Do your sins make you special?

Heips!

Jatkoa Parantajan tarinalle, olkaapa hyvät! (Ja olkaa myös armollisia, tämä on ehdottomasti huonoimpia lukuja koko tarinasta :'D) Jottei tulisi ihan kuvaton postaus, laitan muutamia lähiaikoina ottamiani kuvia mukaan. <:

 

Haluan myös kiittää kaikkia edellisiin postauksiin kommentoineita! Nostatitte nukkeintoani ennestään, olette ihania. ♥

 

 

 

 

 

 

Luku 1: Liekki (Suokylä, 12.7.2001)

 

Sinä et tunne vapautta. Jos tuntisit, sinä tahtoisit sitä joka sekunti, kehosi janoaisi sitä etkä saisi hetkeäkään rauhaa. Ihminen tarvitsee vapautta.

Et tiedä haluavasi sitä, mutta liekki on sisälläsi. Se on kaikkien sisällä.

Minun täytyy vain sytyttää se ja antaa sen roihuta, jotta saat vihdoin maistaa vapautta, josta olet aina jäänyt paitsi.

 

~ ~ ~

Väsymys tuntuu särkynä päässä, mutta vielä ei ole aika painaa päätä tyynylle ja luovuttaa tältä päivältä. Yölläkin joku saattaa tarvita apua, sillä aina löytyy joku, joka keksii hyötyä parantajan voimista. Anemonen arvelut osoittautuvat oikeasti, kun sammalverhoja raotetaan hieman, ja sisään astuu tuttu, hymyilevä tyttö. ”Moi, Anemone”, tämä tervehtii tuttavallisesti ja istahtaa muitta mutkitta lattialle. ”Hei, Aldreia. Kuinka voin auttaa?” Anemone kysyy muodollisesti istuutuen tytön viereen ja antaen hurjan pitkien hiustensa laskeutua olkapäiltään maahan. ”No ollaanpa sitä muodollisia”, Aldreia naurahtaa hymynkare suupielillään, ”mehän tunnemme toisemme jo. En minä mitään apua kaipaa, halusin vain tulla katsomaan sinua.” Anemone säpsähtää. ”Se on kiellettyä.”

Aldreia pyöräyttää silmiään ja suo Anemonelle ilmeen, joka kuvastaa hänen tietävän varsin hyvin, mitä on tekemässä. ”Tietysti on!” hän huudahtaa saaden Anemonen säpsähtämään uudemman kerran. ”Ei se silti estä minua tulemasta tänne. Haluan oppia tuntemaan sinut, nähdä sinut jonakin muuna kuin parantajana.”
 

Anemonen silmissä käväisee surumielinen katse. ”Minä en ole muuta kuin parantaja”, hän toteaa kätkien surun äänestään. ”Sinä et tule saamaan minusta muuta irti. Nyt, jos en kerran voi auttaa sinua, minun täytyy pyytää sinua poistumaan.”

”Tylsimys sinä ainakin olet”, Aldreia sanoo edelleen huvittunut hymy kasvoillaan. ”Ajattelehan nyt, ei sinulle kovin montaa kertaa tarjota tilaisuutta päästä puhumaan oikeista tunteistasi. Nyt on yö, me voimme puhua hiljaa. Ei kukaan huomaa, että olen täällä salaa.” Hetken Anemonen katse tuntuu myöntyvältä, hän on jo sanomassa, että Aldreian ehdotus on mahtava. Sitten hän muistaa, mitä kävi edellisellä kerralla, kun joku yritti tehdä häneen tuttavuutta, ja pudistaa voimakkaasti päätään. ”Se ei vain käy. Kiitos ja näkemiin”, Anemone toteaa pitäen katseensa maassa. Olisi liikaa kohdata Aldreian pettynyt ilme ja alaspäin kaartuneet suupielet.

”Ei väkisin”, Aldreia toteaa ja nousee ylös huiskauttaen vaaleat hiukset silmiensä tieltä. ”Mutta älä kuvittelekaan, että aikoisin luovuttaa. Vielä minä keksin keinot päästä lähellesi, usko pois.” Hän päättää lauseensa ja poistuu päätään ylpeästi nostaen.

 

 

Viima puhaltaa kasvoille, kun Aldreia astelee kohti pientä mökkiään. Luca varmasti nukkuu jo, hän pohtii pikkuveljeään. Äidin kuoleman jälkeen poika on ollut niin allapäin, ettei hän ole paljoa muuta tehnytkään kuin nukkunut. Se tosin ei ole mikään ihme, sillä kukapa ei tahtoisi nukkua kipuaan pois?

Juuri, kun Aldreia saa ulko-oven vedetyksi auki, hän kuulee takaansa puhetta. Naapureilla tuntuu olevan kiivas keskustelu jostakin, jonka kuullakseen Aldreian täytyy terästää kuuloaistinsa äärimmilleen. ”Sellaistako siellä suunnitellaan? Onko kylänjohto aivan järjiltään?” toinen miehistä päivittelee, ja Aldreia huomaa tämän huitovan käsillään selittäessään. ”Ilmeisesti”, toinen mies vastaa. ”Ei Suokylässä asiat nyt niin huonosti ole, että mitään sellaista täytyisi lähteä edes miettimään. Ideahan on kuollut jo syntyessään!”

