Heips!
Nyt viimein vuorossa toinen isompi hahmonesittelypostaus, tällä kertaa Ranin vuoro ☀ Bethin postauksessa käytiinkin jo olennaisia asioita itse tarinasta, joten en nyt suotta ota sitä uusiksi. ONNEKS haaa, vihaan tiivistää mun tarinoita
Täst tulee muutenkin postauksena iloisempi, Rani kun on literally tollanen aurinkopoika!
Pitäisi muuten olla kevyempi postaus kuin Bethin, mutta SV: seksi ja traumat mainittu
Ranin persoonallisuudesta & muusta
- Tosi energinen ja iloinen persoona. Ajattelee aina tosi kauniisti muista ja on muutenkin hirveen kannustava ja iloinen
- Innostuu helposti!
- Ihan hemmetin sinnikäs :'D Päättäväinen pikku otus asiassa kuin asiassa
- Ranilla on samanikäinen paras ystävä, Nori! He ovat hurjan läheisiä. Enemmänkin sellainen sisarellinen meininki heillä, Nori vois basically olla Ranin sisko.
- Joissain asioissa tosi häpeilemätön ja suorapuheinen :'D Rani on tosi sellanen et sille ei oo ongelma puhua vaikka seksuaalisista jutuista ihan suoraan oikeilla nimillä, ihan sama mikä tilanne. RIP BETH LMAO, rassukka on siinä vieressä sillee :3 Rani miksi
- Rani on tosi empaattinen ja tunnetajuinen. Sillä on ihan mieletön tilannetaju ja se tuntuu osaavan lukea Bethiä paremmin kuin Beth itse (ei sillä et siihen että ois Bethiä parempi erityisen paljoo vaadittas apua,, anteeksi Beby)
- Mun äiti aina sanoo, että Rani on ihan vauva vielä. En mene kieltämään!
- Kumppanina ja ystävänä sellanen, että jos joku sanoo jotain pahaa hänen rakkaistaan nii hän menee ja heilauttaa kirvestä. Niiku for real Ranin rakkaista ei puhuta pahaa ilman että hän hyppii silmille
- Monella tapaa aika naivi. Johtunee osittain siitä että on nuin nuori. (Ja osittain se vaan on sen tyylinen persoona) Rani ei esim. osannut nähdä kauheen realistisena hänen ja Bethin alkutilannetta. Beth oli tosi huolissaan, ymmärtäiskö Rani oikeesti että hän on niin vakavan traumatisoitunut ettei hän kykene suhteeseen siten kuten muut pystyis.
Ranin taustoista & tarinasta
Selitin Bethin postauksessa jo Sinelmästä ja valonkantajista && ylipäätään siitä loresta tässä tarinassa. Rani oli around 0-3-vuotiaana jo poikkeuksellinen valonkantaja. Sillä oli ihan hurjan vahva yhteys valoon ja kaikki ajatteli, että noniin, tämä lapsonen on heidän pelastajansa ja tämän avulla täältä maan alta nyt sitten päästään. Kunnes Rania haavoitettiin eikä sen yhteys valoon toiminut enää samalla tavalla :'( Rani ei katkeroitunut tästä, ei se edes muista aikaa ennen sen nykyistä olotilaa. Rani on vaan hurjan kiitollinen siitä, mitä on! Se ei todellakaan kaipaa erityiskohtelua ja oikeastaan vältti aikamoisen luodin sillä, ettei siitä tullut mitään kansan odottamaa pelastajaa.
