Parantajan tarina
Luku 10: Hellyys
__
Kanga: *juoksee huohottaen selliin* Callistra!
Kanga: Callistra, minulla on asiaa!
Callistra: Hei, Kanga.
Kanga: Etkö ole vihainen minulle?
Callistra: En. TiedÀt kyllÀ, etten minÀ ole vihainen kenellekÀÀn, en edes Àidillesi.
Kanga: Puhutaan siitÀ myöhemmin. Minulla on asiaa.
Callistra: *nyökkÀÀ* Kerro toki.
Kanga: Armas isÀpuoleni. *irvistÀÀ* MinÀ sain nÀyn hÀnestÀ. HÀn yritti tappaa minut.
Callistra: *henkÀisee* Olemme aina epÀilleet, ettÀ hÀn nai Annelisen vain yhdestÀ syystÀ.
Kanga: Niin. NÀkyni eivÀt valehtele. Se mies on ongelma, ja minun on hankkiuduttava hÀnestÀ eroon.
Callistra: Kuvitteleeko hÀn voivansa jollakin tapaa viedÀ sinun voimasi?
Kanga: *hymÀhtÀÀ* Varmasti. Otan siitÀ selvÀÀ. Kenties hÀn tahtoo vain anastaa minulta silmÀni.
Callistra: Mutta eivĂ€thĂ€n sinun voimasi…
Kanga: *hymyilee* Ei hÀn sitÀ tiedÀ. No, mitÀ mieltÀ olet? PitÀisikö minun pistÀÀ pystyyn pieni show Àitini rakkaan aviomiehen kanssa?
Callistra: Kanga, tuo ei kuulosta turvalliselta. Jos Caiuksen ainoa pÀÀmÀÀrĂ€ tĂ€ssĂ€ kylĂ€ssĂ€ on sinun voimiesi vieminen, – olkoonkin, ettei se ole mahdollista – hĂ€n voi satuttaa sinua koska tahansa.
Kanga: Ei, jos minÀ ehdin ensin.
Callistra: Kanga. ĂlĂ€ leiki hengellĂ€si.
Kanga: SinÀ halveksit sitÀ miestÀ itsekin. Ei hÀnestÀ ole mihinkÀÀn, me tiedÀmme sen. MinÀ voin aivan hyvin leikkiÀ hÀnellÀ vÀhÀn.
Callistra: Tuo ei ole viisasta. Sinun ÀidillÀsi on sitÀ paitsi paljon meneillÀÀn, kannattaisiko sinun keskittyÀ hÀneen? Emme ole vielÀkÀÀn keskustelleet siitÀ, mitÀ Parantajan kylÀssÀ tapahtui.
Callistra: Olet tÀrkeintÀ, mitÀ tÀllÀ kylÀllÀ on. He tarvitsevat sinun nÀkyjÀsi.
Kanga: Mutta nyt nÀyt ovat kertoneet minulle, ettÀ minut tapetaan!
Callistra: Silti. Ei olisi viisasta riskeerata henkeÀsi.
Kanga: VÀhÀt minÀ hengestÀni! En tahdo, ettÀ se paskiainen pÀÀsee niskan pÀÀlle.
Callistra: Olen vain huolissani, siinÀ kaikki.
Callistra: *hellÀsti* TiesithÀn, ettÀ olet minulle kalleinta kaikesta huolimatta? Vaikka emme keskustelisi mitÀÀn lÀpi, rakastan sinua silti eniten.
Kanga: *hÀtÀisesti* C-Callistra...
* * *
Toisaalla
Aldreia: *astelee sisÀÀn* TÀnÀÀn minÀ en mene mukaan hÀnen hÀiritsevÀÀn peliinsÀ. HÀn on liian usein saanut vallan koko tilanteesta, enkÀ aio antaa sitÀ hÀnelle enÀÀ.
