torstai 11. kesäkuuta 2026

Dracula

 Moro!

Noniin, hahmopostausta mun uusista vampyyrimuksuista <33 Oon lupaillu yhtä jos toistakin hahmopostinkia ja tässähän näitä mukavasti syntyy. Tällä tarinalla ei oo vielä nimeäkään, on kulkenut työnimellä Dracula. Seuraava romaaniprokkis ois tää <: Urbaania fantasiaa kevyemmällä otteella!

Ja leeeet's mennään!

Ei virallisesti sisältövaroituksia tähän mutta sex and drugs mainittu köh, rock'n rollin maailmassa kun ollaan

_

Tarinasta

Lyhykäisyydessään: meillä on kuuluisa bändi nimeltä Dracula. Eletään määrittelemättömässä suurkaupungissa. Dracula on tosi suosittu bändi! Ne leikittelee vampyyriestetiikalla, mutta kukaan ei tiedä, että tyypit on oikeastikin vampyyreja. Siis ei edes kaikki niiden tuotantotiimistä :'D Päähenkilö Soren on nuori aikuinen, joka asuu parhaan kaverinsa Varpusen kanssa kämppiksinä. Eräänä iltana Soren lähtee perus kauppareissulle ja joutuu hyökkäyksen kohteeksi. Joku vaan yhtäkkiä ilmestyy jostain ja puree sitä :'D (Plot twist, se on Aarre) Tän jälkeen jostain ilmestyy Varka ihan paniikissa ja kiskoo sekä Sorenin että siskonsa pois tapahtumapaikalta. This is how Soren oppii et on olemassa vampyyreita :::D Bändi on tarkasti koittanut varjella tätä salaisuutta ja myös estää vampyyriutta leviämästä, jotta kaikki ei ihan menis metsään. Vampyyreita on siis yksilömääräisesti vielä ihan todella vähän tässä kohtaa. Vampyyreist puhutaan vaan fiktiivisinä olentoina, kukaan ei tiiä et niit on olemassa.

Soren joutuu tempaistuksi maailmaan, johon se ei todellakaan halunnut osalliseksi. Se myös vähän inhoaa Dracula-bändiä, se on sen mielestä prententious. Sitten hän joutuukin pitämään noin isoa salaisuutta ihan yksin :'D Tarinaan kuuluu myös se, että ennen pitkää Soren ja Varka alkavat pitää toisistaan vähän enemmänkin. Se ei tosin ihan hetkeen meinaa ottaa tulta siipiensä alle :'D

Tän on tarkoitus olla nuortenkässäri ja vähän kevyempää settiä kuin mitä yleensä kirjoitan!

Tässäpä hahmokaarti:


Ja sit tutustutaan heihin vähän paremmin <3

___

˙⋆✮ੈ✩‧₊˚💜ੈ✩‧₊˚˙⋆✮🦋🖤⋆.ೃ࿔*:・

Varka


Dracula-bändin basisti. Olevinaan cool, mutta imo ihan nolo tyyppi. Kenties bändin thirstatuin jäsen fanien kesken. Varka on hyväntuulinen ja vähän airhead, aina supporttaamassa kaikkea ja kaikkia ja innostumassa typeristäkin jutuista. Mukamas varovainen ettei vampyyrisalaisuus pajastuisi mut päätyy silti ottamaan ihan idioottimaisia riskejä elämässä. Tahtoo muille hyvää ja on ihan reipas, mutta silti vähän tahditon välillä. Ei esim. voi käsittää, jos joku EI halua hänen housuhinsa :'D Tottunut siihen... Krhm, Soren ei hänestä ole kauhean innoissaan ja sekös häntä hämmentää. Miten joku ei ole heti lankeamassa, hänhän on aivan ihana!

Aarre on hänelle kaikki kaikessa. Siskon seurassa Varka on kenties hellimmillään. Ovat todella läheiset. Varkalla on voimakas syyllisyys siitä, ettei se osaa antaa Aarteelle sen tarvitsemaa apua.

