Take you out, never bring you back again

 

 

Tervehdys ruudun toiselle puolelle!

 

Minulle iski tänään iltapäivällä postausidea, jota muistan hautoneeni mielessäni joskus aiemminkin. Nuketan erittäin paljon hahmoja omista tarinoistani, vaikkeivat nämä tarinat ole mitenkään linkitettyjä toisiinsa. Koska hahmoni elävät kukin omissa kirjoittamissani tarinoissa, hahmojen designit saattavat kokea radikaaleja muutoksia, kun nuketan niitä. Tästä syystä ajattelin nyt jakaa teidän kanssanne hieman alkuperäisiä suunnitelmiani hahmojeni ulkonäöistä! Piirroskuvia siis luvassa. ^^ (Ja vertailuna tietysti itse nukke.) Osa piirroksista ovat muutamia vuosia vanhoja, joten saattavat olla tavalla tai toisella lagisia...
 

 

 

 

"Kello tasan viisi aamuyöstä, päivän ensimmäiset selkeästi erottuvat äänet kuuluvat paperinohuen seinän läpi korviini. Olen odottanut niitä koko yön, valvonut ruskeat silmät verestäen vain ja ainoastaan kuullakseni nämä äänet. Ensin kuuluu voimakkaita askelia, sitten pieni älähdys. Vaistoan, että äännähdyksen päästäjä on aivan tämän seinän toisella puolella. Mielessäni pystyn kuvittelemaan hänen vauhkoontuneen ilmeensä, kiihtyvät sydämenlyönnit ja pakenevan olemuksensa. En kykene erottelemaan äänestä sen päästäjän sukupuolta enkä juurikaan mitään muuta, joka paljastaisi minulle, kuka tärähtäneistä naapureistani on tällä kertaa kyseessä."

 

Kas tässä näemme varmaan ainoan accuraten piirroksen Haighasta! Minulle oli aina ihan selvää, että tulen joskus nukettamaan Haighan Prunellana, kun lähdin tyttöä aikoinaan piirtämään. Alun perin suunnitelmissa oli vaaleanturkoosi peruukki tytölle (siitäkin löytyy parit piirrokset), mutta ruskea tukka tuntui silti luonnollisemmalta hahmolle. Tuo ohessa oleva pätkä on Edrielistä ja Haighasta kertovan tarinan ensimmäinen kappale, ja tuohon tarinaan nykyinen kuvatarinakin pohjaa! Siinä siis Edrielin, Haighan ja Saden menneisyys ihan perinpohjin. En ole selittänyt siitä tarpeeksi kuvatarinassa, joten ehkä joskus julkaisen tuon täällä :'D

 

-------

 

Yikes, tämä on aika vanha piirros...

Vasemmalla Edrielin ja Saden vanhempi veli Orion (jonka pistin julmasti Saden tappamaksi kuvatarinassa, eh). Enpä siis tule koskaan tätäkään hahmoa nukettamaan... Vasemmalla puolestaan Damien, jonka te tunnette paremmin Chónina! Hahmo ei alun perin ollut ikuisesti elävä, surullinen pieni poika, vaan huumeisiin pahasti sekaantunut oman elämänsä Sid Vicious... Kuvatarina tekeepi ihmeitä.

 



 

Ja tässä Chióni jälleen yhdessä muodossaan :'D Rassukka muuttaa ulkonäköään niin tiheään tahtiin, etten itsekään pysy ihan perässä. Kuvatarinaanhan hän tuli alun perin tämän näköisenä:

 

 

Regeneration Pajani (joka tosin ei ole enää minun omistuksessani) sai toimia hetkisen Chiónina, kunnes hän paljasti tässä kuvatarinan osassa Shireille totuuden itsestään ja todellisesta sukupuolestaan:

 

 

Lucifer joutui siis esittämään poikaa hetken x)

Nykyäänhän Chióni on minulla ihan omana nukkenaan, kenenkään ei tarvitse esittää enää pientä. Pieni näyttää tältä:

 

 

Biologiselta sukupuoleltaanhan Chióni on edelleen mies, mutta koska asioita tulee tapahtumaan vielä kuvatarinassa, hän tulee todennäköisesti näyttämään aina tuolta.

