Ai, moi vaan

 

Heipähei taas!

Minun piti taukoilla hieman kauemmin, vaan kuinka kävikään? Kehitin jatkoa tarinalle, ja yhtäkkiä tuli pakko kuvata jatkoa, joten tässä ollaan. ~ Nyt suorastaan hukun postailuintoon, joten toivottavasti saan nyt pidettyä bloggailutahdin ennallaan >n<

 

Yeaah, mutta mennäänpä kuvatarinaan. (+ pahoittelut sisäkuvien laadusta, ehh)

 



picfic; Flashback [1/2]

 



 

"Sinä olet minulle niin tärkeä, Lilia. Pysythän ystävänäni ikuisesti?"

 

"Tietenkin! Sinä olet minun paras ystäväni, en aio koskaan hylätä sinua."

 

 

"Hyvä. Me pysymme aina ystävinä."

 

~~~~

 

 

Lilia: *katsoo Avalonia hämmentyneenä* Minä... minä muistan sinut.

 

 

Avalon: *naurahdus* Tottakai sinä muistat. Minähän sinut loinkin, olet mielikuvitukseni tuotetta.

 

Lilia: Mutta... sinähän hylkäsit minut. Et halunnut enää mielikuvitusolentoa.

 

Avalon: Hylkäsin? En käyttäisi tuota sanaa. Jos ollaan rehellisiä, sinua ei pitäisi edes olla olemassa. Sinä olet vain pelkkä mielikuvitusolento.

 

 

Lilia: *epäröi* Mutta minähän -

 

 

Rima: *keskeyttää* Hetkinen nyt. Lilia ei ole mikään 'pelkkä' mielikuvitusolento. Hän on yhä olemassa, koska minä säästin hänet muistonsa. *mulkaisee Avalonia*

 

 

Avalon: Oi, niinkö tosiaan? *naurahdus* No, ihan sama. Ei Lilialla ole ollut koskaan mitään merkitystä minulle, eikä ole edelleenkään.

 

 

Lilia: *yskäisee* Minä rohkenisin olla eri mieltä asiasta.

 

 

 

Avalon: Ihanko totta? Kuinka sinulla edes voi olla mielipiteitä, kun kaikki mitä sinussa on, on lähtöisin minun päästäni? Sinä olet minun luomani mielikuvitusolento, vaikka oletkin näemmä erehtynyt luulemaan jotain muuta.

 

Lilia: *tärisee raivosta* Mutta --

 

Avalon: Älä yritä. Sinä et voi väittää vastaan, tiedät, että olen oikeassa.

 

Lilia: *tuhahtaa* ... no, ehkä oletkin oikeassa. Joka tapauksessa sinusta on tullut sietämätön näiden vuosien aikana.

 

Avalon: Ehei, minä olen aina ollut tällainen.

 

Rima: *keskeyttää* Anteeksi nyt, mutta voisiko joku kertoa minulle, mitä ihmettä täällä tapahtuu? Lilia, onko tämä tyttö juuri se, joka on luonut sinut?

 

 

Avalon: *heilauttaa kättään teatraalisesti* No ohoh, sepä olikin hyvin havaittu! Vau, mahdatkin olla oikea älykkö.

 

 

Lilia: Älä piittaa hänestä, Rima. Kyllä, hän on valitettavasti juuri se tyttö, joka on luonut minut.

 

 

Lilia: Hänen nimensä on  Ivy Avalon Rainbird, ja hän on loputtoman ärsyttävä, kuten huomata saattaa. *naurahdus*

 

 

Avalon: *vie sormensa Lilian huulille* Ssshh, vaikka tiedätkin oikean nimeni, sinun ei tarvitse kuuluttaa sitä koko maailmalle, okei? Minua kutsutaan toisella nimelläni, ja sinä tiedät sen varsin hyvin.

 

~~~~~~

 

(Hieman myöhemmin, kun Rima on mennyt muualle...)

 

 

 

 

Lilia: Sinusta on tullut hyvin kummallinen. Mitä kaikkea tapahtui sen jälkeen, kun minä lähdin? Tai no, kun sinä halusit minun lähtevän....

Avalon: *tuhahdus* Luuletko, että haluaisin kertoa?

Lilia: No, sinut tuntien mitään ei varmaan tapahtunut. Sinä olit ja pysyit yksin, ja se teki sinusta tuollaisen kuin mitä nyt olet. *katsoo Avalonia silmiin* Eikö niin?

 

 

 

Avalon: *tuijottaa Liliaa hetken hiljaa* Minä inhoan sinua.

 

Lilia: Siksikö, että kerron vain faktoja? Avalon, kuules, minä tiedän sinusta enemmän kuin uskotkaan, jopa enemmän kuin tahtoisin. Meillä on yhteys. Sinä loit minut, ja minä kykenen aistimaan tuntemuksesi, ja tässä tapauksessa kykenen näkemään muistosi.

 

Avalon: *vetäytyy kauemmas* … lopeta.

 

Lilia: *naurahdus* Miksi pitäisi? Edelleenkin, kerron vain faktoja.

 

Avalon: Ei paljoa liikuta! Luuletko sinä, että minua kiinnostaisi enää mikään?

 

Lilia: Miksei muka kiinnostaisi? Siksikö, ettet ole saavuttanut elämässäsi mitään siskosi kuoleman jälkeen? Siksikö, että vihaat ihmisiä sen takia, että menetit siskosi heidän takiaan? Siksikö?

 

Avalon: Ole jo hiljaa!! Sinä et tiedä, miltä minusta on tuntunut kaikki nämä vuodet –

Lilia: Juurihan minä sanoin, että voin lukea ajatuksiasi! En aivan kirjaimellisesti, mutta voinpa kuitenkin! Kuules nyt, minä satun olemaan, joka tietää, miltä sinusta tuntuu.

 

Avalon: *kääntää katseensa pois* Aivan sama, ei minua ihan oikeasti kiinnosta. Minulla on sitä paitsi tehtävää.

 

Lilia: *sarkastinen naurahdus* Oho, ai että ihan tehtävää?

 

Avalon: Niin, tehtävää. Minun täytyy etsiä siskoni.

 

Lilia: .... mitä?

 

~~~~~~