sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

You're such a violent thing



Moikka!

Nyt ois taas kertynyt ihan kauhea kasa kuvia, joita en oo ehtinyt julkaista vielä. Nyt kun ei ole mitään kouluhommia, musta tuntuu, että oon ihan jatkuvasti vaan kuvailemassa :'D Tässäpä siis kasa kaikkea taas vaihteeksi!

* * *

Afternoon

Faith, Pullip Kirakishou 2007







Faith jatkaa voittokulkuaan, se on paras asia koskaan! (Also nyt haravoitiin nuo kuivat havut pois äidin kanssa, oli kiitettävä homma :'D Onneksi ehdin napata niiden keltaisessa loistossa kuvia!)

* * *

Nostalgia

Integra, Pullip Souseiseki 2007



Vain nämä tuli sitten muokkailtua :'D Ne löytyvät myös muokkaamattomina tuosta alta. Integra sai tosiaan uuden peruukin tällä viikolla! Integra on ollut ikuisesti ongelmanukkeni, mutta nyt tuntuu siltä, että se vihdoin näyttää siltä, miltä olen aina halunnutkin! Se lyhempi punainen ei vielä ollut ihan täydellinen, tämä on paljon parempi. Nyt Nona saa sen lyhemmän takaisin ;-; <3

Tajusin myös, että voisin mennä paikalliselle kotiseutumuseolle kuvailemaan! Käyn tuolla metsissä varmaan joka viikko räpsimässä, mutta enpä ole aiemmin älynnyt hyödyntää muuta ympäristöä kuvissa! Oli kivaa.





















* * *

Two roses

Anemone, Pullip Barasuishou
Faith, Pullip Kirakishou 2007










Anemone on väliaikaisesti stock-lookissaan, koska haluan ottaa Kirakishou & Barasuishou -kuvia nyt, kun sellainen on mahdollista! Stock-Bara on myös niin vietävän ihana. Odotan, että kelit vähän vihertyisivät, jotta saisin haluamani laisia räpsyjä kaksikosta.

* * *

Earthsea

Adna, Isul Helios







Vähän suolattaa, kun tämän shootin jälkeen/aikana hukkasin Adnan toisen jalkaterän :))) Se on aina ollut vähän irtoavaa sorttia. Nyt ei ole rahaa metsästellä uusia kroppia joten menköön kenkäpelastuksella toistaiseksi. Eroa ei huomaa, uh. Kyllä sen kanssa elää, mutta kismittää tietysti varsin paljon. Adna kyllä selvästi vihaa mua; se nimittäin aukaisi multa sormen jo tullessaan :'D (Ja siis vielä aika kohtalaisen kipeästi) En saanut chippejä suosiolla irti, joten piti vähän... taiteilla. No, ehkä me vielä joskus tykkäämme toisistamme. Ei ihan vielä kuitenkaan, olen sen verran suutuksissani siitä irronneesta jalkaterästä. Onneksi ei sentään mennyt koko jalka! Isulit <3<3<3

* * *

Virta

Edelweiss, Pullip Classical White Rabbit







Kevät tarkoittaa uusien kuvauspaikkojen etsimistä <3 Tämä joki on tosi vaikeassa paikassa! Menisin muuten uudelleen, mutta se on pahassa notkossa ja pelkään, että siellä voisi ollaa käärmeitä tähän aikaan vuodesta...

* * *

Hidden

Callistra, Pullip Elisabeth





Callistra se vaan on aina yhtä ihana ja vaikea kuvattava

* * *

Kiitoksia katselusta! ❤

torstai 9. huhtikuuta 2020

Uutta poikaa




... moikkamoi, ostin taas uuden nuken!

Mulla on perustelut nopealle päätökselleni vaikkei niitä sinänsä tarvittaisi ! Oon potenut pahemmanlaatuista Tae-kuumetta koko kevään ja lopputalven, vaikka sainkin Marielin hankittua jouluksi. Sitten tämä poika putkahti sopivaan hintaan Toriin, ja no, tiedättehän, miten nämä tarinat aina menevät...

Plussaa vielä siitä, että tämä on melko varmasti sama yksilö, jonka onnistuin missaamaan parisen vuotta takaperin :'D Tykkään kotiuttaa näitä vähän näin myöhässä (t. tosi moni muukin nukkeni on juuri sellainen yksilö, joka minun olisi ns. "pitänyt" saada aiemmin)


Sain pojan tosiaan 7.4. 👀 Tuli ihan hurjan nopsasti kotiin! Se on aina plussaa. Tämän tapauksen nimi on Efraim! Kuvatarinaa lukeneet voivatkin ehkä muistaa, että kyseinen ukko on sillä puolella jo kertaalleen mainittukin. Häntä tullaan siis näkemään kuvatarinassa!

