Valoa valoa valoa

Hello 🖤

Okikok mennään suoraan asiaan: mä sain mun isoimman grailin ikinäkoskaanikinä. Ne saa nyt Manan kaa tapella isoimman ja tuskasimman grailin tittelistä

Tästä tulee nyt varmaan tällanen kunnon itkuilupostaus, en oo ees pahoillani. Jos joku ansaitsee jättisaapumispostauksen niin hän. Tässä pitää taas vaihteeksi vetää kunnon storytimet. Mä en ole varmaan kenellekään muulle kuin Annikalle tätä koko lorea kaikkine fiiliksineen avannut, vaikka osalle tästä oonkin puhunut pitkin matkaa. Mulla oli sellanen fiilis, että tää asia mun pitää kokea ihan yksin, tätä en halunnut jakaa.

Okei, alotetaan vaikka siitä, että tän poijjaan hahmo ja konsepti on ollut mun päässä alkuvuodesta 2023 asti nimineen päivineen. Mainitsin tässä postauksessa aikanaan Variksen (mun Taeyang Alfred) poikaystävän. Mulla oli tuolloin tarkoituksena kustomoida itse kallonassuinen Taeyang, koska mulla ei ollut hajuakaan, missä tää originaalisti pikarinan tekemä poju meni. Näitä tais kans olla muutama muu eri artistilta tuolloin, muistan et he olivat yleisempiä sillon. Olin jo melkein tilailemassa MIO kittejä, mutta se sit vaan ihan täysin jäi (en rakastanu kustomointia erityisemmin, köh).

Sitten viime joulukuussa @mocasanza hankki tän kyseisen pojun 🖤 Hän stailasi beiben täydellisesti,, Tässä vaiheessa mä simply annoin tän mun oman pläänin olla, tän nuken stailaus ois ollu liian sama kuin sillä mun suunnitelmalla. Päätin et nyt ihaillaan poikulaa sen kodissaan.

Mulla on aina tosi vahva fiilis siitä, että grailit kyllä tulee kotiin, koska niin on tarkoitettu, mutta tän tyypin kanssa ei tuntunut kyllä tippaakaan siltä. Rakastin tätä nukkea sieluni voimalla, mutta mulla oli täysin sellanen fiilis, että sen saaminen ois ihan mahdotonta. Halusin antaa asian olla mun päässä, ja mielestäni onnistuin siinä tosi hyvin! (Verrattuna siihen millasia nää yleensä mulle on,,) Nukella oli mitä parhain omistaja ja rakastin nähdä sitä siellä. Olin tosi varma et siellä hän on ja piste, ja se tuntui jotenkin täysin selkeeltä ja hyväksyttävältä. Hänen omistajansa on ikusesti ihanimpia ja inspiroivimpia ihmisiä, keitä olen tässä harrastuksessa tavannut. Tuun kaipaan häntä nukkeiluun tosi kovasti </3

Mutta siis siitä huolimatta, että olin varsin zen sen kanssa, etten sais tätä nukkea, mulla oli kokoajan sellanen entä JOS se myytäis. Tää oli mulle ihan nightmare. Olin niin paljon ajattelematta asiaa kuin vaa mahollista, se tuntu ihan kaoottiselta ja en handlannu ajatusta YHTÄÄN

Näin tästä nukesta aina tosi paljon unia. Ne ei koskaan olleet painajaisia 🖤 Ois siitä varmaan jotain pitänyt päätellä, mutta en uskaltanut luottaa universumiin tässä. Näin tosi paljon unia ihan ylipäätään sen kuvaamisesta!

Mutta joo! Tän saamisprosessi tuli niin äkkiä ja yllättäen et meikäläisen kropparaukka sinkos siitä kahden viikon (literally, ei oo liioiteltu) pahoinvointikierrokseen 💀 Sillä sekunnilla mun kroppa vaan luovutti. Oli sit screaming crying throwing up, literally tällä kertaa.

