torstai 3. maaliskuuta 2016

But if you close your eyes, does it almost feel like you've been here before?

Hei taas! ^^
Kuten olenkin varmaan maininnut, kuvatarina ei ole juurikaan innostanut lähiaikoina. Tämäkin osa on kuvattu osaksi syksyllä ja osaksi tämän vuoden alussa. Siitä syystä pahoittelenkin sitä, että Luciferilla on keskiosuudessa jo uudet silmät ja paksummat ripset, toisin kuin alku- ja loppuosuuksissa. En katsonut sitä niin suureksi epäkohdaksi, että se olisi tarvinnut korjata.

Olen lähiaikoina saanut hieman innostustani tätä kuvatarinaa kohtaan takaisin, ja toivon mukaan saisin kuvattua pian lisää. (Tämä tosin riippuu paljolti keleistä ja siitä, viitsinkö tiputtaa sormeni yksi kerrallaan kuvatessa :'D We will see!)

Edellisen osan voitte lukea täältä!

picfic; Valheet
 
 
Lilia: Oliko sinulla hyväkin syy aiheuttaa hämmennystä ja raahata minut tänne puhumaan kahden kesken? *tuhahdus*
 
Lucifer: Onko sinulla hyväkin syy puhua meille kaikille kuin kasalle roskaa, vaikka olemme ainoa mahdollisuutesi selviytyä? Tiedän, ettei tällaisten uutisten käsitteleminen ole sitä maailman helpointa tai nopeinta hommaa, mutta yrittäisit edes.
 
Lilia: Et sinä tänne tullut vain saarnataksesi minulle.

 
Lucifer: Sen suhteen olet oikeassa. Tulin kertomaan sinulle muutaman asian Chiónista.
 
Lilia: Selvä, antaa tulla vaan.

 
Lucifer: Meidän ei kannata lähteä etsimään häntä. Hän löytää meidät todennäköisesti ennen kuin me hänet. Chiónilla on näet tapana tutkailla meitä päättäjiä omaksi huvikseen, pysyen silti näkymättömissä.
 
Lilia: Kuulostaa lupaavalta, mitä muuta tiedät? Ja miksi ihmeessä tätä ei voinut kertoa Riman ja Shirein kuullen?
 
 
Lucifer: *kääntää katseensa nolostuneena pois* Katsos, kun Chiónin kiinnostus ei liity pelkästään päättäjiin.
 
Lilia: *pyöräyttää silmiään* Taas näitä sinun naisiasi, niinkö? *naurahdus* Olen miltei yllättynyt.
 
Lucifer: Ole jo hiljaa. *mutinaa* Se oli sitä paitsi harvinaisen yksipuolista...
 
--------
 
 
Chióni: Herttaista, että Lucifer jaksaa edelleen muistaa minut sellaisena omapäisenä stalkkerina, jonka ainoana motiivina oli päästä hänen kanssaan sänkyyn. *kikatusta* Ajat ja ihmiset muuttuvat, mutta sinä et näemmä niiden mukana.
 
--------

Aika kuluu kulumistaan. Vain muutama viikko, ja ensilumi on jo satanut maahan. Lilian tila ei huonone, mutta ei paranekaan, ja kaikkien kärsivällisyys alkaa olla viimeisillä metreillään.


Lucifer: Helvetin Chióni. Hän tietää tilanteemme, mutta ei ole suvainnut näyttäytyä. Jos emme saa Lilian tilaan parannusta, saan takuulla kaiken loan niskaani siitä, etten ole tehnyt mitään asioiden eteen. *huokaisu* Toisaalta, miksi minä edes välitän? En minä tunne mitään sitä tyttöä kohtaan.

?: *naurahdus* Siinä sitä ollaan, yhä esittämässä yhtä kovaa kuin tähänkin asti.

Lucifer: *hätkähtää* Luetko sinä minun ajatuksiani, Chióni Eleador?


Chióni: Herttaista, muistat nimenikin vielä. Vaikka ihmekös tuo, olenkin melko hankala unohdettava, vai mitä?