Muuta mukavaa:
- Rakastaa paistatella fanien rakkaudessa <3 On tosi vilpitön siinä kyllä. Se on legit vaan tosi ihmisläheinen ja rakastava
- Varkalla on myös erittäin läheinen suhde bändin rumpaliin, Ziskaan. Ziska on hänen nuoruuden aikainen ystävänsä ja hänelle tosi kipeellä tavalla rakas. He ovat aina pitäneet toistensa puolia ja Ziska on Varkalle eräänlainen enemmän ja vähemmän platoninen soul-sibling. Säätivätkin joskus, koska luulivat olevansa romanttisia keskenään, mutta siitä ei mitään tullut. Varka would die for his bestie though. Ziska on jatkuvasti niin tuuliajolla et sitä pitää vähän autella...
- Ei luonnostaan rikas, hällä ja hänen bestiksellä Ziskalla oli joskus rankkaa yöelämää ja se näkyy molempien mt:ssä edelleen. Kaikenlaisia substansseja on kokeiltu. Ei ota nykytilannettaan yhtään itsestäänselvyytenä.
- Dracula on Varkan ja Ziskan aikaansaannos! Ottivat Danin siihen kylkeen sit ja siitä lähti.

Extrat:



_____

Aarre


Varkan pikkusisko. Autisti ja nonverbal, puhuu vain isoveljelleen. Erittäin pahoja selviytymisongelmia arjessa, kaikki tunteet tuntuu sille basically ihan samalta eikä se osaa reguloida niiden kanssa järin hyvin. Varka pitää siitä huolta, mutta Varka on ihan saakelin suosittu joten tää näiden asumisjärjestely ei oo yhtään turvallinen :( Varka kuitenkin kokee, että Aarre on häneen niin leimautunut, että heidän olisi tosi hankalaa asua erillään. Sillä ois toki rahaa autella siskoaan enemmän, mutta sitä huolettaa se miten kiintynyt Aarre on häneen.

Vampirismi tässä universumissa on legit Aarteesta lähtöisin :( Se sai sen infektiona jostain ja meni siitä ihan sekasin,, Varka yritti olla tässä mahdollisimman paljon tukena, mut se koko alku oli ihan hirvittävä sotku ja Aarteelle tosi traumaattista. Se muutti Aarteen kokemusta itsestään vielä entistäkin negatiivisemmaks.

Muuta mukavaa:
- Juuri täysi-ikäistymässä. Tarinan alussa luultavasti 17v
- Todella vihamielinen Sorenia kohtaan. Varka on hänen turvaihmisensä eikä hän handlaa ajatusta että Varka pitäisi myös jostakusta perheen ulkopuolisesta :'( Sihisee sille.
- Ei oikein vibaile vieraita ihmisiä ja on näiden seurassa entistäkin varautuneempi.
- Saattaa ilmetä pientä motorista jäykkyyttä, jää joskus vaan hengaan asentoihin pitkiks ajoiks.
- Wlw!!!! Ei tosin ihan operoi mitään ihastusjuttuja tosi pitkään aikaan, mutta niitäkin on!
- Tykkään kirjottaa nimenomaan tällaisia autistisia hahmoja, koska mulla on tiettyjä ongelmia omassa elämässä joiden kanssa en oo yhtääNN fine 👍🏻

Extrat:



___

Soren


Hän on väsynyt ja vittuuntunut mies, antakaa armoa. Soren on ihan perustyyppi elämässä elämäänsä ja sit tapahtuu Aarre & Varka ja kaikki menee uusiksi. Hän on ihmisenä silti huumorintajuinen ja reipas. Sarkastinen tosin. Hän ei arvosta ollenkaan sitä, että Varkan piti tulla sotkemaan hänen tasainen elämänsä :'D He had it all in control ja sit oikeestaan ei ollutkaan enää mikään ennallaan. Soren on yleisesti ottaen ihan sosialinen ja elämäniloinen, mutta Varkaan sillä meinaa mennä pahasti hermo. Varka vitsailee liikaa ja on muutenkin aika tahditon, sille on hankala pala nieltäväksi et Soren ei oo ollenkaan innoissaan uudesta elämäntilanteesta.

Soren ja Varka alkavat sitten kyllä ajan kanssa deittailla, mutta tää ottaa molemmilta jonkin verran :'D Soren joutuu niinku niin syvälle tota noiden maailmaa... He is not all about it tbh, mutta tottuu kyllä. Meni vaan kerralla elämä ns. uusiksi.

