torstai 17. lokakuuta 2024

Remin hahmopostaus

 Heipsun!

Esittelin teille taannoin uuden nukkeni Remin! Nyt olisi aika puhua hetki hänen hahmostaan.

⋆୨ ୧˚*˚˙*°:⋆

Koska en rakasta tehdä kertauksia, itse tarinan juonen ja idean voi käydä tsekkaamassa tästä postauksesta!


Vähän taustaa:

- Remi on kapinan johtaja. Hänen piti alun perin entisen kumppaninsa Endelionin kanssa vastustaa vallitsevaa systeemiä, mutta Endelionin petettyä ja karkotettua hänet, hän ryhtyi keräämään omaa joukkiota kapinansa tueksi.
- Kapinan nimi on ruusut, koska ruusupensaassa Remi ja Endelion suunnittelivat kapinaa yhdessä. Ruusut ovat myös kapinan symboli.
- Remi on tosi utilitaristinen. Se ajattele aina ensin yhteisön hyvää ja kaikkia muita. Se usein päätyy unohtamaan omat tarpeensa tai jopa ajattelemaan, ettei sellaisia edes ole :'D Se on päättänyt omistaa koko elämänsä kapinalle, jotta mustamerkkisten sukupolvet hänen jälkeensä voisivat jatkaa hänen työtään. Hän tiesi aina eläessään, että ei tulisi saattamaan työtään loppuun oman elinikänsä aikana. Yhden ihmisen elämä ei riitä korjaamaan vuosisatojen rakenteellista sortoa. Hän halusi silti antaa pohjan tulevalle.
- Remi on perusluonteeltaan melko rauhallinen ja hyväntahtoinen. Se on kyl kans aika stressaantunut, mikä näkyy sit siinä, ettei se aina osaa ottaa yksilöiden tarpeita huomioon.
- Mulle tärkeintä Remissä on ajatus siitä, että se halusi jättää perinnön. Sen legacy oli sille aina tärkeä; ei niinkään siksi, että hänet muistettaisiin, vaan pikemminkin se, että se petais muille tulevaisuuden.

Estetiikkoja:


Steampunk-vibet pitää olla! Tässä tarinassa on ilmalaivoja ja metallinen kuu, johon on rakentumassa kokonainen kaupunki


Remistä & Endelionista:

- Nää kaks tosiaan kasvoivat yhdessä, ja ystävyys syveni rakkaudeksi teini-iässä. He leikkivät aina lapsina yhdessä ja lupasivat toisilleen ruusupensaiden takana piilossa, että he eivät aikuisina ruokkisi systeemiä vaan kääntyisivät sitä vastaan. Ja no, Ende halus valtaa enemmän... Endelionista sais oman postauksensa köh (ja ehkä saakin jos saan sen nukkena joskus)
- Ende tosiaan basically kääntyi Remiä vastaan siksi, että hänen äitinsä oli koko lapsuuden kuiskinut hänelle valkomerkkisten ylivallasta ja radikalisoinut poikansa ajattelemaan asioista tosi mustavalkoisesti (pun not intended :p)
- Näiden suhde on tosi monimutkainen siinä mielessä, että he vastoin odotuksia kasvoivat rakastavaisiksi, mutta Endelionin oma touhu sitten kuitenkin veti sen kauemmas Remistä ja siitä maailmasta, josta he yhdessä haaveilivat. Kummallakin on omassa elämässään jo uusi kumppani, mutta on aika päivänselvää, että he jollain tavalla aina tulevat ajattelemaan toisiaan. Se johtuu enemmänkin heillä siitä, että he valittuina lapsina voivat ymmärtää parhaiten toisiaan, paremmin kuin kukaan muu. Tarve olla toisen kanssa ei kumpua mistään kovin rationaalisesta, vaan se on yhteisen elämänkokemuksen lujittamaa ja etenkin Endelionin puolelta obsessiivista

Ende on kova miettimään Remiä vähän kaikissa elämänvalinnoissaan... Se on vähän sellanen et sen voi löytää puhumasta Remille ittekseen jossain, vaikka Remi ei oo ollut sen lähellä saati sen puolella vuosiin

Remin nykyinen kumppani Lune on mitä ihanin nuorukainen, mutta Remi ei osaa pitää sitä yhtään arvossa D:


Remistä ja Lilikasta:

