Ristilukki ja surusiipi

 Mui!

Lupasin elaboroida että mitä on meneillään with my beloved heteros 🙂‍↕️🖤🦋

Rakastuin tässä viikkoja sitten palavasti 80-luvun elokuvasovitukseen Pessistä ja Illusiasta. Ihan häpeilemättä ryöväsin Ristilukin nimen tästä sadusta, se tuntui juuri mun hahmolle sopivalta nimeltä! Tästä lähtikin sit hirvee hyperfix ja mulla oli ehkä parissa tunnissa uudet hahmot :'D Halusin luoda jotain sadunomaista ja "ihan omaa". Kustannusmaailma saa mun pään niin pyörälle, että jokin täysin mistään vapaa juttu tuntui oikealta tähän väliin. Päädyin totettamaan tätä säeromaanimuodossa, koska oon täysin rakastunut säeromaanien kirjoittamiseen ja kaipasin jotain selkeesti mun perusmenosta runollisempaa! (Kontekstina, mun edellinen kässäri oli yhdeksäsluokkalaisista pojista. Siitä oli runous kaukana)

Haluan, että tää koko tarina tuntuu vanhan ajan satukirjakuvituksilta!

Konseptista 🦋

Juoni on hyvin yksinkertainen: Ilva-niminen keiju lähtee etsimään metsän "pimeältä puolelta" kadonnutta siskoaan. Hän tietää, että siellä asuu olento, joka on vuosikymmeniä syönyt keijuja. Yksikään keiju ei ole palannut elävänä sieltä takaisin, mutta Ilva haluaa sisarensa ja itsepintaisesti häntä etsii! Hän ei pelkää Ristilukkia vaan suostuu tämän vieraaksi saadakseen vielä tietää, mitä hänen siskolleen on tapahtunut.

Ja no, voitte uskoa et siinä tapahtuu sit niin et he rakastuu :'D Kaikessa lyhykäisyydessään tässäpä perusidea!

Mä en oikeastaan edes halua selittää näistä hahmoista omin sanoin, mun mielestä näistä kirjoitetut tekstit kuvaa heitä kaikkein parhaiten! Tässäpä koko homman aloitus:

Hämärä peittelee metsän
keijun askel on kevyt, peloton
siivenkärjet viistävät maata
metsä on kutsunut omansa uneen,
puissa ei enää soi, kukkien hehkuvat nuput painuvat kiinni
	on niin hiljaista,
	että saattaa kuulla
		keijun sydämen soivan

Keiju kulkee halki hämärän peittelemien mättäiden
pimeys tihenee, äänet kaikkoavat kauemmas
keijun pää pysyy ylhäällä,
	katse edessä
mutta
	siivet supussa,
valmiina pyrähtämään tiehensä

Jossain hämärän takana on pimeän koti
keijun askeleet värisevät, hänen mielensä ei pelkää,
mutta pelko asuu hennon ruumiin taitteissa
jokainen metsän keiju on oppinut miltä tuntuu pelätä
	tulla syödyksi

Pimeässä on silmiä, joista jokaisen omistaa
	lukki
se kehrää hämärää kerälle,
kunnes pimeydestä tulee niin mustaa,
ettei keijun katse sitä läpäise

Kun pimeä saavuttaa keijunkin,
sen askel hidastuu, vaikeutuu
”Pimeänkehrääjä, yönkutsuja,
minä olen tässä enkä
minä pelkää
sillä
olen tullut sinua tapaamaan.”

Pimeys värisee, jokin sen takana
kutsuu keijua
keiju seisoo valkeana sen edessä eikä enää
kykene peittämään vapinaansa

Hyinen ääni kaikuu mustien mättäiden takaa
yksikään muu ääni ei tavoita keijua
kaikkialla lepää raskas äänettömyys
vain lukin tumma ääni virkkoo:
”Sinä vapiset edessäni, valon olento
mutta seisot siinä
siivet suorana.”

”Minä en pimeyttä pelkää
koska tiedän
	että on olemassa
		hämärän seitit läpäisevää valoa.”

”Miksi sitten illansini täyttää sydämesi,
surusiipi?”

Keiju höristää korviaan
on kuin pimeän olennon äänessä olisi hiven
	ymmärrystä
vaikka kyllähän keiju tietää,
mikä häntä on vastassa
ristilukki, keijunsurma
pimeänkehrääjä
Ei sen sydämestä löydy enää
	hiventäkään valoa

”Sinun verkkosi ovat keijunveren kyllästämät
Minä olen täällä, koska olet oikeassa
	olen surunsinertämä
minusta puuttuu osa,
jonka uskon löytyvän loukostasi.”