Muuta mukavaa:
- Trans! Hänelle hyvin selkeä ja kaunis asia, liputtaa mielellään queer-oikeuksien puolesta
- On tosi sellainen tasaisen elämän fani......
- Ei tykännyt Draculan musasta YHTÄÄN! XD Nyt joutuu hengaileen bändin jäsenten kaa ihan jatkuvasti...
- On ehkä jopa vähän mustasukkainen Varkasta sitten, kun tunteet lopulta hittaa. Ei haluaisi myöntää tätä sitten millään! Soren on etenkin Ziskasta vähän käärmeissään, se on sille hankala ihminen koska se on muutenkin niin ailahteleva ja sit pörrää kokoajan Varkan ympärillä. Sorenin voi olla hankalaa myöntää tällasia piirteitä itessään joten pistää kaiken sen syyks että Ziska on välillä ikävä XD

Extrat:


__

NUKETTAMATTOMAT HAHMOT

Koska miks ei heitäkin, lol.

Varpunen


Sorenin bestis, asuu hänen kanssaan. He seurustelivat joskus, mutta homma ei oikein ottanut onnistuakseen. Totesivat, että toimivat paremmin homobestiksinä. Soren myös transitioitui tuohon aikaan ja he molemmat lowkey vaan tajusivat et ovat homoja,, joten joo :'D Varpunen on rempseä ja iloinen tyyppi. Töissä milloin missäkin, juuri nyt kahvilassa. Haaveilis omankin kahvilan perustamisesta vielä joskus. On Sorenin sellainen järjen ääni elämässä, vaikka toisaalta joskus tuntuu, että ne molemmat on tätä toisilleen. Varpunen on heistä sekä järkevämpi että idealistisempi :'D

Koska he ovat kämppiksiä, Sorenille muodostuu ihan totaalinen ongelma siitä, että sen pitäis piilotella vampyyriuttaan. Varpunen tuntee hänet niin älyttömän hyvin, ettei Soren ihan onnistu tästä :'D Tästähän tulee sitten ongelmia, koska bändi ei todellakaan tahdo tän asian vaan leviävän...

Muuta mukavaa:
- Haaveilee vaan sellaisesta rauhallisesta cottagecore-lesboelämästä (ottaiskohan se Sorenin mukaan wingmaniksi? Ehkä)
- Sosiaalisesti taitava
- Oikeesti tosi chilli ja tasapainoinen tyyppi
- Tuntee rajansa tosi hyvin! On samaan aikaan lempeä ja ymmärtäväinen, mutta ei ala kantaa ihan kaikkea muiden puolesta
- Tulee jossain kohtaa tarinaa hengaamaan paljon Aarteen kanssa! Aarre ei aluksi arvosta tätä yhtään, etenkin, koska Varpunen linkittyy hänen päässään Soreniin. Varpusesta tulee hänelle kuitenkin tosi rakas ajan kanssa <3 Voisin sanoa jopa että uus turvaihminen :3

Extrat:


___

Ziska


Varkan paras ystävä. Kotoisin vähän kämäisistä oloista ja ollut siksi aina aavistuksen tuuliajolla. Fun to have around, mutta jotenkin tosi rikki ja sen näkee, jos osaa lukea. Ziskalta lentää suht rankkaa settiä ja sen koko olemus herättää snadisti huolta. Hän ja Varka ovat tutustuneet jossain kuplivassa yöelämässä. He ovat parhaita ystäviä, mutta heillä on ollut myös on-off-säätöä keskenään :'D Enemmän tai vähemmän vakavasti. Kumpikin luuli eri aikaan toisen olevan se oma elämän rakkaus, vaan toisin kävi. Ovat siis täysin platonisia, vaikka ovat varsinkin aikanaan panneet aika paljon.

Ziska esittää et sillä on kaikki hyvin. Äänekäs ja riehuva, tosi kovaa aina menossa. Nään täysin miks sen soitin on just rummut. Hänestä on välillä vaikeaa saada kiinni onko hän tosissaan vai ei. Hän voi heittä ihan kuinka huolestuttavaa läppää tahansa, ei tunnu missään. Ziska on kivunnut on top tosi kehnoista lähtökohdista ja sen näkee. Ne Varkan kaa jossain deliriumissa hokeneet toisilleen et "Meistä tulee vielä jotain", ja no, tulihan niistä sitten. Ne manifestoi mut olo on silti Ziskalla vielä ihan surkea, kuuluisuus ei valitettavasti auttanut.