Lucifer: Tietysti minä muistan, minähän sinut pois ajoin. En ikinä unohda yhdenkään tuomitsemani ihmisen nimeä.

Chióni: Voi, niin kylmä! *hymy* Mutta kas, et sinä tuota seikkaa ystävillesi kertonut. Sanoit vain minun "kadonneen ja eristäytyneen ihmisistä", niinhän se meni? Olet ehkä hyvä valehtelemaan, mutta tunteitasi sinä et osaa ilmaista. Näen kyllä, että välität tämän tytön kohtalosta.

 
Lucifer: Minua ei erityisemmin huvita keskustella tunteista ihmisen kanssa, jonka tiedän olevan kykenemätön sellaisia omaamaan. *kylmä tuijotus* Sinä olet meistä se, joka on kietoutunut valheisiin.
 
Chióni: Älä nyt viitsi. En tullut tänne riitelemään kanssasi. Minä olen täällä auttaakseni! *hymy*
 

Lucifer: Pyyhi nyt edes tuo hymy kasvoiltasi, en kestä katsoa sitä, sillä se ei ole todellinen. Jos olet täällä oikeasti auttaaksesi minua, niin ole hyvä ja kerro, onko olemassa mitään, mitä Lilian hyväksi voi tehdä.

Chióni: *hymähdys* Haluaisin, että tulette käymään tämänhetkisessä asuinsijassani ja kertoisitte hieman tarkemmin, mistä oikein on kyse. Huomenna olen vapaa. *hymy* Olen ehkä tutkinut teidän tekemisiänne, mutta en tarpeeksi hyvin kertoakseni näin pian, mitä on tehtävissä.


Lucifer: *sipaisee hiuksiaan* Selvä, se käy minulle ja oletettavasti Liliallekin. Entä lista? Saammeko me katsoa sitä?

 
 Chióni: *hapuilee Luciferin kättä* Tietysti. Mitä tahansa vuoksesi, Lucifer. *sarkastinen naurahdus*

Lucifer: Käskinhän sinua lopettamaan tuon esityksen.

--------

Muodollisuudet on hoidettu - Lilia ja Chióni on esitelty toisilleen, ja kolmikko matkaa kohti niin sanottua asuinsijaa.
 
 
Lucifer: Kuinkahan kaukana se sinun rakas kotisi mahtaa sijaita?
 
Chióni: Mikä ihmeen koti? Minä olen vapaa sielu, en tarvitse kotia.
 
Lucifer: Tiedät kyllä, mitä tarkoitan. Älä jaksa hangoitella vastaan.

 
Chióni: *nauraa* Sinä olet kadottanut loputkin rippeet kärsivällisyydestäsi! Mehän olemme aivan tämän niin sanotun kodin ulkopuolella.
 
Lucifer: Mitä helvettiä? Miksemme sitten astu sisään?
 
Chióni: Ei sinne astuta, luuletko, että olisin majoittunut niin yksinkertaiseen paikkaan? *tuhahdus* En ehkä kuulu enää teidän ah-niin-täydellisten päättäjien joukkoon, mutta on minulla vielä temppuni.
 
 
Chióni: Sitä paitsi ette pääse sisään, ellette luovuta minulle jotakin osaa itsestänne. *virnistys* Tämä on tärkeää, perin maksun aina kaikilta.
 
Lilia: *hengähtää* O-osaa? Tarkoitatko sinä nyt ruumiinosia?
 
Chióni: En välttämättä, mutta niitäkin vastaanotetaan. *hihitystä* Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi maistanut jonkun pikkurillinkynsiä. Minulla on hyvä resepti, - siihen tosin kannattaa lisätä ripaus sinappia - haluatteko tekin?
 
Lucifer: Chióni. Me emme ole täällä sen vuoksi, että kuulisimme sairaita vitsejäsi. Kerro nyt vain, mitä tarkalleen ottaen haluat pääsymaksuksi.
 
