Kesäkuisia

 Hewwoo!

Kuvapostausta jälleen <3 Kesäkuun ihmettelyitä tänne!

Also siis, it's official, valmistuin! 😭🤍 Mun pitää käsitellä tätä vielä pitkään!! Mutta tässä ollaan viimein!! Oon tosi ylpeä mun gradusta, traumafiktion parissa jatkoin. Päätin jo kandivaiheessa tehdä mun gradun Hanya Yanagiharan Pienestä elämästä ja niinpäs sitten teinkin! Tätä on pakko fleksaa koska oon tosi ylpee itestäni,, Kandivaiheessa olin vielä jotenkin ylikuumentunut ja opin tieteellisen kirjoittamisen konventiot kunnolla vasta silloin, mutta nyt gradun tekeminen oli mulle vaan kivaa. (Oikeesti catch me opiskelemassa tohtoriksi vielä joskus koska tää tuntuu tositosi omalta ja mielekkäältä) All in all, paperit on nyt ulkona ja oon virallisesti kirjallisuuden maisteri 🩷

Mitäs muuta? Siis nyt pardon my french, mutta suoraan sanottuna aivan paskaa ollut kyllä. En voi sanoin kuvailla miten järkyttävä valmistumisen jälkeinen stressi on on. Siihen nähden oon niiku yllättävänkin hengissä, mutta tsiiiiisus tää ottaa kaiken mun voiman ja uskon kyllä nyt. On vaan ihan pakko luottaa et maailma kantaa.

En legit osaa päättää onks mulla ollut ihan kamalaa vai tosi kivaa???? Todella laidasta laitaan. Mun lempibändi teki musaa parhaaseen mahdolliseen aikaan Ikinä, kiitos siitä universumille. (Even In Arcadia taitaa hypätä heittämällä mun kuunnelluimmaksi albumiksi nyt sit täs) Oon kans tehny paluuta mun kpop-juurille näin niiku vastapainoks haha

Odilesta mulla piisaa näitä! Tuntuu, että sen kanssa menen varmaan aina enemmän hahmosta kumpuavat ideat kuin jotkin estetiikat edellä. Odile inspaa aina, hänen kuvaamisensa tuntuu tärkeeltä ja mielekkäältä 🖤

Elaboroidakseni tätä spesifiä kuvaa vielä, tässä oli ajatuksena kuvata Odilen painajaisia niistä rooleista, joita hän ei koskaan päässyt tanssimaan.

Viimein tätä riikinkukkounelmaa vähän lisää!! 🩵✨💫🌿 Oon kärsivällisesti oottanut kesää sen kanssa!

Nukkeilu on vaihteeks maistunut aivan erinomaisen hyvältä! <3 Oon nyt kuvaillut paljon! (Myös kuvatarinaa WOOP) Kesäkuvailu on musta aina vaan niin uskomattoman KIVAA niiku kaikkialla on kaunista ja vihreää?? ÖÖÖ kyllä kiitos.

Niin no mitä nyt sateet vei meikäläisten kukat, mitäs nyt sit tehdään

Juhannusneitojen paluu LET'S GO LET'S GOOOO

Eniten mun juttu varmaan ikinä! Yvaan kulminoituu mulle tää energia, joten tätä kohti mennään taas. Olispa nyt vähän vähemmän sateista ja ankeeta niin pääsis taas leikkimään näiden kanssa...

Runa doing Runa things!

No tää on kyl nyt joku keväisempi viritys! Vähän vihaan mut mahtuu tänne hienosti

Aavasta ja Freyasta sisaruskuvaa! He surettavat mua kamalasti, heidän hommansa on ihan tuhoon tuomittu... Aavan syyllisuudentunto ajaa sen vieraantumaan Freyasta täysin eikä se koskaan oikein kykene käsittelemään hoivasuhteen aiheuttamaa traumaa itsessään joten se vaan lopulta sysää Freyan täysin pois. Ei siksi, ettei kykenisi kokemaan Freyaa, vaan ennen kaikkea itseään.

