perjantai 2. joulukuuta 2022

Mini-KT: Kotiin [osa 2]

 Hey!

Täällä jälleen tämän Kaikuun liittyvän minitarinan kanssa. Alan selvästi päästä ison kt:n jälkeen takaisin mun normaaliin hurjaan postaustahtiin :'D Toivottavasti tykkäätte tästä osasta! En vieläkään ole varma, kuinka pitkä tästä pienestä kuvatarinasta tulee, mutta muutama osa tulee vielä.


_____

Kotiin

[OSA 2.]


Kalla: Missähän se Kaiku viipyy? Tee alkaa hiljalleen jo jäähtyä...


Kalla: On ollut niin ihanaa kuulla, kuinka Kaiku on kotiutunut uudelleen omaan kotiinsa. *hymyilee*


Kalla: Minä tahdon aina pysyä hänen ystävänään ja tukea häntä uusissa vaiheissaan. 

*oveen koputetaan*


Kalla: *nousee ylös* Tulossa!



Kalla: *avaa oven*


Kaiku: *tuijottaa itkuisena Kallaa*

Kalla: Onko kaikki hyvin?


Kaiku: *ryntää suoraan halaamaan Kallaa*

* * *

Hetken päästä


Kalla: Tahdotko puhua siitä?

Kaiku: *nyökkää*


Kalla: Ei mitään hätää. Minä olen tässä. Ota alkajaisiksi teetä, ehdin jo keittää sinulle.



Kalla: Voit kertoa ihan omaan tahtiisi.


Kaiku: *varovasti* Minun metsässäni on henki nimeltä Kielo. Olen voinut joskus mainita hänet.


Kaiku: Hän on ollut minulle mukava alusta asti. Hyvin ystävällinen ja avulias kaikessa. Meistä on tullut ystäviä, voitko uskoa, minulla on ihan oikea ystävä! *hihittää* Ja… ja… niin. Hän on ystäväni. Ja silti minä en ymmärrä, miksi hän tekee asioita, joita ystävät eivät tee. Sinä et tee sellaisia asioita. Minä en tee sellaisia asioita. Mutta hän tekee. En käsitä sitä. En… en osaa lukea tunteita.

Kalla: Se ei haittaa, ymmärrän kyllä. Millaisia asioita hän sitten tekee?


Kaiku: Kun minä istuin sinun antamasi kakkupalan kanssa, hän suuttui hirveästi.

Kalla: Istuit sen kanssa?


Kaiku: Niin. Istuin. Se oli hieno kakunpala.


Kalla: *hymyilee* Niin, tietysti. Jatka vain.


Kaiku: Kielo suuttui siitä. Hänen mielestään sinä olet juonitteleva ja sinulla on taka-ajatuksia. Kielon mielestä ihmisiin ei voi luottaa.


Kalla: Hmmm, jassoo! Minähän voisin tulla vaikka tapaamaan tätä Kieloa ja keskustella hänen kanssaan. Miksiköhän hän sellaista ajattelee? 


Kalla: Ehkä hänellä on huonoja kokemuksia ihmisistä entuudestaan. En voi syyttää, eihän Valvekaan pidä ihmisistä.


Kaiku: Valve pitää kuitenkin sinusta.


Kalla: *punastuen* Se on eri asia!


Kaiku: En ihan ymmärrä.


Kalla: Äh, ei se mitään. *pudistelee päätään* Millaisia muita asioita tämä Kielo on tehnyt?


Kaiku: No, kerran, kun hän kysyi, mitä ajattelin niin intensiivisesti, vastasin, että sinua. Se oli vain totuus, sanoin suoran vastauksen. Sitähän minä ajattelin. En ymmärrä, miksi hän kiivastui siitä sillä tavalla.


Kaiku: Hän sanoo sinun nimesi sillä tavalla syvästi inhoten... *värähtää*

Kalla: Eli... hän tuntuu suuttuvan joka kerta, kun minä tulen puheeksi?


Kaiku: No… niin.