- Minun rakkaat ❤️
- Lilika ja Remi kasvoivat tosiaan myös samassa palatsissa, koska Lilika on Endelionin pikkusisko. Lilika on toki peräti kuusi vuotta nuorempi kuin pojat, joten hän ei samalla päässyt poikien juttuihin mukaan lapsena.
- Remille Lilika oli kuin oma pikkusisko. Heidän ihmissuhteensa on puhtaan sisarellinen ja rakastava
- Lilika, joka toimii väliaikaisena kuningattarena, on Remin tärkein kuninkaanlinnan sisäinen kontakti. Hän on edistänyt kapinaa paljon toimillaan
- Nää kaks eivät nähneet uskomattoman pitkiin aikoihin toisiaan muuten kuin viestimien hologrammien välityksellä, koska kummankaan ei ollut turvallista tulla sinne, missä toinen oli. Niillä oli valtava ikävä toisiaan
- Remi tekis mitä vaan Lilikan eteen ja toisin päin
- Ovat toisistaan tosi ylpeitä
- He ovat toisilleen ainut puhdas palanen lapsuutta ja he varjelevat tätä kokemusta kovin


Pieni tekstinpätkä Kuninkaan ja ruusun prologista! Tämä kuvastaa niitä hetkiä, kun Endelion on jo pettänyt Remin ja Remi tajuaa, että hänen täytyy taistella Endelionia vastaan.

__

Uusi voima täyttää pojan, kun hän ajattelee, mitä Krielistä tulisi, jos hänen ystävänsä voittaisi. Mitä kävisi hänelle, hänen äidilleen, kaikille mustaa merkkiä kantaville. Hän iskee uudelleen ja uudelleen, mutta mikään ei auta. Metalli maistuu suussa, poika paiskautuu areenan soraista maata vasten kerta toisensa jälkeen. Kun hän ei kykene enää nousemaan ja ystävän miekka lepää hänen kurkullaan, hän ei ajattele muuta kuin ystävän valkean hahmon takana siintävää taivasta. Lentävien lintujen seassa kohoaa ilmalaiva, josta poika erottaa vain pohjan. Ilmassa on keväinen vire. Miten kaunis viimeinen kuva.

Ystävä on aivan lähellä, miekka yhä tiukasti kurkulla.

Minun pitäisi tappaa sinut”, tämän huulilta pakenee. ”Minun pitäisi saattaa tämä loppuun.”

Silti sinä seisot siinä. Taivaan edessä.

___


Seuraavaksi sitten pätkä tarinan loppupuolelta. Siinä Lilika ja Remi tapaavat pitkästä aikaa ❤️

____

Kun kulman takaa kävelee lyhyt, korkeavartisiin saappaisiin sonnustautunut tyttö, Remi säpsähtää. Tyttö on vetänyt hupun samalla tavalla päänsä yli kuin hänkin, mutta hän tunnistaa tämän jo tavasta kävellä. Nopeat askeleet eivät jää odottamaan ketään. Remi on yrittänyt pysyä niiden perässä suurimman osan lapsuudestaan. Vasta kohdalla tyttö vetää hupun kasvoiltaan, paljastaa kuulaat, korkeaposkiset piirteensä. Lilikan silmät ovat yhä siniset kuin liplattava joki linnan vierellä.

Lilikan alahuuli alkaa väpättää, valkoiset kulmat kaartuvat ylös. Remin ruumis on turta, voimaton, mutta painautuessaan Lilikan omaa vasten se täyttyy valosta. Valo on kirkas ja lämmin kuten lapsuuden menneet iltapäivät. Remi puristaa tyttöä ja unohtaa kaiken. Kaikki kuolemat, kaikki menetykset, Colarin räjähtäneen maan, sylissä tärisevän ruumiin, Lunen loittonevan selän. Kaikki hiipuu pois, kun hän sulaa kiinni Lilikan kosketukseen, puristaa tyttöä lujempaan kuin on koskaan puristanut ketään.

