Tykkään lampaista

 Heja heii 🖤

Mä tajusin, että en koskaan oo tainnut avata teille tänne isommin Leppymättömän hahmoista! Joillekin olen näistä jo avannutkin, mutta en selkeesti oo muistanut laittaa tänne. c: Nää mussut kehitti itseään viimekesänä (2024). Tähän jengiin kuuluvat:

SV: nopeita mainintoja väkivallasta

Tarinan nimi on tosiaan Leppymätön ja luultavasti määrittelisin tän genreksi kauhu! (Ei se ihan suoraan siihen mee mutta eniten sinne päin) En oo vielä kirjoittanut sitä.

Freya ja Aava ovat sisarukset, jotka asuvat jossain maatilalla kahdestaan. Heitin porukat on varmaan kuolleet (en oo päättäny lol), joka tapauksessa poissa kuvioista. Freyalla on jokin nimeämätön sairaus, jonka vuoksi hän pysyttelee sisätiloissa kokoajan. (Toivottavasti tykkäätte kui vague tää on lmao) Sisaruksilla on lampaita, joita Freya sit aina katselee ikkunasta kun ei muutakaan oikein voi. (Freya on kans hyvin aloitekyvytön ja monella tapaa avuton, se on literally arjes vaan sillee lampaat :3 and that's it) Freyaa ei oo koskaan haitannut olla sairas, se nauttii elämästä sellaisena kuin se on. Aava suhtautuu pikkusiskoonsa tosi suojelevasti ja aina lupais tuoda sille vaikka kuun taivaalta, jos se pyytäis. Hyvinkin hössöttävää sorttia on hän.

No joo, jonain aamuna heräävät sitten siihen, että osa lampaista on syöty. Freya on ihan että ???? ? ???? ? 🥹🥹 ja Aava on tosi upset siitä, että hänen siskonsa ainoa ilonaihe on nyt tärvelty. Kaikki lampit ei kuolleet but yeah, silti, Freya on poissa tolaltaan ja tilanne synnyttää voimakasta turvattomuutta. Aava epäilee, että susi on käynyt paikalla ja haluaa asettaa sudelle ansan. Freyalle kaikki olennot on arvokkaita eikä hän haluaisi hypoteettiselle sudellekaan mitään pahaa, joten hän kieltää siskoaan laittamasta ansoja. Aava kuitenkin asettaa ansan siskoltaan salassa :'D

Jonain yönä Freya herää huutoihin. Hän on ihan varma, että noniin joo, nyt siellä on susi. Tajuaa tässä vaiheessa Aavan laittaneen salaa ansan. Ansasta ei kuitenkaan löydy sutta vaan ihmisenkaltainen olento, joka on nelinkontin naama veressä syömässä lammasta. Freya tajuaa, että se, joka niitä on syönyt, ei suinkaan ole susi vaan... tämä kaveri tässä :'D Tää tyyppi on tosiaan Kiira! Mun tarinamuistiinpanoissa lukee näin: "Freya jakaa hetken otuksen kaa. Ne tuijottelee toisiaan ja jotain tosi feralia menee niiden pikku päissä." It ends up with Freya päästämässä Kiiran pois, se jotenkin tajuaa sitä. Kiira poistuu jotenkin tosi eläimellisesti paikalta ja Freya jää sinne slaughterin keskelle sillee haha mitä just tapahtu.

...Freyalle tulee uus obsessio :'D Nimittäin tästä möntistä. Se on siitä tosi kiinnostunut ja alkaa ajatella sitä usein. Jonain päivänä Aava tulee kotiin naisen kanssa ja kertoo rakastuneensa ja löytäneensä tyttöystävän. No se tyty jonka kaa Aava tulee kotiin on Kiira???? Freya is CONFUSED. Freya tietää, ettei Kiira ole ihminen, mutta Aavan seurassa hän tuntuu esittävän sellaista.

Menee pari yötä ja Freya löytää Kiiran jälleen lampaiden luota. Freya onnistuu saamaan Kiiran nalkkiin ja uhkaa sitä veitsellä kertomaan, mikä tai kuka se oikein on. Kiira ei ole ihminen vaan eräänlainen metsän olento. (Sen nimi tulee vanhasta suomalaisesta mytologiasta ja tarkoittaa piharikkoa eli olentoa, joka käy aiheuttamassa tuhojaan pihapiirissä.) Freya alkaa bondailla olennon kanssa aina öisin ja tuntee pääsevänsä lähelle sitä. Ne ei puhu mitään Kiiran ihmislarpista, jota se vetää päivisin, mutta ne vibailee muuten vaan.

Freya ja Kiira rakastuu! Öisillä vibailuillaan. Ne ei tässäkään vaiheessa vielä oikein adressaa tätä ihmismuotoaihetta. Niiden suhde on mulle tosi jotenkin primitiivinen, ne ei legit ees puhu kauheesti. Kohtaavat jossain heidän omalla tasollaan selkeesti.