Ranin ja Bethin ihmissuhteesta
Näiden kahden tausta on tosiaan se, että Rani oli Bethin oppilas for years :'D Rani oli jo varhaisteininä tosi ihastunut Bethiin... Se aina selitti parhaalle ystävälleen Norille kuinka heidän mestarinsa on ihanin ikinä. Tässä tarinassa on legit sellasia kohtia, joissa Rani on siel sillee "ah meidän yhteiskunta murtuu mut mäpäs mietin nyt tähän väliin mestarin reisiä" qUITE LITERALLY
No, Ranin ei alun perin ollut tarkoitus vielä Bethin oppilaana paljastaa tunteitaan, mutta asioita tapahtui ja se sitten niin ikään meni ja paljasti ne kuitenkin :'D <3
Niiden suhteen alku oli hirveän sotkuinen ja vaikea, koska Beth ei tosiaan osannut oikein mitään "normaaliin" ihmissuhteeseen liittyvää ja Ranille tuli isona järkytyksenä miten vakavia asioita Beth oli kokenut. Beth ei myöskään kertonut sen traumoista suoraan Ranille, vaan se paljastui sille sitten aika ikävästi. Beth ei ois varmaan koskaan kertonut, se oli niin tiukasti kiinni asioissa ettei se uskonut pystyvänsä ikinä puhumaan niistä. Nyt Rani kumminkin tietää ja on ottanut ne tosi hienosti.
Miks mulla ei ole Ranista muuta yksilökuvaa ku tää eka piirros??? Hän on ihan vauva tuossa!! @ me: piirrä ny lisää sitä herranjestas
Pätkä tarinasta, siitä hetkestä, kun Rani meni tunnustamaan Bethille:
Portaiden alapäässä Rani näkee jo veteen. Kallioiden välissä on ikään kuin luonnon muovaama allas. Höyry nousee ilmaan. Ja siellä, altaan reunalla, on mestari, ja siihen Ranin ajatukset lakkaavat.
Rani ei ole koskaan nähnyt miestä paljaana. Tietenkään hän ei ole, vaikka hän on kuvitellut useita kertoja. Se, mitä Rani näkee edessään, piirtää kuvansa haaveitten päälle, tukehduttaa ne alleen. Mestari on pieni. Tavattoman pieni, niin paljon heiveröisempi kuin yhdenkään aikuisen ihmisen tulisi koskaan olla. Rani erottaa ohuen ihon läpi pistävät luut miehen joka hengenvedolla. Kaikki miehessä on haurasta, jollakin tapaa satutettua, eikä mikään, mitä Rani on koskaan ajatellut, päde enää tässä tilassa.
Tämä on jotakin muuta. Rani tuijottaa häkeltyneenä eikä pystykään sanomaan mitään. Mestari näkee hänet, valahtaa entistäkin kalpeammaksi ja vetäytyy taaemmas kuin Rani aikoisi satuttaa häntä.
Ei. Ei näin, ei tämän näin pitänyt mennä.
Rani raottaa suutaan. Miksi hän miestä kutsuisi, kun kertoisi tälle rakastavansa tätä? Ei mestariksi, ei koskaan, sillä se piirtää rajan heidän välilleen. Ei myöskään Esbethiksi, sillä hän ei tunne Esbethiä. Ranin haaveissa hänellä on miehelle vain yksi nimi, eikä hän ole koskaan sanonut sitä ääneen.
”Beth.”
Ja silloin mies alkaa huutaa. Varovaista, katkonaista vaikerrusta, joka pakenee mestarin huulilta eikä tunnu loppuvan missään. Kapeat kädet suojaavat kehoa, mestari vapisee kuin Rani uhkaisi hänen henkeään. Rani lamaantuu. Huuto tappaa jokaisen haaveen hänessä. Hän ei saata tehdä elettäkään, sillä mestari vain vaikertaa ja itkee. Kauniit kasvot hukkuvat kyyneliin, ääni tuntuu tulevan kaukaa, vuosien takaa.
Rani ei tiedä, mitä todistaa. Se on pahinta. Hän ei ole koskaan nähnyt mitään tällaista, ei ikinä. Hän ei tiedä sille nimeä, eikä sitä, millä sen saa loppumaan, mitä hänen pitäisi tehdä, jotta mestari ei enää huutaisi ja itkisi. Vaikka ei tämä ole pelkkää huutoa ja itkua, kyllä Rani on sitä nähnyt ja sen edessä osannut toimia. Tämä on jotakin muuta, paljon suurempaa ja pelottavampaa. Rani on täysin voimaton sen edessä.
