Parantajan tarina: luku 14

 Moro!

Pitkästä aikaa kuvatarinaa. Mun arjessa ei oo riittänyt hetkeäkään tän ajattelemiselle, mutta nyt jaksoin kaivaa kätköistä kesällä kuvattuja osia. <3 Mulla on peräti kolme julkaisematonta osaa :'D Toivon mukaan kerkeisin taas kesämmällä kuvata ihan uusiakin osia 💛

Aiemmat osat löytyvät nyt täältä kaikki!

___

Parantajan tarina

Luku 14: Pysy turvassa

Kanga: Callistra, minun on tunnustettava sinulle jotakin.

Kanga: Minä iskin Caiuksen kimppuun. Odotin, että hän luottaisi minuun ja iskin häntä.

Callistra: *hätkähtää* Oletko sinä kunnossa?

Kanga: Olen.

Kanga: En tiedä, onko Caius kunnossa. Vahingoitin vain hänen silmäänsä. *värähtää* Minä olen ryhtynyt toimimaan liian omillani. Äitini ei tule pitämään tästä. Ei sillä, että hän aviomiehestään välittäisi, mutta silti.

Kanga: Minun tekemisistäni on kadonnut särmä. En ole pitkään aikaan ollut varma, mitä olen tekemässä.

Kanga: *kipuaa Callistran syliin* Ja entä sinä sitten? Äitikään ei tiedä, mitä tekee, kun pitää sinut vankina ja ohjailee siskoasi pelolla. Äiti on menettänyt otteensa jo ajat sitten, mutta se ei jaksa yllättää minua. Hän on minusta pelkästään surullinen.

Callistra: Et saa parjata Annelisea tuolla tavalla. Hän on hauraampi kuin kuvittelet.

Kanga: *kikattaa* Niin, sinähän sen tiedät. Hän taitaa rakastaa sinua yhä.

Callistra: Ei, hän vain kuvittelee niin, koska ei pysty päästämään irti menneisyydestämme. *huokaa* Hän on aina sekoittanut sellaiset tunteet rakkauteen.

Kanga: Onko kukaan koskaan sanonut sinulle, että sinulla on kammottava maku naisten suhteen?

Callistra: *naurahtaa kuivasti* Olen tietoinen siitä.

Kanga: Hei, sinä senkin.

Callistra: Kanga... *vetää syvään henkeä* Kai sinä ymmärrät, että et voi tehdä liian villejä vetoja nyt?

Kanga: Minulla ei ole mitään menetettävää.

Callistra: *tarttuu Kangaan tiukemmin* Sinulla on kaikki. Olet nuori ja... ja...

Kanga: Älä hermoile. Caius on hölmö, hän kuvitteli saavansa minun silmäni. Raukka ei edes tiedä, että eivät voimat minun silmissäni ole. *nauraa* Caiuksesta ei ole mitään harmia meille.

Callistra: Ehkä ei, mutta et silti voi syöksyä päin jokaista vaaraa kuin se olisi sinulle pelkkä hassu haaste, joka ylittää. En anna sinun. Minä haluan meille tulevaisuuden, tavalla tai toisella.

Kanga: Mitähän äitini siihen sanoisi? *nauraa* Hänen entinen elämänsä rakkaus hänen tyttärensä kanssa... Olet julma nainen, Callistra.

Callistra: *vilkuilee pois päin* Älä mieti sitä, pyydän.

Kanga: *hiljempaa* En mietikään. Joskus minä mietin vain sinua ja sitä, että olet vielä siinä.

Callistra: Voi, Kanga...

Hyppyjä hämärään

 Moro!

Oon ollut tässä nyt monella tapaa jännän äärellä. Ajattelin tuttuun tapaani raportoida vähän ajatuksia tänne. Oon pohdiskellut nyt aivan valtavasti kaikkea ja lähtenyt haastamaan itseäni asioissa. Tässäpä nyt nukkeihin liittyvät tuumaset! Ehkä vähän tmi mut hei, you're used to it

Jännittävä juttu kävi! Mä olen alkanu myymään nukkeja. Tähän johti lopulta puhtaasti ulkoinen motivaatio, mutta olen tätä asiaa varmaan vuoden päivät pohtinut. Mä olen aina jotenkin profiloinut itseni sinä ihmisenä, joka ei ikinä myy nukkeja. Se on ollut mulle vähän identiteettikysymyskin, koska musta on aina tuntunut, että nukeista luopuminen ei ole vaihtoehto. En ole koskaan kauheasti lähtenyt haastamaan tätä omaa ajatteluani. Nyt viimein tuntui siltä, että haluan. Oon repässyt nyt elämässä monessa muussakin asiassa itteni todella isosti mukavuusalueelta pois. Haluan itselleni parempaa vointia ja aion todellakin tehdä töitä sen eteen. Siispä öö, avautuminen mun suhteesta materiaan, welcome!