”Minä en tunnista sinua, surusiipi
Etkö pelkää edessäni,
sillä kukaan kaltaisesi
ei ole askeltanut metsästäni
takaisin valoon?”

Vaikka ei metsä
lukin oma ole
sen synkimmän kolkan se on
anastanut itselleen
eikä yksikään valon olento enää
tohdi sinne askeltaa

”Uskallan otaksua,
että osa minua, valonsiipi,
oma siskoni
on sinun loukossasi
vankina.”

Keiju tuntee, kuinka pimeys kehrää hänen ympärillään
se nauraa hänelle
eikä sen sävyssä ole rahtuakaan lämpöä
pelkkiä kuolleita lehtiä ja tallattua mätästä
	keijujen luita
talvenkohmeisia oksia

”Niin se saattaa olla,
mutta menetkö vannomaan, että
se mitä virkot,
on totta?
Otatko sen riskin
käydessäsi metsääni?”

Keijun siivet värähtävät, kun se
ottaa askelia eteenpäin mättäällä
se ei enää tiedä, mitä sen jalkojen alla on
kuu ei suo keijulle suojaansa
sen säteet lakkaavat siellä, mistä
lukin seitit alkavat

”Hyvä on, valonlapsi surusiipi,
minä uskon sanomattakin
sinun rohkeuteesi. Astu lähemmäs,
tahdon nähdä sinut kokonaan.
Miksi sinä kutsut itseäsi?”

Keiju ei vieläkään näe
väläystäkään pimeässä värjöttelevästä lukista
jossain sydämen alla
	valo lepattelee

”Minun nimeni on Ilva
enkä minä aio perääntyä.”

"Oletko koskaan ollut niin yksin, että se on kaikki, mitä tiedät maailmasta?"

Mulle näiden tarina on ehdottomasti kertomus kohdatuksi tulemisesta! Tottakai halusin tästä tosi satumaisen kokonaisuuden ja ennen kaikkea itselleni tällaisen keveämmän leikkikentän kirjoitusprojektina, mutta tän sanomasta tuli mulle myös kovin rakas. Pidän siitä, mitä nämä hahmot ovat toisilleen. He ovat tosi melankolisia ja kumpikin eksyksissä omalla tavallaan, mutta onnistuvat silti kohtaamaan toisensa vailla odotuksia. Musta maailma tarvitsee sellaista 🤍

Ja sitten vähän Lukkia! Hän on surullinen kaveri:

Kaipuusta
minä voisin kertoa kaiken.
Öisin se kehrää
pimeitä seittejään
sydämeni ympärille
	ja hengittää minuun
	pahaa
		pahaa
			pahaa

paha synnyttää pahaa
ihoni alla juoksee
	vihamielistä verta

mutta Ilva
Ilva on kaunis Ilva on
	valoa kannen alla
Ilva on
minun vankini ja
	minun sydämeni hänen valonsa vanki

Ymmärtääköhän Ilva
miltä tuntuu olla siivetön?
Elää vailla siipiä
maailmassa
jossa siivettömät olennot
rusentuvat
kärventyvät hengiltä
pääsemättä pakoon

Minä syön keijujen valoa
koska se on ainoa mahdollisuuteni
olla olemassa
	sellaisena kuin olen
Pimeässä
on paha olla
on paha
olla
	olla olla olla
		olematta
			ehjä laisinkaan

Vibet tarinasta näyttäis about tältä! Koska oon täällä jakamassa tekstiä niin tässä vähän Lukkia, ehkä kivempia tunnelmia tällä kertaa:

Kaikissa tänne saapuneissa keijuissa
on ollut jotakin tyhjää
heidän siipensä
	ovat irronneet helposti
ja heidän lihansa
on maistunut aina samalta

mutta Ilva
Ilva
	Ilva
		Ilva
			Ilva
		Ilva
	Ilva
Ilva
hän soi
minussa
kuin kevään ensimmäiset linnut

”Ilva, minä –”
Ja hänen huulensa
löytävät omani
ennen kuin ehdin
lausettani loppuun
	on kaunista
		kuulua osaksi loputonta yötä
			kun on joku
				johon hukkua

minun ihoni kuiskaa hänen iholleen sen
	mitä en voi sanoa ääneen
älä päästä minua pois
sillä minun sydämeni on musta ja uneni tervaa
pelkään olla olemassa
sellaisena kuin olen

Innostuin myös piirtään heistä tällasen <3 Tykkäsin täst ite kovasti! Agh, mun pitäis todellakin ruveta piirtään enemmän... Se on inspannut yllättävän paljon lately.

