Kaikki kuvatarinan aikaisemmat osat löytyvät täältä!
* * *
Metsän kuiskaus
Luku 4: Kaipuu
Kajo: *kävelee* Hei, Aamu. *hymähtää*
Aamu: Hei, Kajo.
Aamu: Siitä on vähän aikaa.
Kajo: Niin on. *madaltaa ääntään* Minulla oli ihan kamala ikävä.
Aamu: Minullakin sinua. Onneksi olet nyt siinä.
Aamu: Rakas...
Kajo: Niin?
Aamu: Miten sinä jaksat?
Kajo: Hyvin nyt, kun olen sinun kanssasi. *hymyilee*
Aamu: Olen tosissani.
Aamu: Oletko kunnossa?
Kajo: Olen. Olen vain ollut paljon ihmisten seurassa. Toivottavasti se ei haittaa sinua.
Aamu: *hymyilee* Ei tietenkään.
Kajo: Ja... totta puhuakseni olen ollut varsin huolissani metsästä.
Aamu: Niin minäkin. Kaikki käy päivä päivältä sekavammaksi.
Kajo: Mutta...
Kajo: ...en tahdo puhua siitä nyt, kun sinä olet siinä.
*kauempana rasahtaa*
Kajo: *kohottaa katseensa* Mitä...?
Ilta: Kas hei.
Ilta: Taisin keskeyttää jotakin.
Aamu: Mitä sinä täällä teet?
Kajo: Aamu, älä...
Ilta: *hymyilee* Olin vain ohikulkumatkalla.
Ilta: Ajattelin mennä katsomaan Valvea. Älkää minusta piitatko.
Ilta: *tuijottaa Kajoa pitkään* Kunhan kävelen tätä kautta.
Aamu: *tarttuu Kajoa kädestä*
Kajo: Ilta...
Kajo: Kaikki hyvin?
Ilta: Toki. *hymähtää* Jatkakaa ihmeessä. Nähdään. *kävelee pois*
Aamu: *kiroaa hiljaa*
Kajo: Ah, tuota -
Aamu: "Vain kulkemassa tästä ohi"? Ja paskat. Hän vartioi sinua. Joka ikistä liikettäsi.
Aamu: Tuo ei ole normaalia! Etkö todella näe, mitä hän tekee?
Kajo: O-... olen minä tietoinen siitä.
Aamu: *vie kätensä kauemmas* Mikset sitten tee sille jotain? Hän kyttää sinua jatkuvasti!
Kajo: E-... ei ole oikein mitään, mitä minä voisin tilanteelle tehdä.
Aamu: Onhan! On kymmeniä asioita, joita voisit tehdä! Olet aivan liian kiltti hänelle. Iske takaisin. Näytä hänelle, ettei sinua voi kontrolloida. Tee jotakin! Sinun ihan tosi täytyy kasvattaa selkäranka.
Kajo: Minä... yritän.
Aamu: Yritä kovemmin! En voi aina olla paikalla puolustamassa sinua. *vetää syvään henkeä* Mutta jos koskaan löydän hänet tekemästä mitään sinulle, minä tapan hänet sillä sekunnilla.
Kajo: Tiedän... anteeksi. Minä... minä yritän. Olen pahoillani, että joudut kantamaan veljestäni huolta.
Aamu: Rakas. Ei hätää, ei sinun tarvitse pyydellä anteeksi. Hän tässä oireilee. Hitto sentään, hän on sentään sinun veljesi, en saata ymmärtää, miksi hän on tuollainen.
Kajo: *tuijottaa kauemmas* Tiedän, tiedän, meidän perheemme on hyvin vaikea. Olen pahoillani, ei sinun kuuluisi joutua huolehtimaan siitä.
Aamu: Sinun ei tarvitse olla pahoillasi. Se ei ole sinun vikasi.
Aamu: Kajo...
Aamu: Minä rakastan sinua.