Kalla: Oivoi… Tämä ei kuulosta hyvältä. Sitä paitsi mitä, miten niin ajattelit minua? Olet ihan hassu.


Kaiku: *hiljaa* Ajattelen sinua tosi paljon.

Kalla: Ai jaa?


Kalla: Krhm, joka tapauksessa… Tämä Kielo. Hän kuulostaa vähän siltä, että hän olisi jopa hieman mustasukkainen sinusta.


Kaiku: Mustasukkainen...?

Kalla: Kateellinen.

Kaiku: Miksi ihmeessä?


Kalla: No, en tunne häntä kovin hyvin, mutta monesti mustasukkaisuus ajaa tekemään varsin suuria ja impulsiivisia asioita. Se saattaa tehdä kovin katkeraksi, ja Kielo kuulostaa minun korvaani hyvinkin katkeralta.


Kaiku: Kateellinen… minusta. En ymmärrä. Minähän rakastan olla hänen seurassaan. Hän on tuntunut turvalliselta, mutta nyt tämä menee johonkin aivan ihmeelliseen suuntaan, josta en pidä lainkaan. En käsitä, miksi hänestä on yllättäen tullut tuollainen.


Kalla: Ehkä sinun pitäisi kertoa se hänelle.

Kaiku: Niin...


Kalla: Ja... Älä nyt järkyty, mutta pohdin, voisiko Kielolla kenties olla tunteita sinua kohtaan?


Kaiku: *jäätyy paikoilleen* T-tunteita?


Kalla: Voisihan hän olla ihastunut sinuun. Mistä sitä tietää.


Kaiku: *kädet täristen* A- APUA mitä-


Kalla: Niin. Jos hän kokee minut jollain tavalla uhaksi. Se voisi selittää hänen toimintaansa.


Kaiku: *kädet täristen* E-... eihän se... tai siis. Apua. Apua...


Kalla: Ei mitään hätää. Voimme puhua tästä joskus toiste, jos tämä ahdistaa sinua.


Kaiku: En vain käsitä... En ymmärrä tällaisia asioita yhtään.


Kalla: Voin auttaa niin hyvin kuin osaan. Ja eihän tässä välttämättä ole kyse siitä. Voihan Kielo puhtaasti vain vihata ihmisiä, eivät kaikki metsänhenget ole ystävällismielisiä ihmisiä kohtaan.


Kaiku: *panikoiden* E-en ymmärrä yhtään, mitä tällaisessa tilanteessa tehdään! Jos hän on... *vetää syvään henkeä* ihastunut, mitä se...


Kaiku: Mitä se tarkoittaa? Mitä hän silloin haluaa?

Kalla: Hei. Ei mitään hätää, rauhassa.


Kalla: Olen tässä. Ei ole hätää.

Kaiku: *hengittää raskaasti*


Kalla: *tarttuu Kaikua kädestä*

Kaiku: Kalla... Voisitko kertoa minulle, miltä se tuntuu? Millaisia sellaiset tunteet ovat ja miltä niiden pitäisi tuntua?


Kalla: Ei hätää. *hymyilee* Minä kerron, miltä se minulle tuntuu. Kaikki kokevat tällaiset jutut hieman eri tavalla, joten kertomani ei ole tietenkään mikään objektiivinen totuus.


Kalla: Se on aavistuksen lepattava, lämmin ja joskus myrskyisäkin tunne.


Kalla: Se tuntuu joskus hyvin kokonaisvaltaiselta ja hallitsevalta. Kaikki ajatukset kieppuvat yhden asian ympärillä.


Kalla: *hymyilee* Minulle se on aina ollut vapauttava, lämmin tunne. Se ei ole sitä kaikille, mutta minusta se on aina ollut pelkästään lämmittävää.


Kaiku: Eli... sitä vain on vilpittömän lämmin olo siitä, että toinen on olemassa?

Kalla: *hymyilee* Minulle se on aina tuntunut siltä.


Kaiku: Mutta... *hengähtää*


Kaiku: Sittenhän se tarkoittaa, että minä olen ihastunut sinuun.

_________