You're my rising shadow

 

 

 

Heipähei ja anteeksi! Minun oli tarkoitus postata sellainen kooste kaikista nukeistani ja niiden eri vaiheista sitten, kun peruukit ja obitsut saapuvat, mutta... no, niillä kestää. Olen ihan hermona tämän takia, ahdistaa älyttömästi postata kuvia keskeneräisistä nukeista D: Haluan kuitenkin kuvata tyttöjäni, mutta kun ne ovat kesken, eikä mikään peruukki sovi väliaikaiseksi.... hnnhhhh. Eli valitettavasti olen ottanut hieman stressiä nukkeilusta, vaikka niin ei missään nimessä saisi olla. Minulla on omituinen mielikuva siitä, että ihmiset eivät pysy perillä nukkeperheessäni, kun uusia tulee kokoajan lisää ja vaihtelen peruukeita, kun omat eivät ole tulleet. Sanokaa ihan oikeasti, jos se häiritsee! ^^'

 

En edes muista, olenko esitellyt kaikkia uusia nukkejani. Tässä lähiaikoina tänne on muuttanut Huuto.netistä bongaamani Pullip Ddalgi (Kanga) sekä Facebookin nukkekirppikseltä hankkimani Pullip Elisabeth (Callistra). Arvatenkin molemmat ovat kesken, jee :-) Kumpikin on kuitenkin ollut unelmissani ikuisuuden, ja varsinkin Elisabeth oli minulle erittäin tärkeä hankinta. Hävisin jo alkuvuodesta yhden huudon ko. nukkemallista, joten oli ihanaa saada uudempi yritys onnistumaan. ♥ Tytöstä kun tuli haaveiltua ne kuusi(?) vuotta. Piti olla alun perin toinen nukkeni. No, Callistra on nyt kahdeskymmenes nukkeni, joten close enough! Ddalgi oli myös pitkään haavelistallani, onneksi sain tyttösen kotiin.

 

Ja näistä kahdesta vielä sen verran, että minulla olisi teille kysymys: kiinnostaisiko ketään lukea tarinaani? Ei siis kuvatarinaa, vaan viimevuotista kirjoitusprojektiani nimeltä Parantajan tarina. Haluaisin jakaa tämän tarinan jossakin, ja blogi tuntuu loogiselta, kun kolme nukeistani (Callistra, Anemone ja Kanga) ovat kuitenkin kyseisestä tarinasta. (Anemonesta muuten infoa lisää siinä nukkekoostepostauksessa, jossa saattaa hyvällä lykyllä mennä vielä kuukausikin noiden peruukeiden vuoksi...) Kuvatarinakin on hetkisen tauolla osittain peruukkikriisin takia, ja osittain siksi, että tarvitsen suurimman nukkeunelmani (Pullip Shinku 2006 aka Sade) siihen vielä. ^^' Sillä välin voisin jakaa teille tämän Parantajan tarinan, jos kiinnostusta löytyypi!

 

Menipä taas jaaritteluksi. :'D Postauksen pääpointtihan oli minishootti, jonka kuvasin tänään Kangasta. (Jonka ihana peruukki kuuluu ystävälleni, ei ole omaisuuttani.)

 

 

 

 

(Joo vielä yksi Callistra bby ♥)

 

Kuvausviikko

Moi kaikki!
Tällä viikolla oli varsin ihastuttavia kelejä, joten kävin miltei joka päivä kuvaamassa. Käytännössä kiertelin koko Oriveden ympäri ja kuvasin melkein jokaisessa vakiokuvauspaikassani. :'D Joten tällainen pienempi kuvapläjäys näin alkuun, kuvatarinaa sitten myöhemmin tässä postauksessa. 8)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hupsista, näistä kahdesta saattaa tulla tämän kuvatarinan aikana vielä virallisestikin pari. Olen juminut ihan liian kauan Avalonin ja Lilian kanssa jossakin välitilassa, jossa punnitsen tarkkaan, kannattaako niistä tehdä virallista paria, vai jättääkö suhteen vain platoniselle tasolle... No jaa, koska kaikki muut ilmeisesti mieltävät nämä jo pariksi, niin eiköhän tässä vielä jotain tapahdu B)

 

Mutta sen pitemmittä puheitta kuvatarinaan! Muistattehan lukea myös aiemmat osat.

