sunnuntai 9. helmikuuta 2014

picfic; They called me monster

 Rima: Siellä he nyt ovat.
 
 Rima: Mitä he aikovat tehdä ? ~
 
 
 Grell: Mitä sinä haluat minusta ? Miksi olet kiduttanut minua kaikki nämä vuodet ? Mikä sinun motiivisi on ? Kukaan ei tunnu tietävän, Mona... Sinun täytyy kertoa minulle. Kertoa ainoalle pikku palvelijallesi~ Eikö sinustakin olisi reilua, että kaiken tämän ajan jälkeen saisin tietää miksi olet tehnyt tämän minulle ?
 
 Mona: *hymyilee ivallisesti* Niinkö sinä haluat ?
Että kertoisin sinulle, miksi minä teen tämän, miksi olen tappanut ihmisiä kuin kärpäsiä ? Haluatko sinä todella tietää ?
 
 Grell: *empii hetken*... Kyllä. Minä haluan tietää.
 
 Mona: *naurahdus* Hyvä on. Sinä saat kuulla tarinan surkeasta pienestä olennosta, jolta vietiin kaikki mistä hän välittää~
 
 Mona: Aloitetaan vaikkapa kertomalla, että se tuntemasi saastainen pieni enkelirääpäle on minun siskoni. *kylmä naurahdus*
 
 Grell: *järkytys* Enkeli...? Et kai sinä tarkoita Rimaa ?
 
 Mona: *nyökkäys* Juuri sitä minä tarkoitan ~
Se surkea pieni olento tuli minun tilalleni. Minulla oli koti, työ ja ystävät. Vaan ei enää kauaa. Menetin kaiken sen pienen paskiaisen takia.
 
 Mona: He olivat minun ystäviäni... ystäviäni. Ja he valitsivat mieluummin sisareni kuin minut. Johtaja päätti erottaa minut, sillä siskoani - *sanoo sanan kuin se olisi myrkkyä* - piti suojella ettei hän ajautuisi pahoille teille. Niin, miksihän ?
Siksi, että hänen isänsä oli paholainen - kuten minunkin. Johtaja oletti, että paholaisen lapsilla olisi taipumus pahuuteen, joten hän yritti suojella sitä olentoa. Hän teki sen häätämällä minut pois ja päästämällä siskoni tilalleni.
 
 Mona: Minä lähdin pois. Vihaisena ja katkerana. Kostin heille tappamalla viattomia ihmisiä, ihan vain heidän kiusakseen.
Minulla oli ystäviä. He hylkäsivät minut, kun näkivät, mitä minusta oli tullut. Hirviö. Niin he minua nimittivät. Ja kenties se oli totta. Kenties minusta oli tosiaan tullut hirviö...
 
 Mona: Lopulta minulle selvisi, kenelle minun piti kostaa. Ei Johtajalle tai entisille ystäville. Vaan surkealle pikkusiskolleni. Hän vei minulta kaiken. Ilman hänen syntymäänsä minä olisin nyt onnellinen, kukaan ei olisi koskaan etsintäkuuluttanut minua... minusta ei olisi koskaan tullut hirviötä.
 
 Mona: *katsoo Grelliä silmiin* Se oli minun tarinani. Minä käskin kauan sitten sinun etsiä minulle enkelin sydän. Uhkailin sinua eri tavoin jotta tekisit sen. Se sydän oli pienen ystäväsi sydän. Minä halusin sen ainoastaan siksi, että saisin tuhota sen pieniksi palasiksi, kostaa siskolleni.
Mutta sinä olit hyvä ihminen. Liian hyvä. Valitsin uhrini väärin. Sinulla ei ole samaa pahuutta sydämessäsi kuten minulla. Sinä et halunnut olla apurini - ja Grell, sinä toimit oikein.
 
 Grell: *haukkoo henkeään* Minä.. minä en tiennyt. Pidin sinua aina tunteettomana olentona, joka vain tahtoisi kaikkien kuolemaa, mutta... ei. Minä en olisi koskaan voinut kuvitella mitään tällaista. Mona, minä... minä taidan olla pahoillani.
Pahoillani siitä, että tuomitsin sinut.
 
 Grell: *ojentaa kätensä* Emme voi perua sitä, mikä on jo tapahtunut, mutta voimme varmistaa ettei mitään sellaista pääse enää käymään. Mona, luota minuun. Tartu käteeni. Sinun ei tarvitse kostaa Rimalle, sinä voit tulla meidän luoksemme asumaan, me antaisimme anteeksi...
 
