Hey! Instagramiani seuraavat saattavatkin jo tunnistaa yllä olevassa kuvassa seikkailevan nuken. Lyhyestä virsi kaunis: kyllä, taas uusi nukke. Motivaationukke itselleni vaikeisiin asioihin, ja voi, vihdoin sallin itselleni vapauttaa nuken kaapista. Tytön nimi on Granaté ja malli on Pullip Mir! Hahmo ei liity millään lailla muihin nukkeihini, mutta saatanpa joskus hänenkin taustojaan täällä avata. (Tai toisessa blogissani, jos joskus uskallan ottaa sen taas käyttöön! Eep.)
Mutta tämän pitemmittä puheitta tarinaan!
-----
picfic; Surulintu
Edriel: Laske se alas, Sade. Tälle ei ole mitään syytä, laske se alas!
Edriel: Sade, minä olen tosissani! Lopeta!
Edriel: Lopeta!
-----
Sade: *hymy* Tulin kuulleeksi koko keskustelunne, ja voi, minä olen koska tahansa valmis auttamaan. *naurahdus* Neidit Avalon ja Shirei, kertokaa toki, mihin tarvitsette apuani. Edrielin löytämiseen? Hänen tuhoamiseensa? *virnistys* Kaikki onnistuu.
Avalon: Kuulostaa turhankin hyvältä, mutta apu kelpaa. Haluaisin --
Haigha: Hetkinen nyt. Minun mielipidettäni ei edelleenkään olla otettu huomioon.
Haigha: Sade, sinulla ei ole mitään oikeutta mennä lupaamaan apua tälle kaksikolle. Meidän pitää keskustella asiasta yhdessä. *myrkyllinen tuijotus* Mieluiten nyt heti.
Sade: Mitä keskustelua tämä enää vaatii? He tahtovat apuamme siskoni kanssa, me annamme sitä. Tai ainakin minä annan.
Haigha: Ei Sade, me keskustelemme silti.
Shirei: Me voimme kyllä odottaa varsin hyvin tässä muutaman minuutin, jos haluatte keskustella rauhassa.
Avalon: *mutinaa* Niiden muutaman minuutin aikana Lilia voi kuolla...
Shirei: *mulkaisee Avalonia* Niin, keskustelkaa toki!
-----
Haigha: En tahtoisi ryhtyä rajoittamaan elämääsi samalla tavalla kuin Edriel teki, mutta haluatko sinä tosissasi vielä tavata sen ihmisen? Olemme eläneet siinä uskossa, ettei hän ole enää elossa. Minä en ainakaan tahdo viedä sitä harhakuvitelmaa itseltäni tapaamalla häntä enää kertaakaan.
Sade: Edriel on minun siskoni, Haigha. Minun on pakko saada auttaa näitä ihmisiä.
Haigha: *naurahdus* Mistä lähtien sinua on kiinnostanut ihmisten auttaminen? Tuskin muistat heidän nimiään muutaman minuutin päästä.
Sade: Ei minua kiinnostakaan. Teen tämän itseni tähden. *vääntelee käsiään hermostuneena* Jos Edriel on edelleen elossa, hän tulee luokseni ennemmin tai myöhemmin. On vain oma etuni, että löydän hänet ennen kuin hän löytää minut.
Haigha: Ja teet hänelle... tarkalleen ottaen mitä?
Sade: Riippuu mielentilastani. Poistan elämästäni? Pelkästään kohtaan hänet?
Haigha: "Poistat elämästäsi"? Sano vain suoraan, että aiot tappaa hänet. Taas.
Sade: Haigha, minä en aivan oikeasti tiedä! En kuvitellut enää koskaan näkeväni sitä ihmistä, luulin olevani vapaa. *alkaa täristä* Tuskin pääsen koskaan vapaaksi.
Haigha: Pääset sinä. Me voimme aina paeta häntä, niinhän minäkin tein jättäessäni sinut hänen kynsiinsä ja pilatessani oman elämäni.
Sade: Ei Edrieliä voi paeta. Niin kauan, kun hän on elossa, hän tulee seuraamaan minua kaikkialle. Ja mitä ilmeisemminkin se ihminen ei suostu edes pysymään kuolleena... *ahdistunut huokaus* Meidät on tuomittu tekemään tätä ikuisesti.
Haigha: Sinulla on minut. Käytä minua suojakilpenäsi, vuodata kaikki pois. Ei meidän tarvitse enää kohdata Edrieliä.