 

picfic; Ensimmäinen siirto

 

 

Shirei: *huokaisee syvään* Huh, tässä taitaakin olla sulateltavaa pitkäksi aikaa. *hymyilee rohkaisevasti* Chióni, muuten... Luciferhan tuntee sinut? Kuinka hyvin?

 

Chióni: Vain sen, etten voi kuolla, ja että olen poika. Ei edes yksityiskohtia, saati sitä, että tunsin Faithit. Siitä, että olin pienen hetken Damien, en kertonut ennen tätä kenellekään.

 

Shirei: Enpä voi syyttää, ettet kertonut hänelle sen enempää. Lucifer ei ole ihan sitä helpointa tyyppiä, siksi kai rakastankin häntä niin paljon.

 

 

Chióni: Rakkaus on... rakkaus on hieno asia. *arka hymy*

 

Shirei: Voi, anteeksi, minun ei olisi pitänyt --

 

Chióni: Älä. Ei se mikään tabu ole. Puhu vain, jos haluat. Kysy pois.

 

Shirei: *katsoo vaivautuneena poispäin* No, olisi minulla vielä yksi kysymys. Missä Orion on nyt?

 

Chióni: Haudassa.

 

Shirei: *tuijottaa eteensä* Sanoisin olevani pahoillani, jollen tietäisi, että se ei auta tässä tilanteessa yhtään.

 

Chióni: *koskettaa Shirein olkapäätä* Sinä olet hieno ihminen, Shirei.

 

Shirei: No jaa, enpä tiedä tuosta. *tuhahdus* Sanotaanko vaikka, että minulla on kokemusta. Minäkin olen menettänyt erään tärkeän. Hänen nimensä oli Satoko, ja olisin voinut pelastaa hänen henkensä. *surullinen hymy* Mutta tikulla silmään, joka menneitä muistelee, vai mitä?

 

Chióni: En nyt sanoisi niinkään, sillä menneisyys on voimavarani. Ymmärrän kuitenkin kantasi. *hymy* Minäkin olisin kyennyt pelastamaan Orionin.

 

 

 

Shirei: Niinkö? Kuinka hän kuoli?

 

Chióni: Hänen veljensä tappoi hänet.

 

Shirei: *kurtistaa kulmiaan* Veljensä?

 

Chióni: Niin, kerroinhan aiemmin, että heillä oli pikkuveli, johon kaikki Edrielin tekemät rikokset liittyvät.

 

Shirei: *kylmiä väreitä* Eli koko suku täynnä tappajia, niinkö? Orionia lukuunottamatta, tottakai.

 

Chióni: En menisi syyttämään Sadea mistään. Hänestä tuli siskonsa tekojen lopputulos, pelkkä uhri, jolle ei annettu mahdollisuutta kasvaa kunnolliseksi ihmiseksi.

 

Shirei: Hänen nimensä oli Sade?

 

Chióni: Hänen nimensä on Sade.

 

Shirei: Yhä elossa?

 

 

Chióni: Sille on syynsä, etten halua mennä tapaamaan kanssasi Haighaa. He ovat yhdessä, Haigha ja Sade. Sade, jonka ei pitäisi millään logiikalla enää pystyä koskettamaan toista ihmistä, ja Haigha, joka tiesi tasan tarkkaan, mitä pojalle oli tehnyt. Ja mitä poika itse oli tehnyt. En anna Haighalle anteeksi.

 

Shirei: Eli pidät Haighaa moraalittomana, koska hän on yhdessä Saden kanssa siitäkin huolimatta, että tämä on tappanut ihmisen? Sinun Orionisi? Ymmärrän hyvin kantasi, mutta tässä on edelleen kyse ihmishengestä. Jos olisi pienikin mahdollisuus, että Haigha voisi auttaa meitä --

 

Chióni: Ei käy! En aio katsoa sitä ihmistä enää koskaan silmiin.

