Picfic; Back to home

heimoipäivää.

mie en ole postannut varmaan kolmeen viikkoon. anteeksi. olen laiska mursu enkä jaksa tehdä mitään. :/ nyt kuitenkin jaksoin kuvata tämän kuvatarinan. inspiraatio on hieman hukassa koska tarvitsisin monan jatkaakseni tätä kunnolla... =w= onneksi jouluun ei ole enää paljon matkaa~ kyllä mie jaksan odotella...

 

 

yep. mutta nyt kuvatarinaan. varoitus, loppuosan laatu sukkaa ja pahasti.

 

picfic; Back to home

Tähän asti "koti" on tarkoittanut minulle taivasta. Täällä minulla on ollut kaikki, mitä tarvitsen. Ystäviä, paikka jonne mennä ja ruokaa. Mutta kun kerran olin käynyt Maassa, oppinut sen tavoille ja saanut uuden perheen... sen jälkeen "koti" on tarkoittanut minulle paikkaa, jonne en voinut enää koskaan palata. Mutta minä olen silti päättänyt palata sinne.

?: Vai olet sinä päättänyt lähteä täältä.. minä ymmärrän sinua.

Rima: *katsoo johtajaa silmiin* Ymmärrät minua ? Päästätkö minut sitten takaisin Maahan ?

?: *hymyilee* En kai minä muutakaan voi. Sinä kiinnyit liikaa niihin ihmisiin. Mutta silti, en voi tuomita sinua. Jos minä olisin sinun tilanteessasi, valitsisin samoin. Ymmärräthän, Rima, ettet voi palata enää takaisin ?

Rima: *nyökkää* Minä tiedän kyllä. En voi enää koskaan tulla takaisin taivaaseen. En voi enää koskaan suojella ketään, menetän osan voimistani ja minusta tulee tavallinen ihminen.

?: Juuri niin. Oletko silti valmis palaamaan takaisin Maahan ? Se merkitsisi hyvästejä. Lopullisia hyvästejä. Et enää koskaan saa nähdä Yarua tai Shisaa. Lunakin palaa tänne ennen pitkää, menetät lopulta hänetkin.

Rima: Kyllä, Johtaja. Minä olen valmis menettämään sen kaiken. Minä haluan palata takaisin maahan. Takaisin kotiin.

Johtaja: *hymyilee onnellisena* Olkoot sitten niin. Palaa kotiisi, Rima. Me kaikki jäämme kaipaamaan sinua.

Rima: *hymyilee*

Ja niin minä lähdin taivaasta, entisestä kodistani. Niiden kaikkien muistojen taakse jättäminen sattui vain hetken.

'

Nyt olisi aika luoda uusia muistoja.

?: Jää hyvästi, Rima....

 

~~~~~~

 

Ja siinä minä sittein istuin. Minä olin taas Maassa. Olisi aika etsiä käsiini Hinata, Tsukiko, Grell, Luna ja Lilia. Ja tällä kertaa minä jäisin pysyvästi heidän luokseen. 

Katsoin kauas taivaalle muistellen aikoja, jolloin olin vielä pieni tyttö ja leikin Shisan ja Yarun kanssa taivaassa. Meillä oli tapana istua pilvien päällä ja katsella alas Maahan. "Vielä joskus minä haluan asua tuolla !", minulla oli tapana sanoa. Shisa ja Yaru halusivat aina tulla mukaani. "Me tulemme sitten myös asumaan sinne sinun kanssasi. Ystävykset tekevät aina kaiken yhdessä", he sanoivat.

Rima: *kuiskaa* Olen pahoillani, ystäväni. Vielä jonakin päivänä te ymmärrätte, miksi minä tein tämän. Vielä jonakin päivänä ymmärrätte, miksi minä tulin takaisin Maahan ja jätin teidät yksin. *huokaisee* Mutta nyt minun on pakko mennä.

Rima: *katselee horisonttiin* Minun on aika palata kotiin...

 

~~~~~~

 

Kotona kaikilla näytti olevan tylsää. Ilta oli pitkä eikä kenelläkään ollut mitään tekemistä.

"Sumi": Olenko minä tosiaan ainoa, jolla olisi energiaa lähteä ulos ? ~

Luna: *tuhahtaa* No olet ! Mene keskenäsi jos huvittaa...

Tsukiko: *mulkaisee Lunaa* Luna, minähän olen sanonut sinulle ettei muille voi puhua noin.

Grell: *naurahtaa* Ei Luna mitään kuuntele. Se tekee mitä huvittaa.

Luna: ÄLKÄÄ PUHUKO MINUSTA NIINKUIN EN OLISI TÄÄLLÄ, senkin rahvaat pyllypäät ! Minä kuulen kyllä ! -3-

 

Yhtäkkiä oveen koputetaan. Kaikki hiljenevät.

Hinata: Tsuki, menisitkö avaamaan ? Minä en jaksa...

Tsukiko: *katsoo ahdistuneena Grelliin* Ei käy ! Viimeksi, kun minä kävin avaamassa oven, tuo tuli tänne. Ja Hinata, sinun pitäisi tietää että se ei ollut kovin mukava kokemus minulle. Luulin Mitsua Grelliksi...

Hinata: *murahtaa tyytymättömänä* Äh, okei, minä menen avaamaan sen &%")## oven...

*nousee ylös*

Hinata avaa oven, mutta hän ei pienessä mielessäänkään osannut kuvitella, kuka sen takana oli...

Hinata: Kuka siel----- *lause jää kesken*

Rima: *hymyilee ja heilauttaa kättään tervehdykseksi* Moi, Hinata ~

Sillä hetkellä Hinata romahti lattialle ja puristi kädet sydämelleen. "Sinä tulit sittenkin", hän ajatteli. Hän tiesi, että Rima oli tullut jäädäkseen.

Rima: *katsoo tyytyväisenä Hinataan* On ihanaa olla taas kotona.

 

~~~~~~~~

 

yap. surkea pikku tarina ~

btw, kiitoksia kaikille ihanista kommenteistanne, ne saa mut jatkaan taas eteenpäin <3 toivottavasti jaksatte lukea mun surkeaa blogiani vielä vastedeskin ;_;

 

kommentit piristäis (:

xoxo; Miku