Nopeaa toimintaa

Heipsulivei taas ~

Minun piti yrittää olla postaamatta tätä heti, mutta minkäs teet kun on postaushimo ;_;

Lisäksi minun piti kuvata ShireiLucifer -shootti tähän väliin ennen kuin aloitan seuraavaa kuvatarinaa... no, se vähän jäi kun tämä sattui inspiroimaan.

Joten pahoittelut että postaan näin pian uudelleen. Yritän olla aktiivinen vielä kun koulu ei ole alkanut...

Ja niin, paljon kiitoksia kaikista kommenteistanne! Olette ihania. ;u;; ♥

Nyt siihen tarinaan. Pahoittelen, tämä uusi kuvatarina hyppää ihan eri aiheeseen (minun piti tehdä jokin välitarina mutta siitä ei tullut mitään). Yritän kuitenkin toteuttaa tämän vaihdoksen jotenkin loogisesti... (köh minä en ikinä toteuta mitään loogisesti :p)

>> prologi

Millaiseksi sinä kuvittelet tarinan sankarittaren? Voimakkaaksi, kauniiksi ja periksiantamattomaksi, kenties?

Niin minäkin olen aina ajatellut. Mutta tämän tarinan sankaritar olen minä.

Minä en ole voimakas, kaunis enkä periksiantamaton.

Minä olen vain Tsukiko.

Ja tämä on minun tarinani.

Minä kerron sen omalla tavallani. ~

~~~~~~~~

picfic; Memories

[ beautiful nighmare episode 1 ]

Hinata: Aika on kulunut nopeasti, vai mitä? Vastahan Shirei ilmestyi tänne - ja nyt hän on jo löytänyt oman tiensä. *naurahdus* Entä sinä, Tsukiko? Oletko sinä jo löytänyt oman tiesi?

Tsukiko: *hymy* Luulisin niin. Minulla on paljon ystäviä. Ja Grell. *punastus* Minä rakastan häntä siinä missä sinä rakastat Monaa ja Shirei Luciferia.

Hinata: *ujo hymy* ... niin. Minusta tuntuu, että elämämme asettuu vihdoin raiteilleen. Näiden kolmen vuoden aikana on tapahtunut niin paljon kaikkea. Grell liittyi seuraamme, Mona alkoi kontrolloida häntä... voi, en minä enää edes muista sitä kaikkea. *naurahdus*

Tsukiko: Äläkä unohda sitä, että siskosi paljastuikin suojelusenkeliksi.

Hinata: Älä viitsi muistuttaa siitä. *kiusallinen naurahdus* Minä ajattelen Riman silti aina siskonani. Mutta entäpä Lilia sitten, muistatko, kun hän ilmestyi luoksemme?

Tsukiko: *naurua* Älä edes muistuta! Hän roikkui minussa kokoajan. Onneksi Lilia on vihdoin löytänyt oman itsensä...

Tsukiko: *surumielinen huokaus* Mutta mitä seuraavaksi? Minusta tuntuu, että kaikille on tapahtunut jotakin. Nyt kun Shirei ja Luciferkin ovat tyytyväisiä elämäänsä, minusta tuntuu että tämä... tämä kaikki on menossa kohti loppua. Elämämme tasoittuu. Saamme vihdoin olla rauhassa. Ymmärrätkö, mitä tarkoitan?

Hinata: *nyökkää vaimeasti* Ymmärrän. Mutta arvaa mitä?

Hinata: *tarttuu Tsukikoa kädestä* Me olemme pysyneet ystävinä kaikki nämä vuodet.

Hinata: Kolmen vuoden aikana meidän välillämme on ehtinyt tapahtua vaikka mitä, mutta olemme silti pysyneet ystävinä. *hymy* Kummallakaan ei ole enää perhettä ympärillänsä - ei ainakaan sitä perhettä, mistä alun perin lähdimme. Mutta nyt meillä on uusi perhe ja uusi elämä.

Meidän on syytä olla tyytyväisiä. ~

Tsukiko: *hymy* Niin, no...

Tsukiko: *empii* Meillä tosiaan on uusi perhe. Olen toki tyytyväinen nykyiseen elämääni ja kaikkiin uusiin ystäviini, mutten voi olla miettimättä... että ..

Hinata: *keskeyttää* Miettimättä perhettäsi? Siskoasi?

Tsukiko, onko tässä nyt kyse siitä, että sinulla on ikävä kaksoissiskoasi?

Tsukiko: *kuiskaa* Niin.

Me olimme erittäin läheiset. Ami oli aina luonani. Teimme kaiken yhdessä. Kunnes hän sai tarpeekseen ja ... ja muutti pois. *pidättelee itkua* Olen käynyt asian mielessäni läpi liian monta kertaa. Tiedän, ettei vika ole minun vaan väkivaltaisen ja sairaan äitimme, mutta... *ääni murtuu* En silti voi olla syyttämättä itseäni Amin lähdöstä. Hän ei ole sen jälkeen ilmoittanut itsestään mitään. Tiedän, sinä olet kuullut tämän sata kertaa, mutta minä todella rakastan minun siskoani. Enkä enää edes tiedä, onko hän elossa...

Hinata: Tsukiko, lopeta. Et voi syyttää itseäsi siskosi lähdöstä. *sulkee silmänsä* Hänellä on varmasti hyvä syy olla ilmoittamatta itsestään. Minä olen ihan varma, että Ami on tälläkin hetkellä jossain elossa - ja arvaapa mitä? Olen varma siitä, että hän ikävöi sinua.

Tsukiko: Mutta -

Hinata: Ei mitään muttia! Sinulla sentään on sisko.

 Tsukiko: Mutta voitko olla varma siitä?! Voitko olla varma, että Ami on yhä elossa?

Kaikki särkyi palasiksi sinä päivänä jona hän lähti! Minä olisin voinut toimia toisin - olisin voinut estää häntä. Tiedän että hän vihasi äitiämme, mutta minä -- *ääni murtuu* Minä haluan hänet takaisin...

Hinata: Kuules nyt. Asia ei parane sitä murehtimalla. Sinun pitää tehdä jotain sen eteen! Sinun pitää lähteä etsimään siskoasi. ~

Tsukiko: *sulkee silmänsä* Ei se ole niin helppoa. Ami ei jättänyt mitään jälkeensä. Minulla ei ole pienintäkään johtolankaa siitä, missä hän on nyt... ei minulla ole toivoa.

Niinhän minä luulin...

~~~~~~

Sellaista tällä kertaa.

Pahoittelut vielä kerran että postasin näin pian uudelleen. u w u