 Mona: *katsoo Grelliä silmät lasittuneena* ... antaisitte... anteeksi ? Minulle ? Sen kaiken jälkeen mitä olen teille tehnyt ?
 
 Mona: *ojentaa kätensä vapisten* Minä... minä ---
 

 Mona: *vetää yllättäen kätensä pois* Ei. Sinä yrität kuitenkin huijata minua. Haluaisit viedä minut enkeliystävällesi jotta hän voisi viedä minut kadotukseen. *nauraa väkinäisesti* Ei, ystäväiseni, minä en aio suostua siihen !
 
 Grell: *pitää yhä kättänsä ojossa* Mona, ei, minä en halua tehdä sitä ! Luota minuun. Edes tämän kerran. Kaikki päättyy hyvin, minä uskon sinuun, minä uskon että sinä et ole paha ihminen... sinä et ole hirviö, Mona...
 
 Mona: Hirviö. *painaa kädet korvilleen*
*kuulee mielessään ystäviensä loukkaavat sanat* Älkää ! Minä en ole sellainen ! Minä en ole se miksi te minua luulette...
 
 Grell: Mona... ole nyt kiltti...
 
 Mona: *huutaa* Ei !! Sinäkin vihaat minua ! Ihan niin kuin kaikki muutkin ! Kukaan ei ole koskaan oikeasti rakastanut minua tai välittänyt minusta !!
 
 Ja yhtäkkiä jotain tapahtuu. Mona huudahtaa jotakin ja Grell makaa sätkien maassa.
Mona: *kiljuu hysteerisenä* Sinunkin täytyy kuolla ! Samalla tavalla kuin ne kaikki muutkin...!
 
?: Lopeta.
 
 Mona: *kääntyy* Hm ?
 
Rima: Lopeta, sisko.
 
Rima: Minuthan sinä halusit tappaa, etkö vain ?
No, tässä minä nyt olen.
 
 
 
heipsulivei ~
tässäpä taas vähän uutta kuvatarinaa. :3 yritin tehdä tästä mahdollisimman intensiivisen, sillä seuraava osa taitaapi olla viimeinen osa tätä tarinaa ! ;) taisin vähän epäonnistua siinä. no, kaikki tekee virheitä. olkoot.
 
toivon ymmärrystä monaa kohtaan. u__u pikkunen on vaan niin katkeroitunut kaikesta että siitä on tullut tommonen. jotenkin tässä huomaa, millaisista tyypeistä pidän, hm ? jostain syystä tykkään aina sellaisista hahmoista jotka on tosi katkeroituneita ja ns "pahiksia", mutta loppujen lopuks ne on aika inhimillisiä >W< monassa jotenkin kiteytyy kaikki mun suosikkiominaisuudet :D lol mulla on päässä vikaa XD
 
kommentit piristäis kivasti :3
<3: miku

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

picfic; Lopun alku

picfic; Lopun alku
 
 Onko tänään se päivä, johon kaikki loppuu ?
Onko edessämme viimeinen koetos, joka olisi ratkaiseva kaiken ?
 
~~~~~~~~
 
 Seisoimme siinä keskellä kylmyyttä. Me kumpikin olimme tietoisia toisistamme.
Silti kumpikaan ei sanonut mitään.
 
 
 
 


Grell: *värisee kylmästä*
Pitäisikö minun sanoa jotakin ? "Kiva kun pilasit elämäni" ?
Grell: Ei. Minä en pysty sanomaan mitään. En niin kauan kun nuo silmät porautuvat suoraan omiini.
 
Mona: *katsoo intensiivisesti Grelliä* Sanoisit edes jotakin. Todistaisit rohkeutesi, mikäli sinulla sellaista taitoa edes on.
 

Mona: *hymyilee ivallisesti* No, Grell ? Etkö aio sanoa minulle mitään ?
 

Mona: *sulkee silmänsä ja hymyilee omahyväisesti* Luulin, että olisit edes hiukan rohkeampi~ Hm, näemmä yliarvioin sinut.
 

Grell: Minä saatan nähdä sieluni silmin sen käsinkosketeltavan pahuuden joka Monan sisällä uinuu. Kuinka ihmeessä minä voin selvitä täältä hengissä ?
 

Grell: Rima lupasi tulla pian. Minun täytyy pitää Mona täällä sen aikaa...
 

Grell: *nielaisee pelokkaana* Mitä sinä haluat ?
 
 
~~~~~~~~
 

Toisaalla eräs toinen pieni olento miettii syvään, mitä hänen tulisi tehdä seuraavaksi.
 
