Nopeaa toimintaa

Heipsulivei taas ~

Minun piti yrittää olla postaamatta tätä heti, mutta minkäs teet kun on postaushimo ;_;

Lisäksi minun piti kuvata ShireiLucifer -shootti tähän väliin ennen kuin aloitan seuraavaa kuvatarinaa... no, se vähän jäi kun tämä sattui inspiroimaan.

Joten pahoittelut että postaan näin pian uudelleen. Yritän olla aktiivinen vielä kun koulu ei ole alkanut...

Ja niin, paljon kiitoksia kaikista kommenteistanne! Olette ihania. ;u;; ♥

Nyt siihen tarinaan. Pahoittelen, tämä uusi kuvatarina hyppää ihan eri aiheeseen (minun piti tehdä jokin välitarina mutta siitä ei tullut mitään). Yritän kuitenkin toteuttaa tämän vaihdoksen jotenkin loogisesti... (köh minä en ikinä toteuta mitään loogisesti :p)

>> prologi

Millaiseksi sinä kuvittelet tarinan sankarittaren? Voimakkaaksi, kauniiksi ja periksiantamattomaksi, kenties?

Niin minäkin olen aina ajatellut. Mutta tämän tarinan sankaritar olen minä.

Minä en ole voimakas, kaunis enkä periksiantamaton.

Minä olen vain Tsukiko.

Ja tämä on minun tarinani.

Minä kerron sen omalla tavallani. ~

~~~~~~~~

picfic; Memories

[ beautiful nighmare episode 1 ]

Hinata: Aika on kulunut nopeasti, vai mitä? Vastahan Shirei ilmestyi tänne - ja nyt hän on jo löytänyt oman tiensä. *naurahdus* Entä sinä, Tsukiko? Oletko sinä jo löytänyt oman tiesi?

Tsukiko: *hymy* Luulisin niin. Minulla on paljon ystäviä. Ja Grell. *punastus* Minä rakastan häntä siinä missä sinä rakastat Monaa ja Shirei Luciferia.

Hinata: *ujo hymy* ... niin. Minusta tuntuu, että elämämme asettuu vihdoin raiteilleen. Näiden kolmen vuoden aikana on tapahtunut niin paljon kaikkea. Grell liittyi seuraamme, Mona alkoi kontrolloida häntä... voi, en minä enää edes muista sitä kaikkea. *naurahdus*

Tsukiko: Äläkä unohda sitä, että siskosi paljastuikin suojelusenkeliksi.

Hinata: Älä viitsi muistuttaa siitä. *kiusallinen naurahdus* Minä ajattelen Riman silti aina siskonani. Mutta entäpä Lilia sitten, muistatko, kun hän ilmestyi luoksemme?

Tsukiko: *naurua* Älä edes muistuta! Hän roikkui minussa kokoajan. Onneksi Lilia on vihdoin löytänyt oman itsensä...

Tsukiko: *surumielinen huokaus* Mutta mitä seuraavaksi? Minusta tuntuu, että kaikille on tapahtunut jotakin. Nyt kun Shirei ja Luciferkin ovat tyytyväisiä elämäänsä, minusta tuntuu että tämä... tämä kaikki on menossa kohti loppua. Elämämme tasoittuu. Saamme vihdoin olla rauhassa. Ymmärrätkö, mitä tarkoitan?

Hinata: *nyökkää vaimeasti* Ymmärrän. Mutta arvaa mitä?

Hinata: *tarttuu Tsukikoa kädestä* Me olemme pysyneet ystävinä kaikki nämä vuodet.

Hinata: Kolmen vuoden aikana meidän välillämme on ehtinyt tapahtua vaikka mitä, mutta olemme silti pysyneet ystävinä. *hymy* Kummallakaan ei ole enää perhettä ympärillänsä - ei ainakaan sitä perhettä, mistä alun perin lähdimme. Mutta nyt meillä on uusi perhe ja uusi elämä.

Meidän on syytä olla tyytyväisiä. ~

Tsukiko: *hymy* Niin, no...

Tsukiko: *empii* Meillä tosiaan on uusi perhe. Olen toki tyytyväinen nykyiseen elämääni ja kaikkiin uusiin ystäviini, mutten voi olla miettimättä... että ..

Hinata: *keskeyttää* Miettimättä perhettäsi? Siskoasi?

Tsukiko, onko tässä nyt kyse siitä, että sinulla on ikävä kaksoissiskoasi?

Tsukiko: *kuiskaa* Niin.

Me olimme erittäin läheiset. Ami oli aina luonani. Teimme kaiken yhdessä. Kunnes hän sai tarpeekseen ja ... ja muutti pois. *pidättelee itkua* Olen käynyt asian mielessäni läpi liian monta kertaa. Tiedän, ettei vika ole minun vaan väkivaltaisen ja sairaan äitimme, mutta... *ääni murtuu* En silti voi olla syyttämättä itseäni Amin lähdöstä. Hän ei ole sen jälkeen ilmoittanut itsestään mitään. Tiedän, sinä olet kuullut tämän sata kertaa, mutta minä todella rakastan minun siskoani. Enkä enää edes tiedä, onko hän elossa...

Hinata: Tsukiko, lopeta. Et voi syyttää itseäsi siskosi lähdöstä. *sulkee silmänsä* Hänellä on varmasti hyvä syy olla ilmoittamatta itsestään. Minä olen ihan varma, että Ami on tälläkin hetkellä jossain elossa - ja arvaapa mitä? Olen varma siitä, että hän ikävöi sinua.

Tsukiko: Mutta -

Hinata: Ei mitään muttia! Sinulla sentään on sisko.

 Tsukiko: Mutta voitko olla varma siitä?! Voitko olla varma, että Ami on yhä elossa?

Kaikki särkyi palasiksi sinä päivänä jona hän lähti! Minä olisin voinut toimia toisin - olisin voinut estää häntä. Tiedän että hän vihasi äitiämme, mutta minä -- *ääni murtuu* Minä haluan hänet takaisin...

Hinata: Kuules nyt. Asia ei parane sitä murehtimalla. Sinun pitää tehdä jotain sen eteen! Sinun pitää lähteä etsimään siskoasi. ~

Tsukiko: *sulkee silmänsä* Ei se ole niin helppoa. Ami ei jättänyt mitään jälkeensä. Minulla ei ole pienintäkään johtolankaa siitä, missä hän on nyt... ei minulla ole toivoa.

Niinhän minä luulin...