Muuta mukavaa:
- Mun lempihahmo koko tarinasta :P Tietty haloo kyl te mut tunnette
- Ihan rakastunut bändin solistiin, Daniin, mutta ei vaan osaa operoida tällaisten tunteiden kanssa joten puhumisen sijaan ghostaa tunteidensa kohdetta, kuten luonnollista on!!
- Mene hoitoooon mä pyydän
- Kaikenlaisia substansseja on totta tosiaan kokeiltu huonoimpina hetkinä. Ziskalle ei sopinut köyhyys eikä sille sovi superstaraus, joka tapauksessa sillä on vaan yksi keino lääkitä sieluaan. Varka on in fact very hard on him with this, eikä ees bändin maineen vaan ihan vaan ystävänsä vuoksi.
- Riehumisestaan huolimatta tosi ystävällinen ja tahtoo muille hyvää. Voi kiukkupäissään sanoa kaikenlaista, mutta Ziskalla on hyvä sydän.

Extrat:


___

Dani


Varkan ja Ziskan yhteinen pokaus baarista. Joo, molempien yhteinen. Danin oikea nimi on Daniel, mut vetää lempinimellä enemmän. Jätkä näyttää coolilta mut on tosi hiljainen ja rauhallinen. Tasapainoinen sitten noiden muidenkin edestä. Varka ja Ziska vaan veti sen mukaan sotkuihinsa ja tajus et niillä ois legit täydellinen solisti niiden bändihaaveisiin... JOTEN siitäkin tehtiin sitten vampyyri :'D Dani on antanut tän anteeksi, mutta näiden alkutaival oli #sotkuinen

Dani on solisti! Ihan maagisen upea ääni, tumma ja täyteläinen. Koulutustakin saanut. Silti Dani ei koskaan haaveillut laulajan ammatista sillai kunnolla. Se vaan innostui noiden kahden tohelon idealismista ja pomppas juttuun mukaan. Danista tuli kunnon vetonaula Draculalle, se on tosi suosittu myös.

Porukan ainoa järjen ääni, for real. En tiedä miten tää joukkio selviäis ilman Dania. Dani osaa hoitaa kiperimmätkin tilanteet. Onneks näillä on managereja ja levystudio taustalla mutta jestas...

Muuta mukavaa:
- Hyvät perhesuhteet, vaikka bändin vibet ei ihan menekään Danin uskonnollisen perheen arvoihin. On silti ihan superläheinen perheensä kanssa <3 Tukevat hänen uraansa. Dani kans rakastaa perhettään ihan sikana c:
- Danin ulkoisesta habituksesta on Draculaa varten tehty tosi näyttävä, mut hän ei oo yhtään extra ihminen. Ne vaan tajus miten myyvä naama Danilla on ja went with it. Sen oma tyyli ois paljon kasuaalimpi.
- On eeeerittäin rakastunut Ziskaan, mutta Ziska ei tee sitä hänelle kauhean helpoksi... Kyl se siitä, sitä pitää vaan vähän tökkiä. Onneks Dani on kärsivällinen.

Extrat:


___

Alex


Literally bändin ainoa heteromies :'D Hänestä tiedän so far ehdottomasti vähiten. Hänet on hommattu porukkaan ihan virallisen rekrytointiprosessin kautta. Noi muut kolme oli vaan sillee lol me perustetaan bändi. Alex ei siis tunne jengiä entuudestaan. Hänelle tehtiin heti alussa selväksi, että kaikki bändin jäsenet on vampyyreita. Tähän hän sitten ryhtyi mukaan :'D

En tiedä hänestä vielä kauheasti, he's just a guy XD Siinäpä mun tänhetkiset infot...

