Parantajan tarina
Luku 13: Lempeys
____
Annelise: *istuu yksin* Mikään ei etene.
Annelise: Kanga on epäonnistunut. Aldreia tulee hyvin todennäköisesti epäonnistumaan. *tärisee* Ja Caiukseen minä en vieläkään voi luottaa.
*kauempaa kuuluu kolahdus*
Aldreia: *astuu tilaan* Annelise? Saanko tulla?
Annelise: Käy peremmälle. Istu toki seuraksi.
Annelise: Hei, Aldreia.
Aldreia: Hei.
Annelise: Tulitko kertomaan minulle uutiset parantajan kuolemasta, vai oletko muuten vain täällä?
Aldreia: Minä... *huokaa* Minä en ole vieläkään saanut parantajaa tapetuksi.
Annelise: Niin arvelinkin.
Aldreia: Annelise, minä... Minä olen miettinyt tätä. Miksi sinä tahdot parantajan hengiltä niin kovasti? Sinulla on jo Callistra vangittuna. Olet saanut nöyryyttää kyläämme riittämiin. Mihin sinä tarvitset Anemonen kuolemaa?
Annelise: *katsoo Aldreiaa hetken* Minä tahtoisin kertoa sinulle erään tarinan.
Aldreia: Tarinan?
Annelise: Niin. Sellaisen, jota et takuulla ole vielä kuullut. Tule viereeni istumaan.
Annelise: Silloin, kun minä olin sinua vähän nuorempi, minä suunnittelin jo, millainen kylänjohtaja minusta tulisi. Isäni oli senhetkinen kylänjohtaja ja erinomainen työssään.
Annelise: Minä tahdoin aina ennen kaikkea johtajaksi. Se oli minun tavoitteeni. *huokaa syvään* Niihin aikoihin minä tapasin sinun siskosi.
Aldreia: *henkäisee* Callistran?
Annelise: *nyökkää* Minä tapasin Callistran metsässä. Sillä alueella, jossa kyliemme rajat kohtaavat. Hän oli tavallinen Parantajan kylän jäsen, mutta hänessä ei ollut lainkaan vihaa minun kylääni kohtaan. Me aloimme tutustua.
Annelise: Me tapasimme uudelleen ja uudelleen, ja minä... me...
Annelise: Me rakastuimme.
Aldreia: *hätkähtää* Annelise ja minun siskoni? Callistra ei ole koskaan... ei sanallakaan...
Annelise: Me olimme yhdessä niin intensiivisesti, että siitä tuli kaikki, mitä tiesin. Minä halusin olla hänen kanssaan.
Annelise: Mutta minä halusin muutakin. Halusin olla kylänjohtaja, halusin menestyä. Meidän yhdessäolomme oli niin intensiivistä, että se alkoi riistäytyä käsistä... Me kilpailimme kaikesta. Joka ikisestä pienimmästäkin asiasta.
Annelise: Minä hävisin ja hävisin, enkä sietänyt sitä, miten täydellinen hän oli. Hän sai kaiken, ihan kaiken.
Annelise: *tärisee* Olin nuori ja kateellinen. Kun hänestä tuli Parantajan kylän johtaja, en kestänyt enää. Hän ei ollut sukua johdolle, hän saavutti asemansa vain omalla persoonallaan... En kyennyt käsittelemään sitä.
Aldreia: Voi, Annelise...
Annelise: *täristen* Hän ei enää... *huokaa* Hän jätti minut. Callistra ei kyennyt enää elämään sen kanssa, miten katkera ja kateellinen minusta tuli. Se kävi hänelle hengenvaaralliseksi, eikä hän kyennyt enää jatkamaan.
Annelise: Minä uskon, että kuolin sinä päivänä. Aloin oireilla monella tavalla enkä kyennyt käsittelemään eroamme. Hain hyväksyntää miesten sylistä. He pitivät minua kauniina ja halusivat olla kanssani.
Aldreia: *silittää Annelisen kättä*
Annelise: Siten minä sain Kangan.
Annelise: Olen jo kertonut sinulle, mitä Kanga saa minut tuntemaan. En koskaan halunnut häntä. En tahtonut lasta, mutta silti minä synnytin hänet, tuntemattoman miehen lapsen.
Annelise: En tiedä, miksi. Kenties minä säälin lasta. Tai itseäni. Joka tapauksessa Kanga on syntynyt minun piinakseni. En ole kyennyt olemaan hänelle se, jonka hän ansaitsisi.
Annelise: Minusta ei koskaan ollut kannustavaksi ja rakastavaksi äidiksi Kangalle. Minä olen inhonnut itseäni jokaisella mahdollisella tavalla sen jälkeen, kun synnytin hänet. Kaikki minussa kuihtuu pois.
Annelise: Minulla ei ole vuosiin ollut jäljellä mitään muuta kuin kilpailu Parantajan kylän kanssa. Se on ainut, mitä minulla on jäljellä. *huokaa* Callistra on poissa. Me vietimme useita vuosia eromme jälkeen yhden ainoan hellän hetken yhdessä, mutta minä olin jo toisenlainen kuin seurustellessamme ja osasin vain hävetä. Hän oli kohtelias ja ihana, mutta en muista siitä kerrasta muuta kuin suunnattoman häpeän.
Aldreia: Sinä olet aina ollut tosissasi, kun olet puhunut yksinäisyydestäsi.
Annelise: *hymähtää* Niin, minä olen tosissani ollut vain ego-ongelmainen rouva, jonka elämän ainoa tarkoitus on ollut teidän kylänne päihittäminen. En ole osannut tuntea mitään aitoa vuosiin. Olen näivettynyt kasaan.
Aldreia: *hellästi* Minä olen eri mieltä. Minua surettaa kuulla, että menneisyys isosiskoni kanssa on ajanut sinut tähän pisteeseen. Minä...
Aldreia: Minä olen oppinut pitämään sinusta paljon, Annelise.
Annelise: Sinun puhtautesi saa minut häkeltymään. En kykene käsittämään, miten kukaan voi olla sellainen kuin sinä.
Annelise: Sinä katsot kaikkea niin avarasti. Lempeytesi koskettaa minua syvästi.
Aldreia: Annelise...
Annelise: *hellemmin* Sinussa on jotakin sellaista, jota en ole kohdannut ihmisissä vuosiin.
Annelise: Minä...
Aldreia: *kuiskaten* Annelise...
Aldreia: *varoen* Oletko varma?
Annelise: Mm-hmm.
* * *