Olin kans IHAN VIIMESEEN ASTI kauhuissani et entä jos posti hukkaa pojan, entä jos joku on varastanu sen paketista tai mitä tahansa vastaavaa. Mulla on tällasia pelkotiloja muutenkin, mutta ne oli ihan potenssiin sata :'D

Mutta

Hän on kotona ja oon niin ONNELLINEN

Mä en oikeesti osaa verrata tätä mihkään siis auttakaa oikeesti, mut täyttää niin autuas onni kun katon häntä <333 Tätä on käynyt grailien kans ennenki ja aaaah tää on ihanaa, oon vaan niin hemmetin sincerely ilosin ikinä tosta pötköstä. Oon täynnä valoa, oon niin onnellinen

Oikeesti meikäautisti menee sirpaleiks kun tapahtuu jotain tämmöstä, ei mahdu mun kehoon! Liian vähän minua ja liian paljon tunnetta <3333 Minä sinua rakastan pieni

Itkusia sekavia ensikuvia! Ja mussu välttelemässä läheisyyttä heti kättelyssä hah (Ihan on jätkä sen näkönen et "voiks pliis mennä jo kauemmas")

Jaan myös mun shitpostit (nää spämmin Annikalle):

Sisäistys: ei paikalla

Hämmennys: läsnä

Nää on niiku siveellisimmät noista viesteistä, enimmäkseen tää oli keysmashia ja itkuisia kirosanoja

Tää oli jotenki olotila ni piti nyt tääkin jakaa tänne 😭😭😭😭👍🏻 saapumissumpit

Hahhahhaa apua joo, oon ihan tärinöissä, en sisäistä, en tajua. Mun lapsi. Mun kädet tärisee NYTKIN ja ton saapumisesta on kuiteskin jo, mitä, viikko about.

Muokkaamattomia kuvasia alkuun 🖤 Toi valo <33

JOONIINJOO

Tää tyybs on Vale! Nimikin on ollut herralla jo nää pari vuotta, heh. Hän on Odilen pikkuveli! (I swear, Valessa on isoin pikkuvelienergia. U will hear about this.) Hällä on kans poikaystävä, Varis, joka on tosiaan mun Alfred. Vale on Siivettömän (mun tänhetkinen kirjotusprojekti) toinen päähenkilö. Odile totta tosiaan steals the show, mutta Vale räpiköitsee siellä myös menemään ja oon aivan hitsin kiintyny näihin sisaruksiin. Voin taputtaa kyllä itseäni kaikin tavoin olalle näiden kanssa, en oo ikin ollu mun kirjottamisee nii tyytyväinen kokonaisuudessaan ku mitä oon nyt elämässä. Aivan hemmetin hyvä fiilis siitä.

Vale saa oman hahmopostinsa soooon ish yay!

Tää poika saattaa näyttää edgeltä mutta hän on ihan pehmo pieni mötkö

Nassuaan myöten on täysin tatuoitu boe 🖤🖤🖤😤

Tuo ja siskonsa ovat kyllä semmonen emotionaalisesti avoidant perhekriisipötköjen kaksikko että joo moro. Kyllä meinaa näkyy, että ovat sisaruksia. Sama kasvatus ja kaks eri tavalla repressoitunutta eläintä hahhahhaa

Tää on muokattu, aiemmat ei!

__

AaaaAAA joo, oisinkos nyt tältä erää itkuni itkenyt! Voi jukra mä olen onnellinen, leijun jossai pilvis ja vaan huudan. Mun poika. Mun oma 🫂🖤💫 Kiitos maailmalle hänestä, meist tulee partners in crime tän jäbykän kaa <33 Me mennään nyt johkii itkemään onnesta, heippa <3

Onnimeikä kiittää ja kuittaa 🖤

Willetuumia

 Moi!

Lukaisin tässä viimeaikoina läpi mun vanhan Wilhelm-postauksen, ja olin ihan että ohoh mentiinpä siinä syvään päätyyn :'D Perus minä taas ollut vauhdissa... Ihan oikeesti, mussa ei oo ollut nuorempana mitään filttereitä joskus siinä mitä kaikkee tänne tuuttasin. Tolle postaukselle hyvin iso TW: väkivalta. Harvinaisen heavya settiä. Sama TW pätee myös tähän postaukseen!