~~~~~~

Sellaista tällä kertaa.

Pahoittelut vielä kerran että postasin näin pian uudelleen. u w u



Grande Finale

Moiksumoi vaan kaikille. ~
Ryhdistäydyin ja kävin kuvaamassa kuvatarinaa. Ja arvatkaapa mitä, tämä taitaa nyt olla viimeinen osa tätä kuvatarinaa. Varoitan, posetukset ovat erittäin epäloogisia plus Luciferin paita riehuu omiaan... Kuvanlaatukaan ei ole mikään paras mutta joo, näillä mennään!

Kiitos kaikille jotka ovat tätä typerää pikku kuvatarinaa jaksaneet seurata. ♥ Olette ihania.
Aloitan seuraavan isomman kuvatarinan taas mahdollisimman pian.~

picfic; Harha
// Viimeinen osa //
 

 

 

"Minä olen aina rakastanut sinua."

 

~~~~~~~~

 

 

Shirei: *haukkoo henkeään* Sinä... sinä et ole tosissasi?

 

 

Lucifer: *katsoo Shireitä suoraan silmiin* Olen.

 

Lucifer: *ojentaa kätensä kohti Shireitä* Minä --

 

 

Shirei: *pysäyttää käden* Seis! Jos sinä oikeasti olet tosissasi, olet itsekkäin tuntemani ihminen! Tajuatko, että olet tuhonnut miltei koko elämäni vain jotta saisit omat pikku tunteesi katoamaan?

 

Lucifer: M-mutta minä yritin vain -

 

 

Shirei: *pilkallinen naurahdus* Niin varmasti! Ainahan sinä olet "yrittänyt". Mutta sinun yritystesi ansiosta Satoko ja monet muut ovat nyt kuolleet! Ja arvaapa mitä?

 

 

Shirei: Nyt minä vihaan sinua entistäkin enemmän! Jos oikeasti välittäisit minusta, olisit kertonut sen aiemmin.

 

Lucifer: Shirei, minä en osaa -

 

Shirei: *keskeyttää* Ole nyt jo hiljaa. Älä pahenna tilannetta entisestään.

Tiedoksesi, että jos luulet kaikkien maailman tyttöjen rakastuvan sinuun tuollaisen käytöksen jälkeen, olet väärässä! Minua ei enää kiinnosta. Hyvästi, Lucifer.

 

 

Lucifer: *ojentaa kätensä kohti Shireitä* Ei, Shirei, odota!

 

 

Lucifer: *katsoo Shirein menoa* ... pitihän se arvata.

 

 

Lucifer: *vajoaa maahan* Miksi?! Tämän takia olen karttanut oikeita tunteita - kun ne tulevat, ne tulevat helvetti sentään kaikki kerralla!

 

 

Lucifer: Sanoitko tosiaan "kaikki maailman tytöt"? Shirei, ei minua kiinnosta kaikki maailman tytöt. Minulle riittäisi että sinä välittäisit minusta... mutta sinä vihaat minua!!

 

