Just have a little patience

 

Hi hello

Tällä kertaa taas lisää kuvatarinaa! Muistakaahan kaikki käydä lukemassa aiemmatkin osat, jotta pysytte juonessa mukana. ^^'

 

Tilasin tuossa viimeviikolla peruukit ja obitsut niille, joilta ne vielä puuttuvat. Muutaman viikon päästä koko porukan pitäisi olla valmis, en malta odottaa! Olen jo tehnyt valmiiksi postausta, jossa laitan jokaisesta nukestani kuvia vaihe vaiheelta. Postauksesta tulee melko pitkä, onhan nukkejakin kotiutunut jonkin verran. ^^ Siihen asti näkemiin, viettäkää hauska vappu! Ja toivottavasti pidätte kuvatarinasta.

 

(HUOM! Lucifer sai taaskin ainoana poikapuolisena nukkena hoitaa kuvatarinassa esiintyvän poikapuolisen hahmon roolin, eli kyseessä ei ole Lucifer itse. Moi, hyödynnän tätä ihan liikaa kuvatarinoissani, mutta minkäs teet...)

 

-----

 

picfic; Ikuisuuden tappama

Chiónin tarina

 

Chióni: "Onko tämän kertominen aivan välttämätöntä?"

 

Shirei: "Ei. En vaadi mitään, mutta kaiken tietäminen olisi hyödyllistä."

 

Chióni: "Hyvä on."

 

-----

 

Chióni: "Kuinka monella eri tavalla voi tappaa itsensä?

Monella. Liian monella. Ja minä olen kokeillut niistä jokaista."

 

 

Chióni: "Tavanomaiseen perheeseen syntyi kerran kauan, kauan sitten tavanomainen poika, joka sai nimekseen Chióni. Näinhän tarinat kuuluu aloittaa? Pienellä liioittelulla? Minä tosin en liioittele sanoessani "kauan sitten". No, joka tapauksessa, Chióni ei muista enää nimensä alkuperää, mutta tietää varsin hyvin, että se nimi kuuluu hänelle ja määrittää hänet. Se tarkoittaa lumea. Lumi valuu maahan, on kaunis vain sen hetken ajan, kunnes sulaa pois. Poistuu kaikkien elämästä."

 

Chióni: "Hyvän tarinan päähenkilöllä on tietenkin jokin erikoisuus. Chiónin erikoisuus oli ikuisuus. Hän ei kyennyt koskaan kuolemaan, se oli määritetty jossain siellä, jonne ihmiset eivät päässeet. Ei Chióni koskaan saanut tietää, miksei kyennyt kuolemaan, miksi hänen oli elettävä hetkestä toiseen ajan armottomassa kyydissä.

 

Aluksi se oli hauskaa. Korkeintaan kolmen vuosisadan ajan. Sellaisessa ajassa ehtii tutustua sekä itseensä että oppia tuntemaan ihmiskunnan niin hyvin, että tunnistaa, ketkä aikovat jäädä ja ketkä poistua. Sen pienen pilkkeen silmäkulmassa niillä, jotka eivät halunneet koskaan sanoa hyvästejä."

 

 

Chióni: "Mutta ei vienyt montaakaan vuotta tajuta, että kaikille oli sanottava hyvästit. Aivan jokaiselle. Chiónin rakastamat ihmiset - vanhemmat, ystävät, rakastetut - elivät suunnilleen silmänräpäyksen verran siitä ajasta, jonka hän itse tulisi vielä elämään.

 

Ja tärkeitä ihmisiähän mahtuu ikuisuuteen. Miehiä, naisia, ei sukupuolella niin merkitystä, sillä heidän kaikkien oli pakko poistua."

 

Chióni: "Ja siinä vaiheessa päähenkilömme oma itsetunto alkoi luhistua pala kerrallaan. Miksi hänen oli elettävä siinä kehossa koko ikänsä, vangittuna elämään maailman loppuun saakka ja sen jälkeenkin? Hän yritti tappaa itseään. Hukuttamalla, hirttämällä, veitsellä, ampumalla, hyppäämällä. Ei mitään reaktiota. Jokaisen kolhun jälkeen hän joutui nousemaan yhä uudelleen ja uudelleen ylös. Shirei, tiedätkö sinä, miltä tuntuu, kun tapettuaan itsensä ei kuolekaan?

 

Ja mitä ihminen tekee siinä kohtaa, kun ymmärtää vain satuttavansa itseään muita ihmisiä rakastamalla? Kun ei voi kuolla, muttei varsinaisesti elääkään?