Maailmassa, jossa kukaan ei rakastanut minua
on jäljellä pelkkiä tyhjiä kasvoja
	päiväperhosia
		valmiina putoamaan verkkoihini

”Sinä teet minut
	niin onnelliseksi,
			että –”

Sinä teet
minut

ja minä teen
sinut

onnea on
kadota samaan kanervikkoon
maailmalta piilossa

__

Jep, sellaista! Jos koko tarinakokonaisuus kiinnostaa, se tulee löytymään mun kirjoitusblogista kokonaisena. (Just nyt osa siitä puuttuu vielä, mutta lisäilen loputkin tässä vielä <3)

Kiitos, pus! <3

Sinistä ja pinkkiä kukkaa

Moro!

Jotta tää vuos ei ihan liian helpoilla päästäis nii meikäläisen työpaikka meni viimemaanantaina konkkaan. Että sellasta :D Ihan ei iskostu tajuntaan. Oon itkeny ja itkeny ja itkeny ja sit vaan porhaltanut meneen. Konkkapesässä työskentely on aivan oma asiansa, en oo koskaan kokenut mitään tollasta :'D Ja tämä siis positiivinen juttu mulle! I'm thriving tollases kaaoksessa. En handlaa enää yhtään normaalia työpäivää koska mä vaan itken siellä kun rakastan tota paikkaa nii paljon

Mä en nyt mielelläni puhu mistään tulevaisuudensuunnitelmista tai yhtään mistään, tässä atm ihan sellanen selviytymismode päällä. Mutta ai että oon aivan saatanan hyvä myyjä nois konkkamyynneis, kuka tahansa joka naureskelee et myyjil on helppoo voi tulla vetää yhen tunnin ilman ilmastointia noiden kymmenien ja kymmenien ja kymmenien ihmisten keskelle <33

Update tulin tähän kaiken päälle viel kipeeks ::D vähän joku stressi syöny mun vastustuskykyy hmm?? Joop oon ihan raatona tääl

Nyt ei oikein edes sisäisty asia, ihan helvetin tyhjältä tuntuu lähinnä. Oon legit jossain shokkitilassa. Pakko vetää tää ajanjakso läpi ja keskittyä ohessa mahdollisuuksien mukaan myös hyvään. Tää vuosi on vetänyt niin rankalla kädellä turpaan et alkaa pikkuhiljaa usko loppua ihan kaikesta, mutta tässä mennään edelleen.

Mutta mennäänpä nukkejuttuihinkin!

Mulla on ollut uusien OC:iden kanssa hirveä fantasiainspipuuska! Satumetsät siispä inspiroivat atm. Läksin vappuna mun vanhempien kanssa pienelle metsäretkelle ja pääsin onnessani pööpöilemään nukkejen kanssa mun lapsuuden metsiin 💙 Sirna sopi tänne paremmin kuin hyvin! Kuvan nimi on "Unfolding".

Pääsin myös kuvailemaan kirsikankukkiin ensimmäistä kertaa elämässäni! Tää oli tosi hyvä hetki <33 En ymmärrä miten kesti 15 vuotta päästä tähän pisteeseen! No mut nyt jos sais jatkossakin mentyä kuvaileen näitä, kun niitä on Tampereellakin <3

Todellinen prinsessa

Sinivuokkoreissulta myös Auria!

Tuonin jotain kuumisteluja

Tämä oli erittäin Dalin mentävä rakonen <3

Malvuskaa vähän, nää on viimekeväältä! (/-kesältä? En muista)

Ja sitten hei! Mulla on uusia lapsia,, heitä on tässä osteltu pitkin poikin kevättä, mutta viikko sitten heitit tulivat kotiin! (Loistava ajoitus, päivää ennen konkkauutista :DDDD) Kiitos Eemille taAS nukkeadoptiosta, nyyhkis 💗🦋

Tässä on rakas Ilva, joka on mun uudesta fantasiatarinasta! Oon kirjottanut sitä säemuodossa ja se on tuntunut tosi oikeelta ja turvalliselta. Heist pitää kans tuutata postausta maailmaan! Ilva on noidanpenskan käsialaa c: There will never be a day jolloin en halua uusia penskoja perheeseen, pus

Sitten meillä on Soren 🤍 Tää mies on ollut ihan luomisestaan asti mun toivelistalla! Meinasin melkee värvätä jonkun hommaamaan sen mulle Ranskan tapahtumasta,, Nyt hän on kotona <3 Hän on Varkan poikaystävä! Täst lössistä mulla on in fact jo valmiimpi hahmopostaus, slay

Sitten vielä Ristilukki 🖤 Ilvan poikaystävä! Rare heteros in my house?? Lukin nimi on häveliäästi Pessistä ja Illusiasta peräisin, pus. Mulla on yappausmehut vähän lopussa mutta haluan selittää näistä kahdesta ihan rauhassa ajallaan <3 Keijuset ovat inspanneet mua tosi monessa taiteenmuodossa nyt!