Musta tuntuu, että mulla on aina kaiken tavaran kanssa se ongelma, etten kykene luopumaan siitä. Tämä on tosi tuskaista etenkin sellaisten tavaroiden kanssa, jotka pitäisi ihan legit heittää roskiin tai vastaavaa. That's 100 % on autism, mutta turhauttaa silti. Oikeesti siis,, älkää päästäkö mua kirppareille kun en handlaa niitä yksinäisiä pehmoja fr  Joten oon kokenut, että mun ois tosi healthya hiljalleen opetella ulos tästä. Jos jo pienimmätkin esineet herättää mussa ton reaktion, voitte vaan kuvitella, mitä se on nukkejen kanssa... Yeah, tää on nyt ihan vaan tällanen hyvin nepsyisä avautuminen, hah.

Kuten sanottua, mulla oli täysin ulkoinen motivaatio tähän yhtäkkiseen myyntiryöppyyn, mutta olen hiljalleen sitä sisästäkin saanut potkittua sieltä. Laitoin ekat nuket ihan puoliyololla myyntiin. Istuttiin Annikan kaa iltaa ja olin vaan et arvaas mitä nyt tapahtuu. Ilmeni, kun olin ihan täysin fine valitsemistani nukeista luovuttuani:

Ja siis, tähän samaan soppaan liittyy itse asiassa pari muutakin näihin ostamissotkuihin linkittyvää juttua, jotka tässä on tapahtunu. Mulle on ollu jotenkin maailman isoin juttu se, että oon kieltäytynyt nukeista, joista aina ajattelin, että jos ne koskaan myytäis niin todellakin haluaisin mahdollisuuksien mukaan ne adoptoida. Mutta for once oon priorisoinut säästämistä enkä sitä et nipistän hetkeks muusta ja ostan grailin,, health vittu Toki mul on ollut nyt myös töitä, joten sitäkin ylpeämpi saan olla siitä etten oo heti vaan ostamassa nukkeja. Jotenkin se, että olen ihan itse kyennyt tekemään sen päätöksen, on tuntunut tosi hyvältä. Ihan hemmetin vaikealta, mutta hyvältä.

ANYWAY

Kuten ennen joulua täällä vedinkin monologit, en näe itseäni millään lailla hyvänä esimerkkinä nukenostossa. Oon aina ollut tietoinen mun ongelmista siihen liittyen, mutta nyt viimein teenkin niille jotain konkreettista. Tykkään olla läpinäkyvä, joten avaudun ihan mielelläni mun jutuista myös täällä. Olen tosi ylpeä itsestäni siinä, että oon opetellut siihen, etten tarvitse kaikkea. En jokaista grailia, en jokaista nyt mun kokoelmastani löytyvää nukkea. Musta tuntuu, että oon viimein saanut oikeanlaista virtaa mun elämään muutenkin, mikä näkyy myös tässä. Näiden juttujen käsitteleminen on ollut paljon odottamaani helpompaa!

Mutta joo, olen nyt aloittanut myymisprosessin. Mä en pysty myymään vanhimpia nukkejani, koska mulla on vahva side niihin, mutta oon tuossa välissä ennen uusimpia nukkeja ostanut paljon sellaisia nukkeja, joihin en koskaan ehtinyt kiintyä. En ole vielä yhtään varma, mitkä lähtevät ja mitkä eivät, mutta sen näkee sitten. Mä puhtaasti nyt rahoitan mun kevään mahdolliset hankinnat nyt tällä, ja se on tuntunut musta aivan mahtavalta.

Mulla on aina ollut tosi kahlittu olo mun kokoelman kanssa. En ole voinut luopua sellaisistakaan nukeista, joita olen hädin tuskin koskaan kuvannut. Kaikkein pahimpia on sellaiset, joilla on edes jotain hahmontynkää olemassa, se tuntuu kaikkein vaikeimmalta. Toisaalta sit koska kiinnyn materiaan niin kovasti, sillä ei sinänsä ole mulle itselleni mitään väliä, teenkö sillä esineellä arjessani mitään; mulle riittää vain se, että se on mun. Mulle esim. mun MH-kokoelma on tärkeä asia olla olemassa, vaikka en niitä kuvailekaan. Asiat on mulla mua itseäni varten enkä ole velkaa niiden kuvaamista tai esittelyä. Mulle se kuvaileminen ei automaattisesti ole tae siitä, että joku asia on tärkeä. Silti on paljon sellaisia nukkeja, joiden kanssa en ole tehnyt ikinä yhtään mitään; hädin tuskin oon jaksanut laittaa niille mua miellyttävän lookin. Sellaiset nuket ovat nyt saaneet (niin kuin rakas ystäväni Iia aina sanoo) lähtöpassit BB-talosta. Tämä on tuntunut hy-väl-tä!

