heeei ~
tiedättekös mitä ? nyt olisi sitten aika lopettaa tämä ihan liian pitkään kestänyt kuvatarina. oon kuluttanut lähestulkoon koko päiväni tän tekemiseen enkä - itsekriittinen kun olen - ole yhtään tyytyväinen toteutukseen. no, tässä se nyt sitten on. kommenttinne ovat piristäneet minua hurjasti ennenkin, toivottavasti ne piristävät nytkin ! <3
tein tämän teitä varten <3 hope u like it
vihaan onnellisia loppuja.
siksi tämä tarina päättyykin onnellisesti. ~
picfic; Corrected heart
Ei ole olemassakaan hyvää ja pahaa.
On olemassa vain ihmisiä.
~~~~
Mona: *vilkaisee Rimaa*
Rima: Hei vaan, sisko. Minä olen nyt tässä. Etkö aiokaan tappaa minua ?
Rima: Etkö aio sanoa minulle mitään ? ~
Mona: *epävarma* ... minun ei tarvitse selitellä sinulle yhtään mitään.
Mona: Sinä kuolet jokatapauksessa. Minun ei tarvitse kertoa sinulle, miksi teen sen. *hymy*
Rima: *tuijottaa Monaa itsevarmasti* Eikö ? Eikö tosiaan ?
Luulin, että minulla olisi oikeus tietää. ~
Grell: Mitä ihmettä minun ympärilläni oikein tapahtuu ?
He molemmat tarvitsisivat apua. Enkä minä voi tehdä mitään...
Mona: *katsoo Rimaa epävarmasti* ... Ei. Sinulla ei ole oikeutta tietää. Sinun pitää vain kuolla.
Rima: *naurahtaa* Arvelinkin että sanoisit noin. Minun piti vain testata sinua.
Kyllä minä tiedän sinun motiivisi. Luna ja Johtaja ovat kertoneet minulle kaiken sinun suunnitelmistasi ja meidän yhteisestä menneisyydestämme.
Mona: *surullinen hymy* ... Luulin että he pitäisivät sen salaisuutena. Olin aina kuvitellut ettet sinä tiedä mitään siitä että olemme sisaruksia. Haaveenani oli kertoa se sinulle juuri ennen kuolemaasi...
*huokaisu*
Rima: Olit väärässä. Minä olen tiennyt aina.
Grell: *järkyttynyt*
Miksei Rima tee mitään ? Hän voisi tehdä jotakin Monalle... Ja Mona taas voisi antaa anteeksi siskolleen. Miksei heistä kumpikaan käyttäydy niin kuin pitäisi ?
Rima: *katsoo Monaan* Anna mennä vaan. Tapa minut, jos pystyt siihen.
Jos todella luulet olevasi vihdoin onnellinen tapettuasi minut, tee se. Mutta minä varoitan sinua. Päättäjät jahtaavat sinua nytkin. Kuolemani jälkeen he saisivat sinut kiinni ja veisivät sinut kadotukseen. Kysyn nyt suoraan, Mona - olisiko minun tappamiseni sen arvoista ? ~
Mona: *vapisee* Minä en tiedä. Minä en todellakaan tiedä.
Grell: Ei, Mona. Mikään ei ratkea sillä että vain tappaisit Riman. Ole nyt kiltti ja anna hänen olla.
Mona: Minä... minä --
Mona: Ei. Sinä et ymmärrä. Kosto on ainoa ratkaisu. Ainoa...
Mona: *lähestyy Rimaa*
Mona: Jää hyvästi, pikkusisko.
~~~~~~
Lilia: Aistin, että Grell ja Rima ovat vaarassa. Minun täytyy löytää Tsukiko. Hän on ainoa joka pystyy auttamaan...
Lilia: *havaitsee Tsukikon* !
Tsukiko: *palelee* Kaikki ei ole kunnossa. Tuntuu että täällä tapahtuisi jotain hyvin merkillistä.
Lilia: *juoksee kohti Tsukikoa* Tsukiko ! Tsukiko !
Tsukiko: *ei vilkaisekaan Liliaan* Hei vain, Sumi.
Mitä asiaa sinulla oli ?
Lilia: Minulla oli useampikin asia kerrottavana. Ympärilläsi voi tapahtua mitä hirveämpiä asioita jos emme pidä kiirettä. Joten aloitanko huonoista vai erittäin hunoista uutisista ?
Tsukiko: ... mitä hemmettiä
Lilia: Äh, ei nyt ole aikaa selitellä ! Tule mukaani, nyt heti !
Lilia: Grell voi kuolla pian, jos et tule !
Tsukiko: *hämmästynyt* Grell... ?