 

Mistä he keskustelevat? Aldreia tuumii ja tietää tekevänsä väärin kuunnellessaan yhä tarkemmin. Hänen on vain pakko saada tietää, kun kyseessä on kerran koko kylää koskeva asia. ”Sanos muuta, sanos muuta... mutta kai tähän nyt joku raja vedetään. Eivät kai ne oikeasti aio kuolleita herättää?” vanhempi mies sanoo, eikä Aldreia kykene enää pysymään salassa. Hän haukkoo henkeään ja hengähtää: ”Mitä ihmettä?”

Tietysti hänet kuullaan, sillä eihän kylässä ole koskaan niin meluisaa, etteikö muutaman metrin päähän kuulisi. Miehet kääntyvät katsomaan Aldreiaan päin, ja saavat tytön näyttämään äärimmäisen kiusaantuneelta. ”A-anteeksi”, tämä mutisee hampaidensa välistä. ”En voinut olla kuulematta.” Niinhän ne aina sanovat.

Miehillä ei kuitenkaan ole enää muuta vaihtoehtoa kuin selittää juttu loppuun asti. ”Ai helkkari, sinä tyttö se olet sitten aina väärässä paikassa”, he ärähtävät yhteen ääneen. ”Et sitten kerro kenellekään, mitä juuri kuulit. Meidänkään ei kuuluisi tietää asioista, joista kylänjohdossa keskustellaan. Sinä ja suuret korvasi saatte pitää asian visusti sisällä, tai me olemme kaikki pulassa, tajuatko?” Aldreia nyökyttelee, vilkuttaa nopeat hyvästit ja hiipii mahdollisimman nopeasti takaisin ulko-ovelleen. Ovi narahtaa sulkeutuessaan.

Kuolleista herättämistä? Kuinka naurettava ajatus, eihän sellaiseen pysty kukaan. Ei yksikään ihminen ole vielä palannut kuolleista, koska maailmaa ei ole tarkoitettu menemään siten. Jos se olisi mahdollista, se olisi jo koettu. Mitä kylänjohto oikein ajattelee? Sitten Aldreia tajuaa. Ymmärrys leviää hänen kasvoilleen. Hän muistaa äidin, joka ei enää kykene nousemaan, ja Lucan itkuiset silmät. Mielessä vilisee kuvia naapureista, viattomista ihmisraukoista, joita kukaan ei kyennyt auttamaan. Ei edes Anemone, sillä hänenkään voimansa eivät ylety kuoleman rajojen toiselle puolen. Päällimmäisenä ajatuksena on sisko, kaunis, ihana isosisko. Aldreian elämän tärkein ihminen, jonka näkeminen ei enää onnistu, sillä hän koki kuolemaakin pahemman kohtalon. Hän katosi jäljettömiin. Kylässä on kuukauden sisällä tapahtunut niin monta selittämätöntä tapausta, ettei ihmekään, että kylänjohto suunnittelee kuolleiden herättämistä eloon oletettavasti Anemonen voimilla.

Ja Aldreia ymmärtää. Niin, niin sen täytyy olla.

Idea kehittyy hänen mielessään sekunnin murto-osissa. Huulet kaartuvat hymyyn. ”Täydellistä”, Aldreia kuiskaa idean täyttäessä hänen mielensä, polttaessa rintaa kuin liekki. Sen liekin hän ei antaisi sammua, niin kuin kyläläisten liekit olivat aikanaan sammuneet. Hän aikoisi yrittää.



Come feed the rain

 

Moi kaikki! Tänään tuleekin näemmä toinenkin postaus, kun olin kerrankin aktiivinen kuvailun suhteen!

 

Koska sen verran monet olivat ilmeisesti halukkaita lukemaan tarinaani, niin täältä pesee. B) Lyhyesti tarinan juonesta: metsään on eristäytynyt pieni kaupunkiseutua välttelevä ihmisryhmä, joka kutsuu metsään raivaamaansa asuinaluetta nimellä Suokylä. Suokylä perustettiin alunalkaen metsästä löytyneen parantajatytön, Anemonen, ympärille, sillä Anemonella on kyky parantaa lähes mitä tahansa. Tähän liittyy kyläläisten tuntema syntytarina. Kaikki rupeaa menemään myöhemmin vähän sekavaksi ainakin omasta mielestäni, eli jos jokin kohta menee aivan ohi, niin siitä sopii kysyä erikseen. :'D Tästä löytyy esimerkiksi pari sellaista asiaa, jotka selitän vasta tarinan jälkeen kirjoittamassani novellissa. ^^ Mutta sen kummemmin selittelemättä, ottakaahan prologi.