Oonko mä ees selittäny näistä mitään tänne koskaan?? Instaan oon, mut oonko tänne? Noni hei, arvatkaa mitä postausta rupeen kasaan sit seuraavaks.

(Mä varmaan uudelleenelän jotain Mo Dao Zu Shin aiheuttamaa tuskaa näiden kaa kun mulle tulee tästä heitin kuviosta jotenkin Wuxian ja Cheng mieleen,, yhyy rakkaat, ei en ole koskaan yli heistä)

Lisää Runaa mönkimässä...

Vale näyttää tässä niin pehmoisalta ja tyyneltä 💙 Maailman pehmein ja söpöin poika. Niiku edellisestä postauksesta voinee päätellä, oon copetellut hänen kanssaan ihan täysillä kun en muutakaan voi

Näitä mussuja vähän yhdessäkin 💙✨ Helliä ovat <33

Barbie Eläinsaaren prinsessana oli tämän inspiraationa!

Ja sit vähän henkilökohtaisempi avautuminen kans! Tulin viimein kesäkuussa sukulaisille kaapista. (Myös mun isälle :'D) Tää meni ihan tosi hyvin! Oon tosi yksityinen ihminen, mitä ei mun somen pohjalta ihan heti varmaan uskois. Mun on aina ollut helpompi elää omana itsenäni somessa kuin irl, minkä vuoksi tännekin postaan aina avoimesti kaikkea! Oon tosi kiitollinen just nyt, jännitin tätä aivan helvetisti. As said, paljon tapahtuu mun elämässä just nyt 🤍

Mutta kuten näkyy niin nyt on elämässä jotenkin KAIKKI tosi isoa ja voimia vievää...

Priden kunniaks näitäkin prinsessoja viimein yhdessä <3 Henri on niin ihana

"Kuolemantuoja" oli kuvan nimi. Ei niin mitään asiayhteyttä Freyaan, mutta ihan inspipohjalta syntyi tällanen.

Sit ihan staight up vaan mun omaa copetusta, "You only loved us when some parts of us were hidden". Perheasiat on hitannu mua ku tuhat volttia joten mitä teen?? Etin mun perhetraumamussut ja tungen mun pään heihin 👍🏻 On ollu oikeesti ihan tosi odottamattomilla tavoilla raskas kesä lolz

Ollakseni ainut lapsi kirjotan kyllä aivan hemmetisti sisaruksista?? Sisaruus on aina ollu mulle tosi tärkee ja puhutteleva teema ja siksi sitä mielelläni käsittelen. Siivetön on ennen kaikkea sisarustarina! Myös Hetkiemme kudelma ennen Siivetöntä oli sisarustarina, joku drive menos näiden kaa selkeesti.

^no tää tiivistänee enemmän kuvan ideaa mut joo

Rakastan näiden kahden hahmoja ihan eri taval ku mitään muita, niil on tosi oma lokeronsa 🖤💫

Freya RAKASTAA lampaita. Kattokaa sen kamua! (Se on mun tädin tho)

Keväältä Remiä, se se vaan on kaunis <3

Bongasin uuden filtterin, kattokaa ku kohta tällasia on kymmenen lisää...

Minun rinsessa <33

Joo nää on söpöi kans, jatkakaa <3 puspus

__

Tsorge nyt tais tulla raskaamman puoleiset yappaukset! Kaikki on kunnossa, no worries, kunhan stressaa ja suoraan sanottuna vituttaa se miten vähän asiat on mun itseni käsissä just nyt. Toivottavasti teillä on ollut lempee kesä 💗 Ja jos ei, niin toivottavasti muistatte olla lempeitä itsellenne <3

Kiittis ja ensi kertaan <3

Nyyhkytän

 Laitoin tän mun kirjotusblogiinki jo mut haluan nyt heittää tännekin 🖤

Rakastan mun poikaa. Oon tarvinnut sitä kovasti tänä kesänä. Tässä erään viikonlopun aivoituksia, Vale oli mul vaa sylis siliteltävänä ja pusuteltavana ja tällasta tuli sit ulos. Siivetön on ennen kaikkea perhetarina, joten... joten! Here we go.