*kauempaa kuuluu nyyhkytystÀ*
Aldreia: Annelise, minÀ tul- *hengÀhtÀÀ* Annelise? MikÀ hÀtÀnÀ?
Annelise: *nyyhkien* MinĂ€ olen niin oksettava! En kestĂ€ tĂ€tĂ€ enÀÀ…
Aldreia: *istuutuu alas* MikÀ on hÀtÀnÀ? Sattuuko teihin?
Annelise: Ole kiltti ja sinuttele… edes tĂ€mĂ€n kerran…
Aldreia: *nielaisee* HyvÀ on. MitÀ on tapahtunut?
Annelise: MinÀ kuvotan itseÀni! Miksi pitÀÀ ihmisen olla nÀin sietÀmÀttömÀn ruma?
Aldreia: MitÀ?
Annelise: *itkien* MinĂ€ en kestĂ€ sitĂ€, millainen minusta on tullut… En siedĂ€ itseĂ€ni. Minussa ei ole mitÀÀn, mistĂ€ enÀÀ pitĂ€isin, en ole sellainen kuin olin nuorempana. En kestĂ€ tĂ€tĂ€ enÀÀ. En pysty elĂ€mÀÀn nĂ€in.
Aldreia: Mutta te… *rykĂ€isee* SinĂ€ olet niin kaunis.
Annelise: Et voi mitenkÀÀn olla tuota mieltÀ.
Aldreia: Kaiken tÀmÀn aikaa olen ihmetellyt, miksi sinÀ tunnet noin, vaikka sinÀhÀn olet kaunein ihminen koko tÀssÀ metsÀssÀ. Ei sinun kylÀstÀsi sen puoleen kuin omastanikaan löydy ketÀÀn, joka kerÀisi samalla tavalla katseita kuin sinÀ punaisessa mekossasi.
Aldreia: EikÀ sinun sitÀ paitsi tarvitsisi olla katseidenkÀÀntÀjÀ, riittÀÀ, kun vain olet olemassa omana itsenÀsi. SinÀ riitÀt. Aina.
Annelise: MistÀ tÀllaiset sanat kumpuavat?
Aldreia: SydÀmestÀni.
Annelise: Voi, tietĂ€isitpĂ€, millaisia ajatuksia minulla todella on itsestĂ€ni…
Aldreia: Voit kyllĂ€ kertoa minulle. *nielaisee* Ihan kaiken. Minun ei pitĂ€nyt antaa hĂ€nelle tĂ€tĂ€. Ei tĂ€llĂ€ kertaa. Mutta hĂ€n on niin… *vĂ€rĂ€htÀÀ* Voi Unenkutojan tĂ€hden, miten kaunis hĂ€n on.
Annelise: *hymĂ€htÀÀ* Se… se vaatisi aikaa. TedĂ€tkö, miltĂ€ tuntuu, kun oma elinvoima vain hiipuu pĂ€ivĂ€ pĂ€ivĂ€ltĂ€?
Annelise: Kun minÀ synnytin Kangan, minusta tuntui, ettÀ kaikki minussa alkoi virrata hÀneen. Minun kauneuteni, kaikki se, mistÀ minut tunnettiin. Se oli yhtÀkkiÀ hÀnen.
Aldreia: *tulee lÀhemmÀs*
Annelise: MinÀ aloin vanheta. Minun elÀmÀÀni tuli suruja, sellaisia, joista en pÀÀssyt yli, ja minÀ muutuin. Niin keholtani kuin mieleltÀnikin.
Annelise: Se pelotti minua. En ollut enÀÀ kaunis. EnkÀ minÀ koskaan rakastanut tytÀrtÀni. En hetkeÀkÀÀn. *huokaa* En pysty siihen vielÀkÀÀn, ja siksi Kanga on sellainen kuin hÀn on.
