I wanna be your marionette

 

Heips~ Minun ei pitänyt enää postailla ennen uutta vuotta, mutta kuinkas kävikään...

Innostuin sitten kuvaamaan uuden kuvatarinan. Jälleen kerran tarinatyylillä kerrottuna, koska no, katsoin parhaakseni tehdä sen näin.

 

Ja pahoittelen laatua, koska sisäkuvaus :*** (en omista järkkäriä jolla ottaa parempia sisäkuvia joten voivoi)

 

picfic; when i see you

 

"Jatka vielä. Älä pysähdy typerä olento, et ole vielä perillä..." Avalon hoki itselleen pysyäkseen liikkeessä. Hän ei ollut laskenut montako päivää oli jo kävellyt. Niin monta kuitenkin, etteivät jalat tunteneet enää mitään ja koko keho tärisi holtittomasti. "Älä pysähdy...!" hän hoki mielessään ja jatkoi epätoivoisena kävelyään.

 

 

Lopulta jalat pettivät. "Ei.. nouse ylös siitä..! Avalon, sinä jatkat kävelyä, vaikka jalkasi kuluisivat puhki... vaikka sinusta olisi vain pää jäljellä, sinä et pysähdy, et luovuta..." Avalon hoki itselleen, mutta turhaan. Jalat eivät suostuneet yhteistyöhön. Hän ei enää kyennyt nousemaan ylös.

 

"Edelaine odottaa minua..." hän voihki ja yritti vielä kerran nousta ylös. Turhaan.

 

 

Hän lysähti maahan menettäen tajunsa.

 

 

Avalonin onneksi ulkona sattui olemaan eräs muukin - Lilia oli päättänyt lähteä lenkille. "Kummallista", Lilia mutisi nähdessään tajunsa menettäneen tytön jalkojensa juuressa. "Mikähän hänelle on tullut?"