”Sisko… sisko rakas”, Remi sopertaa Lilikan tukkaan. Ei ole sellaista voimaa maailmassa, joka voisi kieltää Lilikan häneltä. Tyttö on hänen siskonsa, ei veren puolesta, vaan jonkin paljon vahvemman. Kun Remi irrottautuu syleilystä, Lilikan kasvot ovat täyttyneet kyynelistä. Lilikan, joka niin harvoin itki.
”Sinä olet hengissä. Sinä elät. Sinä…” Lilika saa sanotuksi.
”Minä olen. Niin olet sinäkin. Ja me olemme vihdoin tässä.”
Remin kädet tarttuvat Lilikaa kasvoista. Hän pitää tytön kasvoja aivan lähellä omiaan, vie otsansa tämän omalle. Niin lähellä. Vihdoin verenä ja lihana häntä vasten.


_____


Jotain satunnaisia faktoja:

- Remin sukunimi on Lorian. (Oon aina tykännyt siitä paljon jostain syystä)
- Remillä on tosi surullinen suhde sen äitiin, mua itkettää tää kauheesti... Ne siis välittää toisistaan paljon, mutta sen äiti otti vähän liikaa kierroksia erityisen lapsen synnyttämisestä eikä koskaan täysin toipunut siitä. Hän on ylisuojelevainen ja hauras :(
- Remi on ihan tosi stressaantunu help... Mut rupesin täs kelaan et se on muistaakseni mun ikänen, ja jos minen selviä tiskeistä nii miten tää jätkä selviää siitä et sillä on harteillaan niin monen ihmisen kuolema :::DDDD Cheers mate, taakkansa kullakin

___

Spoiler yayy mutta Remi tosiaan kuolee tarinan lopussa. Se tulee ikuisesti surettaan mua tosi paljon, mutta sen vaan kuuluu olla siellä. Tarinan lopussa Endelion ja Remi tosiaan kohtaavat uudelleen ja Remi tekee saman virheen kuin vuosia sitten. Hän päättää luottaa Endelioniin, joka stabbaa hänet hengiltä ::D Miksi tekisit niiiin

Huomaan, että mulla on tuohon aikaan ollut paljon pessimistisempi maailmankuva. Remin kuolema kuvaa mulle temaattisesti sitä, miten oon nähnyt elämisen sellasille ihmisille, jotka aina yrittää parhaansa ja tekee kaikkensa ja silti käy niin et joku etuoikeutettu paskiainen tulee ja iskee alas,, Se on tosi surullinen ja lohduton maailmankuva, mutta se saa olla siellä. Mulla on aina tosi selkeitä teemoja, joita kussakin tarinassa haluan tuoda esiin joko alleviivatusti tai vähän hienovaraisemmin.

En ole halukas kirjoittamaan Kuninkaalle ja ruusulle "jatko-osaa", en pidä tarkoituksettomista jatko-osista (trilogiat tms. ovat toki oma asiansa). Oon kuitenkin miettinyt lisää lorea Remin kuoleman jälkeen, ja se homma on menossa parempaan suuntaan <3 Aion kirjoittaa siitä oman postauksensa, se liittyy sit enemmän Lilikaan C: No more angst en pysty enäää

__


Te saatte nyt kuulkaa palasia tän tarinan soundtrackista, koska tällä tarinalla on mun ihan ehdoton lemppari-soundtrack mun kaikista tarinoista! Oon itkenyt sille PALJON

(Tää on rare, oon todella huono jakaan musiikkia muual ku instas,, voitte bongata mut stimmaamassa itsekseni pimeässä musiikin tahtiin, musiikki on mulle todella yksityinen asia)


Tästä ei suoraan se uskonnollinen aspekti (vaikka ei sekään väärin ois), vaan yleinen tunnelma ja muutama tietty line. Yks mun lempikappaleista koskaan ja nimenomaan Pentatonixin versiona! Linet jotka assosioin tän tarinan tunnelmaan vahvasti:

Maybe there's a God above
But all I've ever learned from love
Was how to shoot somebody who outdrew ya
And it's not a cry that you hear at night
It's not someone who's seen the light
It's a cold and it's a broken Hallelujah

Erityisesti kolme vikaa linea tuntuu mulle täysin siltä miltä tuolla maailmassa tuntuu elää!


Varian on mun äänireferenssi Remille!! 🖤 Kuuntelin tätä tosi paljon tuohon aikaan, kun tämä tarina syntyi. Tunnelmaltaan oikea, vaikka Remi ei ole olemukseltaan yhtään katkera tai vihainen.