Tsukiko: Sumi, tiedät ettei tällaisella asialla saa pilailla. Grell on kuollut, kyllähän sinun se pitäisi tietää.
Lilia: *turhautunut* Hemmetti kun sinä olet hankala ! -3-
Ensinnäkin, nimeni on Lilia eikä Sumi ! Se ei tosin ole olennaista juuri nyt. Ja toiseksi, sinä kuuntelet minua kun puhun sinulle !! Jos sanon että Grell kuolee pian ellet tule, se on totta, senkin vatipää !
Tsukiko: *entistä hämmentyneempi* Onko... Grell elossa ?
Lilia: *nyökkää* On on ! Se täällä asuva Mitsu on tietysti Grell ! Olisi sinun se pitänyt tajuta.
Tsukiko: *sydän hakkaa* Minä... minä tulen.
Lilia: *virnistää* Mitä siinä vitkuttelet ? Ala mennä jo !
~~~~~~
Grell: Mitä minä voin enää tehdä ?
Grell: Pakko keksiä jotain, pakko...
Mona: *hymyilee kierosti* Onko viimeisiä sanoja, pikkusisko ?
Rima: On. Ennen kuin tapat minut, mieti, että tapat viattoman tytön. Ei ollut minun päätökseni syntyä maailmaan, ei ollut minun päätökseni viedä sinulta kotia. Tämä ei ollut alunperinkään minun vikani.
Mona: *tuntee syyllisyyden piston* ...
Grell: Odota.
Mona: --- ?
Mona: *naurahdus* Kas, sankaritarhan se siinä. Nytkö vasta puutut tilanteeseen ?
Kerro asiasi. Minulla on koko päivä aikaa ~
Grell: Mona... minkä vuoksi sinä taistelet ? Kostonko ? Se ei ole ratkaisu.
Kosto ei ole tärkeintä.
Grell: Se että tapat Riman, ei loppujen lopuksi ratkaise yhtään mitään. Sen sijaan voisit jäädä asumaan tänne, tutustua meihin. Voisit saada ystäviä. Oikeita ystäviä.
Grell: Rakkaus on vahvempi kuin kosto.
Mona: *pohtii ajatuksia* ... ystäviä.
Mona: Mutta minä olen hirviö. Kukaan ei voisi rakastaa minua... Ei kukaan.
Rima: *puuttuu puheeseen* Olet väärässä. Ei ole mitään hirviöitä. Sinä olet Mona. Minun siskoni. Tottakai minä rakastan sinua, niinhän siskot tekevät, hm ?
Grell: *nyökkää* Niin juuri. Me kaikki oppisimme välittämään sinusta. Päätös on sinun. Joko tapat Riman, mikä toisi sinulle koston ja paljon ongelmia, tai sitten sinä luovut aikeestasi ja saat koston sijaan rakkautta. Uskonpa että sinä kaipaat huomattavasti enemmän rakkautta. ~
?: *naurahdus* Mistä lähtien sinä olet osannut puhua noin vakuuttavasti ?
Olet oppinut jotain Taivaassa.
Tsukiko: *hymy* Hei taas, Grell. ~
Tsukiko: Olet minulle selityksen jos toisenkin velkaa. Mutta palataan siihen myöhemmin.
Nyt haluan tietää mitä ihmettä täällä on tekeillä.
Grell: *ojentaa kätensä kohti Tsukikoa* Tsukiko... !
Grell: Minä rakastan sinua...
Tsukiko: Luuletko etten tiennyt sitä ...? *hymy*
Rima: .. minusta tuntuu, siskoseni, että sinun ei tarvitse enää vastata mitään. *naurahdus* Me kaikki taidamme olla nyt sitä mieltä, että näin on hyvin.
Mona: *katsoo ihmeissään Grelliä ja Tsukikoa* Taidat olla oikeassa.
Mona: Grell oli oikeassa. Rakkaus on tärkeämpää. *hymyilee* Kuule, minä taidan sittenkin jäädä tänne. Sikäli te siis sallitte sen.
Rima: *nauraa* Tottakai sallimme.
Rima: On osattava pyytää anteeksi. Mutta vielä tärkeämpää on osata antaa anteeksi.
Sisko, minä annan anteeksi. Me kaikki annamme.
Mona: *hymyilee ensi kertaa oikeasti*
Luulin, että te kaikki vihaatte minua.
Rima: *nauraa* No, se ei ollut ensimmäinen asia jossa olit väärässä.
Loppujen lopuksi me kaikki olemme samanlaisia.
Aina emme voi toimia oikein. Me kaikki kuuntelemme vain sydäntämme, joskus se johdattaa meidät väärälle polulle. Mutta siltä polulta voi palata takaisin.
Se onnistuu helpommin, kun on joku vastassa.
~~~~~~~~
tHE eND