 

Prologi: Kuu ja Aurinko (Suokylä, 12.7.1998)

 

Kädet parantavat. Vaikka autettava ihminen vaihtuu, haavat muuttuvat pahemmiksi, hymy vaihtuu kyyneliin ja silmät väsyvät, kädet vain parantavat. Se on niiden työ, se ainoa asia, jonka vuoksi ne saavat olla olemassa.

Ja ne jatkavat. Ne vain jatkavat.
 

~ ~ ~
 

Tyttö ojentaa seuralaiselleen huoneen perällä sijaitsevasta hyllyköstä paksun, rispaantuneen kirjan. Sen kanteen ei ole kirjoitettu mitään, mutta siinä on jollakin terävällä raaputettuja viiltokuvioita. Tyyli on niin omaperäinen, että kuvioiden voisi tulkita esittävän miltei mitä tahansa, mutta auringoksi ja kuuksi ne on alunperin tarkoitettu.

”Tässä”, tyttö toteaa ja pakottaa huulensa vääntymään teennäiseen hymyyn. ”Voisinko olla vielä jotenkin muuten avuksi?” Hänen seurassaan oleva nainen pudistaa päätään. ”Ei kiitos, Anemone”, hän sanoo, ”tämä riittää vallan mainiosti tällä kertaa. Eiköhän sinulla riitä työtä kaiken muunkin kanssa, kyläläiset kun ovat kovin sairaita.” Anemoneksi kutsuttu tyttö nyökkää vaisusti ja kääntää sameiden, vaaleiden silmiensä katseen poispäin naisesta. ”Ei minulla ole mitään sitä vastaan”, Anemone toteaa saaden naisen siristämään silmiään epäuskoisena. ”Ei sinulla pidäkään olla”, nainen mutisee kylmästi ja kääntyy kirja kädessään hyvästejä sanomatta. Hän raottaa huoneen sammalverhoja ja astelee lanne keinuen ulkomaailmaan. Sinne, jonne Anemonella ei ole mitään asiaa.
 

Pieni poika juoksee naista vastaan ojennellen ohuita käsiään ja hymyillen niin leveästi, että luulisi hänen huuliensa repeävän. ”Äiti, äiti!” hän huudahtaa ja kietoo kätensä naisen ympärile. ”Saitko sen? Luemmeko me sitä tänään?” Nainen naurahtaa hieman sivellen pojan oranssinpunaisia hiuksia kädellään. ”Noh, Luca, yksi asia kerrallaan”, hän toruu. ”Kyllä, kävin hakemassa sen.” Luca ei sano sanaakaan, hän vain tuijottaa äitiään tämän vihreisiin silmiin odottaen vastausta toiseen kysymykseensä.

”Me voimme mennä Keskukseen lukemaan sitä, mutta sitä ennen on valmistauduttava. Olethan aivan varma, että olet valmis kuulemaan sen kaiken?” Lucan silmät kiiluvat innostuksesta, kun hän nyökkäilee äitinsä puhuessa. ”Minä tahdon tietää!”

* * *

Äidin kädet ovat tiukasti kietoutuneet pojan ympärille, ja kirja lojuu avattuna heidän edessään. ”Sinä saat käännellä sivuja”, nainen kuiskaa pojalleen hellästi. ”Ja minä kerron.” Yhä alkuinnostuksen täyttämänä Luca nyökkäilee ja osoittelee kirjan kuvia. ”Kerro, kerro.”

Ja äitihän kertoo.
 

Kylämme historia alkaa tytöstä, jota ei oltu luotu elämään tämän maailman päällä. Kovasti hän yritti, mutta yksikään sana ei tuntunut oikealta, eivätkä ihmiset tuntuneet lajitovereilta, vaan pikemminkin vihollisilta. Tyttöparka ei kestänyt sitä, vaan joutui tilaan, johon kukaan ei ollut koskaan aikaisemmin joutunut. Hän jakautui kahtia.

Tyttö tuli huomaamattaan muodostamaan maailmamme perustan: Auringon ja Kuun, jotka kumpikin ottivat paikkansa taivaalta. Yö oli Kuun aikaa, kun taas Aurinko sai hallita päivällä. Kummallakin oli omat, yksilölliset voimansa. Ajan kanssa voimat kävivät kuitenkin liian raskaiksi kantaa yksin, ja heidän tuli vasten tahtoaan lahjoittaa osa voimistaan ihmisille.
 

Kuun voimien perillisiä kutsutaan yleisnimellä ”parantaja”, kun taas Auringon perilliset ovat tunnettu nimellä ”näkijä”. Näiden voimien kantajia voi olla maailmassa vain yksi kumpaakin. Meidän kylämme, Suokylä, on perustettu Kuun mahtavien voimien ympärille. Oma parantajamme Anemone on saanut Kuulta lahjaksi parantajan voimansa, ja meidän tehtävämme on hyötyä voimista.