Lilia: Hyväksyisivätkö he minut, jos kertoisin totuuden ?
 

Lilia: Jos he saisivat kuulla että olen mielikuvitusolento, täysin sieluton ja tunteeton kuori, mitä he ajattelisivat minusta ? Vai voinko edes sanoa "minusta", kun tätä "minua" ei oikeastaan edes ole olemassa ...?
 

Lilia: *huokaisee syvään* Voi, miksi kaiken täytyy olla niin hankalaa... Miksen vain voisi olla oikea ihminen ? Miksen vain voisi muistaa jotakin entisistä persoonallisuuksistani ?
Miksi minun täytyy olla edes olemassa kun kukaan ei tarvitse minua ?
 
~~~~~~~~
 

Myös Tsukiko ja Hinata ovat mietteissään.
 
Hinata: Tsukiko... sinä mietit jotakin. Kerro minulle mikä on, minä voin yrittää auttaa.
 

Tsukiko: *katsoo kaukaisuuteen* Ei, en minä.. äh. Minun on vaan niin vaikeaa puhua tästä.
 

Hinata: *katsoo Tsukikoa lempeästi* Kyse on Grellistä, niinhän ?
 

Hinata: Mitsu muistuttaa sinusta liikaa Grelliä ja olet alkanut kuvittelemaan asioita.. olenko väärässä ?
 

Tsukiko: *katsoo nolostuneena muualle* ... n-niin.
Hinata, voi.. minun on niin ikävä häntä. En vieläkään saata uskoa että Grell on poissa. Ja Mitsu saa minut vain muistamaan Grellin entistäkin kirkkaampana. Hän jopa näyttää niin paljon Grelliltä..
 
Minä en vaan enää jaksa...
 

Hinata: *hymyilee* Minä ymmärrän sinua.
Ei ole aina helppoa unohtaa. Varsinkin kun rakastat häntä niin suuresti. Mutta kuule, aika parantaa haavat. Ehkä sinä vielä joskus löydät jonkun toisen.
 

Hinata: *tarttuu Tsukikon käteen*
 
Tsukiko: Niin.. mutta en minä halua löytää uutta. Elän mieluummin koko elämäni yksin kuin sellaisen ihmisen kanssa, jota en oikeasti rakasta.
 

Tsukiko: *hymyilee* Mutta kiitos kuitenkin. Kyllä minä selviän, onhan minulla ystävät turvana.
 
~~~~~~
 

Rima: Johtaja. Minä olen täällä taas..
 
Johtaja: Emmekö me juuri sopineet, että sinä--
Rima: Kuuntele minua ! En minä halua palata. Minä kuulun sinne missä olen.
Minun piti tulla varoittamaan teitä. Se on taas palannut. Grellin kimppuun on hyökätty ja se yrittää taas saada hänet puolelleen. Johtaja, mitä ihmettä minun pitää tehdä ?
 

Johtaja: *katsoo Rimaan* Sinähän tiedät, että se ... äh. Rima, sano vain "Mona". Ei auta ketään jos kartamme hänen nimeään ikuisuuksiin. Ei se tee asioita tyhjiksi.
 
Rima: *naurahtaa* Hm, no, Mona on nyt täällä. Grellille käy huonosti jos en mene väliin. Tulin tänne koska haluan neuvoja.
 
Johtaja: Rima, älä mene sinne. Me lähetämme jonkun muun hoitamaan tilanteen. Sinä et missään tapauksessa voi mennä paikalle. Kuten tiedät, Mona on siskopuolesi - Lunahan on kertonut sen sinulle, eikö niin ?
Sinä olet se, jonka Mona haluaa. Sinulle hän haluaa kostaa. Älä mene sinne, Rima, usko minua !
 

Rima: *naurahtaa* Hyvä on, Johtaja.
*ajattelee* Jos Mona kerran minun henkeni haluaa, sen hän myös saakoot. En aio antaa ystävieni kuolla vuokseni.
 