 
Chióni: Olosuhteet huomioon ottaen sinun paitasi on tällä haavaa paras vaihtoehto. *hymy* No, miten on, tuleeko kauppoja? *kutittaa Luciferia leuan alta*
 
Lucifer: *mutinaa* Sinä ja sinun temppusi...
 
 
Lucifer: *riisuu paitansa* Toivottavasti olet nyt tyytyväinen, sillä muuhun en aio suostua.
 
Chióni: *hihkaisee* Voi, erittäin! Eihän tämä nyt aivan pikkurillinkynsille vedä vertoja, mutta kyllähän tämä korvikkeesta menee. *teatraalinen huokaisu*
 
Lucifer: *pyöräyttää kyllästyneenä silmiään*
 
-------
 
 
Chióni: Toivottaisin teidät tervetulleeksi matalaan majaani, jos tämä ei sattuisi olemaan varsin korkea ja jos se olisi omaisuuttani. *hymy* Älkää vain olko kuin kotonanne.
 
Lucifer: Miten huomaavaista. *kuiva hymy* Meillä ei luultavamminkaan ole paljoa aikaa, joten mennäänpä suoraan asiaan. Olemme täällä siitä syystä, että tämä Lilia tässä on ilmeisesti joutunut nuken uhriksi. Tarvitsemme listaa.
 
 
Chióni: Vai nuken? Kerrohan omin sanoin, tyttö. Luciferin muutamaan kertaan kokeneena en jaksaisi enää uskoa hänen puheitaan. *hymähdys*
 
Lilia: *tuijottaa epäileväisenä nurkassa lojuvaa luurankoa* Voimakasta, pysyvää päänsärkyä. Se nyt ei itsessään olisi vielä ongelma, mutta kun mukaan liitetään näkyjä siitä, että olen tappamassa parasta ystävääni, olisin valmis puhumaan ongelmatapauksesta.
 
Lucifer: Ja koska Lilian oireet viittaavat nukkeen, me haluaisimme nähdä listan vielä kerran. Se voisi auttaa meitä havainnollistamaan, millaista nukkea meidän on osattava varoa. Ja minulla on vielä eräs toinenkin kysymys: selviytyikö yksikään nukeista, vai tuhoutuivatko ne kaikki?

 
Chióni: *avaa solmua* Lucifer, sinuna minä sanoisin he enkä ne.
 
 
Chióni: Kyllä, heistä muutamat ovat yhä olemassa. Minä satun olemaan ainoa, joka tietää heidän olemassaolostaan, teille päättäjille ei uskallettu enää kertoa.
 
 
Chióni: *levittää listan* Tämä listaparka on vuosien mittaan hivenen kärsinyt, mutta eiköhän siitä selvää saa. No, kuinka on, haluatko, että kerron teille yksitellen jokaisesta tuholta välttyneestä?
 
Lucifer: Ei ole tarpeen. Anna minun vilkaista listaa, tunnistan nimistä kyllä, jos joku heistä olisi tämä Liliaa tavoitteleva yksilö. Minä näet päätin heidän jokaisen nukeksi muuttamisesta, muistan heidät kyllä.
 
 
Lilia: *kuuntelee sivusta* Tälläkö tämä ratkeaa? Nimen löytämisellä ja tunnistamisella? Senkö perusteella he osaavat auttaa minua ja saada nuken - tai sielunsyöjän, mikä nyt onkaan - pois alitajunnastani?
 
Chióni: Hmm, katsotaanpa, mitä täältä löytyy. *jännittynyttä naurua* Siitä onkin aikaa, kun viimeksi olen silmäillyt tätä tarkemmin!
 
 
Chióni: *osoittaa nimeä listassa* Ensimmäinen selvinneistä oli Edriel Faith, hän, joka ---
 
Lucifer: Ei. Ei voi olla. Mehän tuhosimme hänet itse, varmistimme, että hän on kuollut. Hän ei ollut osallisena siinä suuressa tuhossa, jonka kaikki nuket kohtasivat, hän kuoli aiemmin. Edrielin sielu ehti olla nuken kehossa vain viikkoja, ennen kuin päätimme hänen kuolemastaan.
 
