Elias

 Heippis!

Hahmopostauksen aika jälleen 💛 Nyt ois Eliaksen vuoro! Mikaelin postauksessa oon selittänyt enemmän auki näiden hahmojen ideaa ja persoonia:

Mikaelin postaus 🐸

Eli en aio tässä nyt kerrata kaikkea :'D Näillä ei tosin mitään mahtavan suurta taustaa olekaan C:

__

Elias on tarinastani Hetkiemme kudelma, jota kirjoitan tällä hetkellä!

Eliaksesta pitää tietää se, että se on maailman rennoin tyyppi. Se elää tosi omilla ehdoillaan. Elias ei turhaan stressaile mistään ja sillä on hyvin kasuaali lähestymistapa kaikkeen. Elias on Mikaelin kanssa saman ikäinen (23 vuotta). He kävivät saman peruskoulun ja lukion! Tutustuivat jo seiskaluokalla <3 Elias oli luokan ns. vitsinkertoja ja hauskuuttaja. Se otti sen roolin automaattisesti, koska sillä ei oikein ollut muutakaan. Ei se virallisesti halunnut "luokan pelleksi", se vaan ajautui siihen.

Elkun taustoissa ei oo mitään sen erityisempää oikeastaan. Sillä on vanhempien lisäks lääkäri-isosisko, johon sen vanhemmat rakastaa verrata sitä :'D (Vähän klisee mut hei. For a reason)

Eri versio kuvasta:

Jotain faktoja Eliaksesta:

- Vapaaehtoisesti työtön eikä myöskään opiskele. Sitä ei legit kiinnosta yhtään elää ketään varten ja se käy joka kevät bullshittaamassa jotain yliopistojen pääsykokeissa säilyttääkseen Kelan tuet :p

- Nauraa katketakseen ihmisille, jotka olettaa siitä asioita sen elämäntavan vuoksi. He does not care. Ihmiset asettaa siihen omat oletuksensa ja pelkonsa "epäonnistumisesta" ja se huvittaa sitä valtavasti.

- Tykkää pelaamisesta ja pelaa paljon!

- Katsoo myös animea ja tietää et hänen makunsa sen suhteen on surkea

- Kaoottinen unirytmi

- Elkun huoneessa pitäis olla kauhee kasa animefiguja, saisinpa nukellekin sellasia XD

- On legit ihan todella hyvä ruoanlaittaja, mutta ei koskaan jaksa laittaa ruokaa. Paitsi jos Mikael on käymässä! Sille se joskus laittaa parastaan

- Ylipäätään sellanen zero fucks given -tyyppinen ihminen. Eliaksen kanssa voi olla hankalaa rakentaa ihmissuhteita, koska vaikka se on välittävä ja rakastava, sitä ei pohjimmiltaan kiinnosta yhtään miellyttää ketään. Miksulle se on silti valmis antaan koko maailman 💛 Se on vähä tommonen et se valitsee ne keitä rakastaa ja siinäpä se sit on, muille ei jää fucks annettavaksi

Vaikka Elias on päällepäin täysin piittaamaton ja vibailee omia juttujaan, se on ajat sitten tiedostanut, ettei sille ole virallisesti "paikkaa" yhteiskunnassa. Se ei kykene vastaamaan odotuksiin, joten se on joka tapauksessa päättänyt elää omalla tavallaan. 

Elkun estetiikkoja:

Eliaksen ja Mikaelin ihmissuhteesta vähän:

- Elias luuli yläasteella, ettei saisi koskaan Mikaelista kumppania itselleen, koska Mikaelin type oli ihan tosi erilainen kuin mitä hän itse. Elkulla ei virallisesti oo huono itsetunto, mutta se on tosi tiedostava.

- ...Mikael puolestaan luuli Elkun olevan hetero, koska se puhui vaan animetytöistä kokoajan :'D Hyvin meni. Ja no hei miks me kysyttäis toiselta mitään suoraan edes tällasessa perinteitä rikkovassa miesten välisessä ystävyyssuhteessa kun voi KYRÄILLÄ ja olla HILJAA *cries*

- No joo, kyllähän he sit toisensa löysivät ja oppivat kommunikaation jalon taidon. Good job my dudes. Tunnustusmoment oli itse asiassa hyvinkin tunteikas, Mikael eräänä uudenvuoden aattona vuodatti makkarajonossa (joo ne venas ilmasta ruokaa) koko sydämensä Eliakselle. Jäi ne makkarat saamatta kun tuli kiire mennä kotiin puhuun asiat halki XDD I love these idiots

Arkisia faktoja heistä:

- Oon sanonut tän ennenkin, mutta Hese-deitit ja yölliset Prisma-reissut on näiden kahden peak of parisuhdekulttuuri! Fiilaan heit tässä tosi paljon lmao

- Niiden ei kokoajan tarvitse olla tekemässä jotain. Niille riittää, että toinen vaan on siinä.

- Mikael nukkuu monesti tuntien päikkäreitä Eliaksen kämpillä.

