Lähiaikoina olen nähnyt puhuttavan jonkin verran ihmisten nukkekokoelmien koosta. Helposti saattaa kuulla mainittavan, että isoja nukkelaumoja omaavat ovat jollakin tapaa parempituloisia tai ostattavat nukkejaan jollakulla muulla. Ylipäätään isoista nukkekokoelmista puhutaan aina hämmästelevään sävyyn. Ihmetellään, miten usein omistaja oikein nukkeja hankkii, kun niitä "on niin hirveän paljon".
Omassa nukkekokoelmassani on 38 Pullip-perheen nukkea. Tykkään ottaa ryhmäkuvia, jossa koko poppoo näkyy. Aina löytyy joku, joka jaksaa ihmetellä, miten monta nukkea ostan vuodessa. Harvemmin sitä saa aivan suoraan törkeitä kommentteja kokoelmastaan, mutta valitettavasti näitäkin on tullut vastaanotettua. Muistan muutama vuosi sitten saaneeni kommentin, jonka mukaan olin velvoitettu myymään osan nukeistani pois, koska enhän millään saata tarvita niin montaa. Aivan kuin nukkeni olisivat joltakulta toiselta pois. Tällaiseen onkin sitten hyvä vetää viiva.
Ensinnäkään en näe kenenkään muun asiana kommentoida toisten nukkemäärää negatiiviseen sävyyn. Jos määrä kauhistuttaa tai häiritsee, sitä ei tarvitse sanoa toiselle. Kärjistävien oletusten tekeminen nukkemäärän pohjalta on myös hyvin loukkaavaa. Ei ole mitään takeita siitä, että suuren kokoelman omistavalla on paljon rahaa tai että hän käyttäisi kaiken rahansa nukkeihin. Koskaan ei voi tietää, miten toinen priorisoi hankintansa. Pahimmassa tapauksessa oletukset voivat olla erittäin loukkaavia.
Osa ihmisistä yksinkertaisesti säästää rahaa. Perustuloiset voivat aivan hyvin laittaa rahaa sivuun nukkeja varten - osa sästää kuukausia tiettyyn nukkeen tai isompaan tilaukseen. Ei tarvitse olla paljon rahaa voidakseen rahoittaa nukkensa. Minä esimerkiksi asun vanhempieni luona ja olen ollut ensimmäistä kertaa kesätöissä tänä kesänä. Olen aina vain osannut säästää rahani oikein ja priorisoida ostokseni. Juhlista ja muista jääneillä rahoilla voi aivan loistavasti rahoittaa nukkeharrastuksen.
Priorisointi on avainsana tässäkin asiayhteydessä. Jotkut jättävät tiettyjä asioita ostamatta ja hankkivat sen sijaan nukkeja. Minulla ei ole koskaan ollut erityisen kalliita harrastuksia nukkejen ohella. En käytä päihteitä ollenkaan, ostan vaatteita harvoin ja hankin pienempiä juttuja ehkä paristi kuussa. Rahaa menee minulla nukkejen ohella lähinnä piirtojuttuihin ja joskus mangaan. Koska en asu vielä omillani, minulla on rahaa ostaa nukkeja. Moni sukulaiseni näkee tilanteen siten, että "tuhlaan" kaiken rahani nukkeihin enkä opi lainkaan säästämään. Mutta mikä muukaan minulle opettaisi rahankäytön suhteen priorisointia ja säästämistä kuin nukkeharrastus? Varsinkin nuorempana opin säästämään ja harkitsemaan tarkkaan, mitä ostan. Sitä kautta opin paljon rahankäytöstä.
Jotkut tosiaan ostavat nukkeja vähän tiheämpään tahtiin. Nuorempien keskuudessa se tuntuu aina tarkoittavan sitä, että kyseessä on vain varsin lellitty tapaus. En ole oikein koskaan ymmärtänyt tätä. Ei tässä ole yksilön varakkuudesta kyse, vaan yksinkertaisesti siitä, miten rahansa päättää käyttää. Ja vaikka jonkun varallisuustaso olisikin korkeampi, sen kommentoiminen ei ole kenenkään muun asia.
Muut eivät myöskään voi mitenkään tietää tällaisten asioiden taustoja. Voin kuvitella, että minua voidaan helposti pitää materialistina, joka haalii itselleen mahdollisimman paljon nukkeja kykenemättä kiintymään niihin lainkaan. Luulisi kuitenkin, että kukaan vähääkään tätä blogia seurannut ymmärtäisi, miten suuresti rakastan kaikkia nukkejani ja panostan niihin. Tämä harrastus on minulle äärimmäisen tärkeä.
Nuket näyttelevät suurta roolia myös mielenterveyteni näyttämöllä. Se, että joku sanoo suoraan tai kierrellen, etten tarvitse uusia nukkeja, koska omistan niitä jo niin paljon, tai että en panosta tähän harrastukseen vaan vain hamstraan, tuntuu syvällä. Mielenterveyteni on ollut vinksallaan vuosia, ja nuket ovat aina auttaneet minua monessa mielessä. Niihin keskittyminen helpottaa paljon. Nuket ovat harrastuksena niin kokonaisvaltainen, että ne vievät ajatukset kätevästi muualle. Olen kirjaimellisesti saanut muutama vuosi sitten motivoitua itseäni taistelemaan syömishäiriöni kanssa nukkejuttujen avulla. Tämän harrastuksen vaikutusta ei ole aliarvioiminen. Kärsin edelleen syömishäiriöni kanssa joka päivä, ja jos saan yhdestäkin asiasta vähääkään onnea, soisin sen mieluusti itselleni. Sairaana ihmisenä en myöskään haluaisi tuntea syyllisyyttä siitä, että minä nyt vain olen hyvin päättäväisenä ihmisenä saanut koottua suuren nukkekokoelman. Syyllisyyttä mahtuu maailmaani muutenkin aivan riittävästi.
Tietenkään nuket
eivät ole minulle ainoastaan selviytymiskeino. Ne ovat minulle
itsessään arvokas asia. Pitää huomioida, että en ole koskaan
saanut tilata ulkomailta, joten harvinaisten haavenukkejeni
metsästäminen käy kirjaimellisesti työstä. Olen tehnyt vuosien
mittaan paljon saadakseni lähes kaikki grailini hankittua Suomen
sisältä. Voinen tässä kohtaa sanoa ansainneeni jokaisen nuken,
jonka olen onnistunut löytämään ja jonka mahdollisesti
tulevaisuudessa tulen löytämään. Kuten jo mainitsinkin, en
selviäisi mistään ilman sinnikkyyttäni, joten jokainen nukke on
minulle saavutus.
Ymmärrän, että
tällaiset asiat saattavat aiheuttaa ihmisissä hämmennystä ja
ennakko-oletuksia. Asioiden taustalla on kuitenkin niin useita eri
painoisia syitä, että kannattaa aina miettiä loppuun saakka, mitä
lähtee kyseenalaistamaan. Nukkeharrastajan arvo ei määriydy
nukkejen määrän mukaan. Yksi nukke, kymmenen nukkea, viisikymmentä
nukkea – määrällä ei ole väliä, kunhan nuket tuntuvat omilta
ja tuovat omistajalleen sisältöä elämäänsä.