(Olen vain niin innoissani kuvatarinoiden tekemisestä!! Nostalgy!!)


Kovin se tuota tassuaan ojentelee luottamuksen toivossa, mutta älkää nyt jestas sentään luottako :'D Tämä ukko ei hirveästi herätä minussa luottamusta





Efi miten meni sen tassun kanssa? En vieläkään luota


Vielä muutama erilainen versio parista ekasta kuvasta:



Kas näin!

Poikaa tullaan näkemään vielä jatkossa tosiaan kuvatarinan puolella, stay tuned 8)

sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Rikkinäiset jumalat: luku 2

Heij!

Taas olisi kuvatarinaa luvassa! Inspiä kuvata tämä olisi ollut jo aikaisemminkin, mutta muun muassa lumisade vähän pistivät kapuloita rattaisiin :'D Mutta tässä sitä taas ollaan. Edellisen osan voipi lukea täältä!

* * *

Rikkinäiset jumalat: luku 2

Me


Kotimme oli laitos metsässä, pellon reunalla, katseilta piilossa. Hiljaiset huoneet pitivät meidät suojassa muulta maailmalta. Saimme mennä ulos vain valvottuina. "Jumalan näkeminen voisi säikäyttää tavallisen ihminen, siksi teidän liikkumistanne kontrolloidaan", he sanoivat meille aina. Ja me uskoimme.


Meidän lukumme vaihteli vuosittain. Joskus meitä oli kolmetoista, joskus viisi. Ne, jotka katosivat metsiin ja pelloille, eivät koskaan palanneet. He eivät kertoneet meille, miksi. Sanoivat vain, että pitää pysyä kuuliaisena. Ei saa mennä päätyhuoneeseen eikä kysyä typeriä kysymyksiä.


Vaikka osa katosi, tärkeintä oli, että me neljä pysyimme aina yhdessä. Minä, Aurora, Irina ja hän, jota en saa mielestäni. Paras ystäväni Eden.


Laitoksen johtaja oli pitkä ja luja mies. Hänen nimensä oli Efraim. Hän piti meistä huolen, oli meille se isä, jota meillä ei muuten olisi ollut. Me neljä olimme hänelle erityisiä. Hänellä oli avain päätyhuoneeseen. Yritimme monesti mennä sinne, mutta hän kielsi joka kerta uudelleen, kunnes kyllästyimme yrittämään.


Efraim rakasti meitä, pieniä jumaliaan. Hän oli kova, muta hyvä mies. Me kaikki välitimme hänestä.


Joskus, silloin, kun en muista, mitä kaikkea me jouduimme kestämään, minä muistelen sitä paikkaa ilo sydämessäni. Ajattelen ystäviäni, meitä neljää. Rakasta Edeniä, jota en ole nähnyt koskaan sen jälkeen. Meistä kirkkainta ja kauneinta.

Hetkinä, joina muistelen sitä paikkaa, minä täytyn valosta jälleen. On kuin olisin yhä siellä, heidän jumalanaan.

* * *


Agathe: *hengästyneenä* Aurora, ole kiltti ja odota.


Aurora: *pysähtyy ja kääntyy* Haluatko sinä minun apuani vai et? Seuraa minua, ripeästi nyt! Vai haluatko, että jahtaajasi saavat sinut kiinni?


Agathe: Sinä päätit uskoa minua. Se merkitsee minulle paljon.

Aurora: Minä en usko sinua. Minä uskon omia silmiäni. Tiedän, mitä näin. Laitoksen miehet ovat perässämme, eikä meillä ole nyt aikaa hukattavaksi. Jos tahdot puhua jostakin, tee se myöhemmin.


Agathe: Mutta Aurora, me emme ole nähneet niin pitkään aikaan, me -


Aurora: Hetkinen nyt. Minä en ymmärrä sinua lainkaan. Nuo mahtipontiset vaatteet, aivan kuin olisit vielä siellä. Tuo katse, aivan kuin me yhä tuntisimme toisemme. Mutta emmehän me tunne. Me olimme pelkkiä leluja heidän leikkeihinsä. Meitä ei yhdistänyt mikään muu kuin yhteinen kipu.

Agathe: Me olimme... *sopertaa* Me olimme jumalia. *nyyhkäys* Emmekö olleetkin?


Aurora: Miksi sinä oikeasti tulit minun luokseni? Heidän vuokseenko, vai siksi, että tarvitset minulta vahvistuksen? *siristää silmiään* Minähän sanoin sinulle jo – olen jatkanut eteenpäin. En tahdo ajatella enää mitään heihin liittyvää.

Agathe: He ovat perässämme! Sinun on pakko!