 

Shirei: Anna minulle hänen osoitteensa, voin mennä yksinkin!

 

Chióni: En aio päästää sinua sen ihmisen vaikutuspiiriin, hänen seuransa on myrkkyä.

 

Shirei: Chióni kiltti...

 

Chióni: Ei! En riskeeraa enää ketään.

 

-----

 

 

 

Avalon: *vahtii katseellaan Eliä* El, hei, älä mene niin lähelle vettä!

 

Lilia: *huvittunut naurahdus* Sinähän puhut tytölle kuin koiralle.

 

Avalon: *mutinaa* Koirakin olisi parempi kuin tuo. Sitä paitsi minä ja Shirei uskomme, että hänellä on tekemistä sinun tilasi kanssa. Hänen täytyy olla Edriel Faith.

 

 

Lilia: Höpsis! Sinä tahdot vain uskoa pahaa kaikista.

 

Avalon. En sinusta.

 

 

Avalon: *aikeissa koskettaa Liliaa*

 

Lilia: *hämillään* Avalon, minä...

 

 

Lilia: *nousee ylös* O-olen pahoillani, minä... minä en...

 

Avalon: Ei, Lilia, odota! En tarkoittanut käpälöidä, minä voin -

 

-----

 

 

Lilia: Voi Avalon, en minä tahtoisi sinua torjua näin. En vain saata olla läheisyydessäsi niin kauan, kun joku on aivoissani ja saattaa pahimmassa tapauksessa saada minut kuristamaan jotakuta. En voi asettaa sinua sellaiseen vaaraa, sinä olet tärkeintä, mitä minulla on.

 

 

Edriel: *astelee Lilian vierelle*

 

 

Lilia: *havahtuu Edrielin läsnäoloon* El, hemmetti! Säikähdin sinua. Hei vaan. *väkinäinen hymy*

 

 

Edriel: *odottaa Lilian seuraavan*

 

Lilia: Ai, tahdotko näyttää minulle jotakin? Toki! Odotahan. *kapuaa ylös*

 

-----

 

Lilia: *katselee ympärilleen* Sinnekö me olemme menossa? Odota hieman, en ole yhtä vikkelä kuin sinä. *hymähdys*

 

 

Lilia: Missä me oikein olemme? Suuntavaistoni on olematon, en osaa täältä takaisin ilman Eliä. Onneksi olemme kaksin!

 

 

Lilia: *tutkii ympäristöään* El, hei, mihin sinä menit?

 

 Lilia: *katse vauhkoontuu* Hei?

 

?: *kuiva naurahdus* Tervetuloa, Lilia.

 

-----



Just have a little patience

 

Hi hello

Tällä kertaa taas lisää kuvatarinaa! Muistakaahan kaikki käydä lukemassa aiemmatkin osat, jotta pysytte juonessa mukana. ^^'

 

Tilasin tuossa viimeviikolla peruukit ja obitsut niille, joilta ne vielä puuttuvat. Muutaman viikon päästä koko porukan pitäisi olla valmis, en malta odottaa! Olen jo tehnyt valmiiksi postausta, jossa laitan jokaisesta nukestani kuvia vaihe vaiheelta. Postauksesta tulee melko pitkä, onhan nukkejakin kotiutunut jonkin verran. ^^ Siihen asti näkemiin, viettäkää hauska vappu! Ja toivottavasti pidätte kuvatarinasta.

 

(HUOM! Lucifer sai taaskin ainoana poikapuolisena nukkena hoitaa kuvatarinassa esiintyvän poikapuolisen hahmon roolin, eli kyseessä ei ole Lucifer itse. Moi, hyödynnän tätä ihan liikaa kuvatarinoissani, mutta minkäs teet...)

 

-----

 

picfic; Ikuisuuden tappama

Chiónin tarina

 

Chióni: "Onko tämän kertominen aivan välttämätöntä?"

 

Shirei: "Ei. En vaadi mitään, mutta kaiken tietäminen olisi hyödyllistä."

 

Chióni: "Hyvä on."

 

-----

 

Chióni: "Kuinka monella eri tavalla voi tappaa itsensä?

