Rikkinäiset jumalat: luku 6

Heja!

Kuvatarinan aika 👀 Edellinen osa majailee täällä! Tässä vaiheessa voidaan kaikki kollektiivisesti iloita siitä, että tämä kutonen oli nyt yksi viimeisimmistä sisällä kuvattavista luvuista hetkeen :'D Me päästään vihdoin pois meidän kylppäristä, jes Tunnetusti rakastan sisäkuvausta öhköh...

Kiitos muuten kaikille, jotka ovat myötäeläneet tätä tarinaa! On ollut tosi hauskaa kuulla erilaisia kommentteja matkan varrella <3 Olin vähän skeptinen kuvatarinan tekemisestä näin monen vuoden jälkeen, mutta on ollut mukavaa huomata, että tämä on otettu lämmöllä vastaan! Jatketaan samaan malliin 8)

Ihan mielenkiinnosta kyselen, että kuka mahtaa olla teidän suosikkihahmo tähän mennessä ja miksi?

* * *

Rikkinäiset jumalat: luku 6

Lupaus

Piha, jolla saimme ulkoilla, oli tarkoin vahdittu. Siellä ei silti ollut erityisempiä aitoja tai esteitä. Meihin luotettiin sen verran.

Ehkä he luottivat siihen, että me pelkäsimme ulkomaailmaa tarpeeksi, ettemme lähtisi.

Pihamaan toisella puolella oli kuitenkin sankka orapihlaja-aita. Aivan kuten emme tienneet, miksi päätyhuoneeseen ei saanut mennä, emme tienneet, miksi pihalla oli aita. Ääneen sanomattomat kysymykset kuolivat huultemme sisäpinnoille. Mistä ei puhuttu, ei ollut olemassa.

Aidan takana oli toinen piha. Paikka, joka ei kuulunut meille, mutta ei todelliselle maailmallekaan. Oma tilansa. Osa meistä oli alituisesti kurkkimassa sen puolelle, osa taas unohti, että se oli edes olemassa. Minua piha ei kiinnostanut. Minullahan oli ystäviä ja Efraim, joka huolehti meistä.

Sitten, eräänä päivänä, aidan takainen maailma puhui.

Käsi ojentui minua kohti. Ääni, jonka kaltaista en ollut koskaan ennen kuullut, sanoi yhden sanan.

"Agathe."

* * *

Agathe: *tuijottaa Edeniä* Sinä… asut siellä edelleen? Laitoksessa?

Aurora: Kuinka se on mahdollista?

Agathe: *vaihtaa katseita Auroran kanssa* Mitä täällä oikein tapahtuu? Mitä hänelle tehdään?

Eden: *kikattaa* Niin, siellä minä asun edelleen. En lähtenyt koskaan. *ottaa siteen silmiltään*

Eden: *räpyttelee* En ymmärrä, miksi te lähditte. Te ja Irina. Vaikka Irinahan on…

Aurora: Mitä Irina on?

Eden: *vie käden suulleen* Oi, minä puhun aivan liikaa! Irina on Irina. Ei hänestä huolta. Miten te voitte? Rakkaat ystävät.

Aurora: Me olemme sidottuja ja vangittuja, kiitos kysymästä. Nyt – mitä helvettiä täällä oikein tapahtuu? Ovatko he aivopesseet sinua? Piesseet sinut tuollaiseksi?

Agathe: Aurora! Varo vähän.

Aurora: Varo mitä? Meidät on sidottu! Minä en ala varomaan sanojani tässä läävässä. Minä tahdon takaisin metsämökkiini kastelemaan kukkiani. Työpaikallani varmaan ihmetellään, mihin minä olen jäänyt. En voi alkaa sotkeutumaan tällaiseen nyt.

Agathe: *pudistelee päätään Auroralle* Eden tarvitsee apuamme. Minä autan hänet pois sieltä. *huokaisee* Eden, sinun ei tarvitse enää koskaan palata laitokseen. Sinuun ei satu enää koskaan, lupaan sen.