 
Chióni: Mitä sinä oikein hourit? Tuollaista tarinaa en ole koskaan kuullutkaan. *tuijottaa Luciferia hämillään* Edrielhän ei koskaan edes ehtinyt nukeksi asti.
 
--------
 
 


keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Just a puppet on a lonely string, oh, who would ever want to be king?

Hei! Innostuin kuvaamaan hieman punaisella taustalla ja muutamien korttien kera. Dal-tyttöseni innostivat kovasti, ja pääsiväthän nuo tämänhetkiset lellilapseni Edriel ja Haighakin kameran eteen. ^^ Mitäs lukijoiden elämiin kuuluu, onko vuosi lähtenyt hyvin käyntiin?
 
photoshoot; Card queen
 

 
Muistelin Sofian halunneen kuvaa näistä kahdesta? 8)









perjantai 5. helmikuuta 2016

Never give up on your dreams

 
 
Oho, kukas se siellä?
Sen pitemmittä puheitta, hei vain kaikille, täällä minä taas uuden neitosen kanssa. En voi sanoa oikein mitään puolustuksekseni, hupsista... :'D Asiat tapahtuivat suunnilleen tällä tavoin:
- Olipa kerran Sara, joka unelmoi Pullip Prunellasta nukkeharrastuksensa alkuajoista lähtien.
- Olipa kerran Sara, joka löysi Prunellan Huuto.netistä sopivaan hintaan.
- Loppu.
 
Ja näin sitten päädyin kahden sekunnin harkinta-ajalla nappaamaan tytön itselleni! Koko viikon näin painajaisia siitä, ettei nukke tulisikaan, mutta hyvin kotiutui juuri niin hyvässä kunnossa kuin pitikin. Tuijottelin tuota nassua valehtelematta varmaan koko illan. Avausprosessi olikin sitten melkoinen, olin niin tolaltani että suunnilleen itkin. Ei ole aikoihin nuken saaminen tuntunut näin hienolta. <3 Kai koen tämän niin henkilökohtaisena siitä syystä, että Prunella on ollut yksi niistä ihan ensimmäisistä nukeista, joihin ikinä tykästyin. Vihdoin!
 
Mitenkäs tyttösen hahmo sitten? Nimekseen hän sai Haigha Flores (etunimen alkuperä juontaa juurensa suureen rakkauteeni Alice in Wonderlandiin liittyen: Through the looking glass -kirjasta löytyy Haigha-niminen hahmo), ja hänen hahmonsa on eräästä tarinastani. Samasta tarinasta on myös Edrielin alkuperäinen hahmo, saas nähdä, tulenko sotkemaan tämän tarinani nykyiseen kuvatarinaan jossain kohtaa! Omaa peruukkiaan, ripsiä ja kroppaansa vaillahan tyttö vielä on (ja niin ovat muuten monet muutkin! Note to self: ei montaa nukkea samaan aikaan! Stop it! Talo täyttyy nukkeihin!), mutta tarkoituksena hommata mahd. pian kaikille keskeneräisille tarvittavat kamat. Rikas mies jos oisin... (Haighalla näissä kuvissa näkyvä peruukki kuuluu Disneylle. Pikkuinen saa peruukkinsa takaisin heti, kun Haigha saa omansa.)
 
