Ostokäyttäytymisesta ja konsumerismista

 Heya 🩵

Taas mun tyypillistä tuumailu- ja höpöttelypostausta tänne! Haluan tässä postauksessa avata vähän tuumiani omasta ostamisestani liittyen! Mulla on vahvasti sellainen olo, että haluan puhua tästä, ja blogi tuntuu sille oikealta ympäristöltä. Olen vähän vastaavasta tänne jutskaillut joskus paljon nuorempanakin.

Mulle on etenkin viimeaikoina noussut välillä ajatuksia siitä, että olen ostanut paljon nukkeja. Mulla on tästä tosi kahtiajakoiset ajatukset ja tahdon tässä vähän avata sitä, mitä koen tästä aiheesta. Tänä vuonna mulla on ollut jotenkin "syyllinen" olo mun nukenhankinnasta. Syyllinen ei ole paras sana kuvaamaan sitä, tunne on tosiasiassa paljon kompleksisempi, mutta se on ehkä lähimpänä mun kokemusta. Ulospäin mun nukenhankinta näyttää varmaan usein jokseenkin päättömältä. Musta tuntuu, että olen ollut etenkin syksyllä kokoajan esittelemässä uusia nukkeja. Kukaan ei ole vuosiin ihmetellyt tai hämmästellyt tätä mulle, päin vastoin. Nämä tunteet kumpuavat siis täysin omasta itsestäni.

En missään nimessä tahdo luoda sellaista vaikutelmaa, että harrastamisessa pitäisi jotenkin olla kyse jatkuvasta ostamisesta. Mun ostokäyttäytyminen ei omasta mielestäni luo realistista mielikuvaa siitä, millaista ostamisen tässä harrastuksessa "kuuluisi" olla enkä toivo synnyttäväni sillä minkäänlaista painetta. Monissa materiaan liittyvissä harrastuksissa näkee päällepäin lähinnä vaan sen, miten "paljon" kenelläkin on mitäkin. Se ei kuitenkaan koskaan kerro mitään kenenkään elämästä. Oon halunnut aina tarkastella omaa kuluttamistani kriittisesti, ja toivoisin voivani viedä tätä vielä enemmän käytäntöön tulevana nukkeiluvuotena.

Toki on totta, että keräilyharrastus rakentuu välttämättä ostamisen ympärille. Olen kuitenkin tahtonut olla yhä vain kriittisempi mun omista ostomotiiveistani. Samaan aikaan olen tietoinen siitä, että me eletään konsumeristisessa yhteiskunnassa, enkä tahdo pieksää itseäni jokaisesta ostoksesta. (Ja muiden ostelu puolestaan ei kuulu minulle.) Enemmänkin tahtoisin lähinnä olla tietoinen siitä, miksi haluan mitäkin ja mikä kaikki siihen vaikuttaa. Oon tullut tässä kyllä ihan hurjasti eteenpäin, en todellakaan tarvitse enää kaikkea. Tää syksy on ollut mulle tosi onnekas nukkejen hankinnan suhteen, mutta samalla kauhistelen sitä, että normalisoinko tällaista ostotahtia omalla toiminnallani. Siksipä tämä postaus. En pidä millään lailla realistisena tai tavoiteltavana kenellekään sellaista nukenostotahtia, joka mulla on ollut esimerkiksi tänä syksynä.

Emme myöskään voi koskaan ulospäin tietää, miltä kenenkin rahatilanne näyttää eikä sellaisen spekuloiminen ole musta suotavaakaan, minkä vuoksi oon viimenen ihminen, joka tuomitsisi muiden ostamisen mitenkään. Oon aina validoimassa kaikkia läheisiä erilaisten nukkeostosten kanssa, do what makes you happy, guys. Se, että nukkeostoksia tai muita keräilyharrastusostoksia tms. joutuu häpeilemään tai piilottamaan, on musta osoitus siitä, miten meidän yhteiskuntamme arvottaa erilaiset harrastukset. Varsinkin feminiinisinä pidetyt harrastukset nähdään automaattisesti huonompina tai vähemmän tärkeinä kohteina rahankäytölle.

Tämä harrastus tuo ihan uskomattoman paljon hyvää ihmisten elämään. Muistan, kun joskus harrastukseni alkuaikoina, kun olin lapsi, sain paljon ihmettelyä ja kauhistelua siitä, miten kallis tämä harrastus on. Loppujen lopuksihan nukkeilu ei ole sen kalliimpi harrastus kuin vaikkapa moni urheiluharrastus. Toisaalta olen tietoinen myös siitä, että esim. artistinuket ovat luksustuote, jossa maksetaan ihmisten tekemästä taiteesta eikä niiden kuulukaan olla halpoja esineitä. Koen vahvasti, että mikään mun omaan ilooni käyttämä raha ei ole liikaa tai turhaa. Nukkeilu on tuonut mun elämään sellaista onnea ja pysyvyyttä (mm. kumppanin, jep, pikkujuttu), jota en ole saanut mistään muualta. 

Tällaisissa jutuissa on aina kyse valinnoista. Tiedostan silti, että olen tosi etuoikeutettu siinä mielessä, että olen a) saanut töitä tälle vuodelle ja b) saanut mahdollisuuksia ostaa sellaisia nukkeja, jotka ovat olleet mulla pitkään haaveissa. Olen näistä mahdollisuuksista äärimmäisen kiitollinen ja tiedän, että ne eivät todellakaan ole mitään itsestäänselvyyksiä tai edes aina mahdollisia. Ois jotenkin tosi bold of me olla sillee "noh tämähän on täysin valintakysymys", kun aina ei voi valita eikä aina ole ollenkaan rahaa. Olen ollut miljoona kertaa itse siinä tilanteessa, kun sitä rahaa ei ole eikä sitä voi tehdä yhtään mistään. Kaikille ei myös aina tarjoudu tasavertaisia mahdollisuuksia ostamiseen, minkä myös tiedostan.

Olen halunnut puhua tästä jo tosi pitkään, joten tässä on pitkältä ajalta ajatuksia, joita olen pyöritellyt. Haluan validoida vähän kaiken tän vaikean aiheen ympäriltä; niin ostamisen kuin ostamatta jättämisenkin ja kaiken mahdollisen kipuilun tähän aiheeseen liittyen. Me eletään maailmassa, joka kannustaa ostamaan kokoajan, joten onko ihmekään, että näistä asioista tulee kynnyskysymyksiä.

Tähän lienee hyvä lopettaa tältä erää. Kiitos, jos luitte! 💛