Voimista saavat hyötyä ainoastaan ne, jotka onnistuvat saamaan parantajan itselleen. Parantaja itse ei koskaan saa käyttää voimiaan itseensä, hänellä ei saa olla omaa tahtoa eikä pienintäkään itsekästä ajatusta mielessään. Se on tarkoitettu niin.

Ja me – meidän tehtävämme on elää tässä pienessä yhteisössämme hyötyen meille suoduista voimista.
 

Lucan silmät ovat hämmästyksestä soikeat. ”Niinkö... niinkö se menikin?” hän kysyy hiljaa. ”Tuohan kuulosti ihan tavalliselta sadulta.” Äidin kasvot vääntyvät irvistykseen, kun hän kuulee poikansa sanat. ”Typerä lapsi!” hän ärähtää sysäten varoen Lucan sylistään. ”Kyseessä on meidän kyläämme käsittelevä teos, suuri ja mahtava! Meitä ei olisi ilman Anemonen voimia!” Nähdessään pojan pelästyneen ilmeen hän pakottaa itsensä rauhoittumaan ja pyytämään anteeksi. Luca on kuitenkin vasta lapsi, hän muistuttaa itseään. Eiväthän pojan isosiskotkaan suhtautuneet kylänsä taustatarinaan aivan niin kuin piti silloin, kun he aikanaan sen kuulivat. ”Sellainen tarina meillä on takanamme. Olisiko sinulla jotakin kysyttävää nyt, kun vihdoin sait tietää kaiken?”

Lucan silmät ovat edelleen epäilevät. ”Eihän tuossa voinut olla kaikki”, hän mutisee viattomalla lapsen äänellään. ”Ethän sinä maininnut sanallakaan Aurinkoa tai näkijää. Entä Kuu ja Aurinko itse, millaisia he oikein ovat? Oletko sinä nähnyt? Onko Anemone nähnyt? Ja entä Anemone, millainen hän –” Hänen äitinsä vie sormensa pojan huulille hiljentääkseen hänet. ”Ssh, yksi asia kerrallaan.”
 

”Ensinnäkin, meidän suokyläläisten ei ole tarpeellista tietää Auringosta tai näkijästä muuta kuin se, että he ovat olemassa. Auringon ja Kuun synnyttyä heidän tiensä erkanivat oitis, joten meille on hyödyllisempää tietää vain Kuuhun liittyvät asiat. Elämässämme tuskin koskaan tulee sellaista tilannetta, jossa joutuisimme kohtaamaan yhtäkään Auringon vaikutuspiiriin kuuluvaa henkilöä, ymmärräthän?” nainen selittää Lucan vain tuijottaessa. Lopulta poika vain nyökkää vaisusti, eikä nainen ole aivan varma, ymmärtääkö hän tosiaan vai yrittääkö hän vain. ”Auringosta ja Kuusta henkilöinä me ihmiset emme tiedä juuri mitään. Tietoomme on kantautunut ainoastaan se, minkä jo kerroin: he ovat kaksi eri versiota samasta ihmisestä, ja heidän voimansa on jaettu ihmisille. Se, millaisia he ovat persoonallisuudeltaan, on täysi mysteeri”, nainen jatkaa pitäen pienen, dramaattisen tauon, ”mutta Anemonesta me sen sijaan tiedämme, onhan hän kuitenkin syy sille, että tämä kylä on pystyssä. Kylämme vanhimmat löysivät aikoinaan tytön metsästä tämän kirjan kanssa, ja siitä kaikki lähti. Hänen persoonallisuutensa sen sijaan... ei sellaista ole. Ei saa olla, sillä hänen tehtävänsä on palvella löytäjiään syntymästä kuolemaansa. Emme ole vielä havainneet merkkejä omasta tahdosta.”

Lucan ilme on järkyttynyt. ”Kamalaa”, hän kuiskaa niin hiljaa, ettei hänen äitinsä havaitse sitä. Pojan mielessä liikkuu ajatuksia nuoresta tytöstä, joka on tukahduttanut kaikki omat ajatuksensa. Tyttö istuu hiljaa kallioon kaiverretussa huoneessaan sammalverhojen takana, tuijottaa aneeminen ilme kasvoillaan eteensä ja parantaa kenet tahansa, joka huoneeseen vain sattuukin astumaan. Eikä tyttö valita. Tietenkään ei.

Kylmät väreet kulkevat pitkin Lucan selkää.

----

 

Ja jottei tämä jäisi pelkäksi tarinapostaukseksi, kuvasin teille myös yhden shootin Callistrasta ja Kangasta (ja onhan tuolla välissä yksi Anemonekin, koska liittyy sanoihin). Taustaselvitykseksi annan vain sen, että nämä kaksi ovat rakastavaisia. Loput selvinnee tarinassa myöhemmin.

 

shoot; Carnival of rust

 

 

Do you breathe the name of your saviour in your hour of need

 

And taste the blame, if the flavor should remind you of greed?