Monella. Liian monella. Ja minä olen kokeillut niistä jokaista."

 

 

Chióni: "Tavanomaiseen perheeseen syntyi kerran kauan, kauan sitten tavanomainen poika, joka sai nimekseen Chióni. Näinhän tarinat kuuluu aloittaa? Pienellä liioittelulla? Minä tosin en liioittele sanoessani "kauan sitten". No, joka tapauksessa, Chióni ei muista enää nimensä alkuperää, mutta tietää varsin hyvin, että se nimi kuuluu hänelle ja määrittää hänet. Se tarkoittaa lumea. Lumi valuu maahan, on kaunis vain sen hetken ajan, kunnes sulaa pois. Poistuu kaikkien elämästä."

 

Chióni: "Hyvän tarinan päähenkilöllä on tietenkin jokin erikoisuus. Chiónin erikoisuus oli ikuisuus. Hän ei kyennyt koskaan kuolemaan, se oli määritetty jossain siellä, jonne ihmiset eivät päässeet. Ei Chióni koskaan saanut tietää, miksei kyennyt kuolemaan, miksi hänen oli elettävä hetkestä toiseen ajan armottomassa kyydissä.

 

Aluksi se oli hauskaa. Korkeintaan kolmen vuosisadan ajan. Sellaisessa ajassa ehtii tutustua sekä itseensä että oppia tuntemaan ihmiskunnan niin hyvin, että tunnistaa, ketkä aikovat jäädä ja ketkä poistua. Sen pienen pilkkeen silmäkulmassa niillä, jotka eivät halunneet koskaan sanoa hyvästejä."

 

 

Chióni: "Mutta ei vienyt montaakaan vuotta tajuta, että kaikille oli sanottava hyvästit. Aivan jokaiselle. Chiónin rakastamat ihmiset - vanhemmat, ystävät, rakastetut - elivät suunnilleen silmänräpäyksen verran siitä ajasta, jonka hän itse tulisi vielä elämään.

 

Ja tärkeitä ihmisiähän mahtuu ikuisuuteen. Miehiä, naisia, ei sukupuolella niin merkitystä, sillä heidän kaikkien oli pakko poistua."

 

Chióni: "Ja siinä vaiheessa päähenkilömme oma itsetunto alkoi luhistua pala kerrallaan. Miksi hänen oli elettävä siinä kehossa koko ikänsä, vangittuna elämään maailman loppuun saakka ja sen jälkeenkin? Hän yritti tappaa itseään. Hukuttamalla, hirttämällä, veitsellä, ampumalla, hyppäämällä. Ei mitään reaktiota. Jokaisen kolhun jälkeen hän joutui nousemaan yhä uudelleen ja uudelleen ylös. Shirei, tiedätkö sinä, miltä tuntuu, kun tapettuaan itsensä ei kuolekaan?

 

Ja mitä ihminen tekee siinä kohtaa, kun ymmärtää vain satuttavansa itseään muita ihmisiä rakastamalla? Kun ei voi kuolla, muttei varsinaisesti elääkään?

 

Aivan oikein. Hän verhoilee itsensä yksinäisyyteen, sillä se on ainoa asia, joka suojelee häntä kivulta, jota seuraa, kun joutuu hyvästelemään muut. Ja Chióni antoi yksinäisyyden olla ainoana ystävänään monta vuosikymmentä. Siinä ajassa hän ehti oppia yhtä jos toista taiasta ja siitä raa'asta maailmasta, jossa hän joutuisi aina elämään. Hän oppi käyttämään taikaa omaksi edukseen. Muuttamaan oman ulkonäkönsä, huijaamaan kaikkia jopa sukupuolensa suhteen.

 

Chióni alkoi leikkiä. Keksi itselleen monia eri henkilöllisyyksiä, heittäytyi moniin täysin päättömiin suhteisiin vain viihdyttääkseen itseään. Harva rooli tuntui omalta, ne olivat kaikki vain eräänlaisia hahmoja, joita hän loi suojakseen."