Aldreia: *tarttuu Annelisea kÀdestÀ*
Annelise: Minun elÀmÀni piina alkoi, kun se hirvitys syntyi tÀhÀn maailmaan, ja kadun joka pÀivÀ pÀÀtöstÀni synnyttÀÀ Kanga. MinÀ vihaan hÀntÀ ja hÀnen tÀrkeilevÀÀ olemustaan.
Annelise: Miksi kaikki rakastavat hÀntÀ niin paljon? Se tyttö on sisÀltÀ mÀtÀ. HÀnessÀ ei ole mitÀÀn muuta kaunista kuin ulkomuoto.
Annelise: En halua antaa hĂ€nelle mitÀÀn… en mitÀÀn…
Aldreia: Hei… hei. Sinuun on sattunut jo aivan liian pitkÀÀn, nĂ€en sen. *silittÀÀ Annelisen kĂ€mmentĂ€*
Annelise: Minua hÀvettÀÀ. *tÀrisee* Koko ikÀni olen vain epÀonnistunut kaikessa. Kaikki tuntevat minusta vain sen kuvajaisen, jonka olen rakentanut, mutta tÀmÀ on ainoa asia, joka minulle on totta. Viha omaa lastani kohtaan. Tai itseÀni... Callistraa... Kaikkia.
Aldreia: Minuakin?
Annelise: *kÀÀntÀÀ katseensa* Ei, ei sinua. *pitÀÀ pienen tauon* Olet ainoa ihminen, jonka haluan vierelleni juuri nyt.
Aldreia: *silittÀÀ Annelisea niskasta* Todellako? MinÀ olen ylpeÀ siitÀ, ettÀ puhut tÀstÀ minulle.
Aldreia: Sinun ongelmasi eivÀt ratkea sillÀ, ettÀ minÀ tai joku muu kehuu sinua pÀivÀstÀ toiseen. TÀssÀ tarvitaan jotakin paljon suurempaa.
Annelise: Mutta minÀ en osaa! *tÀrisee* En pysty kohtaamaan mitÀÀn tÀstÀ.
Annelise: MinÀ vain katson pÀivÀstÀ toiseen, kuinka Kangasta pidetÀÀn yhÀ vain enemmÀn. HÀn on tavattoman kaunis, mutta hÀn on tosiasiassa vain vÀkivaltainen ja impulsiivinen lapsi. *vetÀÀ syvÀÀn henkeÀ* Ja tÀmÀ kylien kiista, se alkaa hiljalleen syödÀ minua sisÀltÀ.
Aldreia: *hellÀsti* Annelise...
Annelise: Olen vain niin vÀsynyt olemaan minÀ. Kaikin tavoin.
Annelise: Jos voisin, syntyisin uudelleen ja tulisin edes hieman enemmÀn sinun kaltaiseksesi, Aldreia.
Annelise: En ole ikuisuuksiin jaksanut olla hyvÀ muille... Tuskin edes itselleni.
Annelise: Pelotan itseÀni. Henkisesti ja fyysisesti.
Annelise: *itkee* En edes halua puhua tÀstÀ.
Annelise: Olen vain niin kuvottava.
Aldreia: Hei...
Aldreia: *koskettaa varoen* MitÀ tahtoisit, ettÀ teen? Olen tÀssÀ. En mene minnekÀÀn.
Annelise: Niin...
Annelise: PidÀn siitÀ, kun olet siinÀ.
Annelise: *niiskaisten* Vaikka minÀ vain itsekkÀÀsti kÀytÀn lempeyttÀsi hyvÀksi ja vuodatan sinulle.
Aldreia: *tulee lÀhemmÀs* Ei minua haittaa.
Aldreia: *henkÀisee* En vain kestÀ nÀhdÀ sinua tÀllaisena.
Annelise: Voisitko... voisitko milÀÀn auttaa minut tÀstÀ mekosta?
Aldreia: *hÀtkÀhtÀÀ* T-toki.
Annelise: *kuiskaten* Aldreia...
* * *