Varoen Rani kahlaa veteen, menee lähemmäs vapisevaa miestä. Miten hän tahtoisikaan vain kahmaista tämän syliinsä, suukottaa ja pitää hyvänä. Hän ei tiedä, auttaisiko se. Hänellä ei ole aavistustakaan, kuinka auttaa ja rakastaa jotakin tällaista. Hän tietää vain sen, mitä on kuvitellut ja haaveillut, eikä mikään tässä vastaa niitä ajatuksia. Valo ei lepata hänen rinnassaan, kun hän menee lähemmäs.
”Beth, minä…” Rani ei tiedä, miksi toistaa nimen. Tällä kertaa se saa mestarin nyyhkyttämään hiljaa kuin pieni lapsi, joka vasta opettelee kantamaan valoa. Mikä saa toisen tällaiseksi? Mikä aiheuttaa jotakin näin paljon heitä suurempaa?
Rani on jo miltei iholla. Mestari ei enää hyperventiloi, mutta paniikki kiiltää keltaisissa silmissä.
”Beth… Ah, saanko kutsua sinua Bethiksi?” Se on ainoa nimi, joka hänellä rakkaalleen on.
Mestarin huulet värisevät ja koko keho vapisee, mutta Rani erottaa nyökkäyksen kaikkien nykivien eleiden keskeltä.
”M-…” Sanat eivät kulje. Ne kuolevat mestarissa heti, kun hän vain yrittääkin puhua. Raniin sattuu jo niin paljon, ettei kivulla ole rajoja. Mestari osoittaa pitkällä sormellaan itseään ja nyökkää uudelleen.
”Anteeksi, minä en ymmärrä”, Rani parahtaa.
Miehen itku voimistuu, Rani huomaa vapisevansa itsekin. Mestari osoittaa itseään uudelleen.
”Nimi…”
”Niin?”
”Minun nimeni.”
”Sekö on sinun nimesi? Beth?”
Nyökkäys. Lisää itkua.
Rani on yhä vain vähemmän varma siitä, mitä tekee ja mitä todistaa. Hän ei ymmärrä mitään, hän on täysin kauhuissaan, joten hän päättää tehdä sen, mitä on tullut tänne tekemään. Hän menee lähemmäs mestaria ja vie kädet tämän harteilleen.
Jokainen luu miehen ihon alla tuntuu vasten Ranin sormia. Rani ei enää osaa edes ajatella, että he molemmat ovat paljaana, sellaiset ajatukset kuolivat ensimmäisenä. Hän koskettaa mestaria varoen, piirtää sormellaan tämän käsivarsiin ja toivoo, että kosketus rauhoittaa eikä pelota tätä pois.
”Tiedän, että tunsit tänään saman kuin minäkin”, Rani kuiskaa ja painautuu samalla varovasti miestä vasten. Hän tekee kaiken hitaasti, sillä mestari vapisee yhä kauttaaltaan ja tempoilee kuin pyrkisi pakoon. ”Valo näytti sen minulle. Se…”
Mestarin ilme on lohduton. Rani ei tiedä, mitä sanoa. Hän sanoo silti.
”Minä olen jo vuosia… olen…”
Jos hän sanoo sen, meneekö tämä kaunis, ihana olento hänen edessään täysin rikki?