Aurora: *syvä huokaus* Kuuntele nyt, Agathe. Minä vien sinut paikkaan, jossa sinua osataan auttaa ja jonne he eivät takuulla tule perässä. Se saa luvan riittää.


Agathe: Mutta entä me? Aiotko kieltää sen, mitä me neljä olimme yhdessä?

Aurora: Ketkä "me"? *kohottaa ääntään* Mitä meistä on muka jäljellä? Me olimme lapsia! Me olimme rikki! Luotat minuun vieläkin sokeasti kuin lapsi... *pudistaa päätään* En voi uskoa, että olen tässä sinun kanssasi.

Agathe: Oletko sinä kuullut meistä muista sen jälkeen, kun lähdit?

Aurora: Kuunteletko sinä minua yhtään!

Agathe: Mutta... oletko sinä?


Aurora: *syvä huokaus* Sinä olet aivan uskomaton. *pudistelee päätään* Kyllä, minä olen kuullut muista, jos sinulle on välttämätöntä saada tietää. Tiedän, missä me nykyään menemme. Sain tietää, että sinä pääsit pois minun jälkeeni.

Agathe: Me. Hän sanoo "me", vaikka ei usko meihin.


Agathe: Entä I-

Aurora: Irina. Hän on nykyään Irina. Hän on hengissä ja voi paremmin kuin koskaan.



Agathe: Aivan, tietysti. *hymyilee* Hienoa. Te olitte aina niin läheiset.

Aurora: Sinä puhut ihan liikaa. Jatketaan matkaa.

*jostain kuuluu rasahdus*


?: Minne neidit ovat oikein matkalla?


?: Ette kai te vain ole... pakomatkalla?

* * *

perjantai 3. huhtikuuta 2020

Kustomointia, taas

Heissan!

Taas ois muutama MH-kustomi valmiina ^^ Sattuneesta syystä (joita kutsutaan myös ylppäreiksi) en ole ehtinyt kajota kustomointia odottaviin nukkeihini, mutta nyt istuimme taas ystäväni luokse pitämään pientä kustomointisessiota. Olipa se virkistävää pitkästä aikaa ❤


Tämä Spectra on notkunut kustomijonossa ihan laittoman kauan, koska en uskaltanut koskea siihen :'D Minulla oli se tietty pieni joukkio vanhoja kustomeita, jotka piti pelastaa. Spectra oli mallina niistä kaikista ehdottomasti kiehtovin, joten meni hetki, että uskalsin siihen kajota.


... ja nyt se taitaa olla suosikkini kaikista kustomeistani! Tyttö palvelee hirmu hyvin sitä, mitä siltä halusinkin. Nimeä sillä ei vielä ole. Otan asiakseni nimetä kaikki MH-kustomini, kun niitä nyt kerran syntyy!







Sitten vähän tällainen herkempi tapaus. Tämä Lagoona harmitti ihan huolella silloin, kun palailin MH-harrastuksen pariin. Olin mennyt kustomoimaan sen aikanaan, mikä turhautti lujaa, koska minulla ei ollut ainuttakaan stock-Lagoonaa. Nyt onneksi on, Basicini on rakas <3 Ja valmistuipa tämäkin tyttönen sitten lopulta!



Kertaalleen kiskaisin tuossa muutamia viikkoja takaperin tekemäni meikin jo pois, kun se ei lopulta miellyttänyt silmää. Eilen pistin uusiksi ja nyt oltaisiin siellä, missä pitää! Voisin tehdä jonkin "Ennen ja jälkeen" -postauksen jossain kohtaa 👀


Tällä on jo nimi! Hän on Lunette. Nimi on vanha niiltä ajoilta, kun ensimmäistä kertaa nuken kustomoin. Totesin, että se sopii sille, joten pysyköön Lunettena.




Tästä neitokaisesta en vielä ihan tiedä. Lankaperuukkeihin tiivistyy koko itseinhoni ruma kirjo, mutta toistaiseksi ei ole mitään muutakaan. Violetti on kyllä asenteikas, että ei sillä. Tämäkin nukke meni paristi uusiksi ihan tässä viimeviikkojen aikana, kun ei kelvannut :'D (Perfektionismi, köyhyys ja kärsivällisyys eivät ole ne kivoimmat asiat kustomoinnin kannalta)

Alun perin tyyppi on Skull Shores Frankie aka yksi kivoimmista Frankieista. Onneksi sekin löytyy nykyään ihan alkuperäisessä kunnossa luotani. Pitäisi keksiä jokin nimi tällekin asennemimmille.

Näistä uutukaisista inspiroituneena alan varmaan väsäämään jonkinlaista ennen ja jälkeen -postausta näistä MH-kustomeistani! Lisäksi minulla on vielä jokunen kustomointia vailla. ^^

Seuraavaan kertaan! <3