- Eivät asu yhdessä eivätkä haluaisikaan asua, heidän pitää vähän totutella sellaseen ajatukseen. Silti ne luuhaa toisillaan usein

- Ne rakastaa kiusoitella toisiaan

Elias on omalta osaltaan mun tapa kommentoida yhteiskunnan asettamia valtavia paineita nuorille. Kaikki on yhä vaan työelämä- ja menestyskeskeisempää. Mulle Hetkiemme kudelma on tarinana eräänlainen oodi ja rakkauslaulu kaikille niille, jotka jää näiden odotusten ulkopuolelle. Elämässä merkityksellisintä on kaikki ne ihanat pienet hetket ja kohtaamiset, joita kukaan ei pysähdy katsomaan. Rätisevät katulamput, deitit pikaruokapaikassa, keväällä tienpenkkoihin kasvavat kukat. Tämä on ennen kaikkea tarina kaikesta siitä 💛

Haluaisin vaan sanoa kaikille nuorille ja nuorille aikuisille, että olkaa ja eläkää 💛

__

Tekstinpätkäsiä lopuksi! Tässä tarinan alkupäästä. Tämä on Mikaelin näkökulmasta kirjoitettu! Tässä kohtaa poitsut ei seurustele vielä <:

 Eliaksella on auton kaiuttimet täysillä ja tuttu keltainen huppari päällään. Hän on suojannut pörröisen valkean päänsä samalla vanhalla harmaalla pipolla, vaikka on kesä. Kaiuttimista jyskyttää Neon Genesis Evangelionin tunnusmusiikki. Minua naurattaa.

”No mitä vittua, bro, moi.”

Elias virnistää.

”Arvasin, että tykkäisit.”

”Mun hovikuskilla on näemmä jotkin ihan omat bileet täällä. Mitäs ideoita? Minne mennään? Prismaan ei kyllä voida vielä mennä, tsiisus, nään jo ne ihmismassat…”

”Joo ei. Mulla on idea.”

Hänen äänestään tietää aina, kun hän on keksinyt jotakin omasta mielestään mahtavaa. Se tekee hänen äänestään kuplivan ja saa minut aina hymyilemään.

”Joo?”

”Haetaan kaikkien eri merkkien cokiksia ja rankataan ne.”

”Voi luoja, me tehtiin tuollaista yläasteella.”

Katsomme toisiamme niin pitkään, että alamme nauraa. Elias vääntää musiikin pienelle ja kurottaa halaamaan minua. Minun tekisi aina mieli jäädä halaukseen vain hetkeksi pitempään, mutta ehdimme aina vetäytyä ajoissa. Elias hymyilee leveästi.

”Eikö me muka oltu tosi cool yläasteella?”

”Joo, no, tosi.”

Pudistelemme päätämme.

”Sä olit kyllä oikeestikin. Mä muistan, kuinka niitä joitain muijia aina hajotti se, että oot homo.”

”Et voi muistaa tollasta. Ei musta oo kukaan likka ollut kiinnostunut, ne paskat jätkät vaan.”

Elias katsoo minua päätään pudistellen.

”Bitch, ei. Sä olit aina tosi suosittu. Multa ei kukaan uskaltanut kysyä, ootko sä sinkku tai ylipäätään ees mahollinen, mutta tsiisus, kun ne ois halunnu. Näin sen aina, moni selkeesti mietti, oisko niiden pitänyt kysyä multa. Sulta ne ei ois uskaltaneet.”

Haukon henkeäni ja mätkäisen Eliasta olkaan.

”Ei voi pitää paikkaansa!”

”No kuule joo-o.”

Yläaste. Joskus minä katson Eliakseen ja muistan vain ne hetket, kun olen tärissyt hänen vanhempiensa kodin lattialla ja hän on kaikessa rauhassa keittänyt meille teetä. Kaikki ne hetket, kun hän piti minua harteista kiinni ja sai minut siten pysymään kiinni maailmassa. Katson Eliasta hänen häikäisevän sinisiin silmiinsä ja mietin, ettei hänen katseensa ole muuttunut kaikkien näiden vuosien aikana ollenkaan. Hän katsoo minua yhä silmiin samalla vilpittömällä rehellisyydellä, joka ei ole koskaan vaatinut minulta mitään.

”No, mihin mennään?”

Hymyilen. Tällä kertaa koko sydämestäni.

”Vaikka lähimpään S-Markettiin.”

___

Ja sit vielä ajalta ennen heidän seurusteluaan 💛 Ujot pienet idiootit!

 Rohmuan sipsipussia Eliaksen takaa. Elias siirtää sen dramaattisesti kauemmas, minkä seurauksena lysähdän hänen syliinsä.

”Rangaistus. Jos en saa sipsiä, jään tähän.”

”Tosi kamala rangaistus. Voisin viedä sun herkut useamminkin, jos tämä on se, mitä siitä seuraa.”

”Mun ranuja et ainakaan vie. Saatana.”

”Ne mä vien kahta kauheemmin. Saat taistella niistä hengelläsi.”

”Tiedät, että voitan. Annat mun aina syödä sunkin ranudippejä.”

”Joo, mutta en siksi, että oisit ansainnut ne taistelemalla, vaan siksi, että olen erinomainen ja mahtava ihminen ja rakastan sua enemmän kuin mun euron dippiäni.”

”Mäkin rakastan sua.” Olen hetken hiljaa. ”Enemmän kuin mitään.”

Hiljaisuudessa välillämme lepää totuus, jota emme pysty katsomaan kohti ilman, että sattuu. Eliaksen käsi jää silittämään selkääni, ja lasken sekunteja siihen, että hän kääntää kaiken nauruksi. Rintaani puristaa.

”Et enemmän kuin sun mausteranuja”, Elias nauraa. Hän peittää sen hyvin. Nauru on juuri niin uskottava, että ostan sen, kuten aina.

___

Tällaista! 

Kiitos paljon kaikille, jotka lukivat 💛