Muuta mukavaa:
- Ei kauheen extra persoona ainakaan noihin muihin verrattuna. Sen mielestä tärkeintä hänessä itessään on se et hän osaa rämpyttää kitaraa ja hänel on kissa.
- Ei oo luultavasti yhtään tottunut sen tason meininkiin, mitä bändin jäsenet puuhaa...
- #helphim, ei vaa kyl se pärjää, musta tuntuu et sillä on kivaa noiden mölytoosien kaa. Vähintään Danin kanssa tulee erinomaisesti juttuun

Extrat:


___

Sellaista! <3 Saatte tän hahmopostauksen nyt tällee hauskasti tarinan suunnitteluvaiheessa. Katsotaan, millaisia tyyppejä näistä kuoriutuu sitten, kun aloitan itse kässärin!

Kiittis lukijoille <3

torstai 4. kesäkuuta 2026

Ristilukki ja surusiipi

 Mui!

Lupasin elaboroida että mitä on meneillään with my beloved heteros 🙂‍↕️🖤🦋

Rakastuin tässä viikkoja sitten palavasti 80-luvun elokuvasovitukseen Pessistä ja Illusiasta. Ihan häpeilemättä ryöväsin Ristilukin nimen tästä sadusta, se tuntui juuri mun hahmolle sopivalta nimeltä! Tästä lähtikin sit hirvee hyperfix ja mulla oli ehkä parissa tunnissa uudet hahmot :'D Halusin luoda jotain sadunomaista ja "ihan omaa". Kustannusmaailma saa mun pään niin pyörälle, että jokin täysin mistään vapaa juttu tuntui oikealta tähän väliin. Päädyin totettamaan tätä säeromaanimuodossa, koska oon täysin rakastunut säeromaanien kirjoittamiseen ja kaipasin jotain selkeesti mun perusmenosta runollisempaa! (Kontekstina, mun edellinen kässäri oli yhdeksäsluokkalaisista pojista. Siitä oli runous kaukana)

Haluan, että tää koko tarina tuntuu vanhan ajan satukirjakuvituksilta!

Konseptista 🦋

Juoni on hyvin yksinkertainen: Ilva-niminen keiju lähtee etsimään metsän "pimeältä puolelta" kadonnutta siskoaan. Hän tietää, että siellä asuu olento, joka on vuosikymmeniä syönyt keijuja. Yksikään keiju ei ole palannut elävänä sieltä takaisin, mutta Ilva haluaa sisarensa ja itsepintaisesti häntä etsii! Hän ei pelkää Ristilukkia vaan suostuu tämän vieraaksi saadakseen vielä tietää, mitä hänen siskolleen on tapahtunut.

Ja no, voitte uskoa et siinä tapahtuu sit niin et he rakastuu :'D Kaikessa lyhykäisyydessään tässäpä perusidea!


Mä en oikeastaan edes halua selittää näistä hahmoista omin sanoin, mun mielestä näistä kirjoitetut tekstit kuvaa heitä kaikkein parhaiten! Tässäpä koko homman aloitus:

Hämärä peittelee metsän
keijun askel on kevyt, peloton
siivenkärjet viistävät maata
metsä on kutsunut omansa uneen,
puissa ei enää soi, kukkien hehkuvat nuput painuvat kiinni
	on niin hiljaista,
	että saattaa kuulla
		keijun sydämen soivan

Keiju kulkee halki hämärän peittelemien mättäiden
pimeys tihenee, äänet kaikkoavat kauemmas
keijun pää pysyy ylhäällä,
	katse edessä
mutta
	siivet supussa,
valmiina pyrähtämään tiehensä

Jossain hämärän takana on pimeän koti
keijun askeleet värisevät, hänen mielensä ei pelkää,
mutta pelko asuu hennon ruumiin taitteissa
jokainen metsän keiju on oppinut miltä tuntuu pelätä
	tulla syödyksi

Pimeässä on silmiä, joista jokaisen omistaa
	lukki
se kehrää hämärää kerälle,
kunnes pimeydestä tulee niin mustaa,
ettei keijun katse sitä läpäise

Kun pimeä saavuttaa keijunkin,
sen askel hidastuu, vaikeutuu
”Pimeänkehrääjä, yönkutsuja,
minä olen tässä enkä
minä pelkää
sillä
olen tullut sinua tapaamaan.”

Pimeys värisee, jokin sen takana
kutsuu keijua
keiju seisoo valkeana sen edessä eikä enää
kykene peittämään vapinaansa

Hyinen ääni kaikuu mustien mättäiden takaa
yksikään muu ääni ei tavoita keijua
kaikkialla lepää raskas äänettömyys
vain lukin tumma ääni virkkoo:
”Sinä vapiset edessäni, valon olento
mutta seisot siinä
siivet suorana.”