Aava puolestaan on aivan rakastunut siihen ihmisversioon Kiirasta. Loistavaa. Aava on vienyt Freyasta huolehtimisen tosi pitkälle ja se totta tosiaan antais sille mitä tahansa, mutta ei kuitenkaan naista johon on rakastunut. Eräänä yönä Aava sitten yllättää noi kaks nuotion ääreltä. Nanosekunnin ajan Aavalla vaan flippaa päässä eikä se pysty prosessoimaan mitä se näkee. Se käy niiden kimppuun ja siinä hötäkässä Freya sitten putoaa tuleen,, ja tiiättekin sen naaman perusteella mitä siinä käy.

Aava hätääntyy Freyan tapaturmasta niin kovasti, että pakenee paikalta. Tästä alkaa sisarusten era toisistaan erossa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Aava ei pysty kohtaamaan Freyaa eikä ennen kaikkea omaa tekoaan. Häntä kauhistuttaa se, miten isot vaikutukset hänen purkauksellaan on eikä hän uskalla kohdata siskoaan. Aavalla on niin paha olla et se haluaa vaan kadota. Tää on ensimmäinen kerta koko sen elämässä, kun se tajuaa, että sen suhde Freyaan on todella vaikea. Se ei oo ikinä pystynyt käsittelemään sitä yhtään ja sit yhtäkkiä sillä on vuosien hoivasuhteen aiheuttamat katkeruudet ja pelot ja ahdistukset siinä päin sen näköä. Aava legit vaan tilttaa ja katoaa metsään ja oman päänsä sisälle.

Freyan ja Kiiran juonikuviot tästä eteenpäin on mulle vielä osittain epäselvät! Mutta Aava sen sijaan...

Nohh joo, Aava vaan surettaa mua. Se tosiaan pakoilee siskoaan syyllisyydentunnoissaan. Se harhailee metsässä aikansa, kunnes tapaa siellä Aurin. Auri on eräänlainen metsänoita. Ei ihminen. Niiden tutustuminen on aika pelkistetyn lihallinen lol, ne hakee toisistaan vaan ruumiillista nautintoa eikä niitä erityisemmin kiinnosta leikkiä, että ne ois millään lempeällä ja emotionaalisella asialla siinä liikkeellä. Ne jakaa parit raivokkaat hetket ja kumpikin purkaa siinä omiaan. Aava enimmäkseen omaa järkytystään tilanteestaan. Aurin motiivit eivät ole Aavalle selvät eivätkä ne myöskään häntä juuri kiinnosta.

Aurin missio on lopulta aika simppeli: se on naisten puolella. Se on vuosia ja vuosia todistanut naisten kokemaa väkivaltaa ja ottanut elämäntehtäväkseen etsiä käsiinsä kaikki väkivallantekijät ja varmistaa, että ne kuolee kivuliaasti. Aurin kotimökki on täynnä ihmisten luita :'D Koska Auri on noita, sillä on kaikenlaisia kykyjä (enimmäkseen luontoon liittyviä, haluan määritellä tätä myöhemmin viel tarkemmin). Sillä on metsässä joitakin eläimiä, joiden silmät se jakaa. Niiden näön kautta se saa paljon näkyjä kaikesta epämiellyttävästä ja ne myös auttavat sitä saamaan näitä pahantekijöitä kiinni. Aurilla on luultavasti myös omaa traumaa tästä aiheesta </3

Ja sitten tosiaan! Kiira ja Auri ovat siskoja. Syy sille, miksi Kiira leikkii ihmistä kylässä, on ollut se, että Auri tarvitsi siskonsa vakoilemaan kyläläisten touhuja. Hän yritti tosiaan löytää sitä kautta lisää rangaistavia miehiä. Kiiran missiona ei todellakaan ollut tällä reissulla löytää itselleen kumppaniehdokasta, mutta niin kuitenkin kävi. Haluun et Kiira nimenomaan tykkäs Aavastakin oikeasti; hän vaan tykkäsi Freyasta vielä enemmän. Se tekee kaikesta vielä vaikeampaa Aavalle sitten joskus, kun tää koko kuvio selviää hänelle. Ois ollut helpompaa hyväksyä, että häntä on vedätetty kuin että hänestä oikeasti välitettiin, mutta ei vaan tarpeeksi </3

Auri on tosi sellanen... ei mee tunteet edellä mihinkään suhdehässäkkään. Auri ja Aava ei kumpikaan oo tunnustavinaan mitään fiiliksiä toisiaan kohtaan. Mulla on Aurin hahmo vielä ihan kesken ja palasina, mutta nään sen tosi sellasena "noniin minähän pärjään tässä yksin" -tyyppisenä. Siksi sille on järkyttävää, että Aavan kanssa hengattuaan sille tulee oikeita tunteita sitä kohtaan. Siinä vaiheessa Aava on vielä ihan rikki Kiirasta, minkä Auri kyllä hyväksyy. Niiden suhde on tollasessa oudossa murrosvaiheessa, jossa kumpikin etsii vielä paikkaansa ja pakoilee itseään.