”Rakastan sinua. Beth, minä rakastan sinua…”
Tossa tekstissä kuuluis olla vielä se kun ne sit lopulta päätyvät harrastamaan seksiä, mutta en nyt sattuneesta syystä laita sitä tähän blogiin :'D Se on tarinan kannalta kuitenkin relevantti juttu, koska Bethille tuli siitä tosi paha syyllisyys
Jotain satunnaisia pikkufaktoja:
- Miks eka asia joka mulle tuli mieleen oli se et Rani on horny pikku poika :''D Hän on erinomainen. Ja tosi teini kaikin tavoin haha
- Äärimmäisen omistautunut Bethille! Rani on kunnon daydreamer, hän rakastaa kaikkea Bethissä ja on oikeesti ajatellu puolisoaan koko pienen ikänsä
- Rani ja Nori on kunnon toimintayksikkö, nää kaks aina vaan vipeltää meneen :''D Nori on aina sanomassa Ranille suorat sanat ja ohjeistamassa sitä jos pojulla nousee liikaa kierrokset. Nori raukka joutunu kuulee VUOSIA kui Ranin mielestä Beth on nii hot,,, selitti sille sen reisistä enemmän ku kellekään on tarpeen tietää opettajansa reisistä.... EIKÄ RANI OLLU EDES NÄHNY NIITÄ KERTAAKAAN VIELÄ SILLON
Tässä taas pätkä itse tarinasta. Tämä on sen jälkimainingeissa, kun Beth ja Rani päätyivät yhteen! Bethin vanha nimi on tosiaan Esbeth
”Tahdon vain pyytää anteeksi. Minä taisin tahtomattani aiheuttaa jotakin, jota minun ei ollut tarkoitus aiheuttaa.”
”Sinäkö? Minähän se tässä…”
”Sinä olit aivan paniikissa.”
”Se… se ei johtunut…”
”Olen silti pahoillani.”
Esbethiä alkaa jälleen itkettää. Hänen ei pitänyt enää nähdä Rania näin. Mutta nyt Rani on siinä, ja hänen tekisi jälleen mieli sulkea poika syliinsä, suudella tätä ja kuljettaa kättään tämän jäntevällä, pienellä keholla.
”Meidän täytyy keskustella. Emme voi jättää tätä vain näin.”
”Minä… Anteeksi… Minä en osaa…”
”Ei mitään hätää. Ihan rauhassa vain.”
”Ei, Rani, kun en ihan oikeasti osaa.”
”Voi, Beth…”
Esbeth alkaa itkeä. Rani tulee lähemmäs, kallistaa päätään kuin kysyäkseen lupaa. Esbeth ei pysty edes nyökkäämään, hänen aistinsa ovat täynnä, ne huutavat, tämä kaikki on aivan liikaa yhteen hetkeen. Rani kokeilee varovasti koskettaa, ja silloin Esbeth romahtaa ja valuu Ranin syliin. He ovat siinä pitkään, Esbeth Ranin sylissä aivan hiljaa itkien. Sanoja ei tule, ne ovat kaikki jumissa kurkussa. Esbeth muistaa olleensa hellästi sylissä edellisen kerran lapsena. Kyllä Ingvar häntä edelleenkin pitelee, mutta vain silloin, kun miehelle itselle sopii, eikä se ole sama asia. Esbeth on jäänyt kymmeniä kertoja kylmälle kivelle hajoilemaan aivan yksin.
”Minä uskon siihen, mitä näin valossa. Beth, tiedätkö, minä olen halunnut sinut kaikki nämä vuodet. Minun piti välttää asettamasta sinua vaikeaan tilanteeseen, mutta tässä minä nyt sitten olen. En voinut hillitä itseäni.”
”…pilannut… sinut.”
”Mitä?”
”Olen pilannut sinut. Vietellyt.”
”Hassu. Minähän tässä kirjaimellisesti ängin sinun tilaasi jo kahdesti, vaikka minulla ei ollut mitään takeita siitä, että haluat minut.”
”Olen paha. Olen väärä. Rani, älä… älä. Mene pois. Pelasta itsesi.”
”Nyt en yhtään ymmärrä, mistä sinä puhut. Sinä olet ihana ja lempeä ja hellä, et ole tehnyt mitään väärää. Minä halusin sitä. Haluan sitä edelleen.”