Eden: *hymyilee* Voi, kultainen Agathe. Minulla ei ole hätää. Oikeastaan minun pitäisi auttaa sinua.

Aurora: Juuri niin. Kerro meille, miten me pääsemme pois täältä.

Agathe: Mutta emmekö me tahdo ymmärtää?

Aurora: *nielaisee* Tietenkin tahdomme. Minulle rakkain ihminen on sotkeutunut laitoksen toimintaan tavalla tai toisella. Hän pitää meitä täällä ties mistä syistä. Mutta minulla on prioriteetit, Agathe, ja juuri nyt minä tahdon vain pois täältä. Jotkin asiat saavat painua unohduksiin.

Agathe: Emme me voi jatkaa elämäämme, jos tämä kaikki on yhä käynnissä! *huokaus* Sinä tiedät sen itsekin. Et sinä oikeasti ole kyennyt elämään tavallista elämää.

Aurora: Tämä menee liian pitkälle. Eden, vapauta meidät ja kerro meille, kuinka pääsemme pois täältä ilman, että Irina tai hänen miehensä saavat meidät kiinni.

Agathe: He tietävät sinun osoitteesi, Aurora.

Aurora: Hiljaa nyt, minä yritän auttaa meitä!

Eden: *hapuilee Agathen köysiä* Minä voin päästää teidät vapaaksi. Mutta te ette voi mennä tavallisesta ovesta. Teidät nähtäisiin oitis.

Aurora: Hienoa. Saat kertoa meille oikean reitin. Me pystymme tähän.

Agathe: Mutta...

Eden: *avaa köydet*

Aurora: Noin, vihdoin! Kiitos, Eden. *hymähdys* Minä toteutan nyt lupaukseni sinulle, Agathe, ja vien sinut turvaan.

Agathe: Entä Eden? Me...

Agathe: Me emme ole nähneet kahdeksaan vuoteen. Minä tahdon tietää kaiken. Minulla on ollut niin hirvittävä ikävä, ymmärrätkö sinä?

Aurora: Luoja, ei nyt! Me olemme vaarassa ja meidän täytyy päästä pois! Eden, jos tahdot tulla mukaan, se on -

Eden: Ei kiitos. *pudistaa pätään* Minä en voi lähteä ilman, että se huomattaisiin.

Agathe: Mutta...

Eden: *vie kätensä Agathen omille* Ei hätää. Minä etsin sinut vielä, ja sitten me puhumme. *puristaa Agathen käsiä* Lupaan sen sinulle. Nyt, menkää. Kolmas ovi oikealta. Takapiha. Kulkekaa matalana ennen porttia ja sitten vain juoskaa. Niin lujaa kuin kykenette.

Aurora: *hymähtää* Kiitos, Eden. Me tapaamme vielä.

Eden: Odota hetki, Aurora! Minne… Minne te menette?

Eden: Mistä minä löydän teidät sitten, kun sen aika on?

Aurora: *naurahdus* Minä aion etsiä Faithin. Efraimin vaimon. Hän tietää, kuinka auttaa meitä.

* * *

All that I know

Moikka! Tällä kertaa muutama muiden kuin Pullip-nukkejen räpsy :>

Sanokaa hei Ashelle!

Olin ihan surkuna, kun tajusin, että Made to move -Barbieita ei myydä enää marketeissa. Kuvittelin, että onnistuisin vielä helposti löytämään itselleni juuri tämän yksilön, mutta eihän se sitten niin helposti mennytkään. Viimeviikonloppuna hoitaessani pakollisia asioita huomasin kuitenkin vielä Ideaparkin Minimanissa tämän kaunokaisen! Welcome home, olet ollut kaivattu <3 Tytön nimeksi tuli Ashe ja hänet on jo adoptoitu osaksi Barbie-joukkiotani.

Tämä kaunokainen kotiutui myös jokunen aika sitten! Ariel on yksi suosikki-Disneyhahmoistani, joten olen tosi iloinen siitä, miten hyvään hintaan tämän löysin ;-; Disney Store -kokoelmani kasvoi kivasti yhdellä!

Kiitos katselusta! <3 Ensi kertaan!