 

Huh, Chióni on varmaan hankalin hahmoni selittää, toivottavasti pysytte kärryillä XD

 

-------

 

”Kiltti poika”, siskon lämmin ääni täyttää huoneen. Se tunkeutuu luihin ja ytimiin asti, eikä jätä ketään kylmäksi. Siskon kasvoilla on tarkkaan peilin edessä harjoiteltu hymy, joka voisi toisissa olosuhteissa olla miellyttävä. Ihana sisko, kaunis sisko. Sälekaihtimien välistä sirottuu hieman ilta-auringon viimeisiä valonsäteitä, joiden valossa hänen silmänsä kimaltavat. Hän vie sormensa huulilleen ja kuiskaa: ”Sshh, ei anneta isän tietää tästä.”

Niin. Isä ei saa koskaan tietää. Kukaan ei saa koskaan tietää.

 

(Ignoorataanko se asia, että aikoinaan tein kaksi samaa kättä? :'D)

(Tai se, että Edriel on järkyttävä hahmo hrrrr)

 

Sade näytti vuoden vanhoissa piirroksissani tuolta! Nukettaessa olin erittäin tarkka siitä, että Sade näyttää mahdollisimman paljon itseltään:

 

 

-------

 



 

"Tiedän, ettei Edriel kykene selittämään tätä minulle mitenkään. Ja vaikka selittäisikin, en uskoisi häntä. Tuijotan tuijottamasta päästyänikin verta ja sen väriä, sen omituista tummuutta. Huomaan ajattelevani, että veren väri on itseasiassa jollakin häiritsevällä tavalla erittäin kaunis. Syvä, intensiivinen punainen, joka vetää minua puoleensa. Edrielin tarvitsee ravistella minua kunnolla, ennen kuin tajuan, että olen tosiaan oikeassa maailmassa. Veren väri kieppuu vieläkin mielessäni, mutta yritän keskittyä siihen, mitä Edriel minulle kertoo. Selityksiä selityksien perään, mutta minä en aio näyttää hänelle, etten usko sanaakaan."

 

Sade ja Edriel! Edriel tulee varmaankin ikuisesti näyttämään piirroksissani tuolta, en vain osaa mieltää tytölle muunlaisia hiuksia. Johtunee siitä, että alun perin tytölle piti tulla tämä peruukki. Tykkään tuosta peruukista vieläkin kovasti, en vain keksi sille tulevistakaan hahmoista sopivaa omistajaa... :/

 

 

Leeken art-peruukki tuli sitten kuitenkin! Päätin tuon peruukin tilaamisesta rehellisesti sanottuna varmaan muutamaa minuuttia ennen tilauksen tekoa.... Nyt peruukki on ehdoton suosikkini kaikista, joten hyvin meni! Ja ihan on Edrielin näköinenkin.

 

Tarinassahan tyttö oli blondi, mutta.... hups ^^

 

-------

 

 

 

 

Nämä kaksi ylempää ovat Anemonesta tehtyjä piirroksia. Huvittavaa, ettei tytöllä ollut koskaan mitään lopullista ulkonäköä, vaikka hän on tarinan päähenkilö... Nukettamista saattoi vaikeuttaa se, että näin tosi pitkään Anemonen tällaisena. Ylipäätään tuosta nukkemallista oli tosi hankalaa rimpuilla irti, Ane oli vaikka kuinka pitkään Wilhelmina. (Voisin tbh vieläkin hankkia Wilhelminan ja tehdä siitä Anemonen......)