~~~~~~~~

 

Toisaalla Shirei...

 

 

Shirei: *raskasta hengitystä* Miksi Luciferin piti kertoa juuri nyt jotain tuollaista? Nyt hänen vihaamisensa tuntuu jotenkin... väärältä? Minusta tuntuu, että olin hänelle liian ankara. Etten enää vihaisikaan häntä ihan niin paljon?

 

Shirei: *tuskissaan* Ei. En saa sääliä häntä. Hänen ansiostaan Satoko -- *huokaisu*

Ei tästä tule mitään. En osaa päättää mitä tuntisin sitä ihmistä kohtaan.

 

 

Shirei: *syvä huokaisu* Voi, Lucifer, tietäisitpä miten hankalaa sinä minun elämästäni teetkään. Nyt en osaa päättää edes omista tunteistani.

 

~~~~~~~~

 

Ja takaisin Luciferin luokse..

 

 

Lucifer: Tämä on käynyt jo liian sietämättömäksi. Olen pitänyt tunteitani koko ikäni sisälläni, ja nyt kun vihdoin paljastan ne... käy näin. Millään ei ole enää mitään väliä. Kukaan ei ole koskaan oikeasti tarvinnut minua - ei koskaan!

 

 

Lucifer: Jos tämä kaikki kerran on niin turhaa... miksen saman tien lopettaisi tätä? *surumielinen naurahdus*

 

 

Lucifer: *katsoo alas* Hyppy alas olisi riittävä isku tappamaan minut ~

Minun on lopetettava tämä vielä kun siihen pystyn. En ole koskaan ollut onnellinen. Tämä oli nyt tässä.

 

 

Lucifer: *ottaa askeleen tyhjyyteen* Minulla ei ole viimeisiä sanoja.

 

 

Shirei: *tarttuu pojan kädestä kiinni* Vai ei sinulla ole viimeisiä sanoja?

 

 

Lucifer: *nousee Shirein avustuksella ylös* Hh..?

 

 

Shirei: Eikö sinun olisi kuulunut dramaattiseen tapaasi sanoa viimeisiksi sanoiksesi "Shirei, minä rakastan sinua"? *virnistys*

 

Lucifer: *katsoo tyttöä ihmettyneenä* Mutta...

 



 

Lucifer: *hämmentynyt* Mutta sinähän... vihaat minua?

 

 

Shirei: *hymy* Minä olen oppinut läksyni. On vaikeaa antaa anteeksi, en ole koskaan ollut hyvä siinä. Vihani on sokaissut minut, olen nähnyt sinut vain vihollisenani. *naurahdus*

 

 

Shirei: Minä olen kuitenkin miettinyt asioita. Tiedän, ettei Satoko haluaisi minun vain murehtivan häntä lopun ikääni. Tiedän myös, ettet sinä ole lainkaan niin paha kuin mitä olen aina luullut sinun olevan.

 

Lucifer: *tuijottaa Shireitä ihmeissään*

 

 

Shirei: *hymy* Tulin siihen tulokseen, että olen valmis antamaan sinulle anteeksi. Joten... aloitetaanko alusta? *lähestyy Luciferia*

 

 

~~~~~~~~~~

 

 

 

Ennen olin ajatellut, että on olemassa ihmisiä, jotka on tarkoitettu vihollisiksi. Heitä pitää vihata eikä heille saa olla ystävällinen. Vihollisiin ei missään nimessä voinut rakastua.