Itse nuket ja niiden avulla taiteen tekeminen ovat mulle todella iso osa mun arkea ja elämää. Ehkä jopa suurin. Kuvaaminen ja nukkejuttujen miettiminen on mulle the tärkein asia kaikkien kirjoitushommien lisäksi. Tähän yhtälöön kun lisätään viel se et nää on totta tosiaan mun erityismielenkiinnonkohteeni niin joo, melkoisen sopan oon näillä itelleni aiheuttanut. Mua ei haittaa esim. tila-asiat, mulla on kolme vitriiniä ja osa nukeista asuu mun äidillä aina etenkin kesäisin. (Oon aina sillee "Juuh kyllä ne johonkin mahtuu") Enemmän mua harmittaa se, että mulla on tavaraa, josta en tule iloiseksi ja joka kulkee mun mukana sellaisena riippakivenä. Nyt mulle tuli täydellinen tilaisuus harjoitella tätä hommaa.

Oon valikoinut myytäväksi lähinnä sellaisia nukkeja, jotka oon ostanut liian yolotuksena enkä sen seurauksena ole niihin juurikaan kiintynyt, vaikka ne kauniita ovatkin. Päätin viimein myydä myös Pullip Henrin, joka mun aina pitikin myydä x) (Ostin vaan sen asun, nukke mun piti alun alkaenkin myydä) Huomaan kans, että mun on etenkin nuorempana (ja edelleen) ollut tosi vaikea sanoa ei. Monesti, jos multa on kysytty, haluanko adoptoida jonkin nuken, en ole osannut kieltäytyä. Olen päätynyt monesti ostamaan itselleni vähän huonona hetkenä nuken, johon en ole sitten kiintynyt ihan yhtä paljon kuin olen toivonut. 100 % oma vika tämä, aina arvostan, että multa tullaan kysymään jostakin sellaisesta nukesta, jota oon halunnut <3 (Kiitos siitä <3) Mut tosiaan oon nuorempana vähän turhan herkästi adoptoinut sellaisiakin nukkeja, joille ei ehkä siinä hetkessä ole ollut niin suurta tarvetta. Nyt koitan lempeästi opetella myös luopumista.

Grailien ostamisesta kieltäytyminen on ollut itse asiassa jopa vaikeampaa mulle kuin vanhojen nukkejen myyminen. Oon huomannut liittäväni tosi usein tietynlaisia mielikuvia ja ajatuksia haavenukkeihin pohtimatta sitä, toisivatko ne lopulta mitään täysin uutta mun valokuvaamiseen ja kokoelmaani. On kuitenkin olemassa niitäkin nukkeja, joista sekoan niin positiivisesti, että mulle tulee tosi fyysisiä reaktioita (krhm, Vale). Toki noin ultimaattisia graileja on mulla tosi harvoin, mutta kumminkin. Oon alkanut pohtia kriittisemmin sitä, toisiko joka ikinen uusi nukke mulle jotain mullistavan uutta kokoelmaan vai olisiko se vain toistanto jostain, jota mulla jo jossain muodossa on. Tän ja rahan vuoksi oon yrittänyt karsia mun kevään toiveet ihan minimiin! Mulla on atm tosi selkeä suunnitelma, jota saavat horjuttaa vain tosi voimakkaita tunteita herättävät nuket. Oon potkinut itseäni persuksille sillä, että kun myyn kamaa, saan myös ostaa kamaa. En ala nyt stuntteilemaan yhtään, ja oon jopa oikeesti pysynyt tällä linjalla!

Myyntien kannalta mun ongelma lienee tällä hetkellä nukkejen vanhat hahmot, ne jarruttelee liikaa... Katsotaan, mitä tälle sentimentaalisuudelle tapahtuu kesään mennessä, jos tällä tiellä jatkan :'D (Ystävien ratkaisu siihen, että surettaa myydä jonkun nuken kumppani oli se, että myy ne molemmat... NO SIIS, JOO) Stock-nukeissa on onneksi sekin ihanuus, että kyllä aina jostain sen mallin löytäisi, jos joskus alkaisikin kaduttamaan. Oon kans kelannut, että osasta vanhoista nukeista saa hyviä kustomipohjia artisteille,, nyt, kun MIO:jen tilanne on se, mikä on

Uudet tuulet puhaltavat, siispä! Meikäläisen pää on joutunut nyt opettelemaan uusia tapoja ajatella, ja voi pojat, kuinka hyvää se on tehnyt. Toistaiseksi olen erittäin tyytyväinen tekemiini valintoihin. Musta on ollut hienoa huomata, että en todellakaan tarvitse kaikkea. Oon kovasti ohjannut harrastustani enemmän siihen suuntaan, että keskittyisin yhä vaan enemmän oman kokoelmani ehostamiseen ja kuvaideoiden kehittelyyn sen sijaan, että kaikki harrastusdopamiinit olisivat sidoksissa uuden hankkimiseen. Se kun ei koskaan kannata; sille ei tule mulla ikinä loppua. Oon onnistunut suhtautumaan myös mun vähän kaikkien vaiheiden graileihin paljon kriittisemmin. Itsetuntemus on kummasti päässyt tänä vuonna kasvamaan, cheers to that!