Äiti mä toivoin, että sä näkisit mut. Isä mä toivoin, että sä olisit musta edes kerran ylpeä. Mä olen tehnyt itseni näkyväksi, mä olen huutanut kaikella paitsi äänelläni, mutta te ette ole pysähtyneet. Te katsoitte vain sitä, mitä ette halunneet mussa nähdä, kunnes käänsitte päänne. Mä seisoin sukujuhlissa kaikkien ympäröimänä niin pitkään, että tajusin, ettei kukaan todella puhuisi mulle. Opin laittamaan napit korviin ja pakenin sinne, minne kukaan ei mua enää tavoittanut.

Äiti mä halusin vain, että sä rakastaisit mua. Että sä katsoisit ja sanoisit, toi on mun poika, siinä se, sitä kohti mä juoksin. Mä kaaduin ja mä epäröin ja mä ihmettelin, mutta te ette sanoneet mitään, te jatkoitte jouluisin mun Netflix-tilausta ja ostitte mulle uudet kuulokkeet, kun vanhat meni paskaksi. Mun piti olla kiitollinen, ja mä olin, ja mä olin, ja mä olin.

Kunnes mä olin kaksikymmentä ja mä pelkäsin, kun joku halusi jäädä muhun kiinni. Kunnes mä tajusin, että mä en muista, milloin kukaan olisi sanonut mulle rakastan sua, milloin kukaan olisi jäänyt ja halannut ja katsonut ja nähnyt muutakin kuin toiveidensa haalistuneet aaveet.

Äiti mä en halunnut kakkukahveja synttäreinä, mä en halunnut lahjoja, joita olisivat voineet saada kuka vaan. Mä olin silti kiitollinen, mä kiitin, kiitinhän, äiti? Kunnes mä tapasin jonkun, joka otti mua kädestä ja kertoi, että kiitollisuus on kahle. Hän jäi muhun asumaan, vaikka mä en antanut sille mitään. Mä en osannut lempeitä sanoja enkä hymyjä, hädin tuskin osasin katsoa silmiin, kun puhuttiin. Mutta hän jäi siihen ja jossain sisimmässäni mä tiesin, että haluan opetella tän homman alusta; haluan rakastaa.

Mä en enää toivo.

Mulla on mun perhe nyt, mulla on ne, joiden viereen voin illalla käpertyä. En ehkä vieläkään osaa sanoa rakastavani, mutta osaan täyttää jääkaapin kaikkien lempiruoilla ja valita kaikille sopivan leffan. Mä opin, mä muutun, mä elän. Mä olen joka päivä vähän enemmän mä, kun joku katsoo mua ja tietää, että mä olen.

Äiti, isä,

mä olen surullinen mutta en vihainen.

Jos mä jotain vielä toivoisin, niin ehkä sitä, että te edes kerran vielä yrittäisitte. Mä olen tässä, mä olen aina ollut tässä, jos te lakkaisitte katsomasta mun lävitseni. Mä en odota, mutta mä en katoa, mä pysyn, jos te haluatte avata tän oven.

Kiitos,

vielä tän viimeisen kerran.