Haaveilin et saisin tossa spotissa heistä kuvan tällee iltasella, ja siiiinä <33

Ilva inspaa ihan sikana

Sanat on just nyt vähän lopussa, mutta eiköhän ne sieltä taas. Sil välin voimme katsella heitä <3

Pus, palaillaan! <3

Katu-uskottavuutta etsimässä

 Yoo 🖤💛

Meikäläistenkin kotipaikkakunnalla on vielä vähän aikaa graffitit! Joten tietenkin näitä piti mennä ihastelemaan. Tein tänne pienen soolotripin!! Pitää toi vaimonikin tänne raahata...

Tässäpä jokunen graffiteilta mukaan tarttunut räpsy! Mukana mulla oli uutukainen Varka ja hänen lisäkseen Tuoni, Jodi ja Diana. Dianaa en oo kuvannut ollenkaan tarpeeks niin hänenkin piti saada momenttinsa >:(

Varka! Voitteko uskoo et Vale ei tullu...... (Tasan siks että se ois vienyt uuden pojan spotlightin eikä se nyt käy, nyt oli Varkan vuoro loistaa)

Varka on upea, mulla on todella hyvä fiilis hänestä! Todella ilmeikäs kuvattava <33

Tartten n. miljoona tollasta modernia asua lisää 🙂‍↕️

Omat värit löyty!!

Diana jatkaa kansikuvatyttölinjalla!! 🩵 Hän on niin nätti akkeli

Tuoni ei oo hittoakaan näin edgy jätkä oikeesti, mutta yritin vähän kuvata sen sisäisiä syyllisyydentuntoja. Hänellä ei oo paras olo itestään aina :'(

He's way too cool to be a primary school teacher *sigh*

Hyvä olo sen kun vaan jatkuu! Ootko Tuoni kuullut semmosesta asiasta ku terapia?

Jodille kepeempiä fiiliksiä! <33 En oo sitä kuvannu graffiteissa kauheesti, Shiran hommia yleensä noi. Hauskaa vaihtelua tuli tästä!

Cover girl vielä! Sain Iialta muuten ton söpön laukun :((((( <333 Oli kuulemma mun tytsyjen näkönen. Ihana!! <33

__

Pus, tällaista! <3

Huutoa metsässä osa viisisataa

 Koska ihan oikeesti, päästäkää autisti sen lempipaikkaan niin se todellakin huutaa siellä. Annikalla oli hauskaa seurata, kun mä vaan hypin innoissani menemään. Olin kuulemma ihan eri ihminen sen jälkeen, kun sain olla hetken tuolla :'D

Mutta siis moi! Pääsin metsään, yipee. Mulla on ollut rehellisesti aika vaikeaa täällä. Bookkasin ihan tietoisesti itseni ihan täyteen huhtikuussa ja siitä sitten kärsitään. Päänsäryt palas takas ja entistä turhauttavampina; pahimpina päivinä on vaan sellanen olo et kaikki elämä puhkeaa kukkaan enkä ehdi mukaan,,, Never again tätä, ja nyt ihan oikeesti tarkotan tätä ::D Musta ei oo ollut kauheesti iloa kellekään ja oon oikeesti vaan tosi ärtynyt jotenkii. Ihan kaikki ärsyttää. No wonder kun joka ikinen päivä tuntuu et saa pelätä et taasko tää menee pelkäks pyörimiseks kun ei tän päänsäryn kanssa pahimmillaan voi tehdä yhtään mitään.

Mutta! Kuvia olen ottanut. Fighting back, nail and tooth

Täst tuli mun vuoden suosikkikuva! 🦋 Tää mekko on mun ja Annikan yhteinen. Täs kohtaa mä vaan pihisin, näit kuvia oli niin puhdasta onnea ottaa <33

Yvalla pitäs olla perhosia mutta vaihtelun vuoksi lintunen

Odileen ei meinannut mun kameran valot enää taipua, mutta ihan kivoja näistä silti saatiin!