Sade: Sinä et ymmärrä! Jos Edriel on elossa, minun on kohdattava hänet jälleen itseni vuoksi. Hänen itsensäkin on alettava ymmärtää tiettyjä asioita. Ymmärrätkö yhtään, mitä tarkoitan?
Haigha: Sinä puhut nyt sukupuolestasi, niinhän?
Sade: *vaisu nyökkäys*
Sade: Hän tuhosi aikanaan Jeremyn sinä päivänä, kun päätti, että hänellä onkin pikkuveljen sijaan pikkusisko. En tiedä, millainen ihminen Jeremy olisi ollut, sillä hänen ei koskaan annettu elää. *tärisee voimakkaammin* Olisinko halunnut leikkiä pikkuautoilla ja jäädä pelaamaan sotapelejä koulun jälkeen, olisinko halunnut pukea housuja mieluummin kuin hametta? Minä en tiedä. Minulle ei koskaan annettu mahdollisuutta tietää.
Sade: Tämän vuoksi en tule koskaan kutsumaan itseäni ristimänimelläni, sillä se henkilö tukahdutettiin ennen kuin hän ehti kunnolla kehittyä. Entä Sade sitten? Onko se lainkaan sen parempi identiteetti, sillä se on kokonaan Edrielin keksimä? En tiedä sitäkään. En voi koskaan tulla Jeremyksi, mutta siskoni kehittämä Sadekaan en ole minä. Tästä ei voi edetä mihinkään suuntaan.
Sade: *hengittää raskaasti* Ja kehoni, se tuntuu pelkästään väärältä.
Sade: Pelkästään likaiselta.
Sade: *vie kädet kurkulleen* En voi ajatella itseäni ajattelevana olentona, jolla on samat arvot kuin muillakin. Minä olen vain objekti, jota säilytetään kaapissa seuraavaa käyttökertaa varten. *puristaa kurkkuaan*
Sade: *tuijottaa vapisevia käsiään* En voi katsoa käsiänikään ajattelematta, mitä niille on tehty. Identiteettini ja kehoni on turmeltu, en voi jättää minun ja siskoni välisiä tapahtumia tähän. *tärisee enemmän* Minun on pakko vielä ---
Haigha: Seis.
Sade: *tuijottaa yhä lamaantuneena käsiään* Minä en saata enää --
Haigha: Ihan oikeasti, seis. *tarttuu Saden käteen* Nyt lopetat sen miettimisen, mitä et voi, pysty tai tiedä. Me kumpikin tiedämme, mitä Edriel sinulle teki. On täysi mahdottomuus tuoda jo viisivuotiaana tukahdutettua Jeremyä takaisin. On turhaa miettiä, millainen henkilö sinä olisit voinut olla, jos olisit saanut kasvaa Jeremynä. Et saanut. Emme voi sille enää mitään.
Haigha: *astuu lähemmäs* Sinun nimesi on nyt Sade, ja olet nyt täysin vapaa olemaan juuri sitä, mitä olet aina halunnut olla.
Sade: Ja jos haluan olla yhä mies? En kenenkään pakotettu pikkusisko, vaan täysivertainen miessukupuolen edustaja.
Haigha: Sitten sinä olet sitä.
Haigha: *kietoo kätensä Saden ympärille* Ja jos sinulle on tärkeää kohdata vielä Edriel, sitten me teemme niin. Johdatamme ne kaksi siskosi luo ja kohtaamme hänet vielä kerran. Mutta muista, että siskosi kohtaaminen ei palauta sinua hänen pikkusiskokseen - ei, leikkikalukseen. Olet kaikista huolimatta yhä Sade, minun poikaystäväni ja edelleen mies, jos niin tahdot.
Sade: *tuijottaa Haighaa häkeltyneenä*
-----
Shirei: *tuijottaa hymyillen Haighaa ja Sadea* Te siis suostutte auttamaan meitä?
Haigha: Kyllä.
Haigha: *tuijottaa aneemisesti eteensä* Mutta saatte kiittää siitä Sadea. On täysin hänen ansiotaan, että minäkin suostun tähän.
Sade: *hymyilee varovasti* Minne olemme suuntaamassa?
Avalon: *tuijottaa Sadea* Vie meidät Edrielin lempipaikkaan. Sinne, jonne hän todennäköisesti on vienyt Lilian.
-----