__

🖤

Julius

 Moi <3

Pikapostausta mun RAKKAASTA!! 30.6. pääsin viimein kotiuttamaan @crystal_doll_and_ciellä kustomissa olleen Juliuksen 🤍 Tätä on odotettu!! Harkitsin Julleksi ihan kaikkea mahdollista, monta artistia kävin läpi, mutta lopulta päädyin Crystaliin varsin yksiselitteisesti. (Tästä syytän @seyadollin poikia, kiitos) Manifestoin niin kovaa et onnistuisin nappaamaan kustomipaikan Crystalille, ja onnekseni sen sain! 😭🖤 Oli muuten aivan ihana asiakaskokemus, mulla oli tosi kuultu olo asiakkaana ja olin kokoajan tosi tyytyväinen <3 Rakastan kun artistit antaa väliaikaupdateja ja kyselee <3

Mutta siis! Asiaan!! JULLE!

Siinä mies!!!!! Joo tää Estetiikka™️ piti vetää aivan kaakkoon, ny on pianot ja kukat ja kaikki. Hän ansaitsee sen

Fun fact, Juliuksen takaraivossakin on Crystalin signaturen yhteydessä pieni perhonen! Perhoset on mulle ainoostaan Willejuttu joten hieman rääkäisin kun näin sen, aivan ihana. En tienny et sinne semmonen tulis nii jotenkin söpöin ylläri, pieni pala Willee siel <3

Oon näistä miehistä niin sekasin et jos ikin ottasin tatuointii ni sois perhosjuttu kans

Kullat yhessä!! ÖäääöäÄÄ ei voi olla Willeä ilman Jullea, semmosta maailmaa ei oo olemassakaan jossa ne ei ois toistensa 🫂🤍 Rippistä mun suunnitelmat ottaa heist pehmeit kesäkuvii ku tää kesä on enimmäkseen kylmä ja sateinen :''D No mennään sit vähän toisenlaisilla estetiikoilla ko mitä oli mieles...

Maailman rakkaimmat <33

Näiden kahden nukettaminen Taeina Just Nyt tuntuu tosi oikeelta. W&J:n kuuluu olla mun elämän taitoskohdissa <3 Originaali tarina tuli kirjoitettua 2020 lukion loputtua, nyt teen modernia versiota kesäprojektina yliopiston loputtua. Mul on ollu rehellisesti aivan helvetin raskasta joidenkin asioiden kanssa, kaikki on ollu vähän sekasin. Näiden babujen turva tulee todella tarpeeseen <3

Oon puhunut heist tänne useempaan otteeseen niin BJD:iden hankkimisen yhteydessä kuin ylipäätäänkin <: Höpöttelen varmaan omiani kuten aina! Julle on täydellinen Tae-muodossa <3 Jotenkin vielä miljoona kertaa ihanampi ku mitä osasin odottaa, oon niin tyytyväinen. Crystal nappas hienosti kiinni Jullen lempeydestä <3 Hän tuntuu just niin pehmeeltä ja ihanalta ko mitä hän onkin. 

Julle on aina jotenkin superisti surettanut mua, se on niin liian pehmee tähän maailmaan mut vitsi kun rakastan sitä just sellasena 😭🤍 Mult ei tuu koskaan saamaan mitään iih kipinöiviä rakkaustarinoita, lempeys eellä mennään tässä osotteessa. Lempeys on hot

Mnyyh kaikki kunnia Crystalille mun pienestä beibistä <3 Me ei Willen kaa päästetä irti 🫂🖤

Welcome home, J 🤍💫

___

Parantajan tarina, luku 17

Parantajan tarina

Luku 17: Koti

Caius: *hoipertelee huohottaen* Helvetin helvetti. Minä en voi mennä minnekään. Minä... minä kusin kaiken Näkijän kylässä. Helvetin Kanga, olisi pitänyt tajuta, että siihen kakaraan ei voi luottaa.

Caius: Minun perheeni... Vieläkö he odottaisivat siinä talossa, jonka jätin niin kauan sitten, etten enää muistaisi jokaista halkeamaa vanhoissa ovenpielissä?

Caius: *hengittää syvään* Äiti, isä... Isoveli. *nielaisee* Ei, minun pitää ajatella selkeästi. Maailma pyörii. Olen kivuissa. Minun täytyy päästä paikattavaksi.