Vuokkojen ihastelu jatkui...

Talisa oli ihan made for this spot

Ja sitten tosiaan, tervetuloa uusi mieheni!! 🖤 Tässä on Varka! Hän on Aarteen isoveli ja rokkistara! Haluisin heittää näistki jotain postausta mut näkee kyllä et ei mee kauheen hyvin ku en oo saanu ollenkaa kasattuu noita hahmopostings

(Mua informoitiin useemman ystävän toimesta et Genshiniskin on Varka... Nyt oli hauska sattuma, en ollu ollenkaa kuullu asiasta!)

Vampyyrinuket on jostain kumman syystä trendannu jostain viimesyksyst lähtien, why?? Missasin jonkun stepin, haluun tietää mistä tää villitys lähti :'D Mun aivot on ollu vaan Aartees kii...

Parikin versiota otin tästä, tässä toinen!

_

Muun muassa tällaista täällä syntynyt! 💙 Pus, ensikertaan, pray for me että mun päänsäryt helpottaa <//3

Kysymyspostaus, kevät edition

 Moi!

Täältä taas tuttuun tapaan kysymyspostausta. Kiitos paljon kysymyksiä laittaneille! <3

__

Mikä fiilis nukkejen myymisestä? Onko vaikeeta/helppoo?

Sekä että! Tuhatverroin helpompaa kuin luulin, mutta mietin silti jokaista myyntiä kovasti. Etenkin yöllä näiden miettiminen kirpasee, tuntuu et onko tää hirveä virhe, mut samalla tiedän et tää on yksi isoimmista mielenterveysteoista vuosiin. Tää muuttaa tosi hyvällä tavalla mun suhdetta materiaan. Mua on kans isommassa kaavassa helpottanut ajatella, että en ole sidottu asioihin x ja y ja z. Autistina mulla on ollut järkyn vaikeaa sen kanssa, että mikään ei saisi koskaan muuttua yhtään. Kaikki kun, no, muuttuu jatkuvasti. Tää ajattelun muutos on mussa ihan äärimmäisen hidasta, mutta se on vienyt keloja monessa muussakin jutussa hyvin eteenpäin!

Mua myös lohduttaa se ajatus, että tarvittaessa joitain malleja sais takasinkin ja hahmoja voi aina nukettaa myös uusina nukkeina! <3 Täl lohduttaudun kun yöllä hittaa joku ajatus et ei hitto miksi myin/oon myymässä jotain. Joitain malleja mietin tosi tarkasti, koska niitä ei sitten niin helposti saisi enää takaisin.

Oon tässä just tuoreeltaan myynyt/varannut seitsemän nukkea :'D Kevenee kevenee... Nythän syynä oli ihan vaan raha, mutta mulle tulee samalla sellainen olo et karsinko sitten saman tien puolet veks :p Luultavasti mulle tulee itselleni tyypillisesti ikävä joitain nukkeja at some point, mutta nyt en oikein voi tälle mitään, nyt oli pakko myydä.

Minkä hahmon haluaisit atm nukkena?

Haluaisin Talisan noidanpenskana lol :p A girl can dream. Hän siis:

Ja sit mulla on uus mies. En oo saanu vielä piirrettyä sitä loppuun lol mut tiiän tismalleen miltä sen pitäs näyttää nukkena ja mun tekis jatkuvasti mieli huutaa :'D (Hän on ollut nyt olemassa n. 24 tuntia, auttakaa)

Milloin aloitit nukkeilun?

Vuonna 2010 joulukuussa. Sain silloin mun ensimmäisen nukkeni Tsukikon, jonka malli on Pullip Naomi. Hän löytyy mun kokoelmasta edelleen ja tulee aina löytymäänkin. 💗 Mä tutustuin blogien ja GoSupermodelin kautta Pullip-nukkeihin aikanaan (2009-2010).

Kuinka monta nukkea sulla on?

En mee vannomaan et mun tilastot on oikeessa, mutta vissiin 110! Kertokaapa että miten noita on vielä toi määrä kun oon myynyt yli 20

Mistä sun innostus kirjoittamiseen on lähtenyt?