 

 

Chióni: "Kunnes löytyi se, miksikä sitä kutsutaan? Tärkein sivuhenkilö? Tämän sivuhenkilön nimi oli Orion, ja häneen Chióni tutustui varsin hämärissä olosuhteissa. Tärkein huomio tässä kohtaa tarinaa lienee se, ettei Chiónilla ollut valeasunaan mitään muuta kuin nimi Damien. Keho oli hänen omansa, ei taikuuden avulla luotu valeasu. Hän tutustui Orioniin omana itsenään, antoi itsensä jälleen rakastua, vaikka se satuttaisikin häntä. Tunne oli kuitenkin niin voimakas, ettei hän kyennyt vastustamaan.

 

Ja tässä kohtaa, Shirei, meidän tarinamme yhdistyvät. Kas kummaa, kuka olikaan tämän pojan pikkusisko? Edriel Faith."

 

 

Chióni: "Sinun arviosi ei ollut kovin pahasti väärässä. Kyllä, minä olin siellä. Minä olin paikalla Orionin kanssa, kun Edriel teki mitä teki. Tapasin hänet, tapasin Integran ja Haighankin. Luulin tuntevani ne ihmiset."

 

Shirei: *haukkoo henkeään* "Minä... minä en tiedä, mitä --"

 

Chióni: "Mitä sanoa?" *hymy* "Ei se mitään, ei tarvitsekaan tietää. Sinä olet pienen ikuisuuteni aikana ensimmäinen ihminen, jolle kerron koko tarinan, joten en oletakaan reaktion tulevan aivan heti."

 

Shirei: "Itseasiassa, Chióni, minulle nousi yksi ajatus pintaan."

 

 

Shirei: "Ota tuo valeasu pois. Minua ei juurikaan kiinnosta, miten päädyit aikoinasi päättäjien joukkoon ja tutustuit Luciferiin. Sukupuolesi ei myöskään ole ongelma. Tahdon vain nähdä oikeat kasvosi."

 

Chióni: *tuijottaa Shireitä epäuskoisena* "Tahdot... nähdä kasvoni?" *alkaa hohtaa*

 

Chióni: "Minä... minussa ei ole mitään nähtävää."

 

Shirei: "Älä." *korottaa ääntään* "Älä ala haukkua itseäsi."

 

Chióni: *tuijottaa Shireitä hämmentyneenä* "Sinä et näytä järkyttyneeltä."

 

Shirei: "Miksi ihmeessä minä näyttäisin?"

 

Chióni: "Ei sitä joka kerta tapaa ihmistä, jota pitää raivostuttavana tyttönä, mutta joka paljastuukin kuolemattomaksi pojaksi." *vaivautunut huokaisu* "Minä en ole ollut näin avoimesti kenenkään seurassa sitten lapsuuteni."

 

Shirei: "Edes Orionin? Tehän rakastitte toisianne?"

 

Chióni: "Hän rakasti Damienia. Jos hän olisi tiennyt oikean nimeni ja taustani, hän ei olisi uhrannut minuun sekuntiakaan." *tärisee* "Enkä minä uskaltanut kertoa, sillä minä olisin..." *ääni pettää* "Olisin menettänyt hänetkin."

 

 

Shirei: *kietoo yllättäen kätensä Chiónin ympärille*

 

Chióni: "Mitä sinä teet? Shirei?"

 

Shirei: "Sen ainoan asian, jonka tässä tilanteessa voin. Minä, joka luulin aina olevani niin sanavalmis, en saa tällaisessa tilanteessa sanaa suustani. Siispä halaan sinua. Osoittaakseni, ettet uskoutunut turhaan. Minä..." *naurahdus* "Minä olen sinusta todella ylpeä."

 

 

Chióni: *halaa takaisin* "Shirei..."

 

Ja poika, joka luuli jo nähneensä kaiken, tunsi tärinästään ja pelostaan huolimatta olonsa turvalliseksi toisen ihmisen syleilyssä. Ikuisuuden sisältä tyhjäksi jättämä poika, joka kaikesta huolimatta piti sisällään pientä liekkiä taistellakseen vastaan, pysyäkseen elossa.

 

-----