Caius: Ei ole paikkaa, jonne mennä. En voi mennä takaisin kyliin, mutta en voi mennä kaupunkiin tämän näköisenä. Kaikki alkaa purkautua.

Caius: *tärisee* Minä en tule saamaan näkijän voimia. Minä en tule saamaan mitään.

Caius: Siitä on kauan, kun avioiduin Annelisen kanssa. Miltei kymmenen vuotta. Kaiken tämän ajan olen odottanut ja odottanut, ja nyt tilaisuuteni meni yhdessä sekunnissa.

Caius: Minä en voi palata kotiin. En voi.

Caius: Minä sain vain tämän yhden mahdollisuuden olla jotakin. He eivät katsoisi minuun enää.

Caius: He ovat aina nähneet vain isoveljeni.

Caius: Hänet, joka piinaa ajatuksiani joka ikinen päivä, jonka elän.

Caius: En vieläkään tiedä, ajatteliko hän aina kuten vanhempamme - että minä olin hänen alapuolellaan. Ehkä minä vain oletin niin. Hän oli aina vanhemmillemme kaikki, minulle ei jäänyt sijaa.

Caius: Hän ei jätä minua rauhaan. En saa rauhaa niin kauan, kun olen näkymätön.

Caius: *vaikertaa* Kunpa sinä jo jättäisit minut rauhaan...

* * *

Toisaalla

Aldreia: Minä jäin hänen viereensä. Lupasin, että niin ei kävisi, ja silti minä jäin.

Löysin itseni Annelisen luota yhä vain uudelleen ja uudelleen.

Annelise, joka yritti aina ylläpitää kulisseja, oli edessäni paljas ja avoin.

Hän ei paennut katseeni alta.

Hän pysyi siinä, laskevassa auringossa, ja minä tunsin itseni naiiviksi ajatellessani,

että haluaisin pitää hänet aina,

aina, aina.

Minä tiesin, että hän halusi minulta kaiken kokemamme jälkeen yhä samaa.

Ei pelkkiä helliä huuliani hänen omillaan, ei pelkkiä katseitani kaikkialla hänessä.

Hän halusi verta.

Parantajan verta. Viattoman Anemonen.

Olinko todella valmis menemään niin pitkälle hänen vuokseen, ja kuka minä olisin, jos menisin?

* * *

Seuraavana päivänä

Aldreia: Anteeksi, että kiskoin sinut niin äkkiä vuoteesta. Tiedän, että olet vielä heikkona siitä, mitä Kangan kanssa tapahtui.

Anemone: Ei se haittaa. *hymyilee* Minulle tekee hyvää jaloitella välillä.

Anemone: Mitä näytettävää sinulla oli?

Aldreia: Meidän pitää kulkea vielä vähän matkaa.

Anemone: Olen sinusta todella ylpeä, Aldreia. Olet jaksanut johtajana hienosti.

Anemone: Kyllä me vielä saamme siskosi takaisin.

Aldreia: Kiitos, Anemone. Sinä olet aina yhtä ajattelevainen.

Anemone: Olen vain ylpeä sinusta. Olet tehnyt hyvää työtä ja pitänyt kylämme elinvoimaisena.

Anemone: Se, mitä Kangan kanssa tapahtui...

Aldreia: Minä tietenkin kannan siitä täyden vastuun. Minun olisi pitänyt tietää. Minun olisi pitänyt ymmärtää, miten monesta asiasta Annelise on valehdellut minulle.

Anemone: Ei se ollut vikasi.

Aldreia: *vääntelee käsiään* ...niin.

Aldreia: Minä vain...

Aldreia: Olen niin pahoillani.

Anemone: Pahoillasi?

Anemone: Mistä?

Aldreia: Siitä, että sinä et palaa enää koskaan kotiin.

* * *