksyntää miesten sylistä. He pitivät minua kauniina ja halusivat olla kanssani.

Aldreia: *silittää Annelisen kättä*

Annelise: Siten minä sain Kangan.

Annelise: Olen jo kertonut sinulle, mitä Kanga saa minut tuntemaan. En koskaan halunnut häntä. En tahtonut lasta, mutta silti minä synnytin hänet, tuntemattoman miehen lapsen.

Annelise: En tiedä, miksi. Kenties minä säälin lasta. Tai itseäni. Joka tapauksessa Kanga on syntynyt minun piinakseni. En ole kyennyt olemaan hänelle se, jonka hän ansaitsisi.

Annelise: Minusta ei koskaan ollut kannustavaksi ja rakastavaksi äidiksi Kangalle. Minä olen inhonnut itseäni jokaisella mahdollisella tavalla sen jälkeen, kun synnytin hänet. Kaikki minussa kuihtuu pois.

Annelise: Minulla ei ole vuosiin ollut jäljellä mitään muuta kuin kilpailu Parantajan kylän kanssa. Se on ainut, mitä minulla on jäljellä. *huokaa* Callistra on poissa. Me vietimme useita vuosia eromme jälkeen yhden ainoan hellän hetken yhdessä, mutta minä olin jo toisenlainen kuin seurustellessamme ja osasin vain hävetä. Hän oli kohtelias ja ihana, mutta en muista siitä kerrasta muuta kuin suunnattoman häpeän.

Aldreia: Sinä olet aina ollut tosissasi, kun olet puhunut yksinäisyydestäsi.

Annelise: *hymähtää* Niin, minä olen tosissani ollut vain ego-ongelmainen rouva, jonka elämän ainoa tarkoitus on ollut teidän kylänne päihittäminen. En ole osannut tuntea mitään aitoa vuosiin. Olen näivettynyt kasaan.

Aldreia: *hellästi* Minä olen eri mieltä. Minua surettaa kuulla, että menneisyys isosiskoni kanssa on ajanut sinut tähän pisteeseen. Minä...

Aldreia: Minä olen oppinut pitämään sinusta paljon, Annelise.

Annelise: Sinun puhtautesi saa minut häkeltymään. En kykene käsittämään, miten kukaan voi olla sellainen kuin sinä.

Annelise: Sinä katsot kaikkea niin avarasti. Lempeytesi koskettaa minua syvästi.

Aldreia: Annelise...

Annelise: *hellemmin* Sinussa on jotakin sellaista, jota en ole kohdannut ihmisissä vuosiin.

Annelise: Minä...

Aldreia: *kuiskaten* Annelise...

Aldreia: *varoen* Oletko varma?

Annelise: Mm-hmm.

* * *