Jeppis, tällaista! Pään tuulettaminen on tehnyt hyvää, tätä lisää kiitos 💛

PS. Dal Ciel ja Pullip Neo Angelique ois yhä myynnissä 😎

V gäng

Terppa 😎 

Koska oon maailman rakastunein mun omiin hahmoihin taas kerran, en jätä teitä rauhaan UWU Taas Siivettömän jengistä jotain! Tässä pientä maistiaista Valesta ja hänen poikaystävästään Variksesta.

Tiedän Variksen olevan aamuvuorossa, kun pölähdän paikalle kahdeksalta. Ovelta näen, kuinka Varis nojaa tiskiin ja keskustelee paikallisten ukkojen kanssa. Olen kuulevinani sanat ilmastonmuutos ja hallitus ja hetken mietin, käännynkö ympäri ja jätän hänet ratkomaan maailmamme tilaa suosikkiukkojensa kanssa. Remakka puheensorina on täyttänyt asemakahvilan jo aamusta.

Variksen kasvoille ilmestyy leveä hymy, kun hän näkee minut. En käsitä, mistä hän repii tuon aina yhtä elämäniloisen ilmeen. Aivan kuin näkemiseni olisi mahtavinta, mitä hänelle voi tapahtua. Joka päivä löydän itseni miettimästä, miten paljon onnellisempi hän olisi, jos roikkuisi jossain sellaisessa, joka voisi antaa hänelle koko auringon.

”Oyy, mikäs herran ajaa tänne tähän aikaan? Et kai ole vetänyt allnighteria?”

”Noh, tuota noin.” Pyörittelen silmiäni. Varis mutristaa suutaan. Hänelle ei tuota ongelmia olla täysin oma itsensä työpaikallaan. ”Katsoin sen sun tanssivideon silloin, kun lähetit sen mulle.”

”Eli olit hereillä viideltä aamulla? Yeah, right. Olet kyllä turhauttava tyyppi.”

”Ja sulta pitää poistaa tiktok, koska sun ADHD ei anna sun olla treenaamatta noita helkkarin tansseja, vaikka olisi aamun pikkutunnit.”

Varis vain nauraa. Ukkojoukko parveilee yhä läheisessä pöydässä, osa tuijottaa meitä täysin pokkana. Olemme molemmat siinä mielessä piittaamattomia, että meitä ei voisi vähempää kiinnostaa paikallisten kyläukkeleiden ajatukset meistä.

”Maistuuko äijälle kahvi? Voin kuule tehdä sulle jonkun talon erikoisen.”

”Älä puhu paskaa, teillä ei ole sellaista. Tunkisit sinne jotain sun kalleuksia varmaan, joten ei kiitos.”

”As if sulla ei olisi kyseisistä kalleuksista jo muutenkin eturivin kokemusta.”

Teen teatraalisen yökkäyseleen.

”Saat olla kiitollinen, että sun pomo rakastaa tota sun kreisiyttäsi varmaan yhtä paljon kuin sä itsekin. Kaikkea puhutkin työpaikalla…” Tilaan Varikselta kahvin, jonka hän osaa kysymättäkin ojentaa juuri oikeanlaisena eteeni. Esitin Varikselle ensimmäiset puoli vuotta, että pidän mustasta kahvista, koska se sopi paremmin yhteen naamatauluni kanssa. ”Oliko sulla tänään illalla mitään? Pitäiskö vetää perseet?”

”Ei ole ja ei pidä, mitä vittua, Vale?”

”Älä kiroile työpaikalla!”

”Älä suotta pelkää mun töiden puolesta, eiköhän me pärjätä.”

Rakas helmikuu

 Moikka!

Helmikuu on ollut jännittävää aikaa. 🧡 Kuvaamispuolella olen testaillut paljon kaikkea uutta, mikä on tuntunut tosi hyvältä ja tervetulleelta. Valot ja sisäkuvat on nyt mun bestieitä, voitteko uskoa!

Aloitellaan Runan nopealla testauksella! Runa kaipais kesää ja syksyä (same)

Idioottien hellä hetki ja ETERNAL SÄNKY hän jatkuu vain!

Mun RAKAS oon niin fucking innoissani Willestä nyt että ette uskokaan

Pojun vaatekaappi expandaa nyt kerralla ja paljon 😎

Oon muutenkin jotenkin taas pitkästä aikaa tarvinnut Willeä ja pohdiskellut asioita, hän on tehnyt tehtävänsä hienosti! Kyl me nää asiat osataan, my baby

Vampyyrikuvia räpsin tosiaan! En muista koskaan ottaneeni tällasia niin nyt piti sitten viimein 8)

"Insomnia"

Tää kuvastaa Odilen hahmoa nyt tosi hyvin! Tän piti samanaikaisesti kuvata sen tanssi-improa että kehollista dysmorfiaa, siitä tuli lopulta oikein kuvaava. Oon virallisesti todennut että Odile on Bethin lisäks mun onnistunein hahmo, hän on just eikä melkeen sitä mitä hänen pitikin olla 🫱🏻‍🫲🏻 Kiitos vuosisadan flow'sta, girl

Tää poika (hahmonsa puolesta) puolestaan surettaa mua ihan sikana )))): Minun vauva pliis ääh, se on niin raasu. Hän on mulle ehdottomasti samaistuttavampi pampula kuin siskonsa, filaan Valen ikuista miellyttämisenhalua ja sitä miten jumalattoman sykkyrällä hän on sen vuoksi... Get 🫵🏻 help 🫵🏻 (he will!)