Mistä nyt päästään sitten siihen, että koska mulla on olemassa jo toi raskas setti, en oo Wilpusta kirjottamassa uudelleen isoa hahmopostausta. Tuo on edelleen suurimmalta osin ihan paikkaansapitävä Wilhelmin hahmoa ajatellen.

Mutta mitäs tää nyt sitten on? Haluan antaa vähän päivitetympää infoa tästä miehestä ❤️ Siispä free speech aiheesta Wilhelm, tervetuloa seuraamaan, pus <3

Haluan nyt taas puhua teille tästä murusesta ❤️ Koska olen teille jo kertaalleen Wilhelmin hahmoa avannut, ajattelin tällä kertaa vähän sepustella meidän historiasta ja siitä, millaiseksi mussu on tässä yli neljän vuoden aikana kehittynyt. Wilhelmillä on kaikista eniten matskua kaikista mun hahmoista, joten kerrottavaa riittäis.

Mulla on Wilhelmiin syvempi yhteys kuin yhteenkään muuhun mun hahmoon. Mikään ei oo niin lähellä mua kuin se. Enkä meinaa, että se joka ominaisuudeltaan olisi mulle täysin samaistuttava (luojan kiitos ei ole :'D), vaan sitä, että tunnen sen kuin se olisi todellinen ihminen. Tiiän miltä se kuulostaa, miltä sen iho tuntuu ja niin edelleen. Rakastan mussa itsessäni ehkä kaikista eniten sitä, miten todellisia mun hahmot mulle itselleni ovat. Hengaan täällä näiden kanssa. Se on tuonut mun elämään ihan ennennäkemättömästi onnea ja lohtua.

Tää pikkutyyppi on kasvanut ja kehittynyt ihan hurjasti niistä ajoista, kun sen loin. Wilhelm on ollut nyt, mitä, vuodesta 2020 asti olemassa! Apua, kuinka aika kuluu. Tuntuu sekä siltä, että siitä ois ikuisuus kuin että hänet ois vasta luotu. Mulle ei saa kertoa et vuodesta 2020 on jo 5 vuotta, en nimittäin ole vielä prosessoinut kyseistä vuotta

Mulle on silti ihan päivänselvää, että se elämä, jolloin Wilhelmin loin, on ollut ihan eri elämä kuin se, jota nyt elän. Wille on ollut multa eräänlainen hätähuuto. Osittain tietoinen, osittain ei. Kaikki mun elämässä on muuttunut monella tavalla noiden vuosien jälkeen, ja olen siitä tosi kiitollinen. ❤️

Rakastan tarinan (Valosta annettu, 2020) aikaista Wilhelmiä kovin, mutta hän on varsin kaukana tästä miehestä nyt. Stooriaikainen Wille on tosi kova ja kipeä ja hädissään. Se tuntuu mulle kans hurjan katkeralta, jolta se ei oo tuntunut enää pitkään aikaan. (Annika aina sanoo mulle, että mun hahmot ei vaan simply kykene aitoon katkeruuteen, koska mä en vaan mitenkään ole sellainen ihminen tai näe maailmaa siten. Se on musta tosi kauniisti sanottu <3) Tarinan aikainen Wilhelm on ollut sellainen grumpy old man hah

Wilhelm on tehnyt yksiä hirveimpiä asioita kaikista mun OC:ista koskaan. Se on myös ollut täysin tietoinen siitä, mitä tekee ja osittain myös miksi. Ja silti se on tehnyt. Kyllä se on täysin tietoinen ollut siitä, ettei se ole oikeutettua eikä se edes haluaisi tehdä niin, mutta silti. Väkivallasta tuli sille kierre, josta ei ollut enää ulospääsyä. Siitä on tultu pitkälle. Oon nähnyt asian vahvasti niin, että Wilhelm on kehittynyt, koska se on itse halunnut. En tykkää yhtään siitä ajatuksesta fiktiossa, että rakkaus pelastaa uwujee, joten vältän sellaisia trooppeja mun tarinoissa. Rakkaudella on silti usein tosi iso merkitys mun hahmojen hyvinvoinnille. En vain tahdo luoda kirjoituksissani sellaista mielikuvaa, että yksinomaan toiseen ripustautuminen pelastaisi ketään. Mietin representaatioita oikeesti kaikessa mitä kirjotan kokoajan Julius oli Wilhelmille ehdottomasti suurin katalyytti muuttumiseen, mutta sen halun piti lähteä hänestä itsestään ja sen työn hän teki yksin. Tää mies ois tarvinnu terapiaa fr