Oon lukenut alle alakouluikäisestä ja mulle on luettu varmaan ihan ekasta päivästäni lähtien! Aloin myös kirjoittaa jo ala-asteella. En oo koskaan tiennyt mitään yhtä ihanaa. Mä juttelin yks päivä mun ensimmäisen opettajan kanssa (ala-asteen luokanohjaaja) ja kerroin hänelle et edistän atm romaanijuttuja. Sen kanssa siinä sit muisteltiin, kuinka se luki mun juttuja aina opehuoneessa ääneen :((( <33 Musta tuntuu, että tää on just tällanen kliseinen "mulle luettiin aina ja rakastin kirjoittaa itse" -tyyppinen keissi. Siitä lähtien, kun tajusin, että kirjoittaa voi, oon kirjoittanut! Mä kans rakastin ihan pikkuisena luoda kaikkia omia maailmoja ja hahmoja. En tykännyt leikkiä muiden kanssa, leikin muiden lasten kanssa vaan niiden leikkejä mut en koskaan jakanut mun omiani kenenkään kanssa. (Smol autisti vauhdissa) Omat jutut oli tärkeet :'D <3

Mutta siis joo, se on tuntunut mulle aina kaikkein luonnollisimmalta tavalta olla olemassa ja jäsentää maailmaa! 

Lemppari oma nukkekuva tältä vuodelta?

Luultavasti tämä! Ja kaikki, mitä ehdin Faysta ottaa c:

Oletko saanut käsikirjoituksiisi inspiraatiota nukeista ja onko niissä mukana nukkeja, joita siulla on?

Tää onkin hankala vastattava! Todella iso osa mun nukeista on jostain kässäristä, etenkin noista vanhemmista. Tosi usein nää on olemassa toistensa rinnalla ja inspaa toinen toisiaan, esim. Odilen hahmoa ei kirjaimellisesti olisi ilman tuota nukkea. Mä kuitenkin suhtaudun silti kirjoituksiin ja nukkeihin jotenkin erillisinä asioina. Tätä on hankala selittää :'D Sanoisin ehkä niin, että useimmiten mun ei ole mitenkään pakko hankkia kaikkia kirjoitusteni hahmoja nukkeina. Joskus kuitenkin käy niin päin, että saan nuken ilman hahmoa ja sit se hahmo vaan päättää alkaa inspata ihan sikapaljon ja sit syntyy uusia ideoita! Siivetön esimerkiksi on joku sekoitus sitä, mitä Odilesta syntyi ja sitä, mitä Valesta ja Variksesta on ollut jo vuosia aikaisemmin mun mielen perukoilla. Saakohan tästä nyt mitään selkoa lmao

Miten jakselet/miten menee?

Nyt on ollut taas vähän rankempi pätkä. Mulle on aina tosi vaikeeta sumplia menojen keskellä. Oon ollut kokoajan junassa, ja vaikka mulla on ollut huikean hauskaa, oon aivan poikki. Tää on näkynyt sitten siinä, että oon vielä vaikeammin tavoitettavissa ku yleensä ja oon ollut todella itkuinen ja kiukkuinen irl. Mun päänsäryt on taas pahentuneet ihan sikana mikä hankaloittaa iiihan kaikkea. Päänsärkyhommien kaa meinaa siis ihan loppua usko kesken, mutta yritän nyt vaan jaksaa. Huomaan et ahistustasot on sitä että jos pitää lähteä kotoa (ihan töihinkin) niin kroppa rupee hajoileen jo valmiiks 

Aion olla nyt pitempään kotona jos vaan pystyn toukokuun puolella. Mua harmittaa, että on joitain ystäviä, joita en ole nähnyt kirjaimellisesti vuoteen <//3 He saa luvan olla mun kesäprioriteetti sitten. Just nyt aion taas kääntää fokusta itseeni, huomaan HETI myös fyysisessä voinnissa että ei vaan enää pysty. Mun kroppa ei kestä kauheesti henkistä kuormitusta ja jatkuvaa menoa, meen ihan tilttiin ja millon mikäkin asia hajoaa käsiin,, Oon tosi väsynyt siihen että mun systeemit kaatuu ihan sairaan helposti. Oon avun piirissä kyllä tästä fyysisestä olosta mutta siltiiii

Kevät piristää mua silti ihan sikana. Oon myös jotenkin onnellinen monista ihmissuhteista, mulla on tasapainoinempi olo, hellyeah. Metsälenkit ja kuvausreissut on piristäneet mua ihan hulluna! Mulla on kans kiva nuortenkäsis nyt kesken <: ja alotin yhtä ihan "omaa" projektia jonka julkasusta en ees haaveile, ihan tommonen oma juttu vain

Mitä meinaa romaanikässäri?