Mutta eipä minulla muuta, tällainen lyhyt ilmoitusluontoinen postaus vain! Toivottavasti tekin tykkäätte tästä muovilapsesta yhtä paljon kuin minä <3 vaikkei se ole vielä lähelläkään valmista hups




sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Time is ticking

 
Otin samankaltaisen kuvan Liliasta noin vuosi sitten, ja päätin ottaa uudestaan samalla asetelmalla. Lilia ainakin on muuttunut jonkin verran, mutta muutoin kuva on hyvin samankaltainen! ^^
 
Hei! Kuvaileminen ei ole inspiroinut ihan huimasti lähiaikoina, mutta sainpahan kuitenkin mentyä tänään pihalle näiden pienten kanssa. Daphnesta oli tarkoitus kuvata musiikkishootti, mutta innostus ei sitten riittänytkään, joten toteutan sen todennäköisesti myöhemmin. Sain otettua kuvasen myös Luciferista, jolle vaihdoin tylsyyttäni Memorian stock-chipit ja uudet ripset tuossa viimeviikolla. Innostukseni pojan suhteen palasi c:









sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Seuraavaan elämään

Moikka! ^^
Taisin luvata jonkinlaisen vuosikatsauksen ennen kuin siirrymme vuoteen 2016, eikö niin? Sitä ennen minun lienee parasta esitellä teille tänne jouluna muuttaneet lapsoset. (Joita on tosiaan huikeat kolme... Eipä ole ensimmäinen asia, jonka suhteen olen ollut melko holtiton tänä vuonna. ^^)

Minulle tuli muuten jouluna täyteen 5 nukkeiluvuotta, huhhuh! Joka meinaa myös sitä, että hyvää myöhäistä syntymäpäivää Tsukiko sekä muut joululapsoseni Lilia, Mona ja Avalon!
 


 
Tämä pieni tottelee nimeä Daphne Fray, ja on malliltaan Dal Angry. Olen kuolaillut kyseistä nukkemallia niin kauan kuin jaksan muistaa (jos nyt unohdetaan se vaihe, jolloin inhosin Angrya :'D hupsis), ja nyt vihdoin sain tartuttua itseäni niskasta kiinni ja hankittua sen. *köhköh* Olikin sitten ainoa näistä kolmesta, joka oli oikeasti harkittu hankinta.
 
Hahmosta voin sanoa sen verran, etten tule näyttämään tätä tyttöä nykyisessä kuvatarinassa. Daphne kuuluu ehdottomasti omaan tarinaansa, jonka varmaan toteutan vasta ensivuonna (kesällä ehkäpä? ken tietää!). Neidin persoonallisuus on aika hankalasti selitettävissä, joten eiköhän se käy ilmi sitten ajan kanssa. :'D
 


 
Toinen tytöistä on Dal Tina, joka kulkee nimellä Memoria Fray. Kuten samasta sukunimestä voi päätellä, kyseessä on Daphnen kaksoissisko. Memoria on kaksosista se rauhallisempi osapuoli. Hänestäkin kuulette lisää sitten, kun saan joskus aloitettua näiden kahden oman kuvatarinan.
 
Ja mitä tulee kaksikon ulkonäköihin... no, koska ostin kolme nukkea kerralla, en saanut näille kamoja hankituksi. Daphne riisti Edrielin varaperuukin, jonka olin alun perin tarkoittanutkin juuri tälle hahmolle. ^^ Ripset ja chipit ovat jokin kehno väliratkaisu, korjailen niitä sitten myöhemmin. Memoria sen sijaan tarvitsee kaiken uuden, silmiä, ripsiä ja peruukeita myöten...
Ai joo, ja obitsutkin pitäisi näille hankkia. *silmien pyörittelyä*
 


 
Sara: "Ei. En osta Barasuishouta, pärjään ilmankin."
Mieli: "Osta nyt vaan, kerrankin kuin olisi sellainen tarjolla. Katso nyt kun on hieno."
Sara: "SSHHHHHH"
Mieli: "Haluat kuitenkin."
Sara: "Ei."
 
..... ja lopputuloksen näette ylhäällä. Muistan ajan, jolloin en tykännyt Barasuishousta laisinkaan, mutta tänä syksynä tapahtui jokin kummallinen käännös asian suhteen. Tein ostopäätöksen tätä tyttöä koskien muistaakseni yhdessä yössä, enkä todellakaan kadu mitään, sillä neidistä on hiljalleen tulossa lempilapseni. Se on aika hyvin ottaen huomioon, että tämä pieni on vielä täysin stock-kunnossa.
Hänet tunnetaan nimellä Uni, eikä häntä tulla näkemään missään kuvatarinassa. Tarkoituksena olisi tehdä tytöstä unieni ruumiillistuma. Ja koska koen unet melko henkilökohtaisena, en aio pakottaa Unille minkäänlaista hahmoa ja änkeä sitä tarinoihin.
 