Kajo: *henkäisee* Minäkin rakastan sinua.
* * *
Ilta: Helvetti. Helvetin helvetti. *tärisee* En tasan tarkkaan kohtaa Valvea tänään. Ei siskolla kuitenkaan olisi minulle mitään kerrottavaa.
Ilta: Onneksi on ainakin yksi, joka ei koskaan kyllästy näkemiseeni.
Chióni: *lukee rauhassa kirjaa*
*jossain rasahtaa*
Chióni: Oh? *kohottaa katseensa*
Chióni: Hei, Ilta. *hymyilee*
Chióni: Tulitko oikein varta vasten minua katsomaan?
Hetken päästä
Chióni: *pukee paitaa takaisin päälleen*
Chióni: No hei vain sinullekin, Ilta. *hymähdys* Onhan tuokin tapa tervehtiä.
Ilta: En tullut tänne jutustelemaan.
Chióni: Huomasin. *naurahtaa* Jutellaan silti. Minä olen kaivannut sinua. Ja minulla on kerrottavaa.
Ilta: Tarjoa tuota sentimentaalisuuttasi niille, jotka tekevät sillä jotakin.
Chióni: Ah, ai niin, sinä olet niiiin kova poika! *nauraa* Unohdin.
Ilta: Kerjäätkö turpaasi?
Chióni: *hymyilee* Ehkä.
Ilta: Äh, ei sinua tee mieli lyödä, kun näytät tuolta.
Ilta: Tule tänne siitä.
Chióni: No niin. *silittää Iltaa*
Ilta: Mitä sinä halusitkaan kertoa minulle?
Chióni: Minä ja ystäväni Kalla - muistathan hänet - löysimme haudatun ruumiin tällä viikolla.
Ilta: *hypähtää pystyyn* Siis mitä?
Chióni: No nimenomaan. Mitä tässä metsässä ikinä tapahtuukin, alkaa mennä liian pitkälle. Jotain täällä on pakko tapahtua, kun täällä alkaa kuolla ihmisiäkin. *värähtää* Sinun siskosi voi yhä huonosti, oletan? Mikä kumma tätä metsää vaivaa?
Ilta: Kuten aina. Tietäisinpä, mitä täällä tapahtuu. *pudistelee päätään* Siis... ruumis? Ihan oikea ruumis? Tätä on niin vaikea uskoa. Ei tällaista ole aikaisemmin tapahtunut.
Chióni: Niin, ihan oikea ruumis, tiedätkö muunkinlaisia ruumiita? *hymähtää* Joka tapauksessa sitä tutkitaan paraikaa. Me riensimme kertomaan kylään. Voihan kyseessä olla myös murha.
Ilta: En ymmärrä. Olen aina kuvitellut, että jokin täysin aineeton aiheuttaa sen, mitä täällä metsässä tapahtuu. Mutta että ruumis… Se muuttaa kuviota vähän. Se tekee tästä paljon konkreettisempaa.
Chióni: Huono homma, vai mitä?
Ilta: Ei välttämättä.
Chióni: Mitä tarkoitat?
Ilta: Jokin konkreettinen on helpompi tuhota.
Chióni: Aivan. Joko sinä olet lähdössä?
Ilta: Enkö jo sanonut, etten minä tullut juttelemaan mukavia?
Chióni: Sanoit, sanoit. *hymähtää* Kunhan tuputan taas sinulle tätä sentimentaalisuuttani.
Ilta: *kumartuu alas* Chióni...
Chióni: *sipaisee Iltan huulia* Hei...
Ilta: *nousee ylös* Mmh. Nähdään taas.
Chióni: *jää hymyillen tuijottamaan Iltan perään*
Chióni: *nostaa kirjan maasta* Aina hänellä on niin kiire tulla ja mennä...
Chióni: *puristaa kirjan onnellisena rintaansa vasten* Mutta ei se minua haittaa. Hän palaa aina takaisin.
* * *