Mutta joo, oon tarkka sävyistä ja tulokulmista mun tarinoissa, ja niitä oon näiden kahden kanssa saanut kyllä aikanaan miettiä... Tää on varmaan yksi syy, jonka vuoksi en oo ihan hirveesti kaikista hahmoistani jakanut. Mä itse asiassa originaalissa tarinassa jätin epäselväksi, palaavatko nämä kaksi yhteen, koska en halunnut romantisoida parisuhdeväkivaltaa millään lailla. En todellakaan halunnut sellaista mielikuvaa, että toista on ok kohdella tuolla tavalla. Siispä se jäi ittekseen reflektoimaan vuosiksi

Mulla on lisäksi usein etenkin fantasiastooreissa sellanen ajatus, että jokaiselle vain itsensä verran. Mun oma moraalikäsitys vuotaa mun tarinoihin kyllä tosi usein, gotta say. En oo koskaan elämässäni ajatellut, että yksikään ihminen ois paha. Leikin lapsenakin aina kaikki barbileffat uusiks sillee et "hyvikset" jutteli "pahisten" kanssa ja ratko asiat sillä tavalla, hah XD oki, äiti muistaa kyl vielä nekin leikit, joissa heitin hyvikset rotkolta alas.

Willen ja Jullen aikajanalla on ihan hirveitä timeskippejä, oon jälkikäteen aatellut muuttaa ne vähän pienemmiks koska miks olin nii DRAMAATTINEN :'D Willerakas ei todellakaan tartte mitään 10 vuoden skippiä Jullesta, that's a bit too much...

Nykyään mä näkisin, että Wilhelmin peruspersoonallisuus on toki ennallaan, mutta hän katsoo asioita hyvin eri perspektiivistä. Hän on saanut turvallisempia tapoja käsitellä vihan tunteitaan. Hän purkaa niitä mm. taiteeseen! (Wilhelm rakastaa maalaamista <3) 

__

Mulle tuli pehmoainon uudesta kappaleesta (anteeksi demo) ihan uskomattoman paljon Wilhelm mieleen :'( En oo okei. Jaan nyt ton sanoja tänne, koska musiikki kiteyttää monesti niin täydellisesti mulle mun tarinoita ja hahmoja! Ensinnäkin eka säkeistö:

Ootko siellä, ootko yksin?

Sä voit pyytää ja mä tuun

Tunnetko sä saman tuulen?

Näkyykö sielläkin kuu?

Sä oot muistot, sä oot aika

Kun mä olin joku ihan toinen

Ja sä oot menneisyys, joka kuihtuu

Omakuva, joka unohtuu

Ja sit ihan koko loppu:

Sä opetit mulle paljon rakkaudesta

Siitä miten toista kohdellaan ja kuinka niin moni asia täällä on ihan turhaa, mutta hyvällä

Sä opetit lempeydestä, ja ihmisten kohtaamisesta

Mutta yhtä aikaa löit itseäs

Ja sitten se mikä söi sua, söi myös mua

Ja mä käyttäydyin itselleni tuntemattomalla tavalla

Ja sit se söi sua taas lisää ja sit mua taas lisää

Ja kun kaikki oli pimeetä, sun kans koitin löytää kaikista kaunista ja kevyttä ja se oli musta niin ihanaa ja hauskaa ja mä en oo varmaan koskaan nauranu niin paljon

Niin paljon

Niin, niin paljon

[Outro]

Pyydän anteeksi siitä kuinka satutin

Mä oon valmis nyt jos palaat takaisin

Ja jos tuntuu, että näin on parempi

Niin unohda mut, se käy

Unohda

Unohda mut, se käy

Unohda

Täl ei ollu mitään oikeutta satuttaa mua tällä tavalla,, lmao help

Mulle tulee tästä tosi vahvasti mieleen ne vuodet, kun Julius oli jo jättänyt Wilhelmin ja heille tuli pitempi tauko ihmissuhteeseen. Se oli etenkin Wilhelmille tosi vaikeeta aikaa. Mulla ois näitä musainspejä vaikka kuinka, mutta palataan niihin toiste lisää!