 

 

Of implication, insinuation and ill will, 'till you cannot lie still

 

 

In all this turmoil, bedore red cape and foil come closing in for a kill

 

Come feed the rain

 

 

'cause I'm thirsty for your love, dancing underneath the skies of lust

 

 

Yeah, feed the rain

'cause without your love my life ain't nothing but this carnival of rust

 

 

It's all a game, avoiding failure, when true colors will bleed

 

All in the name of misbehaviour and the things we don't need

 

 

I lust for after no disaster can touch, touch us anymore

 

 

And more than ever hope to never fall where enough is not the same it was before

 

 

Come feed the rain

 

 

'cause I'm thirsty for your love, dancing underneath the skies of lust

 

 

Yeah, feed the rain

 

'cause without your love my life ain't nothing but this carnival of rust

 

 

Yeah, feed the rain

'cause I'm thirsty for your love, dancing underneath the skies of lust

 

Yeah, feed the rain

'cause without your love my life ain't nothing but this carnival of rust

 

Don't walk away, don't walk away, oh, when the world is burning

 

 

Don't walk away, don't walk away, oh, when the heart is yearning

 

 

Don't walk away, don't walk away, oh, when the world is burning

 

Don't walk away, don't walk away, oh, when the heart is yearning

 

-----



Five years with you

Moikkamoi!

 

Minun on jo pitkään tehnyt mieleni tehdä tällainen postaus, jossa käyn läpi nukkejeni eri vaiheita. Nyt, kun sain koko poppoon vihdoin valmiiksi, voin vihdoin tehdä tämän! *clapclap* En aio edes pahoitella etukäteen näiden vanhojen kuvien laatua, ne ovat mitä ovat, mutta eipä anneta tuon haitata!

 

Postauksesta tuleepi melko pitkä, kun lapsosia on nyt kuitenkin kaksikymmentä ja heillä on ollut yksi jos toinenkin vaihe... :'D

Ja vielä tällainen ilmoitusluontoinen asia: kyllä, alan julkaista tarinaani nyt täällä blogissa! Kuvatarina on hetken aikaa tauolla, jonka aikana saan toivottavasti Parantajan tarinan kokonaan julkaistua täällä. Lisää infoa seuraavassa postauksessa!

 

Aloitetaan kuitenkin ryhmäkuvalla.
Nukkeni saapumisjärjestyksessä:
- Tsukiko (Pullip Naomi)
- Hinata (Pullip Clarity)
- Grell (Pullip Grell)
- Rima (Dal Tweety)
- Lilia (Pullip Sfoglia)
- Shirei (Pullip Chill)
- Lucifer (Isul Duke)
- Celiné (Pullip Gothic & Lolita Psycho Yuki-chan movie version)
- Disney (Dal Kagamine Rin)
- Avalon (Pullip Lunatic Queen)
- Roxette "Rory" (Dal Eclipse Icarus)
- Edriel (Pullip Eos)
- Daphne (Dal Angry)
- Memoria (Dal Tina)
- Anemone (Pullip Barasuishou)
- Haigha (Pullip Prunella)
- Integra (Pullip Souseiseki 2007)
- Kanga (Pullip Ddalgi)
- Callistra (Pullip Elisabeth)

Lisäksi Monaa ei näy ryhmäkuvassa laisinkaan, ja Unin hahmolle näyttää tapahtuneen jotain. Selitykset näille löytyy jokaisen nuken omasta kohdasta. Olen pahoillani kaikesta sekavuudesta, joita on tähän mennessä ollut nukkejeni ulkonäköjen ja hahmojen suhteen, olen ollut suhteellisen epävarma vähän kaikkien kanssa. Nyt kaiken pitäisi kuitenkin olla valmista, joten toivottavasti joku jaksaa lukea tämän postauksen (ja vieläpä tajuaa siitä jotain)! Ei, en pidä teitä tyhminä, en vain luota omiin selityskykyihini ja pelkään olevani epäselvä

-----

Tsukiko – Pullip Naomi

 

Tsukiko pysyi hyvin pitkään täysin stock-lookissaan. Tämän takia myöhemmin oli hieman hankalaa päättää tytölle mitään pysyviä kustomeita, kun nukkeiluni alkuaikoina hankin nukkeja sillä periaatteella, etten koskaan muuttaisi niitä stock-lookeistaan. :/

 

Sitten lainailtiin yli vuoden verran kaverin peruukkia! Itseasiassa ihan suloinen pastelliolento, mutta mohairit eivät näin jälkikäteen ajatellen ole ihan se omin juttu... :'D Ja tuo lävistyssysteemi lienee ollut hienokin juttu tuohon aikaan, varmaan jokainen nukkeni kävi sen läpi.

 

 Tässä kauan sitten väsäämässäni kollaasissa näkyy hieman tyttösen vaiheita! Obitsu ja uusi peruukki saapuivat, ja olinkin aika pitkään tyytyväinen. Peruukin asetteleminen on myös ollut ilmeisen hankalaa.
 

