Heips!
Nyt pääsen viimein polkaseen kuvatarinan käyntiin tällä ensimmäisellä osalla! Pitemmittä puheitta, lisää Parantajan tarinaa <3 Prologi täällä!
__
Parantajan tarina
Luku 1: Unessa kerran
Anemone: Lapsesta saakka olen nähnyt samaa unta. Sarvekas olento kutsuu minua luokseen. Hän ei koskaan kerro, kuka on ja miksi näyttäytyy minulle. Lapsena luulin, että olen sittenkin Näkijä ja saan näkyjä suoraan Unenkutojalta.
Anemone: Tajusin pian, että minun uneni ovat erilaisia. Olento, joka minulle näyttäytyi, oli lähin ystäväni. Hän vei minua erilaisiin paikkoihin ja näytti minulle kaikkea sellaista, jota en muuten koskaan nähnyt.
Minä näen samoja unia edelleen.
Anemone: Viimeaikoina hän on näyttänyt unessa minulle tytön, joka itkee polvillaan.
Minä en vielä tiedä, mitä se tarkoittaa.
* * *
*taustalta kuuluu ääniä*
?: Anemoneee! *huhuilee* Oletko jo hereillä?
Anemone: *unista mutinaa* Mmmmmjjoo...
Anemone: *hätkähtää ylös* Olen! Olen ihan virkeänä! Pieni hetki vain!
?: *kävelee sisään* Vai että virkeänä?
Anemone: Huomenta, Aldreia! Olen ollut hereillä jo pitkään! *kikattaa*
Aldreia: *hymähtää* Niinpä niin. Tänään ei ole kiireinen aamu. Yksi nyrjähtänyt nilkka ja yksi perinteinen nuha. Olen onnellinen, että tänä keväänä ei ole vielä kerinnyt puhkeamaan sitä samaa kuumetta, joka puhkeaa joka kevät. *huokaa* Vaikka vielä sekin ehtii.
Anemone: Hyvä kuulla, että kylässä ei ole tapahtunut kummempia.
Aldreia: *huokaa* Sanopa muuta. Ja se jättää kieltämättä minullekin vähemmän työtä nyt, kun isosiskoni on poissa.
Aldreia: *tuijottaa hiljaa* Ei. Mutta me tiedämme, missä hän on.
Anemone: Olet siis edelleen varma, että hän on vankina Näkijän kylässä?
Aldreia: Olen. Isosiskollani ei ole muita vihollisia.
Anemone: Uskon sen… En silti ymmärrä, mitä Näkijän kylän johtaja hyötyy siitä, että he pitävät meidän johtajaamme vankina. Mitä he siitä hyötyvät?
Aldreia: Sisko on ollut poissa jo vuoden. Olisi luullut, että he olisivat jo vaatineet hänestä lunnaita, mutta mitään ei ole kuulunut.
Anemone: Joskus tämä kylien välinen vihanpito menee kirkkaasti yli ymmärrykseni. En ymmärrä, ketä tällainen viha palvelee.
Aldreia: Näkijän kylän johtaja Annelise tuntuu olevan täysin pakkomielteinen oman kylänsä ylivoimaisuudesta. Siitä naisesta minulla ei ole mitään hyvää sanottavaa.
Aldreia: *käsi tärisee* Se nainen vei minun siskoni. En koskaan anna hänelle anteeksi.
Anemone: *varovasti* Mutta emmehän me tiedä varmaksi, onko Callistra -
Aldreia: Minä olen varma siitä. Aivan varma. Annelise ei ole kunniallinen ihminen. Juuri hän voisi toimia tällä tavalla.
Aldreia: Minä aion saada johtajamme takaisin. Minä -
*ulkoa kuuluu ääniä*
Aldreia: *hätkähtää* Minä menen.
Anemone: Tulen mukaasi.
Aldreia: Ei tule kuuloonkaan. Olet arvokkainta koko kylässä, meillä ei ole varaa menettää sinua.
Anemone: Siellä saatetaan tarvita Parantajaa.
Aldreia: *huokaa* Hyvä on. Saat aina minut puolellesi.
* * *
?: *itkee kovaa*
Aldreia: Hei... Hei, oletko kunnossa? Otetaan ihan rauhassa. Mennään jonnekin syrjään juttelemaan. Olen Aldreia, Parantajan kylän väliaikainen johtaja.
Aldreia: Tule, mennään syrjempään. Otetaan ihan rauhassa, ei ole hätää. Mikä sinun nimesi on?
?: Minun nimeni on Kanga. Olen Näkijän kylän johtajan tytär. *nyyhkäisee* Ja minun kyläni tarvitsee teidän apuanne.