 

 

Niinköhän olen samaa mieltä vielä tänäänkin?

 

~~~~~~

 

The End

 

 

// En ole tyytyväinen itseeni. Vielä joskus saan tehtyä surullisenkin lopun tarinoilleni, ew.

Haha, just kidding. Rakastan nukkejani liikaa voidakseni tehdä surullisia loppuja. 

Toivottavasti piditte! //

 

 

 

 

 

 



Jääkaapissa on morsoja

Otsikko ei liity mihinkään. Paitsi ehkä Jääkaappiin :--D ♥

Plus joo, epic aloituskuva joka on kaiken lisäksi vielä kovin vanhakin.

 

Moiksumoi!

Olen taas täällä kiusaamassa teitä. Keh. Viikko Lappeenrannassa oli ihana, joskin se meni kovin nopeasti (yh, tahdon takaisin, mun yläkerta oli liian täydellinen ;u;). Nyt pääsen taas postailemaan samaan tahtiin. Paitsi että koulu alkaa torstaina. Se saattaa (eikä vain saata, vaan tod. näk. hidastaa) hidastaa postaustahtiani, mutta minä yritän parhaani mukaan postata vähintään sen yhden kerran viikossa.

 

Otin Riman mukaani Lappeenrantaan, joten muutamia kuvia tuli otettua. (Kaikki näistä ovat jotakuinkin samanlaisia tai ainakin samantyylisiä, anteeksi.) Tein myös melkoista kuolemaa siellä, jostain syystä nukkekuume iski joka ikinen yö (yöt menivätkin sitten nukkeja googlettaessa ja kirjaa lukiessa). No, toivottaan että tämä nukkekuume alkaa pikkuhiljaa laantua...

 

Sitä enempää selittelemättä, kuviin. hups johan minä selitin ihan liikaa

 

 

 Blogger raiskasi tämän laadun kovin armottomasti ;___; ^^

 

^tämä oli kuvakisaan, siksi tuo mansikka

~~~~~~~~

 

Sellaisia tuli. Seuraavaksi käynkin sitten kuvaamassa lisää kuvatarinaa. Menee jonkin aikaa, viikonloppuni on hieman täynnä. :D

 

Ainiin, ja sitten minulla oli vielä tämä. Sain tällaisen anonyymikommentin, ja olen liian laiska vastaamaan siihen kommentiboksissa, joten ole hyvä anonyymi, saat vastauksen ihan postaukseen. Kommentti oli seuraavanlainen:

 

"TOSI säälittävää, sun kaikki nuket on lesboja. miksei sun nuket voi olla normaaleja ja tykätä pojista, mikä vitun ongelma sulla on? ootko ite joku lesbo kun sun nuketkin on... mä nauran sulle. oot säälittävä. et osaa edes blogata. oot tommonen wnb siisti "MULLA ON UPEITA NUKKEJA KUN NIITÄ ON MONTA VITTUHUOMATKAAMUT"
monet bloggaajat kommentoi sulle vaa säälistä. en usko et toi annika suosittuna bloggaajana kommentoi noita tosissaan. eikä kukaan haluu nähä sua lappeenrannassa toi yuayaikin vaa sanoo nii
hanki elämä"

 

Ensinnäkin, kiitos, en ole ihan hetkeen nauranut niin paljon kun mitä nauroin kun tämän huomasin. :D Ja toiseksi, jos yrityksesi oli loukata minua, niin ehei, et onnistunut. Itseasiassa päin vastoin. ~ Ja miten nukkejeni seksuaalinen suuntautuminen liittyy mitenkään omaani? En ymmärrä. Minä vain tykkään tyttöpareista, ew. Mitä tulee tuohon wnb-siistiin, en osaa vastata siihen. En minä nukkejeni määrällä yritä kehuskella tai mitään, jos nyt sitä tuolla hait. :D

Hm, ai mitä, kommentoivat säälistä? (Anteeksi mitä...) No, mitenkä on, kommentoitteko te säälistä? :---D

Anonyymi rakas, kenenkä tässä pitää hankkia elämä? Toivottavasti tuli hyvä mieli kun sait sanotuksi tuon kaiken. :* ♥ Loveyou

 

Eipä minulla muuta. Koitan muistaa vastata haasteeseeni ja kuvata tarinaa.

Hyviä viikonloppuja kaikille! ♥