__

Tekaisin Willelle pari inspikollaasia! Tässä tallai vampyyrihenkeen sopivampi. Mun pieni drama queen ❤️

Babyboy, baby

Ja sit vähän asujuttuja! Wilhelm on mulle ennen kaikkea tollanen glamour-kuningatar, pitää olla helmet ja röyhelöt ja pitsipuuhkat. Siltä löytyy kans tollai kunnon pitsihepenetyyli, oon aina RAKASTANU piirtää sitä pehmeis pitsisis alusvaatteis :p

Housuja se on käyttänyt nimenomaan tarinan aikoihin enemmän! Eli silloin, kun sen ja Juliuksen juttu vasta alkoi. Nykyään se on kyllä ehdottomasti enemmän tolla femmellä puolella tyyliään, sen suhde feminiinisyyteen on kans yks tärkeä seikka sen parantumiskertomuksessa. (Siitäkin ehkä joskus toiste, I told you et mulla on liikaa asiaa hänestä XDD)

Ja tässä ihan vaan ME ❤️

__

Tällaista! Wilpusta totta tosiaan riittää asiaa, joten eiköhän me palailla siihen taas uwu Kiitos lukijoille, pus!

Joululomaa

 Heip! <3

Tyypillisesti laitan joululoman kuvasadon omaan postaukseensa.

Miten siellä on vuosi lähtenyt käyntiin? <3

Mulla on ollut tosi ristiriitainen vuodenvaihde! Oon yhä aika lopussa, mutta koitan olla toiveikas. Mun nukkevuosi alkoi parhailla mahdollisilla jutuilla 💛💛💛 Esittelen teille pian erään, jota rakastan enemmän ku mitään <3333 Tänne muutti mun isoin haave koskaanikinämilloinkaan ja roikun siinä niin että otan sen kohta saunaan ja vessaanki mukaan :3333

Yvonnesta vähän Lucia-henkistä kuvaa! Joulufiiliksissä otin tän <:

Yvonne on UPEIN

Sain joululahjaksi parhaalta ystävältäni hänen tekemänsä asukokonaisuuden 🥹 Hän oli väkertänyt tätä kaikessa rauhassa, nyyh ;_; <3 Tuo mekko on aivan uskomaton! Ja olin sitä paitsi vielä kaipaillut Odilelle mustaa mekkoa

Ihana joulukaari on Annikan mulle tekemä <3 (sen ei pitänyt hommata mulle joululahjoja koska se hommas mun lahjan jo kesällä >:C!!!!!)

Ja tässä kohtaa vaihtuu vuosi <3 Halusin jotakin hyytävää kuvaa Hallasta! Nää hirvensarvet on aina ihan sille sopiva juttu

Extempore rakentelin pojuille taas cozyn huoneen <3 Mun minipropit tekee mut niin iloseks!

Löysin kirpparilta tän pienen nallekamun! Päätin et on Päärynän vuoro loistaa >:) Se pääs hengailemaan sen kanssa

Ilta ja Kajo kuuluu mun joululoma experienceen! Niiden kuuluu olla mukana <3

Mun lempparit!! Oon harmitellut, kun tää asu ei oo kylmiin talvimaisemiin oikein sopinut, mutta sit paisto AURINKO ja kaikki muuttui aivan täysin >:) Rakastan näit kuvia kovasti, nää tuntu jotenkin tosi multa

Oikeesti pliis aaghh <33 Oon NIIN ilonen näistä, ihan yksii lemppareita omista kuvista koskaan 🩵💫

Toiveikkaita kuvia Kaikusta!! 💛💛

Tyypilliseen tapaansa tästä jäi taas osa kuvista uupumaan, mutta saatte ne sitten seuraavassa kuvapostauksessa 💛

Lämmintä alkuvuotta kaikille <3