”Minä en pimeyttä pelkää
koska tiedän
	että on olemassa
		hämärän seitit läpäisevää valoa.”

”Miksi sitten illansini täyttää sydämesi,
surusiipi?”

Keiju höristää korviaan
on kuin pimeän olennon äänessä olisi hiven
	ymmärrystä
vaikka kyllähän keiju tietää,
mikä häntä on vastassa
ristilukki, keijunsurma
pimeänkehrääjä
Ei sen sydämestä löydy enää
	hiventäkään valoa

”Sinun verkkosi ovat keijunveren kyllästämät
Minä olen täällä, koska olet oikeassa
	olen surunsinertämä
minusta puuttuu osa,
jonka uskon löytyvän loukostasi.”

”Minä en tunnista sinua, surusiipi
Etkö pelkää edessäni,
sillä kukaan kaltaisesi
ei ole askeltanut metsästäni
takaisin valoon?”

Vaikka ei metsä
lukin oma ole
sen synkimmän kolkan se on
anastanut itselleen
eikä yksikään valon olento enää
tohdi sinne askeltaa

”Uskallan otaksua,
että osa minua, valonsiipi,
oma siskoni
on sinun loukossasi
vankina.”

Keiju tuntee, kuinka pimeys kehrää hänen ympärillään
se nauraa hänelle
eikä sen sävyssä ole rahtuakaan lämpöä
pelkkiä kuolleita lehtiä ja tallattua mätästä
	keijujen luita
talvenkohmeisia oksia

”Niin se saattaa olla,
mutta menetkö vannomaan, että
se mitä virkot,
on totta?
Otatko sen riskin
käydessäsi metsääni?”

Keijun siivet värähtävät, kun se
ottaa askelia eteenpäin mättäällä
se ei enää tiedä, mitä sen jalkojen alla on
kuu ei suo keijulle suojaansa
sen säteet lakkaavat siellä, mistä
lukin seitit alkavat

”Hyvä on, valonlapsi surusiipi,
minä uskon sanomattakin
sinun rohkeuteesi. Astu lähemmäs,
tahdon nähdä sinut kokonaan.
Miksi sinä kutsut itseäsi?”

Keiju ei vieläkään näe
väläystäkään pimeässä värjöttelevästä lukista
jossain sydämen alla
	valo lepattelee

”Minun nimeni on Ilva
enkä minä aio perääntyä.”


"Oletko koskaan ollut niin yksin, että se on kaikki, mitä tiedät maailmasta?"

Mulle näiden tarina on ehdottomasti kertomus kohdatuksi tulemisesta! Tottakai halusin tästä tosi satumaisen kokonaisuuden ja ennen kaikkea itselleni tällaisen keveämmän leikkikentän kirjoitusprojektina, mutta tän sanomasta tuli mulle myös kovin rakas. Pidän siitä, mitä nämä hahmot ovat toisilleen. He ovat tosi melankolisia ja kumpikin eksyksissä omalla tavallaan, mutta onnistuvat silti kohtaamaan toisensa vailla odotuksia. Musta maailma tarvitsee sellaista 🤍


Ja sitten vähän Lukkia! Hän on surullinen kaveri:

Kaipuusta
minä voisin kertoa kaiken.
Öisin se kehrää
pimeitä seittejään
sydämeni ympärille
	ja hengittää minuun
	pahaa
		pahaa
			pahaa

paha synnyttää pahaa
ihoni alla juoksee
	vihamielistä verta

mutta Ilva
Ilva on kaunis Ilva on
	valoa kannen alla
Ilva on
minun vankini ja
	minun sydämeni hänen valonsa vanki

Ymmärtääköhän Ilva
miltä tuntuu olla siivetön?
Elää vailla siipiä
maailmassa
jossa siivettömät olennot
rusentuvat
kärventyvät hengiltä
pääsemättä pakoon

Minä syön keijujen valoa
koska se on ainoa mahdollisuuteni
olla olemassa
	sellaisena kuin olen
Pimeässä
on paha olla
on paha
olla
	olla olla olla
		olematta
			ehjä laisinkaan


