Parantajan tarina: luku 5

SV: veri

Parantajan tarina

Luku 5: Unta vain

* * *

Anemone: *huihuilee* Hei? Onko ketään täällä? Aldreia? Kanga?

Anemone: Tämän on pakko olla unta. Missä minä olen?

?: Anemone.

Anemone: *hätkähtää*

Anemone: Sinä. *hymyilee* Vihdoin sinä puhut minulle jälleen. Missä olet ollut?

?: Olen aina kanssasi.

Anemone: Jopa silloin, kun olen valveilla?

?: Varsinkin silloin.

Anemone: Olen tuntenut sinut aina unissani, mutta et ole puhunut minulle pitkään aikaan. Kuinka voi olla, etten vieläkään tunne sinua? Kuka sinä olet? Unenkutojan lähettämä näky? *pudistelee päätään ja mutisee itsekseen* Eivät parantajat saa näkyjä, ne kuuluvat näkijöille.

?: Minulla on monta nimeä, mutta ensimmäinen niistä on Halla. Voit kutsua minua sillä.

Anemone: Sinä… kerrot minulle nimesi? *nyyhkäisee*

Anemone: Anteeksi. Se tekee minut emotionaaliseksi. Olet elämäni vanhin ja suurin salaisuus, ja viimein kuulin sinun nimesi.

Halla: *hellästi* Ei hätää. Minä tulin antamaan sinulle varoituksen.

Anemone: Varoituksen?

Halla: Se tyttö, jonka olen näyttänyt sinulle unissa. Varo häntä.

Anemone: Kangaa? Ei, et voi tarkoittaa tuota. En usko sitä. Kanga on ihanin ihminen, jonka olen koskaan tavannut. Minusta tuntuu, että hän on ainut, joka on koskaan nähnyt minut sellaisena kuin sydämessäni olen.

Halla: Tiedän, että hän on antanut sinulle sellaisen kuvan itsestään.

Halla: Mutta hän on -

Anemone: *säpsähtää hereille* Unta. Taas.

Anemone: *sydän pamppaillen* Mitä hän oikein tarkoitti?

* * *

Muutaman päivän päästä iltapäiväkävelyllä

Anemone: Kanga… Minä sitten pidän sinusta tosi paljon.

Kanga: *hymyillen* Niin minäkin sinusta. On ollut onni onnettomuudessa, että minä päädyin tänne ja sain tutustua sinuun. Tiedätkö, Anemone, minä ajattelen, että tämä kylä on pitänyt sinua melko tiukasti otteessaan.

Anemone: Kylällä on syynsä.

Kanga: Puolustat kylääsi, koska sinut on opetettu toimimaan niin. Oikeasti sinua pidetään lieassa. Siten se minulle näyttäytyy.

Anemone: Kanga...

Kanga: Tiedän, ettet pidä tästä, koska sinut on ehdollistettu rakastamaan kylääsi. Ajattelin vain, että tekisi sinulle joskus hyvää nähdä maailmaa.

Anemone: Tulenhan minä näkemään. Pääsen auttamaan teidän Näkijäänne toivottavasti jo pian.

Kanga: Minä tahtoisin olla sinuun yhteydessä vielä senkin jälkeen.

Anemone: Niinkö? Minäkin sinuun. Itse asiassa…

Anemone: Hallan täytyy olla väärässä Kangan suhteen. Enhän minä tiedä Hallasta itsestäänkään mitään.

Kanga: *hymyilee* Mitä mietit?

Anemone: *rykäisee* Minä...

Anemone: *henkäisee* Minä mietin sinua jokainen hetki. Valveilla ja unessa.

Kanga: *hellästi* Anemone...

Anemone: *henkäisee*

Kanga: Ssh. *hellästi* Ei hätää.

* * *

Sen jälkeen en lähtenyt Kangan rinnalta hetkeksikään. Hän nivoutui aivan kiinni minuun. Kesän aurinko laski, illat pitenivät, mutta Kanga pysyi rinnallani.

Tunne, joka oli ollut alusta alkaen vahva, sai jatkuvasti vahvistusta.

Kanga silitti poskeani, suuteli minua aina, kun kyläläisten katseet välttivät. Otti minua kädestä kuin olisin hänen tyttönsä. Se minä tahdoin olla. Hänen omansa.

Kanga näytti koko kylälle, että häneen saattoi luottaa. Hän teki töitä kuten kuka tahansa meistä. Näin, että Aldreia alkoi luottamaan häneen.

Kanga oli kanssamme puolitoista kuukautta. Niin lyhyessä ajassa minä olin kiintynyt häneen niin kovasti, etten ajatellut mitään muuta. Uneni lakkasivat.

Kunnes Aldreia sitten lopulta antoi hänelle luvan lähteä.

* * *

Aldreia: Olen tarkkaillut sinua riittävästi. Kyläläiset pitävät sinusta. Minulla ei ole enää mitään syytä pitää sinua täällä. Me tarjoamme kylämme apua kylällesi, koska olet osoittanut luotettavuutesi keskuudessamme.

Aldreia: Te voitte lähteä saman tien, mutta mukaanne tulee yksi kyläläinen Anemonen vartioksi.