Mulla on myös enemmän inspibiisejä Kuninkaaseen ja ruusuun tuosta Tangled-sarjasta, mutta ne eivät liity Remiin itseensä


Remin ja sen äidin kappale </3 Tämä line erityisesti tuntuu mulle siltä, miten Remin äiti koki valitun lapsen odottamisen:

Olet toisten kaltainen, lapsi lupauksien
Tuotko lapseni nyt toivon maailmaan?
Olet aarre sydänten, miten sinut suojelen?
Helmassani kantaa itse taivastako saan?

Nää on muuten joululauluja (/joulun aikaan soitettavia lauluja) ihan siksi, että Kuningas ja ruusu on idealtaan syntynyt joulun aikaan ❤️

Ja sitten ehdottomasti tärkein!!


Johanna Kurkela on mun sydämen artisti, hän sattuu ja rikkoo, rakastan häntä ja sitä mihin hänen musiikkinsa mulla assosioituu,, Tämä nimenomainen biisi on mulle Remin kuolinkappale. Mulla on aina eri kohtauksille ja fiiliksille tarinoissa kappaleita, ja tämä tuntuu siltä, miltä maailma tuntuu Remin jälkeen. Voisin hyvin nähdä nämä Lilikan ajatuksina Remin kuoltua ❤️ Nää jouset on myös tärkeät, rakastan jousisoittimia

Tämä resonoi vahvasti:

Tuuli tuule, anna sen hiukset sekoittaa
Tänään tiedät mitä vapaus tarkoittaa
Takaa pilven kuu tietä valaisee
Ja tähdet kuiskii ja sinua suojelee
Sinä valitsit oikein sinä valitsit oikein
Ja taivas sinimusta ja syvä
On matkallesi varattu jotain kaunista ja hyvää
On matkallesi varattu jotain kaunista ja hyvää

Kurkelan musiikki on mulle aina yks tärkein ja yksityisin asia koskaan, se tekee mut enimmäkseen surulliseksi, mutta se suru on osa mua, joten otan sen

Aside from that, tämä tuntuu tosiaan mulle hyvin vahvasti Lilikan surukappaleelta ja mä en handlaa sitä kauheen hyvin. Rakkaat pienet. Monen hahmon kuoleman olen jälkikäteen poistanut/editoinut, mutta Remin en koskaan, ikävä kyllä

It has to be there

__

Ja hei, mitä ois mun hahmopostaus ilman taidenurkkausta? Yippee, let's go! Nää on toki kaikki snadisti vanhoja (2020 oon tainnu tehdä), mutta elän sen kanssa hups


Endelion ja Remi! Nää kaikki artsut on nyt heistä näemmä


Remi on legit niin edgy hddgffhh I love it


Tuoreempaa taidetta mulla ei poikulasta valitettavasti tähän hätään ole! Ehkä tää on merkki et mun pitää alkaa sellaista väsäämään

___

Sellaista! 🖤

Hänestä, Lilikasta ja muista Kuninkaan ja ruusun hahmosista tullaan varmasti kuulemaan vielä erinäisissä postauksissa <: Mulla on menossa kans editointikierros Kuninkaan ja ruusun kans, editoin rankemmalla kädellä kieltä ja teen pari loremuutosta 8) Updated ver pitäisi siispä joskus laitella toiseen blogiin...

Mutta jeppistä! Kiitos paljon lukijoille, olette kultaa ❤️

tiistai 15. lokakuuta 2024

Noidanpenska 2x

 Hi hey aaaa 🧡

___

Mun tän vuoden isoin nukkeunelma kävi toteen!!

Mussujen saapumispäivä on 7.10. 🖤

Mulle ehdottomasti isoin ja tärkein juttu tänä vuonna oli @noidanpenskan nukkejen saaminen. Etenkin kesällä ja syksyllä mun noidanpenska-into eskaloitu ihan hurjasti ja tuntui, että mun ajatukset pyöri ihan tosi paljon näissä mötkösissä.