”Haluat…?”
”Haluan olla sinun kanssasi. Mitä se sitten merkitseekään.”
Mä jotenkin absoluuttisesti rakastan näitä kuvia! Kiteyttävät hienosti kaiken olennaisen
Mutta siis joo, alkusuhteesta Beth kovasti koetti sysätä Rania pois. Sillä oli niin vahva tunne omasta vääryydestään, ettei se voinut vaarantaa Ranin turvallisuutta. (Tähän liitty kans maailmanrakennuksellisia yksityiskohtia; Rani aidosti ois ollu vaarassa, jos noiden suhde ois paljastunut) Beth rakas oppi kyl sitten tajuamaan, että ei hänessä ole mitään vikaa.
Ranipienestä ei sentään lähde samanlaiset synkät avautumiset ko Bethystä! Mutta siis, Rani on hurjan tärkeä pieni myös. Hän on mulle rakas ennen kaikkea siinä mielessä, mitä hän merkitsee Bethille ja miten hän näkee Bethin c: Rani on musta kans tosi samaistuttava dhdhdgdf oon ihan samanlainen gremlin oikeesti
Fun fact: mä ja Annika flirttailtiin mun hahmoilla ennenku seurusteltiin,,, Oisin aina halunnu sanoo sille et voin olla sille niiku Rani sillon ku se sano et se haluis tollasen kumppanin ja oon sisäsesti vaa sillee mä oon tollanen kumppani :>>>> Voisinko olla sulle :>>>
Jotain heidän ihmissuhteestaan vielä c: <3 Tässä enemmän juttusia heidän nykyisestä tilanteestaan!
- Rani ja Beth asuu samassa asunnossa Ranin ystävän Norin kanssa. Rani ja Nori on täysin erottamattomat :>
- RANI JA BETH ON NAIMISISSA äääyyyy olen emotional tästä ;_;; <3 Bethin ei koskaan pitänyt kyetä menemään naimisiin, koska Ingvar (sen abuser) kuiski sille et he menee naimisiin ja naimisiinmenon konsepti vääristy Bethille aika pahasti... Ja samalla se kans merkitsi sille lopullista irtipäästöä Ingvarista, eikä se ollut siihen valmis
- Rani aina kuuntelee Bethin tarpeita ja osaa lukea tosi hyvin esim. Bethin nonverbaalia viestintää!
- Rani ja Beth on tosi fyysisiä ja varsinkin Beth rakastaa kokoajan nojailla Raniin ja roikkua siinä <3 Tää on aika cute siinäkin mielessä että Beth on melkein 2 metriä pitkä
- Näillä kahdella on aina niin hauskaa ja rentoa yhdessä <3 Ovat tosi tottuneita toistensa seuraan ja ymmärtävät toisiaan kaikessa
- Rani intoilee paljon ja Bethistä se on sulosinta ikinä
Sinelmä merkkaa mulle tarinana ihan hurjasti, ja nää kaks nousi jotenkin ennennäkemättömälle paikalle mun elämässä <3 Tykkään heistä aivan hirveästi, yhyy, mun murut
Beth on oppinut oleen jo ihan rauhassa oma itsensä ja sille monet suhteen alussa ongelmia tuottaneet asiat (esim. kaikki fyysinen) ei oo enää ongelma! <3
Näistä kahdesta sais ammennettua vaikka mitä tänne blogiin, maybe some day I will <: Aina ihana höpöttää itelle rakkaista hahmoista
Mulla ois vähän hinku esitellä muitakin Sinelmän lapsosia täällä blogin puolella, vaikka niitä ei oo nukkeina mulle tulossakaan :'D Mul on sellane diili itseni kanssa, että jos perfect Gael joskus löytyis, nukettasin kaikki loputkin Sinelmästä
Sellaista tällä kertaa! 💛☀ Ranipampula ja mä kiitämme ja kuitaamme!