 


moro kaikille ♥
lupasin postata tänä viikonloppuna, joten tässäpä nyt olisi. ~ kuvasin tämän tarinan nyt vähän kaikkien näkökulmasta (paitsi lunan, lol) koska ajattelin että vaihtelu virkistää ~
blogger murhasi laadun joten en vastaa siitä...

kommentteja ? :3

<3: miku

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

picfic; かごの鳥 [3/3]

selitykset lopussa. blogger raiskas laadun, olen pahoillani
kannattaa muuten katsoa tämä kuvatarina ennen kuin luette tämän. vanhemman tarinan kuvat eivät näy mutta toivottavasti älyätte siitä jotain.
 
picfic; かごの鳥 [ 3/3 ]
[ picfic; kagonotori, suom. häkkilintu ]
 
 Hänen puheensa ei tuntunut enää kaukaiselta. Se ei kuulunut enää pääni sisältä, se kuului aivan vierestä. Minä tiesin jo silloin että Mona - Valtiatar, se, tai miksi häntä nyt kutsuttiinkaan - oli aivan lähellä.
 
 Henkilö, joka oli piinannut minua jo ties kuinka kauan.
Pian minä siis näkisin hänet.
 



 Siinä hän nyt oli. Mona, joka oli tehnyt elämästäni helvettiä. Mona, jonka takia oli tapahtunut liian monta pahaa asiaa. Kuolemani jälkeen pakenin taivaasta ja luulin pääseväni hänestä. Vaan väärässä olin. Nyt hän oli fyysisenä edessäni ja katsoi minua suoraan silmiini.
 
Mitä minun olisi pitänyt tuntea ? Pelkoa ? Ahdistusta ?
Ei. Minä en tuntenut mitään.
 
~~~~~~
 
 Mutta miten Mona olikaan päätynyt tänne ? Miksi hän piinasi Grelliä ja mitä hän tahtoi ?
Niin - sitä ei tiennyt kukaan muu kuin Mona itse.
 
 Hän oli kulkenut pitkän matkan. Kuten jo tiedämme, Mona oli menettänyt kotinsa ja työnsä Taivaassa, sillä nuori Rima oli tietämättään vienyt hänen paikkansa. Mona oli raivoissaan ja jätti Taivaan luvaten kostaa.
 
Mona oli tappanut monia ihmisiä vain todistaakseen entisille ystävilleen Taivaassa, että häntä ei olisi kannattanut suututtaa.
 
 Johtaja oli julistanut Monan etsintäkuulutetuksi.
Jos joku saisi hänet kiinni, hänet tulisi viedä suoraan kadotukseen.
 
Päättäjät - henkilöt, jotka päättävät ihmisen kohtalosta kuoleman jälkeen - etsivät häntä joka puolelta maailmaa.
 
 Silti hän oli onnistunut pakenemaan Päättäjiä.
 
 Entä mitä hänen päässään sitten liikkui ? Hän kantoi tietysti kaunaa entisille ystävilleen siitä että nämä olivat hylänneet tämän jonkun uuden tytön takia.
 
Mutta mikä oli Monan toimintasuunnitelma ? Ei hän voisi ikuisuuksiin paeta oikeutta.
 
 Ei.
Monalla oli mielessään vain yksi asia. Kosto.
 
 Grellin apua hyväksikäyttäen hän aikoi panna kostonsa täytäntöön.
Ei olisi mitään väliä kuinka moni joutuisi kuolemaan sen takia.
 
 Monan oli saatava kostaa sille henkilölle, joka vei hänen työnsä ja kotinsa.
Se oli hänen ainoa ajatuksensa.
 
Hän halusi kostaa ja sen koston hän aikoi saada hinnalla millä hyvänsä.
 
 
 
hehe moi ~
sori etten ole postaillut lähiaikoina. mulla ei ole ollut inspiraatiota mutta tänään sen sain joten oli pakko päästä kuvaamaan ! (‐^▽^‐)tästä tuli vähän lyhyt ja kämänen (jälkimmäisestä voitte syyttää bloggeria joka raiskas laadun) mutta toivottavasti kelpaa.
yritän muutenkin saada tämän tarinan ihan kokonaan valmiiksi muutamista syistä. toinen on se että tämä on kestänyt liian kauan ja toinen on.. no, siitä toisesta sitten myöhemmin sikäli se nyt onnistuu. ᕙ(`皿´)╯
 
kommenttejakin olis kiva saada ~ (っ◔◡◔)っ ♥
adios
 
♡:lla miku