Ja NYT


AAAA

Ja siellä he sitten ovat 😭🧡 Vastoin mun kaikkia odotuksiani pääsin kotiuttamaan peräti kaksi pientä rakasta! Oon tästä ihan valtavan kiitollinen. Oon nyt niin tyytyväinen mun penskalaumaan ettei tosikaan <3

Siis oon näemmä ostanut joka ikistä asiaa tänä vuonna tuplat kerralla, nyt rauhotun I promise



Ensimmäinen lapsi aaaa




Sieltä pilkistää minun mussukka 🧡


Kyseessä on noidanpenskan kustomi nimeltä Nokkonen! Olin ihan myyty tän mussukan nähdessäni, joten oli ihan pakko yrittää vaikkei mun pitänyt 😭🧡 Rakastan mun pientä syyslasta

Meillä täällä pieni kulkee nimellä Kidehl 🧡 (lausutaan ihan vaan "kidel", olin edgy teini häntä nimetessäni)

Olen miettinyt Kidehlin nukettamista nyt tän kesän ja syksyn! Hän on tarinastani Lumo (kirjoitettu 2019), ja Lumon hahmojen nukettaminen on tuntunut nyt tärkeeltä. Se on ainoa tarina joka kiteyttää mun luontoyhteyden sillä tavalla jolla haluan


Ja sitten toinen pieni ihme!!


MNNSGhndhdgdfdf

Mä olen literally valvonut öitäni tän rakkauden takia,, Hän on mulle ihan kaikki kaikessa

Tässä on Yvonne 🧡 Hänen saamisensa tänne noidanpenskan kustomina ehti olla pitkään mun grail. En ois ikinä halunnut häntä minään muuna,, AAA hän on täydelisintä koskaan

Noidanpenskan ikääntyneemmät kustomit ovat olleet hienoin juttu mulle nukkeilussa pitkään aikaan, oon ihastellut näitä ihan sikana 🤍 Oon maailman kiitollisin Yvonnesta, hän on mun aarteeni nyt


Naamakuvia rakkaista! Kidehl on upeaaAA rakastan sen lempeän uneliasta ilmettä! Miten kukaan osaa taikoa tällaista tähän maailmaan


En ees alota kaikista Yvonnen yksityiskohista




Tää detail sai mut kiljaseen! Pieni syysbaby!! Hän tuntuu niin mun lapselta, oi itku äää <333 Olen niin onnellinen et hän on täällä


Mun eka kuva Yvonnesta osui johkin suoneen mulla, tää tuntuu just tismalleen siltä, miltä halusinkin. Yvonnen yksi nimistä (sillä on monta, mun tarvii tehä siit hahmopostaus) on Koitar! Tästä tuli nyt mun ig:n profiilikuvakin. Perhoset on tärkein juttu. Oon joskus sanonut et jos ikin ottasin tatuointeja, ne ois perhosista


Kidehlille noitatunnelmaa! Mussutin tartteis lisää vaatteita, sillä on spesifi tyyli mun päässä

Se on niin söpö ja niin syksyinen

__

Uhh isoimmat kiitokset @shimeerie ja @noidanpenska näistä ihanuuksista, he ovat tuoneet niin paljon iloa mun syksyyn 😭🧡 Literally Yvonne ja sit vuos sitten Linnea on ainoot nuket, jotka ovat saaneet mut itkeen sillon ku sain tietää et saan ne

Kiitos kaikille katsomisesta 🧡

perjantai 4. lokakuuta 2024

Syys

 Heipsun 🧡

Jälleen on kertynyt syksyltä kuvasia. Tää syksy on inspiroinut mua aivan valtavasti!

.:*🧡.ೃ࿐.:⋆🎃.ೃ࿔*:・🍂


Valmistautukaa näkemään paljon Auria... Hän on ollut mun isoin syysinspaaja Runan kanssa tänä vuonna! Hän on niin kaunis pieni <3


Yeolumet rakkaat! Melkein valmiita ovat he <: Päärynältä puuttuu vielä vaan sen peruukki! Ja se on nyt matkalla c:


En saanut tästä pariskunnasta yhtään sellaista kuvaa, jota tavoittelin! Mennään siispä tällä

Mulla on yleisesti ottaen ollut tosi inspiroiva ja mielenkiintoinen syksy. Oon toiveitteni mukaan saanut nyt levättyä ja vietettyä laatuaikaa läheisten kanssa. Se on tuntunut tosi tärkeeltä hengähdystauolta tähän väliin. Elämässä on tapahtunut kauheasti kaikkea, joten oon tarvinnut tällaista pysähtymistä todella. Oon ollut kauhean kiitollinen läheisistä ja perheestä. 🧡


Seljaa ei olla täällä paljoa nähtykään, moikka! Mun "vahinko-Henri", jonka ei pitänyt jäädä mulle...

