Terse vaan kaikille taas pitkästä aikaa ~!
Postaustauko on ohi ! Minulla on silti edelleen kauhea masis tätä blogia kohtaan koska ketään ei yksinkertaisesti kiinnosta. Noissa alajustissakin on aina "evvk" ja muutenkaan kukaan ei kommentoi~ Sinänsä harmittaa koska yritän nähdä vaivaa tämän eteen.
Nykyään alan panostaa laatuun entistä enemmän ja muokata kuvatarinat ihan kunnolla. Laatu nyt ei edelleenkään ole mikään 10+++ mutta sen te varmaan jo tiesittekin.. No mutta, höpinät sikseen ja annetaan picficin puhua puolestaan ~
picfic; new begin ~
Pienet askelet kaikuvat tyhjyydessä. Niillä on selkeä määränpää...
Grell: Johtaja. Minä menen nyt kotiin.
Johtaja: Kotiin ? Oletko aivan sekaisin ? Sinä olet kuollut, kuolleet eivät saa mennä takaisin maan päälle ellei ole tapahtunut jotain aivan erityistä. Sinä et ole erityinen. Takaisin töihin, Grell.
Grell: Olen minä erityinen.
Grell: Tsukiko odottaa minua. Minun on mentävä.
Johtaja: *naurua* Niinkö tosiaan ? Kuule, aika monia odottaa jokin rakas ystävä maassa. Silti heitä ei armahdeta. Kyllä sinä sen tiedät.
Grell: Tiedän, tiedän ! Juuri sen takia minun täytyy mennä. Olen ehkä kuollut, mutta minä voin kyllä palata maahan. Minua odotetaan. Minua ei paljon liikuta mitä Päättäjät ajattelevat tästä. Joudun Helvettiin jos he löytävät minut, mutta minua ei kiinnosta.
Grell: Joudun mieluummin vaikka kadotukseen lopuksi ikääni kuin jäisin tänne ilman Tsukikoa. Ole kiltti. Minä haluan nähdä hänet.
Johtaja: *syvä huokaisu* Olet sinä vain sinnikäs. Hyvä on.
Johtaja: ... minä annan sinun mennä. Muista että päätös oli sinun. Sinä maksat siitä kovan hinnan. He eivät tunnista sinua. Rakkaimmat ystäväsi eivät saa tuntea sinua etkä saa kertoa heille kuka olet. Rimahan leikkasi hiuksesi, eikö vain ? Hyvä. Kukaan ei saa enää tunnistaa sinua.
Grell: *peloissaan* Eikö Tsukiko saa siis enää koskaan tunnistaa minua ? Olenko hänelle aina vain jokin tuntematon jos palaan ?
Johtaja: ... olet. Jos silti haluat palata, ojenna kätesi. Sielusi on pian taas maan päällä.
Grell: *tärisee* Minä.. minä...
*ojentaa kätensä*
Kiusattu sieluparka. Tule onnelliseksi. Se on ainoa toiveeni.
~~~~~~
Meni hyvin kauan siihen, että Sumi alkoi udella Grellistä. Tänään se kuitenkin tapahtui, ja olin varautunut.
Sumi: Tsuki-tsuki, voisitko kertoa minulle siitä Grellistä jota niin kaipaat ? :3
Tsukiko: *huokaisu* ... kaipa minä voin.
Sumi: No, millainen hän oli ? ^w^
Tsukiko: Hän oli kaunis ja täynnä elämänhalua. Hän todella rakasti minua ja minä annoin hänen kuolla pois. Minä todella murhasin hänet.. kadun sitä ikuisesti. Kamalaa, että saatoin päästää hänet ajelehtimaan kauas pois, avaruuteen, kauemmaskin ?
Tsukiko: .. jos vain tietäisin, missä hänen sielunsa nyt ajelehtii, pyytäisin jumalaa tekemään minulle kuuraketin ja hakisin hänet sillä takaisin.
Sumi: *hihitystä* Kuuraketin ? Olet tosi hassu >W< ♥
* joku koputtaa oveen *
Tsukiko: Se on varmaan Hinata joka tulee parturista ~ Minä avaan.
Niinhän minä luulin. Hinata ei tullut vielä.
Silmäni eivät koskaan unohtaisi niitä kasvoja. Pelkäsin etten saisi koskaan nähdä niitä kasvoja enää. Niitä kauniita silmiä.
Silloin tuntui, etten olisi avannut vain ulko-ovea, vaan oven unelmaan. Kauniiseen unelmaan joka katsoi minua suoraan silmiin. Kunpa ne silmät eivät sulkeutuisi koskaan.
~~~~~~
Info
x Kuvaaminen oli ihan hirveää !
x Valoitukset ovat niin päin persusta ettei mitään rajaa...
x Laatu on edelleenkin samaa paskaa mutta toivon että muokkaukset auttaisivat asiaa edes pikkuisen.
x Juonen kannalta tämä on tärkeä tarina. Erittäin tärkeä~
x TOIVOISIN TODELLA KOMMENTTEJA ! Näin tämän eteen kovasti vaivaa...
xoxo; miku
♥