Kunnes yolotusostin Sofialta hopeaiset teddysilmät ajatuksella "Ai joo, onhan minulla Tsukiko, josta en tykkää tällä hetkellä yhtään". Aina tuntui jotain puuttuvan, ja silmät pelastivat toistaiseksi.

Kunnes...



...aloin inhota neidin peruukkia. (Inhoan vieläkin tho, pakko varmaan myydä se Traconissa). Riman peruukkia kokeillessa varmistuin siitä, että jes, pastellia sen olla pitää.

 

Ja pastellia sieltä sitten tulikin piakkoin!

 

 

-----

Hinata – Pullip Clarity
 

 

Hinata pysyi yllättävän pitkään myöskin stockina, hiukset tosin avasin (harmi sinänsä, tuon peruukin laatu oli sen jälkeen lopullisesti mennyttä). Ja sitten nuo glitterhärpäkkeet tapahtuivat hänellekin :^) *hakkaa päätään seinään*
 

 

 

 Näemmä Grellin (stock)peruukkiakin on tullut testailtua?

 

 

En aio kommentoida tuota mustavalkoista peruukkia...
 

Monalle tarkoitettu peruukki oli jonkin aikaa! Tämä on yksi suosikkikuvistani omien joukosta.

Minulla oli (ja on vähän vieläkin) joku pakkomielle punapäisestä Hinatasta varsin pitkään. Tässä Grellin nykyistä peruukkia kokeilemassa. ^^
 

 

Mutta eiköhän me Hinatan kanssa pysytä kuitenkin tässä vaaleassa. Punainen on toki kovin söpö tytöllä, mutta se on aivan liian out of character.

-----

 

Grell – Pullip Grell
 

 

 

 

"Lävistykset" iskivät kaikkein pahiten Grelliin... Miksei kukaan eristänyt nukkeja minulta? D: Tuo punainen mohair oli varsin kiva, kunnes iski halu hankkiutua eroon mohaireista. Nykyään peruukki majailee ystävälläni.

 

Siinä, missä Hinatan kanssa oli "blondista punaiseen", niin Grellillä sitten toisinpäin. Tämä peruukki on kyllä oikeastikin ihan suloinen tytöllä.

 

Tämä peruukki vaihtui kuitenkin melko pian kokeilujen jälkeen.

 

Minulta paloi lopullisesti hermot, ja päädyin tekemään näin. En kestänyt viikkoakaan, Grell sai silmämekanisminsa takaisin ja nyt tuo näyttää samalta, kuin aiemminkin. ^^' Ja olen tyytyväinen! Ei minun lapsosta tarvitse mihinkään muuttaa.

-----

 

Rima – Dal Tweety
 

 

 

Tästäkin kuvasta on niin kauan! En muistanut, että nuo glitterpallot ovat olleet tytön poskissa siitä lähtien. Alun perin niiden piti olla vain shoottia varten, mutten osaa enää ottaa niitä poiskaan. Ne kuuluvat Rimalle.

 

 

 

Rima on jollakin tasolla edelleenkin lellikkini. Olen vaan niin kiintynyt tähän pieneen, enkä luultavasti tule koskaan muuttamaan tässä mitään.

 
-----

Lilia – Pullip Sfoglia

 

 

Tykkäsin todella pitkään Liliasta tällä punaisella peruukilla, ja värinsä puolesta se kelpaisi edelleenkin. Malli ja laatu eivät kuitenkaan olleet ihan sitä, mitä halusin, joten se sai lentää. :/



Nykyään Lilia on tuollainen pieni lellilapsi, tuo pastelliperuukki oli täysi extempore-ostos ja varmaan paras sellainen aikoihin! Muutoksia ei kaivata.

 
-----

Mona – Pullip Regeneration Paja

 

 

 

 

 

 

Mona ei ole koko kolmivuotisen täälläolonsa aikana näyttänyt kivalta oikeastaan muissa kuin noissa kahdessa ylläolevassa kuvassa. Siitä syystä Monan nimi on yllä vedetty yli. Olen miettinyt tätä pitkään, ja päätynyt siihen tulokseen, ettei ongelma ole väärissä kustomivalinnoissa. Ongelma on siinä, etten alunalkaenkaan ole pitänyt Regeneration Pajasta. Pitkän harkinnan tuloksena olen päättänyt hankkiutua lopullisesti eroon Pajasta, mutta en suinkaan Monasta. Kyseinen hahmo oli minulle kuitenkin aikanaan (ja edelleen) sen verran rakas, etten osaisi kuvitella luopuvani siitä kokonaan. Todennäköisesti yritän Traconin aikaan saada vaihdettua tyttöä johonkin muuhun nukkemalliin. Tällä hetkellä Paja on ystäväni luona, sillä haluan testata, kestänkö ilman. Ilmeisesti kyllä, sillä nukke on ollut siellä jo yli kuukauden.
 