Mutta kuulumisia tosiaan! Mulla loppui kolmevuotinen terapia viimeviikolla, mikä vaatii vielä vähän prosessointia. Vuodet meni tosi nopsaan ja nuihin kolmeen vuoteen mahtu kyllä kokonaisia elämiä, huh. Oon niin maailman kiitollisin terapiasta, en ikinä ottais sitä itsestäänselvyytenä <3


Yeolumet on EVERYTHING

Katsokaa sitä!! Pieni pöötti! Objektiivisesti täydellinen otus, rakastan sitä. Yeolumet on mun terapiamötköjä, niistä tulee hyvä mieli

Oon dedikoinut tän syksyn for healing ja siltä se on todellakin tuntunut 🧡 Mun on aika välttämätön nyt yrittää huolehtia itestäni


Joo niin, Auria riittää...


...ja riittää...


Kiukiu 💛 Majestic asussaan siellä laukkaa

Toi kuvausspotti ei koskaan petä! Yksi mun jokavuotisista suosikeista


Kaikua oli ihana kuvata!! Se sai uudet sarvet ;O; Noi ei varmaan tuu täysin korvaamaan sen og sarvia, mutta joihinkin kuviin tuun näitä käyttämään <: Haluaisin kuvailla useampaa nukkea nuiden kanssa, nää on musta tosi inspiroivat!


My mannn

Olemassa dramaattinen as always

Tykkään tästä kuvasta 🤍 Se sopii hänelle! Ja ylipäätään haluaisin enemmän tällasia kuvia siitä... Rakastan Iltaa tosi paljon mau


Sit mun ja Annikan kuvausreissulta parit räpsyset ❤️ Arvatkaa kui onnelliseks tulin, kun pääsin kuvaamaan tonne!! Meillä oli monta tosi terapeuttista reissua ja ylipäätään aivan ihanaa aikaa yhdessä aaahgdgdfdf tätä lisää, tätä niin paljon lisää

Jodi on aina ja ikuisesti mun kuningatar


Mä olen jossain kummallisessa välivaiheessa. Mulle on literally tulossa mun kaikki saavutettavat grailit ja mun pää tuntuu tyhjältä. Taistelen tosi kovaa against consumerism ja se et mun aivot kiinnittyy aina johkin tulevaan,, nyt loppuu, mä en pysty tällaseen.

Uskallan kans varmaan nyt paljastaa täällä, että sain aivomadon hankkia Wilhelmin Taeyangina ja se on nyt viimein tapahtumassa! Oon sekä innoissani että KAUHUISSANI,, Remi rakkaani varmisti mussa sen, että pystynen omistamaan rakkaimpia hahmojani myös Pullip-perheen nukkeina. (Selitin tästä enemmän Remin saapumispostauksessa) Mut Wilhelm on vielä niin paljon mun kaikkia rakkaita hahmoja enemmän Jotain, se on ihan oma entiteettinsä ja mulla on sellanen tunne että lmao mitä mä oon tekemässä, ihanko tosissani päästän sen mun kotiin,, Mulla tais olla samanlaisia ajatuksia myös sen BJD-versiota hankkiessa. Mä en ikinä koskaan pysty kuvaamaan sitä, mitä se hahmo mulle merkitsee. Se on mulle todellisempi ko monet oikeat ihmiset lmao

En ikinä vois typistää sitä "nukkehahmoksi", se on mulle ihan everything


Että tää on joko paras juttu ikinä tai sit oon shokissa seuraavan vuoden, could be both

Saatte nyt mun tajunnanvirtoja vaan

Tiiättekö kun jotkut asiat on vaan niin suuria et niiden materialisoituminen tuntuu ihan hurjan pelottavalta? Wilhelmin ajatteleminen on viimeaikoina tuonut paljon mun arkeen, mutta samalla oon kauhuissani, koska me ei olla enää siellä; en minä, en hän. Me ei todellakaan olla enää siellä. Ne ajat, ne ihmiset, se en ole enää minä eikä se ole enää hän. Wilhelmin syntyvuodet ovat mun elämäni pimeintä aikaa, absolutely. Niiden tarkasteleminen nyt jälkikäteen tekee mut sekä raastavan surulliseksi että kiitolliseksi, molempia yhtä paljon, vaakakuppi kallistuu yhtä paljon kumpaankin suuntaan

Oon meistä ylpeä, mutta millä hinnalla


Shirasta kans neonkuvaa aiemmalta kuvausreissulta 💚 My beloved

Mutta joo, enough of mun ramblaukset, saanette niitä sitten myöhemmin lisää! Täällä mä oon ihmetellyt syksyä ja elämää, kaikki on tosi paljon just nyt, ja silti mulla on rauhallinen olo. Suren, omaa suruani ja muiden, ja vielä enemmän iloitsen ja elän.