* * *
Hetken päästä
Aldreia: No, Kanga, kerro toki hätäsi.
Anemone: *tuijottaa tyttöä hiljaa* Ei voi olla todellista.
Anemone: Se on hän. Unieni itkevä tyttö. Nyt hän on tässä. *empien* M-minä olen tavannut sinut.
Kanga: *hätkähtäen* Niinkö todella? En muista nähneeni sinua aikaisemmin.
Anemone: Unessa.
Aldreia: Anemone, anna tytön puhua.
Kanga: *hymähdys* Minä... Meidän kylämme tarvitsee apua. Tämä on hätätapaus. Meidän Näkijämme… hän… hän ei voi hyvin.
Aldreia: Mitä tarkoitat?
Kanga: Tilanne on se, että Näkijämme on pahasti sairas. Emme turvautuisi ulkopuoliseen apuun, ellemme todella tarvitsisi sitä. *huokaa syvään* Pyydän nöyrästi, että unohtaisimme kylien välisen vihanpidon edes hetkeksi. Meidän kylämme tarvitsee Parantajanne apua. Emme selviä ilman. Maailmassa on aina ollut Näkijä.
Aldreia: Miksi minun pitäisi uskoa sinua?
Kanga: Koska me emme koskaan pyydä apua toisiltamme. Tämä on hätätilanne. Me tarvitsemme teidän apuanne.
Aldreia: *nyökkäilee* On totta, että tuskin tulisit tänne asti täysin turhan takia. *pitää hetken tauon* Puhut vakuuttavasti, mutta sanat ovat aina vain sanoja. Minä annan sinun jäädä tänne koeajalle.
Kanga: Mutta meidän Näkijämme tuskin kestää sen aikaa -
Kanga: *siristää silmiään* Kiitos.
Aldreia: Koeaika. Ei enempää tai vähempää.
Aldreia: Saat osoittaa meille luotettavuutesi ja elää kuten kuka tahansa kyläläinen. Meillä on yksi mökki vapaana, saat asuttaa sitä niin kauan, kunnes olen arvioinut sinua riittävän pitkään. Sitten annamme Parantajamme apua Näkijällenne.
Kanga: *henkäisee* Kiitos.
Kanga: Kiitos tuhannesti. Osoitan luotettavuuteni teille.
Aldreia: Sinua koskevat samat säännöt kuin tämän kylän asukkaita. Ilmoitan tulostasi kaikille. Näkijän tilanteesta ei tarvitse vielä levittää sanaa. Jos tahdot, se voi jäädä meidän väliseksemme.
Kanga: Minä arvostan tätä todella. Meidän Näkijämme tarvitsee teitä...
Kanga: Kiitos -
Aldreia: *sävähtää kauemmas* Älä vielä kiittele.
Aldreia: *nousee ylös* Me menemme nyt. Anemone, tulisitko mukaani?
Kanga: M-mutta -
Anemone: Minä tahtoisin puhua hänelle hetkisen. Sopisiko se?
Aldreia: Tiedäthän, mitä sanoin aikaisemmin.
Anemone: Tämän kerran.
Aldreia: *huokaa* Hyvä on. Tämä on tulokkaalle sopiva ensimmäinen luottamustesti.
Aldreia: *kävelee pois päin* Luotan sinuun, Anemone.
*Aldreian mentyä*
Kanga: *hymähtää* Hän on melko innokas johtaja. Ja nuori.
Anemone: Aldreia on väliaikaisen johtajan tehtävässä erinomainen. *nielaisee* Jos Aldreia on oikeassa, tämän tytön äiti on kidnapannut meidän oikean johtajamme.
Kanga: No mutta. Sinä olet siis Parantaja itse. Anemoneko oli nimesi? Mitä tarkoitit sillä, että olet nähnyt minut ennenkin?
Anemone: *henkäisee* Kyllä. Olen jo jonkin aikaa nähnyt unissa sinut. En tiedä, mitä se tarkoittaa.
Anemone: Joten kun näin sinut nyt, en voinut olla ajattelematta, että... että...
Kanga: *innostuen* Että niin oli tarkoitus tapahtua?
Anemone: *henkäisee* Uskotko sinäkin niin?
Kanga: *hymyilee* Kyllä minä uskon.
Kanga: Olen kiitollinen, että sain jäädä. *hymyilee* Nyt meilläkin on aikaa tutustua toisiimme. Joskus Unenkutoja punoo poluillemme mitä ihmeellisimpiä asioita.
Kanga: Ja minä todellakin uskon, että meidän oli tarkoitus tavata.
* * *