Romaanin julkaisematon raakaversio! Aka puhtaaksi kirjoitettu tarina, jota ei ole vielä kustannettu. Kässärivaiheessa tekstiä voidaan vielä muokata. En viittaa kirjoituksiini romaaneina, koska niitä ei ole julkaistu.

Kuka sun nukeista edustaa kaikkein eniten sua itseäsi vibojen pohjalta?

Wilhelm. Wille on mun ydin! Oon äärimmäisen protective hänestä ja kaikesta häneen liittyvästä, tän miehen vibat on ominta omaa. Mulla on toki jotain sata eri energiaa jota haluan kanavoida itsessäni mut Wilbs on se kaikkein eniten omalta tuntuva! 🖤 Vampyyriestetiikalla mennään

Millasena toivot näkeväs tulevan vuoden ja mitä nukkeaiheisia suunnitelmia siul on tälle vuodelle?

Rehellisesti, minä haluan kustannussopimuksen ja haluan sitä niin paljon että siinäpä mun elämä tällä hetkellä sitten onkin. Mä näen tässä vuodessa paljon potentiaalia erittäin vaikeista asioista huolimatta. Oon ainakin ollut rehellinen itselleni ja yrittänyt kohdata asioita reippaammin kuin aikoihin! Toivon paljon seikkailuja ja hyppyjä tuntemattomaan, toivon rohkeutta silloinkin kun ei enää jaksais. Mulla on hyvä fiilis tästä vuodesta, edelleen.

Nukkesuunnitelmissa olisi lähinnä noidanpenskoja ja si kytistelen kaikenlaista ihanaa jota mahdollisesti tupsahtaisi myyntihin <: Juuri nyt oon tosi content, mulla ei oo sillee mitään isompia suunnitelmia, koska odotan muutamaa nukkea kotiin!

Kirjoitatko paljon sua itseäsi koskevista aiheista?

Joo ja en! Mä en oo autofiktion fani, joten mikään mun teksti ei varmaan oo henk. koht. sellasella tavalla, jota voisi olettaa. Jos kirjoitan jostakin jutusta, johon samaistun, en yleensä kirjoita omia kokemuksiani. Esim. autismista ja syömishäiriöstä oon kirjoittanut, mutta ne hahmot eivät edusta mua mitenkään. Osa itse asiassa ihan päin vastoin, katon niiden touhua sillee juu ei :'D Varmaan kaikissa kässäreissä on mulle jotain samaistuttavaa, mutta pyydän, älkää ikinä lukeko niitä mun ajatuksina, I can't have that :'D <3

Lempparibiisit jokaiselta Sleep Tokenin albumilta 8)

Tää menee nyt niin autistiseks taas voi moro, no niinhän nämä aina. En nyt oleta että moni saa tästä mitään irti XDD Tässäpä:

Sundowning:

- The Night Does Not Belong To God: Mun rauhottumisbiisi <3 Mulle tulee tästä aina mieleen mummi?? :( #auttakaa

- Higher: Ei oo tarpeeks arvostettu tämä! Mulle tulee aina ja ikuisesti mieleen willejulle täst

- Blood Sport: Okei mut mä lämpenin tälle tosi hitaasti. Kaikki ST:n musa on mulle iltakajomusaa, tämäkin. Pikemminkin tulee erityismaininta jos joku niiden biisi ei ois mulle iltakajojuttu

This Place Will Become Your Tomb:

- TIETYSTI Atlantic koska ilman sitä Odile ei olis Odile

- Missing Limbsiin oon itkenyt paljon, se rauhoittaa, siitä tulee mulle paha mieli mutta rakastan sitä kovasti. Se on mulle tärkeä rauhoittumisbiisi

- Descending ihan legit vaan siks et se bängää :'DD

Take Me Back To Eden:

Mun lempialbumi ensinnäkin! 🖤 Ihan siis ylipäätään elämässä lol

- Euclid: Mulla on kokoelma biisejä joita en pysty jakaan en sitten mitenkään, liittyvät asioihin joista en puhu. Hän on niiden kärjessä. We don't talk about her xx Taiteessa vain näette mitään mikä tähän liittyy and the rest belongs to me

- Take Me Back To Eden: Obvious mutta tietysti, oon täällä selittänytkin tästä! Menee kyllä myös itkuosastoon, sanon kans taas että Raamattu-viitteet my beloved

- Rain: Oikeestaan kaikki nää kolme on mulle tosi henk. koht. !!!!! Rain on turvabiisi, tuntuu tärkeältä. En osaa päättää onkse mun pääs enemmän Wille vai Beth ja pitäs ehkä huolestua kun ovat niin erilaiset he keskenään