 

Tässä jokin väliluonnos kaikista Parantajan tarinan hahmoista! Koska rakensin hahmot alun perin nukkejen ympärille, heidän ulkonäkönsä ovat vaihdelleet melkoisesti. Lyhyesti:

 

 

 

 Anemone näytti tuolta linkkaamaltani Wilhelminalta vaaleammalla peruukilla. Noissa ylemmissä luonnoksissa tyttö näyttää pikemminkin siltä, miltä hänen tarinassa itsessään piti näyttää. Vaikka ulkonäkö on muuttunut matkalla melkoisesti, yksi asia pysyi hahmoluonnoksissa aina: aineettomat silmät. Toteutinko niitä sitten itse nukella? No en. Olen kamalan huono pysymään missään ulkonäkösuunnitelmissa - eihän Anemonesta edes pitänyt tulla Barasuishouta, kyseinen malli vaan lojui täällä "ylimääräisenä" ja tadah. Tärkeintä Anessa on kuitenkin tytön luonnonmukaisuus, ja se onneksi toteutui nukellakin!

 

 

Kanga pysyi aina sinisilmäisenä ja blondina! Ihan ensimmäinen suunnitelma oli tismalleen tuon ylemmän luonnoksen näköinen myös tarinoissa. Kangasta piti tulla Classical White Rabbit lyhyellä valkoisella peruukilla ja sinisillä silmillä. Ddalgi tapahtui puolivahingossa, ja suurin syy siihen, että tytöstä tuli Kanga, oli se, että Ddalgi näyttää minusta tosi kusipäiseltä.... köh.

 

Kanga on lempihahmoni tästä viisikosta, joten sekin saattaa vaikuttaa siihen, että olin varsin tarkka kaikista suunnitelmista.

 

 

Callistralla ainoa pysynyt asia alusta alkaen on ollut silmät. Lunatic Queenin stock-chipit ovat aina olleet tärkein osa Callistraa. (Mitä nyt tarinassa kuvailen tytön silmiä pelkästään mustiksi, mutta... sshhh) Elisabeth on yksi suurimpia grailejani ikinä, joten olen enemmän kuin tyytyväinen, että sain nuketettua Callistran juuri tänä mallina! ^^ Meikin kylmyys sopii neidille mainiosti.

 

 

Aldreian ensimmäinen hahmosuunnitelma: ruskeatukkainen tyttö eriparisilmillä, nukkena hänen mallinsa olisi Bloody Red Hood.

Ja mitä Aldreiasta tuli: PASTELLIOKSENNUS???

 

En ihan tosissani tiedä, mikä meni vikaan. Ei luontoon sijoittuvan tarinan yksi keskeisimmistä hahmoista voi olla pinkkitukkainen, mitä hemmettiä. Jotenkin Kirsche vain tuntui pitemmän aikaa ihan Dreialta, ja kun nuken lopulta sain, ei asiaa voinut enää muuttaa. Hahmot elävät omaa elämäänsä, ei tähän voi muuta sanoa.

 



 

 

 Tässä nyt uusimmat piirrokset näistä! Vasemmalla Aldreia ja oikealla Callistra. Tältä piirtotyylinikin muuten näyttää nykyään! Se tuppaa olemaan melkoinen kameleontti, otan kovin paljon vaikutteita...

 

 

Vasemmalta oikealle: Lamia, Kanga ja Anemone. Tässä nyt nämä lopulliset nukkeversiot! Tai no, eihän minulla Lamiaa vielä ole, joten saa nähdä, kuinka paljon tuo olento tulee matkalla muuttumaan... Kunhan pysyy tummameikkisenä ja eteerisenä kaunottarena, homma on ok.

 

-----

 

 

”Kylmyys oli käsinkosketeltavaa, enkä olisi koskaan pystynyt lähestymään sitä. Tiesin sen kaiken olevan vain silmänlumetta. Jokainen katse, jonka siniset silmät minuun loivat, oli vain yritys omistaa minut, omistaa koko maailma. Jos olisin ojentanut käteni koskettaakseni, hän olisi kadonnut, ja minä olisin pian itsekin hukuttanut itseni siihen tunteeseen, joka menettämisestä olisi seurannut. Mutta olisiko se ollut menetys, jos hänen koko olemassaolonsa tuntui minusta pelkältä valheelta, kauniilta haavekuvalta?”