Kuvien puolesta olen puolestaan #kiitollinensiunattuonnellinen ja silleen, hän on puskenut mua ulos mun mukavuusalueelta ja oon ollut LIEKEISSÄ! Ollaan TIIMI prkl

Talvi on niinko anti-Lintuvuodenaika, mutta siinä silti Lintu!

Korsetti-ihanuus on mun ja Annikan yhteinen, se oli lahja 🩵

*kisses and holds*

Vale on hottis, mut oon siit silti enemmän sillee ayy bro :'D Hän on musta vaan samaistuttava

Tykkään näistä kuvista, mutta mua naurattaa tää dynamiikka 8D Remi näyttää uhkaavammalta kuin Endelion, vaikka toisinpäinhän se heillä menee... Toki niiden dynamiikka monissa muissa asioissa onkin sitten ehkä enemmän tää-

Kaiku rakkaani jatkaa talvifiilistelyään <3

Kangasta ja Annelisesta viimein äiti-tytär-kuvaa <3 Ihana @greendebugger kerran ehdotti, että ottaisin molempien mun soittimien kanssa kuvaa, joten nää oli siitä inspiroituneita ❤️

Kiukkuakin taas! Kiuru on kevätlapsi, sitä odotamme...

Kuvitelkaa tähän taustalle soimaan Hazbin Hotelista More than anything!

Linnea ja Krisu ystävänpäiväksi 🩷🫧 Annika sanoi, että sille tuli tästä mieleen Gisellen kuolema ja bileet ja mua vähän itkettää tää </3 No NIINPÄ

Tää kuva tarttis varmaan oman postauksensa lmao, tässä on lorea

Jaan varmaan jonkin tekstin tän kaa vielä! Odile on saanut kansainvälistä mainetta tanssijana, joten siitä on paljon kaikenlaisia lehtijuttuja ja somehässäkkää liikkeellä. Väärällä nimellä, tosin 😭 Odilea hajottaa kaikki hänestä liikkuvat väärät narratiivit milloin missäkin porukoissa ja lehdissä, joten... tässä hän polttamassa ne kaikki! xx

Tää inspaantui yhdestä tietystä kohdasta Siivetöntä!

Oon näihin ihan uskomattoman tyytyväinen! Kaikenlainen eksperimenttailu kiinnostaa nyt kovasti, joten tätä kohti mennään. Ostin töistä halvan peilin et pääsen vähän leikkiin

Ostin aiemmin kans yhen pleksin ja rikoin sen jo,, #adhd kun unohdan asiat lattioille ja sit käy noin... Nooh, mulla on suunnitelmia sille rikkinäiselle pleksillekin hehehe

Tää on ehdottomasti yks mun suosikkikuvista itseltäni! 🖤

__

Kiits <3 Muutakin asiaa olisi, mutta sitä sitten myöhemmin omassa postauksessaan!

Kysymyspostaus, talvi edition

 ੈ✩‧₊˚⋆.ೃ࿔*:･

Jee, jälleen mun lempipostaustyyppi <3 Kiitos kysymyksiä laittaneille jälleen kerran!

* * *

Mitä odotat nukkeilulta tai ylipäätään tältä talvelta?

Mä vastaan näihin nyt vähän myöhässä :'D Talven alussa odotin talvikuvien ottamista innolla!

Mä ootan tosi innolla sitä, että saan kehitellä kaikkia ideoita! Mulla ois jokunen sisäkuvaideakin, vaikka yleensä kiristelen hampaitani niille. Kauheesti ois intoa nyt erilaisten ideakuvien toteuttamiseen!

Kuvien ohella: gradua ja arkea! Mulla on kans kaikenlaisia kirjoitusprokkiksia going on uwu (Kuten juurikin tämä uusin Siivetön, josta tänne olen jakanut)

Kuka sun hahmoista muistuttaa eniten sua itseäsi?

Oijoi, aika moni! Jaottelen tän nyt jotenkin. Napsin tähän vain sellaisia hahmoja, jotka tekin jollain lailla tunnette!