 
Ja sitten vielä löpinää tästä nukkevuodesta!
Kuinka monta nukkea hankin? - Yhteensä viisi.
Kuinka monta oli suunnitelmissa? - En itseasiassa ole varma. Kaksi tai kolme suunnilleen? Muistaakseni tämän piti olla välivuosi, vaan mitenkäs sitten kävikään...
Paras nukkehankinta? - Mahdotonta sanoa, jokainen oli hyvin onnistunut! Rory oli grail-Dalini, jonka saaminen tuntui luonnollisestikin mahtavalta. Alun perin minun oli tarkoitus ostaa syksyllä toinen suuri nukkeunelmani, Dal Ciel Robin, mutta tyttöä ei sitten saanutkaan enää mistään. :/ Samoihin aikoihin Edriel ilmestyi Huuto.nettiin, ja hetkeäkään epäröimättä hankin suurimman nukkeunelmani kotiin. Lieneekö tässä ollut jokin kohtalon johdatus, jaa-a. Ja sitten vielä nämä kolme joulutyttöä. Daphne oli ainoa jo aikoja sitten suunniteltu hankinta (minun piti tilata hänet jouluna, ja Memoria syksyllä. Memorian aiempi malli oli tosiaan tämä suuresti kuolaamani Ciel Robin). Tina ja Barasuishou olivat malleina aikamoisia päähänpistoja, joita olin kuitenkin syksyn mittaan haikaillut... Jokatapauksessa olen varsin tyytyväinen koko viisikkoon!
Suunnitelmia vuodelle 2016? - Olla vähemmän holtiton kuin tänä vuonna. :'D Haha ei vaineskaan, olin suunnitellut jo 9-vuotiaana vuodesta 2016 kunnon nukkevuotta, ja aionkin tämän toteuttaa jos raha vain sallii... *koputtaa puuta* Olen kamalan taikauskoinen, joten en uskalla mainita erikseen mitään tiettyä mallia, jonka aion hankkia. Grailejani kuitenkin metsästän. Kaikki on täysin tuurista kiinni, joten pitäkää peukkuja!
 
Haluan kiittää kaikkia Plastic Dreamin lukijoita nukkevuodesta 2015! Tämä vuosi on ollut elämässäni suoraan sanottuna ehkä kamalin tähän mennessä, mutta nukkevuotena tämä on ollut erinomainen. Olen saanut nukkeilusta ja teidän ihanista kommenteistanne paljon voimia, ja siksi kiitänkin kaikkia. ♥ Juhlikaahan paljon ja ampukaa raketteja! Hyvää uutta vuotta 2016!
 
- Sara


tiistai 22. joulukuuta 2015

Hei, koristellaan joulukuusi

Hei kaikki! (Ja anteeksi postailemattomuuteni, taas kerran...)
Mitäs ihmisille kuuluu? Joko odotatte joulua innolla? ^^
 
Minä en ole paljoa ulkona kuvaillut, mutta tänään keli oli hyvä ja innostusta löytyi, joten mikäs siinä sitten. Avalon ja Celiné ovat lellilapsiani, joten nämä lähtivät tällä kertaa mukaan. (Yritin myös kuvata Hinataa, mutta tiedätte varmaan sen tunteen, kun nukke näyttää hyvältä luonnossa, mutta ei kuvissa?)
 
Aion vielä tämän vuoden puolella postata jonkinlaisen koosteen (nukke)vuodesta 2015 sekä varmaankin esitellä teille muutaman asian. B) (Joilla saattaa olla tekemistä joulun kanssa, heh.) Mutta sen pitemmittä puheitta kuviin, toivottavasti tykkäätte ^^