Ja loppuun vielä mahtipontinen Valve 🖤 Me korjattiin babyn kanssa Valven ja Jodin obitsuja vähän ja nyt ne ei keiku! Valve voi viimein aloittaa miitti-eransa! Sen roudaaminen minnekään on ollut kauheen stressaavaa mut viel stressaavampaa mulle on avata nukkejen päitä yksin, joten oon nyt ilonen et tää saatiin tehtyä wää

__

Sellaista! Mun syksyyn on mahtunut paljon, mutta päällisin puolin oon vaan tosi täynnä iloa 🧡 Heipsunhei beibs, palaillaan <3

maanantai 30. syyskuuta 2024

BJD:itä jälleen

 Heyo!

Taas vaihteeksi BJD:istä oma postauksensa c: 🩷 Voisin samaan syssyyn heitellä mun BJD-tuumia!


Tässä meni editointi ihan överiksi mutta menköön >:D



Mulla on ollut jotenkin todella extra BJD-syksy ja -kesä?? Ihan täysin odottamattomasti :'D Mulle on nyt kotiutunut tosiaan peräti kaksi uutta hartsista vastoin mitään alkuperäisiä suunnitelmia. (Ringdoll K ja Peakswoods Elf Tristan) Oon molemmista tosi iloinen! Tää on mun eka syksy, kun Peakswoodsin syys-event ei murhaa mua 🥹💛 JEEEE


Mulla on tosi hyvä ja tyytyväinen olo omasta kokoelmasta. Hartseissa en halua mitään jättiarmeijaa, joten alan olemaan näiltä näkymin todella content kokoelmani kanssa. Multa puuttuu vielä yksi grail, jota mietin tosi aktiivisesti. Hän pyörii etenkin syksyisin mun mielessä kovin, mutta epäilen, että nyt ei riitä rahaset sen metsästämiseen </3 Ja muutenkin äähh ;_; Mutta todella kovin häntä kaipailisin sit joskus kun tilanne sallii 🩵


Mutta toisin kuin aiemmin, nyt en oo haikaillut mitään liikaa vaan oon vaa vibaillut menemään <3 Hartsit on mun safespace, niihin millään someahdistuksilla tai muulla vastaavalla ei ole mitään asiaa. Ne on niin 110 % mun oma juttu jollain lailla. Oon aina harrastanut niitä yksin (meaning että esim. mun kumppani ei harrasta hartseja) ja jotenkin ne tuntuu ihanasti iralliselta yhtään mistään. Mun BJD-harrastus on mulle isosti vaan rakkautta hahmoihini ja näihin nukkeihin 🤍



Bebi inspaa aina valtavasti!! Nyt syyskuviin se ei oo päässyt, punainen ei oo ihan sen juttu


AAAAAAAAAAAAAAaa

Näistä kuvista tuli just mitä halusin!!! 🩵 Olen niin onnellinen! Mun piti ostaa nukeille eräs kallis asukokonaisuus, mutta päätin säästää tässä asiassa... Siispä mun oma koru sai toimia näissä kuvissa asusteena 8) Ja hyvinhän se toimi, oon tosi ilonen näistä




Eri versiot!


Nori pienoinen <3 Hän on nyt valmis! Mun ei pitänyt jättää sille tätä @shimeerien peruukkia, jonka onnistuin nappaamaan käytettynä, mut se näytti liian hyvältä angoralla joten might as well lelliä tämä tyttö piloille hihi <3


Kesäinen Nori!! Mitä enemmän sitä kuvaan, sitä enemmän voin sanoa rakastavani Peakswoodseja <3 Tykkään näiden käsittelystä vielä hurjasti enemmän ko mitä ajattelin! Tyytyväinen 🤍

__

Sellasta tällä kertaa! Pus <3 Koitan craftailla teille Remistä hahmopostausta ja lisää kt:n osia!