Linnean ja Bethin sellainen perus elämisen mentaliteetti ja yleinen suhtautuminen maailmaan tuntuu todella multa. Niiden empaattisuus ja tapa nähdä maailma kauniina on aina tuntunut tosi omalta. Bethissä samaistun sen maailmankuvaan ehkä kaikkein eniten, se aina koskettaa mua valtavasti. Beth on kans neuroepätyypillinen, minkä näen tosi vahvasti osana sitä, millainen mä olen ja miten maailma mulle näyttäytyy. Linnea puolestaan on sellanen, että oon eniten kuullut mun läheisiltä vertauksia siitä! Oon tosi otettu, että tunnun Linnealta, koska mulle Linnea on aina jotenkin tosi ihana ihminen ;O; Eli kiitos siitä 💗 Kovin pyrin olemaan elämässäni kuten hän.

Wilhelm ja Ilta on mun copetuspampulat, en samaistu niiden perus temperamenttiin niinko yhtään, mutta ne ovat sitten muilla tavoilla mulle tärkeät. Niiden käyttäytymismallit on tarkoituksellisen liioiteltuja ja korostaa erilaisia patoumia, joita niillä on. Heissä se "juttu" mulle on heidän kokemansa hätä hylätyksi tulemisesta.

Sit mulla on liuta sellaisia hahmoja, joita en oo täällä kauheesti esitellyt, mutta jotka ihan päivänselvästi on mun eräänlaisia allegorioita neuroepätyypillisenä elämisestä.❤️ (Esim. Kheri tarinastani Vapaa ihostaan ja Elara tarinastani Kuunsilta.) Tällaiset hahmot on aina eräänlaisia rakkauslauluja itselleni, etenkin lapsiminulle.

Mitä mietit tällä hetkellä eniten?

Mun vastauksia tähän on tähän mennessä ollut:

- Arcane

- Vale

Juuri atm en tiedä, kirjottaminen on pyörinyt tosi paljon mielessä! (Positiivisesti)

 

Ketkä nuket inspiroi juuri nyt?

Hän saattaa ihan vähän vain inspata,, AAAA

Wilhelm!!! Musta on ollut niin ihanaa omistaa mun kaikkein rakkaimpani nyt Taeyang-muodossa, oon ollut siitä niin onnellinen <3

Myös esim. Odile ja Yvonne inspaa ihan sikana! Odilen hahmo on tosiaan ihan avainasemassa tässä. Kuten oonkin sanonut, se on inspannut mua ihan uskomattomalla voimalla. Mun kaikki noidanpenskat on niin inspaavia mauu, mulla on ollut kunnon draivi pääl niiden kaa sos

Top 5 hahmoa, jotka haluaisit nukettaa?

Mul ei riittäny nyt energia etsiä heidän kuvia,, sorry

1. Julius! Wilhelmin aviomies. Hän on mun seuraava missio! Tavalla tai toisella.

2. Primadonna. Sellainen överipinkki ukko! Haluaisin tän hahmon enimmäkseen vaan sen ulkonäön vuoksi, heh.

3. Solas, Lilikan mies. Mä kans siis niin kaipailisin mun kuviin tällasta vähän Game of Thrones -henkistä ukkoa turkiskauluksineen.

4. Varmaankin sit Gael, yks mun rakkaimmista OC:ista. Oon tästä tosi tarkka though, tähän mennessä en oo tavannut kuin yhden nuken, jonka kelpuuttaisin Gaeliksi. Plus haluisin sille accuraten kehon :/

5. Okei tää on paha, en meinaa millään keksiä... /pos Ehkä Beth, vaikka sen nukettaminen Pullip-perheen nukkena ei tunnu mulle ihan täysin mukavalta ainakaan vielä!

Jos saisit millaisen mekon tahansa nukeille, millainen se olisi?

Siis mulla ei nyt oo mitään erityisen luovia ideoita atm! Olin aiemmin vastannut tähän, että moylta luontomekkoa, mutta semmoinen on nyt tilautettu x) Hmm, mulle kelpais moylta mikä vaan mekko tbh, oon niistä iloisin ikinä. Mut haluisin kans jotain mustia dramaattisia lisää.

Kerro jostain sua tänään liikuttavasta hahmosta 5 faktaa!

Oon ihan huuruissani Odilesta, joten letsgooo!

1. Ihan järkyn kyyninen ihminen. Odile on kunnon pessimisti, se ei jaksa oikein nähdä mitään hauskaa missään. Se suhtautuu koko maailmaan vähän sillai "joo oiskos tää nähty jo"

2. Odile ei oo kauheen ekspressiivinen arjessa. (Tanssissa oli todellakin.) Se on melko jäykkä ilmeiltään. Se kuitenkin liikkuu kuten tanssijat. Vale aina sanoo sille, että se sipsuttelee niin, ettei sen tuloa kuule :'D Vaikka Odile ei olekan erityisen ilmeikäs, hänellä on todella voimakas presenssi. Hän kantaa itsensä kunnialla.

3. Kunnon observoija! Odile on todella tarkkanäköinen. Vaikka hän ei kommentoisikaan asioita kovin kärkkäästi, hän pistää ne kyllä helposti merkille.