-----
 

Shirei – Pullip Chill
 

Shirei oli niin ongelmallinen :'D En ollut suunnitellut mitään peruukkia, ja tuo CanCanin peruukki oli täysin erilainen kuin piti....
 

Tämä puolestaan oli heräteostos, ja väriltään jo lähellä sitä, mitä halusin. Malli oli kuitenkin ihan väärä, eikä laatukaan aina mikään huipuin.
 

Peruukkivalinta oli tarkkaan harkittu ja onneksi osuva! Chipit puolestaan olivat jääneet "yli", ja huvikseni niitä kokeilin. Onneksi kokeilin, Shirei on kovin rakas.

-----

 

Lucifer – Isul Duke
 

 

Lucifer olisi periaatteessa voinut jäädä miltei alkuperäiseen lookkiinsa, mutta Memorian chipit ja uudet ripset tekivät pojasta entistäkin mieluisemman.

-----

 

Celiné – Pullip Gothic & Lolita Psycho Yuki-chan movie version
 

 

Tämä peruukki ei kauaa Celinéllä pysynyt, ei ollut ollenkaan sitä, mitä halusin...

 

Ylijäämächipit käyttöön, sama logiikka kuin Shirein kanssa. Kovin on vielä pistävä katse ilman pitempiä ripsiä.
 

Ja Leekeperuukki vielä, niin hyvä tuli. En olisi uskonut koskaan yhdistäväni graililleni tällaisia chippejä, mutta onneksi päädyin niin tekemään.

-----

 

Disney – Dal Kagamine Rin
 

 

Disney-raasu on sarjassamme "Ostanpa nuken ja katson, mitä sille Traconista löydän". Nykyään Haighalla oleva peruukki toimikin tosi pitkään (toimisi vieläkin tho), mutta tuo lyhyt tuntuu mukavalta vaihtelulta, joten jätin sen Disneylle mielelläni.

-----

Avalon – Pullip Lunatic Queen

 

 

Avalonin kanssa suunnitelmat olivat niin selkeät jo valmiiksi, ettei muutoksia ole tullut muuta kuin uudet ripset. Olin aina halunnut vihreätukkaisen Lunatic Queenin, enkä kyllä halua muuttaa tässä neidissä mitään.

(Mutta... fun fact, Lunatic Queen on oma suosikkimallini, ja voisin hommata vielä vaikka kuinka monta LQ:ta D: Keksisin tuolle vaikka kuinka monta eri kustomiyhdistelmää....)

-----
 

Roxette ”Rory” - Dal Eclipse Icarus
 

Rory ei ole muuttunut laisinkaan. ^^' Hänenkin kustomivalinnat olivat sellaiset "Ai jaa, no vaihdanpa viikkoa ennen tilauksen tekemistä nukkeni suunnitelmat". Kiitän Deadman Wonderlandin Shiroa näistä yhdistelmistä.

Avalonista piti muuten alun perin tulla Dal Icarus, jolla olisi stock-chipit ja vihreä peruukki. Lunatic Queenin piti puolestaan olla hänen isosiskonsa... Thank god en saanutkaan Icarusta silloin kuin piti, olisi voinut tulla ongelmia myöhemmin noiden silloisten kustomisuunnitelmien kanssa. :'D

 

------

Edriel – Pullip Eos

 

Edrielille hankittu peruukki päätyi myöhemmin  Daphnelle, koska sopi tytön hahmoon täydellisesti ja olin alunalkaenkin tarkoitettu ainoastaan väliaikaisperuukiksi Edrille. Eos on yksi kolmesta ultimate grailistani, ja siitäkin huolimatta mietin ihan peruukin tilaushetkelläkin, että mitä ihmettä tuolle oikein tilaan. Heti, kun sain uuden peruukin neidin päähän, tajusin, että tässä on nyt se nukke, josta unelmoin sen viitisen vuotta.

Edrin hahmo on varmaan oma suosikkini omista nukkehahmoistani, ehdin kiintyä tuohon viime kesänä hänen tarinaa kirjoittaessani. Onhan se nyt oletettavissa, että kiinnyn eniten juuri tuollaiseen hahmoon... (Edrielin hahmo on näin infona loppujen lopuksi aika kamala ihminen, tulette huomaamaan kuvatarinassa vielä.)

-----

Daphne – Dal Angry

 

Ja Daphnekin on pysynyt tässä lookissaan! Tämä riiviö on Edrielin ohella oma suosikkini hahmoistani. (Ja taas näitä järkyttävimpiä hahmoja... :'D) Inhosin Dal Angrya melko pitkään, mutta jotenkin se kääntyi sitten toisinpäin, ja noin puolitoista vuotta välttelin tämän tytön ostamista. Oli muita hankintoja edellä, mutta onneksi hankin pienen kotiin.