 

~~~~~~

 

 

 

Lilia raahasi yhdessä Riman kanssa Avalonin sisälle.

Liliaa kummastutti tytön ulkonäkö. "Hänellä on erikoisen väriset hiukset", hän mumisi. "Lisäksi hän on jotenkin tutun oloinen... olisikohan mahdollista, että olen nähnyt hänet jossain?"

 

Rima nyökkäsi. "Ehkäpä? Sinähän olet mielikuvitusolento, ties kuinka monta eri persoonallisuutta olet käynyt läpi. Olet voinutkin tavata tämän tytön jossain", hän vastasi.

 

 

Samassa Avalon heräsi Riman ja Lilian puheeseen. Hän nousi säpsähtäen ylös ja vetäytyi sängyn nurkkaan. "Missä minä olen?!" hän huudahti ja katseli vauhkoontuneena ympärilleen. Rima yritti rauhoitella häntä ja sanoi: "Sshh, ei mitään hätää. Sinä olet turvassa. Tämä Lilia tässä löysi sinut ulkoa. Olit pyörtynyt."

 

"Ei kiinnosta!" Avalon kivahti. "Kysyin missä minä olen, en sitä mitä minulle oli tapahtunut!" Rima huokaisi. "Olet hyvin lähellä sitä paikkaa, jonne pyörryit. Me vain toimme sinut sisälle", hän vastasi Avalonin kiivaudesta piittaamatta. Tyttö vain tuijotti häntä vihaisen oloisena. "Vai niin", hän aloitti, "ja miksihän te päätitte niin tehdä? Minä en kaipaa pelastajia."

 

 

 Rima ei ollut aivan samaa mieltä. "Sinä olit pyörtynyt", hän huomautti. Avalonia ei tuntunut kiinnostavan. "Hhm, melko sama", hän mutisi. Häntä ei selkeästikään huvittanut olla täällä.

Lilia halusi kuitenkin tutustua häneen, joten hän kysyi: "Mutta nyt kun olet jo täällä, niin miksemme saman tien tutustuisi? Minun nimeni on Lilia. Kuka sinä olet?" Lilian äänessä kuului pieni epävarmuus hänen mainitessaan oman nimensä. Hänen täytyi esitellä itsensä ihmisenä, vaikkei ollut sellainen. Mutta eihän vieraalle nyt voisi sanoa "Hei, en ole oikeastaan kukaan, mutta kutsu vaikka Liliaksi". Vieras varmasti pitäisi häntä seonneena.

Kuullessaan Lilian nimen, Avalonin ilme muuttui kiinnostuneemmaksi - aivan kuin hän olisi yhtäkkiä tunnistanut Lilian. Hän oli aikeissa sanoa jotakin, mutta tulikin toisiin ajatuksiin.
 

 

Hän käänsi katseensa poispäin ja mutisi: "En näe yhtäkään syytä kertoa teille nimeäni. Mitä se teitä liikuttaisi? Ette te oikeasti halua minua tuntea, kysytte vain koska pidätte sitä kohteliaana. Säälittävää..." Avalon lausui sanan 'kohtelias' aivan kuin se olisi ollut myrkkyä. Selkeästikin hän halveksi Liliaa ja Rimaa jo nyt.

 

"Olisihan se ihan mukavaa tietää, kenet minä pelast--" Lilia aloitti, mutta Avalon keskeytti hänet: "Minähän sanoin, etten kaivannut pelastusta! Minä pärjään yksinkin, olisin kyllä päässyt siitä ylös!"

 



 

Avalon lähestyi Liliaa ja kosketti tämän kasvoja. "Enkä halua tulla varsinkaan oman mielikuvitukseni tuotteen pelastamaksi", hän kuiskasi siten että vain Lilia saattoi kuulla sen. Lilia katsoi häneen järkyttyneenä. Muistikuvat palasivat hänen mieleensä silmänräpäyksessä. Hänen mieleensä palasi yksinäinen tyttö, jonka kanssa hän oli viettänyt monta vuotta - ollut tytön ainoa ystävä. Tuo tyttö oli päättänyt hylätä hänet, ja niin Lilia oli palannut takaisin Taivaaseen 'mielentyhjennykseen'. Ja nyt tuo tyttö istui hänen edessään ja katsoi häneen kylmillä silmillään. Lilia ei saanut mitään sanotuksi. Hän saattoi vain vastata Avalonin tuijotukseen.

 

~~~~~~~~

 

Ughh.

Niin, ja olihan minulla yksi ilmoituskin. Saatan ehkä jäädä tauolla lähiaikoina. Kuvatarina ja kuvaaminen ylipäätään tuntuvat nyt hieman stressaavilta, mutta yritän kuvata vielä ainakin yhden shootin (ja ehkä tarinallekin jatkoa ellen sitten kyllästy siihenkin). Mutta varoitan jo etukäteen, että saatan ehkä pitää tauon pian ^^'

 

Lisäksi tämä pitkä kuvatarina taitaa jäädä viimeisekseni. Olen saanut nyt bloggailuhistoriani aikana kolme pitkää kuvatarinaa tehdyksi, ja olen vähän ajatellut että tämä jäisi viimeisekseni. Miksikö? Koska en yksinkertaisesti keksi mitään järkevää + kuvatarinoiden kehitteleminen tuntuu enemmänkin velvollisuudelta. Minulla olisi hatussa noin kolme uutta hahmoa joilla olisi taustatarinat ja kaikki mietittynä, mutten saa kehitettyä tarinaa. En vain pysty. ^^ En tiedä, kauanko tämä nykyinen kuvatarina nyt enää kestää, mutta yritän saada kesään mennessä lopetetuksi.

Bloggailua en tietenkään lopeta. ~ Aion säästää siihen hemmetin järkkäriin ja panostaan kaikkeen muuhun kuvaamiseen sen jälkeen kun saan kuvatarinan tehdyksi. Ja kuka tietää, ehkäpä kehitän joskus uuden tarinan, sitten kun inspiraatio suvaitsee palata takaisin? nwn'

 

Nyt heipähei, ja hyvää alkanutta vuotta 2015 kaikille ~

ps. avan profiilin voi käydä kurkkaamassa tuolta nukkeprofiilit-osuudesta