4. Tykkää ihmisistä, jotka jollain lailla haastaa sen ajattelumaailmaa. Hän on antanut itsensä kyynistyä kovasti, mutta hän nauttii siitä, että joku haastaa hänen jähmeitä ajattelumallejaan. Tarvitsee sellaisia selkeän aurinkoisia ihmisiä ympärilleen!

5. On tosi vieraantunut kaikesta ns. tavallisesta elämästä.

Mun oma lisäys: Oon miettinyt kokoajan kirjoittaessani, kestä oikeesta ihmisestä Odile mua jotenkin muistuttaa. En keksinyt ketään tuntemaani ihmistä, mut sit tajusin,, Hän muistuttaa mua tosi paljon Miki Liukkosesta 💔

Onko sun kaikissa hahmoissa sua itseäsi?

Ooh, ei ole! Mulle sellanen "terapiakirjoittaminen" on ihan eri asia kuin kaikki muu kirjoittaminen. Osaan hahmoihini samaistun vähän, osaan vähän enemmän. Kirjoitan yleensä tosi ilmiöpohjalta; mua yleensä kiinnostaa jokin tietty teema tai ilmiö, jota tahdon käsitellä. Sellanen suora coping-kirjottaminen on sitten oma asiansa mulle. (Oon muutenkin vähän nihilisti tässä asiassa tällee kirjallisuudenopiskelijana, en kestä kun kuulen aina näitä et kirjailijoilta kysytään et "miksi ajattelit/teit tällee" kun ne tarkottaa niiden hahmojen toimintaa XD)

Mulla on toki paljon sellaisia hahmoja, joihin on luonnollisestikin lipsahtanut odottamaani enemmän mua itseäni. Ne on kuitenkaan harvemmin kovin kirjaimellisia juttuja. Aikaisemmin tuossa luettelinkin joitain hahmoja, joihin joihinkin ominaisuuksiin tai piirteisiin samaistun eniten! ❤️

Koetko, että sun nukkemaku on muuttunut vuosien varrella?

Joo! Onhan se. Mun nukkeilun ensivuosina taisin olla enemmän innoissani kaikesta söpöstä. Tykkään sellaisista nukeista vieläkin, se vaan ei ole ihan samalla tavalla mun omaa estetiikkaani enää. Toisaalta olen yhä monesta mallista tismalleen samaa mieltä kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten. Harvemmin mun mielipiteet ihan täyskäännöksiä minkään asian suhteen tekee. Jotkin asiat toki näyttäytyvät vähemmän merkityksellisinä nykyään, mutta se ei silti poista sitä, että niillä on ollut iso merkitys joskus.

Mulla on aina ollut mieltymys kaikkiin tummempiin ja edgympiin juttuihin, though! (I mean, mun eka nukke on Pullip Naomi...) Tällanen emoilu tuskin koskaan musta täysin lähtee, hah :'D Kaikki mun isot haavenuket on usein ollut aika edgyjä.

Millaista musiikkia kuuntelet?

OHNOO mulle menee legit ihan melkeen kaikki (vaikka tää on varmaan superturhauttava vastaus)! Legit kaikenlainen eeppisistä leffainstrumentaleista Suomi-iskelmän kautta metalliin nappaa. Mun kaikkien aikojen lempiartistiksi voisin nimetä Auroran! Mun tuorein obsessio on Sleep Token, ja Bad Omensista tykkään kans tosi paljon. Oon kans koko viimesyksyn itkenyt pehmoainolle. Suomiartisteista tuun kans aina nostamaan Johanna Kurkelan, se on mun turvamusiikkia, rakastan kaikkea hänen tuotannossaan.

Mitkä on sun lempisarjoja?

Arcane!!

Muuten musta tuntuu, että en oikein osaa nimetä mun suosikkisarjojani these days. Hannibalista tykkään aina, Game of Thrones on hyvä ekat kaudet ja The Walking Dead on mulla ja bestiellä yhä kesken. Oon kans iso lover scifille ja animaatiolle, joten sanoisin kans Love Death & Robots tähän. Scifikategoriasta menis kans Black Mirror, siellä on jokunen mua paljon miellyttänyt jakso.

Parhaat kirjoitusmusiikit?

Mulla riippuu ihan päivästä ja ehdottomasti myös tarinasta. Mulla on Spotifyssa melkein jokaiselle mun tarinalle oma soittolista (Wilhelmille ja Juliukselle on kans erikseen oma). En kuitenkaan aina kuuntele näitä silloin, kun kirjotan :'D Yleensä kuuntelen aina sitä, mikä sillä hetkellä inspaa muutenkin eniten kuunnella. Menee niin nopea kuin hidaskin.

Kuka oli ensimmäinen nukkesi? Entä miten löysit nukkeilun?

Mun ensimmäinen nukkeni on Tsukiko, Pullip Naomi. Olen saanut Tsukikon jouluna 2010. Löysin nukkeilun alun perin Bratzien kautta. Googlailin kuvia Bratzeista, ja sitä kautta päädyin blogiin, jossa oli kuvia myös Pullipeista. Ihastuin niihin kättelyssä! (Tietämättä niiden hintaluokkaa...)

