Heipähei ~ Käydäänpä suoraan asiaan ja säästetään höpötykset loppuun.
picfic; Kivulias muisto [2/2]
Avalon: *tuijottaa häkeltyneenä eteensä* Minä... minä näen näkyjä.
Avalon: Ei siellä mitään ole, minä vain kuvittelin. *pudistelee epäuskoisena päätään* Olen tulossa hulluksi.
Lilia: Etkö sinä muka ole jo? B) Haluaisitko vihdoin kertoa minulle, mitä sinä oikein selität? *puuskahtaa* Minulla on oikeus tietää jos ystäväni on menossa sekaisin. *naurahdus*
Avalon: Onko sinun aivan pakko vitsailla kaikesta...? Äläkä kutsu minua ystäväksesi. *huokaisu*
Mutta jos aivan välttämättä haluat tietää, niin luulin nähneeni erään henkilön, joka aiheutti minulle melkoisesti tuhoa seitsemän vuotta sitten.
Avalon: *katsoo Liliaa* Sinulla on aivan sellainen ilme, että tahdot minun kertovan kaiken ihan alusta alkaen. Olenko aivan väärässä?
Lilia: *hymy* Etpä taida olla. Alahan kertoa, kyllä minä kuuntelen. ~
Avalon: Selvä, selvä. Tämä ei sitten ole mikään iloinen tarina.
Lilia: Ovatko sinun tarinasi joskus olleet iloisia? *huvittunut naurahdus*
Avalon: *naurahdus* Enpä usko.
~~~~~~
Kauan sitten, sodan alkuaikoina - ennen omaa syntymääni ja poikkeavien sortoa - oli pulaa voimakkaista sotureista. Niihin aikoihin syntyi ajatus ihmisrodun kehittämisestä. Ajattele, miten hienoa olisi, jos ihmisistä saataisiin voimakkaampia, fiksumpia ja kestävämpiä tulevia sotia varten? Niin, sehän olisi aivan uskomattoman hienoa - ehkä hieman liiankin.
Tästä syystä alettiin tehdä kokeita odottavilla äideillä. Oletettiin, että kun sikiöihin pumpattaisiin erilaisia aineita ja myrkkyjä, niiden yhdistelmän avulla syntyisi mitä vahvempia ihmisiä - uusi, parempi rotu.
Kokeet eivät kuitenkaan onnistuneet halutulla tavalla. Synnytysprosessi oli liian raskas äideille, ja suurin osa lapsista kuoli heti synnyttyään. Yritys kehittää ihmisrotua oli epäonnistunut pahemman kerran.
Muutama lapsi kuitenkin jäi eloon. Aluksi luultiin, että kokeet olivat vaikuttaneet eloonjääviin positiivisesti, mutta muutaman vuoden iässä havaittiin jotain muutakin. Koelapset olivat toki kehittyneempiä ja fiksumpia kuin keskivertolapset, mutta näiltä puuttui jotakin hyvin olennaista - tunteet.
Yksi tällaisista lapsista oli Roxette, joka oli samalla shakkipelialueella kuin minä ja Edelaine. Hän oli vain muutamia vuosia vanhempi kuin me. Luonnollisestikin oletimme, että Roxette olisi yksi poikkeavista kuten mekin, mutta todellisuus oli jotakin aivan muuta.
Hän ei missään vaiheessa ollut yksi meistä, kyse oli pelkästä bluffista. Todellisuudessa Roxette oli se, joka johti poikkeavien teloitusta.
Koska hän ei kyennyt tuntemaan empatiaa ketään kohtaan, hänen oli helppo teloittaa poikkeavia tuntematta yhtään mitään. Hänellä ei myöskään ollut varsinaista omaa tahtoa, joten valtio käytti häntä täysin hyväkseen pistäessään hänet johtamaan teloituksia.
Minä inhosin häntä aina, jopa sen jälkeen kun sain kuulla hänen menneisyydestään. Sillä ei tuntunut olevan siinä vaiheessa enää mitään merkitystä, ei sen jälkeen, mitä hän oli tehnyt niin monelle viattomalle poikkeavalle.
En tiedä, missä hän on nyt, enkä edes halua tietää. Olen jo päässyt yli vihastani häntä kohtaan, mutta veikkaan, että jos joutuisin tapaamaan hänet uudelleen, muistaisin taas menneisyyteni ja kaiken sen tuskan. Minä todella toivon, etten joudu enää koskaan tapaamaan häntä.
~~~~~~~~
Yeaaah, sanokaa moi uudelle neidilleni, Roxettelle (aka Rorylle)! ♥
Tämä otus rantautui tänne 11.3. myöhäisenä syntymäpäivälahjanani. Icarus on ollut grailini viimekesästä lähtien, joten oli ihanaa saada tämä pikkuinen jo kotiin ;v;
Muutin suunnitelmia viikkoa ennen tilausta - aluksi neidille piti tulla sininen/vihreä peruukki ja stock-chippejen piti jäädä, mutta jostain kumman syystä päätin sitten kuitenkin tehdä neidistä albiinon. (Ehkä luin liikaa DW:tä?) Täytyy kyllä sanoa että oli erittäin hyvä päätös, tykkään Rorysta paljon enemmän näin <3