Anemone: Mutta Aldreia, minä pärjään kyllä yksinkin. En ole lapsi enää.

Aldreia: *huokaa* Hyvä on.

Kanga: Kiitos tuhannesti. Me tulemme muistamaan tämän.

Hetken päästä

Anemone: *harppoo eteenpäin* En ole koskaan käynyt täällä päin! Uskomatonta, että Aldreia antoi meidän lähteä kahdestaan. Olen niin onnellinen!

Anemone: Viimein pääsen auttamaan teidän kyläänne.

Anemone: Olen niin innoissani!

Anemone: Kanga? Mihin sinä jäit?

Kanga: *hymyilee*

Anemone: Mit-

* * *

Ennen vs jälkeen

 Heips!

Nyt on kertynyt taas tarpeeksi muokattuja kuvia, jotta voin taas vilauttaa vähän kulissien taakse. Elikkäs kuvia ennen ja jälkeen muokkauksen! Tää postaus on aloitettu aika kauan sitten, joten tässä saattaa (toivon mukaan) nähdä pientä kehitystäkin matkan varrella.

Vastaavia postauksia nähty useampi myös täällä c: Eli eip ole originaali postausideani tämä!

* * *

Mulla on paljon tällaisia kuvaideoita, jotka nojaa täydellisesti editointiin toteutuksensa kannalta. Tällaisista kuvista teen yleensä aika monta eri versiota ennen kuin päädyn mihinkään lopputulokseen. (Tämä ollen yksi sellaisista kuvista)

Tää kuva on edelleen yksi mun suosikeistani, mutta tässä on muutama error. Ensinnäkin unohin muokata grillitikkujen varjot pois (rip, sen vois vielä tehä joskus vielä jos jaksais) ja sit en kans muokannut kynttilöille heijastumia veteen. Eli parannella voisi näin jälkikäteen!

Tämä koki tällaisen kokonaisvaltaisen muodonmuutoksen :'D Kukkia on liian harvalti alkuperäisessä joten ystäväni kuvanmuokkaus tuli apuun! Värimaailmaa on kans muokattu huolella

Unenomaisten värien muokkaaminen on mun lempiasia!

Tää oli tosi mielenkiintosta koittaa muokata ilman photoshoppia... :'D (Jota mulla siis ei ole) Mut kaikki fantasia-/satukuvat on silti aina hauskoja muokata!

Horrorkuvat ne vasta kivoja onkin muokata! Halusin väkisin laittaa noi kädet tuohon ihan oikeasti kiinni, näyttää paljon kivemmalta kuin jos oisin muokannut ne tuohon keskivartaloon.

Tämä on näitä tällaisia, joiden kanssa mulla on ollut tosi hauskaa :'D Edelleenkin: väreillä leikkiminen on parasta

Synkät värit on kivoja muokata c: Tässä muutenkin tehty taas hirveesti kaikkea...

Tää kuva oli kunnon murheenkryyni, vihasin alun perin joka versiota :'D Se oli yhdessä vaiheessa sininenkin, mutta se ei istunut ollenkaan. Vanhahtava mustavalkoisuus kävi hyvin.

Tää mua harmitti muokata tummemmaksi, kun metsässä oli niin kivat värit! Mutta eipä Kiira päiväsaikaan mitään lyhtyä tarvitse...

Muokattu: on

Syksyn väritkin mun kuvissa on oikeesti HUIJAUSTA (no ei sentää kaikki)

Nää sinivihreät ystävät on aina parhaita!

Valojen muokkaaminen on kans ihanaa!

Taivas on feikki DDD: Tää on siinä ja siinä et näyttääks tää kuva söpöltä vai kuumeunelta, ehkä molempia. Rakastan either way

Talvikuvat ei sentään pääse ihan niin hurjaan käsittelyyn! Niitä on musta aina ihana elävöittää ja kirkastaa

Tää kuva oli ihan pakko laittaa tähän :'D Tästä mulla oli kans todella monta yritystä ja tää oli kyllä yks murheenkryyni koko kuva

Lempiasia on toi saakelin KELKKA ton veneen alla XDDD Pitäs keksiä jotain kunnon systeemeitä, mutta tuo toimi paremman puutteessa

Sit oli tällanen prosessin edistymistä havainnollistava kollaasi...

Nää bokeh-kuvat on kyllä tällainen eräänlainen todiste muokkailun ihmeistä taas

Tää on mun lemppari :'DD Oli ihana keli että ei sillä, kelpas kuvata!

Tää on kans inasen alkuperäistä kapeampi tää lopputulos!

Tää Bethin kuva on kans pakko vilauttaa, koska joo :'D

---

Sitten jo 2023 kuvasaldoa! Aloitetaan mun lempikuvan muokkausvaiheilla. Tässä ei ole todellakaan niitä kaikkia, mutta ehkä sellaiset selkeimmät muutosvaiheet:

Lopullinen kuva!

Ja vielä täysin muokkaamaton for reference.

Syyskuvat >>

Tän muokkaaminen oli kans niin kivaa!

Oisko tähän hyvä lopettaa :'D 💙

__

Kiitos katsojille! 💛