Millä sun nukella on susta kauneimmat silmät? (Meikki, modit & chipit -combo)

Mulle tuli tässä ekana mieleen Kidehl! Penskan tekemät silmämodit ilahduttaa mua valtavasti, niissä on jotain todella captivating mulle.

Tykkään superisti myös Yvonnen silmistä! Sen hahmolla kuuluisi olla tosi kirkkaan siniset silmät, mutta tykkään noista sen silmistä niin paljon, etten aio vaihtaa niitä.

Sit yks, jonka silmiä tuijotan joka kerta, on Ilta. Muistan, että kt-aikoina aina tuijotin sen simmuja kuvissa tosi intensiivisesti! Hänellä on upea katse <3

Mitä värejä haluaisit enemmän sun kuviin?

Siis ainakin sinistä! Tää on tosi hyvä kysymys. Tbh haluaisin vähän kaikkea. Kaipaisin sellaista sinistä, jonka assosioin Bethiin. Mulla on tässä ehkä se ongelma, että se on mulle niin tiivisti Beth-juttu, etten osaa nähdä mun muita hahmoja sillä samalla sinisellä. :'D Mut vastaan tähän, että kaikki rikkaat tummat siniset ja sit kans ehdottomasti turkoosi! Kaikki sellainen "välimerellinen" kelpais kans.

Pelaatko mitään pelejä? Mobiili-, kortti- tai lautapelejä?

 Mä olen tosi huono (video)pelien kanssa! En oo jotenkin koskaan ollut niissä erityisen taitava. Tykkään kyllä pelailla korttipelejä ja lautapelejä läheisten kanssa tarvittaessa, se luonnistuu toki. Meillä on usein esim. uudenvuoden perinteenä pelailla kaikenlaista ja pelailen aina Annikan perheen luona kauheesti kaikkea. (Yks mun lempijuttu legit <3) Videopeleissä en valitettavasti pärjää yhtään, joten tyydyn nautiskelemaan niiden loresta ystävien kautta tai itse niistä lukemalla.

__

Kiitos kysymyksiä esittäneille! <3 Otetaan taas uusiksi!

Penskoja kerrakseen

 Moi 🤍✨

Oon täällä jälleen uutisten kanssa! Mua oikeesti hävettää tää nukenoston määrä taas, more about it toisessa postauksessa

Mulle on viimeaikoina kotiutunut kaksi uutta noidanpenskaa 🤍 Toinen suoraan artistilta itseltään ja toinen ystävältä käytettynä! <3

Tässä on viimein Endelion 🤍

Tän nuken viimejoulukuussa nähtyäni en saanut sitä mielestäni... Tiesin, että mun olisi ihan pakko edes kokeilla onneani tän kanssa! Haukoin henkeäni jo pienille snippeteille tästä nukesta, puhumattakaan sit kun näin kokokuvan. Noidanpenskan jälki on ihan käsittämätöntä. Lisäksi tämä nukke tuntui ehdottomasti parhaalta vaihtoehdolta Endelioniksi kaikista niistä nukeista, joita oon pyöritellyt häneksi tässä syksyn ja talven aikana.

Hän on ihan käsittämätön livenäkin! Annika sano et tän nuken pitäs olla jossai museossa ja samaa mieltä tbh, hän on taideteos

Ilokseni ja onnekseni hän on nyt siinä 🤍 Tämä @shimeerien tekemä sulkaperuukki on ihan legit täydellinen, rakastan lintujuttuja for various reasons ja oon nii ilonen tosta! Ihan mahtava idea ensinnäkin, voihan nyyh

Joojep, Remin kusipääpoikaystävä kyseessä tosiaan. Hän on kammottava ihmisenä, mutta ainakin hän on nukkena ihan tajuttoman kaunis

Tää meikki on ihan käsittämättömän kaunis ;;O;; <3 Kaikki noi yksityiskohdat ja blushaus tekee mut onnelliseks, hitto sentää tän nassu käyttäytyy kuvissa eläväisemmin ko ihmisen...

Ja sitten tällainen pieni ihme 🤍 Ystäväni Salla oli jo syksystä asti pohtinut Seelasta luopumista <3 Mietittiin jo silloin, että jos Seela lähtee, nappaan siitä sit koppia c: Oon iloinen tästä pikku mussukasta! Kiitos paljon Sallalle näistä kaupoista, olet niin tärkeä 🫂🤍

Pieni talvimöötti <3 Mulla ei ole Seelalle mitään jo olemassaolevaa hahmoa c: Halusin pitää sen alkuperäisen nimen, koska oon aina pitänyt tästä nimestä kovasti enkä osais enää kutsua tätä nukkea muulla nimellä.

Tällaisiin viboihin sitten päädyin! (Yllättyneitä 0, perus meikäläisen luontomeiningillä jatketaan)

__

Tällaista täällä 🤍