Vibet tarinasta näyttäis about tältä! Koska oon täällä jakamassa tekstiä niin tässä vähän Lukkia, ehkä kivempia tunnelmia tällä kertaa:

Kaikissa tänne saapuneissa keijuissa
on ollut jotakin tyhjää
heidän siipensä
	ovat irronneet helposti
ja heidän lihansa
on maistunut aina samalta

mutta Ilva
Ilva
	Ilva
		Ilva
			Ilva
		Ilva
	Ilva
Ilva
hän soi
minussa
kuin kevään ensimmäiset linnut

”Ilva, minä –”
Ja hänen huulensa
löytävät omani
ennen kuin ehdin
lausettani loppuun
	on kaunista
		kuulua osaksi loputonta yötä
			kun on joku
				johon hukkua

minun ihoni kuiskaa hänen iholleen sen
	mitä en voi sanoa ääneen
älä päästä minua pois
sillä minun sydämeni on musta ja uneni tervaa
pelkään olla olemassa
sellaisena kuin olen


Innostuin myös piirtään heistä tällasen <3 Tykkäsin täst ite kovasti! Agh, mun pitäis todellakin ruveta piirtään enemmän... Se on inspannut yllättävän paljon lately.



Maailmassa, jossa kukaan ei rakastanut minua
on jäljellä pelkkiä tyhjiä kasvoja
	päiväperhosia
		valmiina putoamaan verkkoihini


”Sinä teet minut
	niin onnelliseksi,
			että –”

Sinä teet
minut

ja minä teen
sinut

onnea on
kadota samaan kanervikkoon
maailmalta piilossa

__

Jep, sellaista! Jos koko tarinakokonaisuus kiinnostaa, se tulee löytymään mun kirjoitusblogista kokonaisena. (Just nyt osa siitä puuttuu vielä, mutta lisäilen loputkin tässä vielä <3)

Kiitos, pus! <3

maanantai 25. toukokuuta 2026

Sinistä ja pinkkiä kukkaa

Moro!

Jotta tää vuos ei ihan liian helpoilla päästäis nii meikäläisen työpaikka meni viimemaanantaina konkkaan. Että sellasta :D Ihan ei iskostu tajuntaan. Oon itkeny ja itkeny ja itkeny ja sit vaan porhaltanut meneen. Konkkapesässä työskentely on aivan oma asiansa, en oo koskaan kokenut mitään tollasta :'D Ja tämä siis positiivinen juttu mulle! I'm thriving tollases kaaoksessa. En handlaa enää yhtään normaalia työpäivää koska mä vaan itken siellä kun rakastan tota paikkaa nii paljon

Mä en nyt mielelläni puhu mistään tulevaisuudensuunnitelmista tai yhtään mistään, tässä atm ihan sellanen selviytymismode päällä. Mutta ai että oon aivan saatanan hyvä myyjä nois konkkamyynneis, kuka tahansa joka naureskelee et myyjil on helppoo voi tulla vetää yhen tunnin ilman ilmastointia noiden kymmenien ja kymmenien ja kymmenien ihmisten keskelle <33

Update tulin tähän kaiken päälle viel kipeeks ::D vähän joku stressi syöny mun vastustuskykyy hmm?? Joop oon ihan raatona tääl

Nyt ei oikein edes sisäisty asia, ihan helvetin tyhjältä tuntuu lähinnä. Oon legit jossain shokkitilassa. Pakko vetää tää ajanjakso läpi ja keskittyä ohessa mahdollisuuksien mukaan myös hyvään. Tää vuosi on vetänyt niin rankalla kädellä turpaan et alkaa pikkuhiljaa usko loppua ihan kaikesta, mutta tässä mennään edelleen.


Mutta mennäänpä nukkejuttuihinkin!

Mulla on ollut uusien OC:iden kanssa hirveä fantasiainspipuuska! Satumetsät siispä inspiroivat atm. Läksin vappuna mun vanhempien kanssa pienelle metsäretkelle ja pääsin onnessani pööpöilemään nukkejen kanssa mun lapsuuden metsiin 💙 Sirna sopi tänne paremmin kuin hyvin! Kuvan nimi on "Unfolding".