Even in Arcadia:

- Emergence: Pus, mun koko viimekevään kannattelija; tää tulee ikuisesti merkkaan mulle elämäntilanteen suurta muutosta. Oon itkenyt ehkä hirveimpiä itkuja ikinä tähän, mutta pystyn silti kuunteleen tätä nyt vaivattomasti

- Caramel: No tääki ihan vaa bängää (+ ofc se mikä merkitys tällä on bändille itselleen)

- Gethsemane: Okei oon yapannu tästkin täällä, mutta mulle tää on sellanen vihaisempi Euclid,, Kuulostaa mulle kans animetunnarilta, rakastan

Mitä muita lempiartisteja tai -bändejä sulla on?

Oopp nyt on paha. Mä en ylipäätään koe et oisin koskaan ollut silleen suuresti minkään bändin "fani" tai kuunnellut mitään sillee älyttömän tarkasti. Yleensä diggaan parista biisistä per artisti ja siinä se sitten onkin. Mutta muutamia suosikeita on! Noiden olennaisten (ST ja Aurora) lisäksi mm. pehmoaino, Johanna Kurkela, KeiiNo, Lady Gaga, Bad Omens, Years & Years, BTS ja Ateez. Mä kuuntelen kans aika paljon suomimusaa, ihan kaikki peruspop pääsee helposti mun listoille! Me ollaan Annikan kaa kuuntelemassa aina esim. kaikki Isac Elliotin biisit ja sit aina kun päästään autoon, luukutetaan niitä täysillä 😎

Katotko sun blogin tilastoja? XD

Katson. And I see you guys 👁️👁️ Kiinnostavia juttuja kyllä luette täältä, have fun bebes xx

Sun lemppari fiktiivinen hahmo joka ei oo sun oma?

Oon sanonutkin täällä joskus, mutta Akito Sohma mulle tosi rakkaasta sarjasta Fruits Basket! Mulla ei varmaan oo kauheesti sellasia suosikkihahmoja, jotka ei oo jollain tavalla red flag

Uusia lempielokuvia?

Mä oon kuulkaa alottanut katsomaan näitä ihan jo melkein harrastuksena! (Ei sillä et oisin virallisesti mikään leffaharrastaja TM mut onpahan inspannu kattoo) Pidän kirjoistakin listaa niin leffoistakin nyt sitten nykyään. Joitain uusia ihan ykköslemppareita:

Raw: Tämätämätämä!! Prokrastinoin tätä vuosia, vaikka tiiän et french extremity on mun lemppari kauhugenre ja naisohjaajan kannibalismileffa ei VOI olla paska,, Joo no ei ollut, rakastin tätä! Tykkäsin siitä, että teema ei jäänyt yksiulotteiseksi vaan pohti lihallisuutta tosi monesta eri näkökulmasta. En halua muodostaa tästä vain jotain yhtä selkeää tulkintaa, koska se musta typistäis tän! Oon jotenkin tosi tarkka mun kannibaalimediasta lol joten tää onnekseni täytti odotukset

Mysterious skin: MITEN en oo katsonut tätä aikaisemmin????? Siis rakastin tätä! Abuse-aiheet kiinnostaa aina ja tässä sen ytimeen päästiin just sillä tavalla, mitä medialta aina toivoisin. En tiedä suosittelisinko tätä kaikille, sen verran raffi meno, mutta tää oli musta myös eettisesti kuvattu. (Oon katsonut monen monta leffaa täs nyt joissa ei ihan saman tason eettisyyteen päästä,, toivottavasti ne näyttelijät on okei)

Men: Ymmärrän miks osa piti tätä tekotaiteellisena, mutta tää on just eikä melkein mun type of a movie :'D Rakastin allegorisia tasoja ja casting-valintoja, hyvin meni pointti perille sitten lopulta. Tää on ehdottomasti paras katsoa, kun ei tiedä mitään etukäteen! Tässä on kans paras soundtrack mitä oon missään kuullu pitkään aikaan.

Sun lemppari nukenvaate kokoelmassa atm?

Tää on vuoron perään jokasella atm! Nyyhkis <33

Keksitkö mitään tyyliä, jota et haluaisi nukeille?

En suoraan keksi mitään tiettyä! Kun sellasen tosi "basic" tyylinkin voi tehdä myös hemmetin hyvin... Never say never, jos sanon tähän jotain ni kummiski kuukauden päästä innostun just jostain sellasesta!

__

Kiitos lukijoille <3