 

Aivan oikein. Hän verhoilee itsensä yksinäisyyteen, sillä se on ainoa asia, joka suojelee häntä kivulta, jota seuraa, kun joutuu hyvästelemään muut. Ja Chióni antoi yksinäisyyden olla ainoana ystävänään monta vuosikymmentä. Siinä ajassa hän ehti oppia yhtä jos toista taiasta ja siitä raa'asta maailmasta, jossa hän joutuisi aina elämään. Hän oppi käyttämään taikaa omaksi edukseen. Muuttamaan oman ulkonäkönsä, huijaamaan kaikkia jopa sukupuolensa suhteen.

 

Chióni alkoi leikkiä. Keksi itselleen monia eri henkilöllisyyksiä, heittäytyi moniin täysin päättömiin suhteisiin vain viihdyttääkseen itseään. Harva rooli tuntui omalta, ne olivat kaikki vain eräänlaisia hahmoja, joita hän loi suojakseen."

 

 

Chióni: "Kunnes löytyi se, miksikä sitä kutsutaan? Tärkein sivuhenkilö? Tämän sivuhenkilön nimi oli Orion, ja häneen Chióni tutustui varsin hämärissä olosuhteissa. Tärkein huomio tässä kohtaa tarinaa lienee se, ettei Chiónilla ollut valeasunaan mitään muuta kuin nimi Damien. Keho oli hänen omansa, ei taikuuden avulla luotu valeasu. Hän tutustui Orioniin omana itsenään, antoi itsensä jälleen rakastua, vaikka se satuttaisikin häntä. Tunne oli kuitenkin niin voimakas, ettei hän kyennyt vastustamaan.

 

Ja tässä kohtaa, Shirei, meidän tarinamme yhdistyvät. Kas kummaa, kuka olikaan tämän pojan pikkusisko? Edriel Faith."

 

 

Chióni: "Sinun arviosi ei ollut kovin pahasti väärässä. Kyllä, minä olin siellä. Minä olin paikalla Orionin kanssa, kun Edriel teki mitä teki. Tapasin hänet, tapasin Integran ja Haighankin. Luulin tuntevani ne ihmiset."

 

Shirei: *haukkoo henkeään* "Minä... minä en tiedä, mitä --"

 

Chióni: "Mitä sanoa?" *hymy* "Ei se mitään, ei tarvitsekaan tietää. Sinä olet pienen ikuisuuteni aikana ensimmäinen ihminen, jolle kerron koko tarinan, joten en oletakaan reaktion tulevan aivan heti."

 

Shirei: "Itseasiassa, Chióni, minulle nousi yksi ajatus pintaan."

 

 

Shirei: "Ota tuo valeasu pois. Minua ei juurikaan kiinnosta, miten päädyit aikoinasi päättäjien joukkoon ja tutustuit Luciferiin. Sukupuolesi ei myöskään ole ongelma. Tahdon vain nähdä oikeat kasvosi."

 

Chióni: *tuijottaa Shireitä epäuskoisena* "Tahdot... nähdä kasvoni?" *alkaa hohtaa*

 

Chióni: "Minä... minussa ei ole mitään nähtävää."

 

Shirei: "Älä." *korottaa ääntään* "Älä ala haukkua itseäsi."

 

Chióni: *tuijottaa Shireitä hämmentyneenä* "Sinä et näytä järkyttyneeltä."

 

Shirei: "Miksi ihmeessä minä näyttäisin?"

 

Chióni: "Ei sitä joka kerta tapaa ihmistä, jota pitää raivostuttavana tyttönä, mutta joka paljastuukin kuolemattomaksi pojaksi." *vaivautunut huokaisu* "Minä en ole ollut näin avoimesti kenenkään seurassa sitten lapsuuteni."

 

Shirei: "Edes Orionin? Tehän rakastitte toisianne?"

 

Chióni: "Hän rakasti Damienia. Jos hän olisi tiennyt oikean nimeni ja taustani, hän ei olisi uhrannut minuun sekuntiakaan." *tärisee* "Enkä minä uskaltanut kertoa, sillä minä olisin..." *ääni pettää* "Olisin menettänyt hänetkin."

 

 

Shirei: *kietoo yllättäen kätensä Chiónin ympärille*

 

Chióni: "Mitä sinä teet? Shirei?"

 

Shirei: "Sen ainoan asian, jonka tässä tilanteessa voin. Minä, joka luulin aina olevani niin sanavalmis, en saa tällaisessa tilanteessa sanaa suustani. Siispä halaan sinua. Osoittaakseni, ettet uskoutunut turhaan. Minä..." *naurahdus* "Minä olen sinusta todella ylpeä."

 

 

Chióni: *halaa takaisin* "Shirei..."

 

Ja poika, joka luuli jo nähneensä kaiken, tunsi tärinästään ja pelostaan huolimatta olonsa turvalliseksi toisen ihmisen syleilyssä. Ikuisuuden sisältä tyhjäksi jättämä poika, joka kaikesta huolimatta piti sisällään pientä liekkiä taistellakseen vastaan, pysyäkseen elossa.

 

-----