Pääsin myös kuvailemaan kirsikankukkiin ensimmäistä kertaa elämässäni! Tää oli tosi hyvä hetki <33 En ymmärrä miten kesti 15 vuotta päästä tähän pisteeseen! No mut nyt jos sais jatkossakin mentyä kuvaileen näitä, kun niitä on Tampereellakin <3


Todellinen prinsessa



Sinivuokkoreissulta myös Auria!


Tuonin jotain kuumisteluja


Tämä oli erittäin Dalin mentävä rakonen <3


Malvuskaa vähän, nää on viimekeväältä! (/-kesältä? En muista)





Ja sitten hei! Mulla on uusia lapsia,, heitä on tässä osteltu pitkin poikin kevättä, mutta viikko sitten heitit tulivat kotiin! (Loistava ajoitus, päivää ennen konkkauutista :DDDD) Kiitos Eemille taAS nukkeadoptiosta, nyyhkis 💗🦋

Tässä on rakas Ilva, joka on mun uudesta fantasiatarinasta! Oon kirjottanut sitä säemuodossa ja se on tuntunut tosi oikeelta ja turvalliselta. Heist pitää kans tuutata postausta maailmaan! Ilva on noidanpenskan käsialaa c: There will never be a day jolloin en halua uusia penskoja perheeseen, pus


Sitten meillä on Soren 🤍 Tää mies on ollut ihan luomisestaan asti mun toivelistalla! Meinasin melkee värvätä jonkun hommaamaan sen mulle Ranskan tapahtumasta,, Nyt hän on kotona <3 Hän on Varkan poikaystävä! Täst lössistä mulla on in fact jo valmiimpi hahmopostaus, slay


Sitten vielä Ristilukki 🖤 Ilvan poikaystävä! Rare heteros in my house?? Lukin nimi on häveliäästi Pessistä ja Illusiasta peräisin, pus. Mulla on yappausmehut vähän lopussa mutta haluan selittää näistä kahdesta ihan rauhassa ajallaan <3 Keijuset ovat inspanneet mua tosi monessa taiteenmuodossa nyt!


Haaveilin et saisin tossa spotissa heistä kuvan tällee iltasella, ja siiiinä <33




Ilva inspaa ihan sikana




Sanat on just nyt vähän lopussa, mutta eiköhän ne sieltä taas. Sil välin voimme katsella heitä <3

Pus, palaillaan! <3

keskiviikko 13. toukokuuta 2026

Katu-uskottavuutta etsimässä

 Yoo 🖤💛

Meikäläistenkin kotipaikkakunnalla on vielä vähän aikaa graffitit! Joten tietenkin näitä piti mennä ihastelemaan. Tein tänne pienen soolotripin!! Pitää toi vaimonikin tänne raahata...

Tässäpä jokunen graffiteilta mukaan tarttunut räpsy! Mukana mulla oli uutukainen Varka ja hänen lisäkseen Tuoni, Jodi ja Diana. Dianaa en oo kuvannut ollenkaan tarpeeks niin hänenkin piti saada momenttinsa >:(


Varka! Voitteko uskoo et Vale ei tullu...... (Tasan siks että se ois vienyt uuden pojan spotlightin eikä se nyt käy, nyt oli Varkan vuoro loistaa)

Varka on upea, mulla on todella hyvä fiilis hänestä! Todella ilmeikäs kuvattava <33


Tartten n. miljoona tollasta modernia asua lisää 🙂‍↕️



Omat värit löyty!!


Diana jatkaa kansikuvatyttölinjalla!! 🩵 Hän on niin nätti akkeli


Tuoni ei oo hittoakaan näin edgy jätkä oikeesti, mutta yritin vähän kuvata sen sisäisiä syyllisyydentuntoja. Hänellä ei oo paras olo itestään aina :'(


He's way too cool to be a primary school teacher *sigh*


Hyvä olo sen kun vaan jatkuu! Ootko Tuoni kuullut semmosesta asiasta ku terapia?


Jodille kepeempiä fiiliksiä! <33 En oo sitä kuvannu graffiteissa kauheesti, Shiran hommia yleensä noi. Hauskaa vaihtelua tuli tästä!


Cover girl vielä! Sain Iialta muuten ton söpön laukun :((((( <333 Oli kuulemma mun tytsyjen näkönen. Ihana!! <33

__

Pus, tällaista! <3