-----

 

Memoria – Dal Tina
 

 

Memorian mallin piti olla Ciel Robin, enkä oikein vieläkään osaa mieltää Tinaa Memoriaksi. Tulen todennäköisesti vaihtamaan hahmon mallia vielä joskus, ja hommaamaan Tinalle joko uuden hahmon tai mallin, riippuen siitä, saanko nukkea toimimaan nyt mitenkään päin. :/

Hahmoltaan Memoria on se rauhallisempi sisko, jonka tehtävänä on katsoa Daphnen perään, ettei tämä tuhoa aivan kaikkea mihin koskee... Näiden kahden tarinan toteutan kyllä vielä kuvatarinan muodossa tässä blogissa.

-----

Anemone – Pullip Barasuishou

 

 

 

"Moi-hankinpa-taas-nuken-ilman-kunnollista-syytä-kun-on-kerran-tarjolla"
Haha, onneksi hankin! Omaa peruukkiaan odotellessa tyttö tuli kokeilleeksi yhtä jos toista, mutta yksi asia kuitenkin oli ongelmallinen. Nuken hahmo. Tai pikemminkin sen puuttuminen.

Siispä yhdistin kaksi ongelmaa:
1) Uni ei ollut varsinaisesti yksikään hahmoni, ainoastaan unieni kiteytymä. Minusta tuntui kokoajan kummalliselta omistaa nukke, jolla ei ole varsinaista hahmoa. Aivan kuin kyseessä ei olisi minun nukkeni ollenkaan.
2) Tarinassani oli vielä yksi hahmo, jolle en ollut saanut sopivaa nukkemallia mietittyä valmiiksi. Anemone on minulle itselleni niin rakas hahmo, ettei malliksi käynyt aivan mikä vaan. Lenkillä ollessani jotenkin tuli mieleeni, että kappas perkele, minullahan on kaapissani Barasuishou, jolla ei ole varsinaista hahmoa. Anemone oli löytänyt mallinsa.

Olen tästä päätöksestä vieläkin niin iloinen. ♥

-----

 

Haigha – Pullip Prunella
 

 

Pullip Prunella on yksi kolmesta ultimate grailistani, ja tämän tytön kanssa olin täysin varma kustomisuunnitelmista. Ruskea peruukki oli aivan ehdoton, sillä se kuuluu tytön hahmolle enkä osaisi kuvitella omistavani Prunellaa muun värisellä peruukilla.

Disneyn peruukin piti mennä tytölle vain väliaikaisesti, mutta se tuntui loppujen lopuksi ainoalta oikealta, joten se saakoon jäädä. Haigha on myös näitä lellilapsosiani. ♥

 

-----

 

Integra – Pullip Souseiseki 2007
 

 

Integran hahmo oli mielettömän huonosti suunniteltu, mutta oleellinen osa tarinaa ja näin jälkikäteen loppuun asti hiottu tyttönen. Punainen peruukki vain käväisi nuken päässä parin viikon ajan (luulin sen olevan nukelle sopivin), mutta enköhän jätä tuon ruskean kuitenkin. Kuten olenkin jo maininnut, Souseiseki oli ensimmäinen koskaan näkemäni Pullip, ja tämän mallin omistaminen tuntuu saavutukselta.

 

-----

Kanga – Pullip Ddalgi

Tästä tytöstä olettekin nähneet jo pienen shootin lainaperuukilla! Alun perin piti olla infoamatta kenellekään tytöstä, mutta kun Callistrakin ehti tulla ennen uusia peruukeita, oli ilmeisesti pakko.

Kanga on samasta tarinasta kuin Anemonekin! Hahmo on kovin rakas, ja pitkään kuolaamani Ddalgi oli juuri sopiva mallivalinta hänelle. Toivottakaa pieni tervetulleeksi nukkeporukkaani! Toivottavasti tekin pidätte hänestä yhtä paljon kuin minä. ♥

-----

Callistra - Pullip Elisabeth

Neitokainen oli unelmani kuusi vuotta, ennen kuin vihdoinkin sain tytön käsiini. Metsästys oli melko tuskaistakin pariin otteeseen, mutta voi sitä riemua, kun nukke oli vihdoin käsissäni! Itkuhan siinä meinasi tulla. Elisabethin meikit ovat ehdottomasti suosikkejani Lunatic Queenin, Eoksen ja Shinkun ohella. Niin sielukas ilme ja ihana värimaailma!

-----

Viidessä vuodessa tänne on kokoontunut melkoinen lauma nukkelapsosia! Itse en osaa saati halua nimetä suosikkia näistä pienistä, rakastan kaikkia omalla tavallaan. Mutta entäpä te? Ketkä ovat teidän suosikkejanne? Olisin enemmän kuin kiinnostunut tietämään! Kertokaa toki kommenteissa.

Ja tosiaan: kiitoksia kaikille, jotka lukevat tätä blogia nyt ja jotka ovat lukeneet viisi vuotta sitten. Olette olleet tärkeä osa nukkeilutaivaltani ja tulette olemaankin. Mieletöntä, miten paljon kannustavia ihmisiä tapaa Bloggerin kautta, ja miten ihania ystäviä olenkaan saanut! Kiitos. Ihan oikeasti.