En oo miettinyt tästä eteenpäin! Tiedän vaan sen, että Freyan ja Aavan välit ei enää koskaan palaa ennalleen. Aava ei pysty kohtaamaan omaa syyllisyydentuntoaan ja sillä on sisimmässään joku syvä hirveä katkeruus hoivasuhteesta. Aava on pysynyt "hyvänä" isosiskona kaiken aikaa peittäen sitä, miten väsynyt on. Sit se jollain lailla purkautuu ihan valtavana vihana Freyaa kohtaan, vaikka samalla Aava rakastaa siskoaan enemmän ku mitään. Freya taas ei oikein osaa verbalisoida mitään kokemuksiaan joten heidän mahdollisuudet käydä tätä kaikkea läpi on aika heikot alun alkaenkin.

Loput tarinasta on mulle itsellenikin mysteeri, mutta eiköhän tää riitä hyvin antamaan teille fiiliksen heistä!

🖤🖤🖤🖤🖤🖤🖤🖤🖤🖤🖤

Mulla ei sadly ole juuri mitään aukikirjoitettua heistä! Löysin tällaisen tunnelmoinnin Freyasta ja Kiirasta kuiteskin. Jotain sisäänajoa oon tehnyt hahmoista:

Tuuli on hinkannut lautoja toisiaan vasten niin lujaa, että niiden pinta halkeilee. Puun säikeet repsottavat joka suuntaan. Kaikki täällä on kulunutta, jokainen eloton kappalekin tietää paikkansa osana ajan väsyttämää systeemiä. Tytön käsi hipaisee rispaantuneita laitoja. Hän ei ole aikoihin pelännyt saavansa tikkuja sormiinsa. Hän tietää, että on olemassa suurempiakin asioita.

Olennon silmät hehkuvat lauta-aidan takana kuin virvatulet. Tyttö tärisee kauttaaltaan, mutta ei pelosta. Kun hän avaa portin, jonka kitinä hukkuu alati vihmovan tuulen sointiin, hän tietää, mitä tekee. Olennon katse piirtää hänet omakseen ja pyyhkii pelon pois.

Yeaaa!

Jotain yleistä kaikista:

Freya

- Hyvin selkeesti autistic,, musta tuntuu että mun tytypäähenkilöt superusein on

- Ei oo täysin nonverbal, mutta hänen kielellinen ilmaisunsa on hyvin heikkoa

- Viihtyy tosiaan eniten vaan niiden lampaidensa kanssa! Ja Kiiran :3 Se ei tarvii niiden kanssa sanoja

- Tosi herkkä monella tavalla, mutta tuhatverroin vahvempi persoona kuin millaisena Aava hänet näkee

- Pieni luonnonlapsi

Aava

- Aava on hyvin sweet, mutta jollain lailla toi koko suhde Freyaan on saanut siitä hirveän kireän sisäisesti. Se ei oikein osaa tuoda omia tarpeitaan esille mut sit sillä on kumminkin kauheet katkeruudet jossain deep inside

- Jollain lailla haluaa Freyalle pahinta mahdollista mitä voi kuvitella, mut sit oikeasti rakastaa siskoaan tosi paljon ja haluaa sen vaan voivan hyvin </3 Ei vaan osaa myöntää tota katkeruutta itselleen,, mikä sitten results in tämä nuotiokonflikti

- Mulle tulee ikuisesti näiden sisarussuhteesta mieleen Mo Dao Zu Shista Cheng ja Wei Wuxian,, En oo ok aaaaAAAA (Mulla on joku hirvee kipukohta fiktiossa sisarussuhteet jotka menee ikuisesti pilalle,, en ymmärrä miksi sattuu muhun aina niin vereslihalla kun ei mulla ole edes sisaruksia irl,, Nooh en mä kyllä fiktiolle sen perusteella aina itkekään et samaistunko)

- Aava on mun lemppari tän tarinan hahmoista!

Aurista oli näemmä kaksikin kollaasia

Auri

- Auri on täynnä vuosisatojen feminiinistä raivoa and she is not afraid to use it

- Verenhimoinen akka ja saa sellaisena pysyäkin

- *adds Paris Paloma's Labour here*

- Olevinaan niin Kylmä Tyyppi mut oikeesti Aurista kuoriutuu hyvinkin rakastava...

- Tosi itsevarma!

- Näen Aurin tosi yksinäisenä. Sen on vaikeaa olla läheinen kenenkään kanssa ja se aina preferoi omaa seuraansa

Kiira

- Mä en yhtään tiedä mitä kertoa Kiirasta,, se ei tunnu mulle ollenkaan ihmiseltä. Se ei puhukaan juuri ollenkaan, se vaan vibailee menemään

- Tarvittaessa hyvinkin feral. Sähisee tarvittaessa :'D

___

Meinaan kirjottaa tästä käsiksen jossai kohas jahka ehdin sinne asti, musta tuntuu et mun modernit ideat dominoi nyt ihan huolella. Luultavasti johonkin väliin tempasen tän sellaseks rentouttavaks projektiks :'D Kutkuttais kovasti!

Kiitos ja moi, mukavaa loppusunnuntaita itse kullekin säädylle 🖤