 

Ja tässä Granaté ja Absynthe! (Joista ette tiedä itseasiassa yhtään mitään. Ehkä tähän tulee muutos jossain kohtaa...) Tämä kaksikko on tarinastani Perhosefekti, jonka hahmot revin monen vuoden takaisista tarinoistani. Lopputulokseksi sain kokonaan uuden tarinan, jonka kirjoittelin tämän vuoden aikana loppuun. Granatéa on hieman hankala kuvata, sillä tyttö on kamalan ailahteleva, mutta sanotaanko vaikka, että hän tekee kaikkensa saadakseen aikaan muutoksia. "Kaikki" kattaa tässä tapauksessa myös tuon erään kutsumista takaisin elävien kirjoihin.

 

 

Granatén nukettaminen on ollut Anemonen ohella varmaan se ehdottomasti vaikein. Monille hahmoilleni minulla oli ihan selkeitä nukkemalleja mielessä, mutta Granaté oli varsin kinkkinen tapaus. Oli pakko nukettaa ihmisversio (koska toisella versiolla on, noh, sen kuusi kättä, useampia silmiä ja pikimusta iho), jonka ulkonäkö on ollut jo ala-asteelta lähtien minulle hyvin selvä. Alun perin Granatén hahmo liittyi Monster High -nukeilleni suunnittelemaani tarinaan, ja neidin ulkonäkö pohjasi tähän nukkeen. Tärkeintä oli säilyttää Granatén vihreät silmät ja punaiset hiukset. Ihan liekinpunaista tukkaa en neidille löytänyt, mutta en todellakaan moiti tuota nykyistäkään! Sain tuon näyttämään aivan itseltään.

 

Ja mitä tulee mallivalintaan, kävin monia tahtojen taistoja itseni kanssa siitä, että etsinkö uuden mallin (tai kustomoinko itse) vai odotanko, että jostain tupsahtaa Mir eteeni. Turhaa varmaan mainita, miten hommassa kävi.

 

 -------

Huh, noin! Tulin ainakin itse huomanneeksi sen, miten paljon hahmoni ovat muuttuneet matkalla (ulkonäöllisesti, toki varmaan muutenkin). Toivottavasti jaksoitte pysyä perässä! :'D Hauskaa tehdä välillä tällaisiakin postauksia. Tykkään muutenkin kovasti höpöttää hahmoistani ja niiden taustoista, joten tämäntyyppisiä postauksia voisin tehdä jatkossakin.



If you're waiting for a better time

 

 

 

 

 

Heips!

 

Mitäs teille kuuluu? Minä täällä hukun kokeisiin... Yläasteen viimeistä luokkaa viedään, joten kokeiden määrä on sen mukainen. Milloin saan pitää taukoa? D: Syyslomakin tulee kulumaan fysiikkaa stressatessa... Onneksi tosin pääsen muutamaksi päiväksi Helsinkiin! ^^ Olen koko kesän odottanut tilaisuutta päästä käymään Helsingissä, ja nyt aion ottaa lomasta kaiken irti.

 

Tänään minulle tuli vihdoin aikaa tehdä jotakin, joten nappasin nuket mukaani ja kävin kuvaamassa uuden osan kuvatarinaa! Toivottavasti tykkäätte! Tämäkin tarina alkaa vedellä viimeisiään, laskujeni mukaan osia tulee enää muutamia. Hui.

 

-------

 

picfic; Nollapiste

 

 

Avalon: Sade, kerrothan meille, miten Edriel kuoli ensimmäisen kerran?

 

-------

 

 

Haigha: Ei, minä en missään nimessä ole kuuntelemassa sitä tarinaa.

 

Shirei: Haigha, me voimme mennä edeltä. Tämä tieto koskettaa lähinnä Avalonia.

 

Haigha: *naurahdus* Sinuako ei kiinnosta tietää?

 

Shirei: Tiedän jo tarpeeksi.

 

 

Sade: Se ei ole mikään ihmeellinen tarina. *vääntelehtii hermostuneesti* Minä vain yksinkertaisesti tein lopun siitä kaikesta. Tapoin oman isosiskoni.

 

-------

 

Hän oli päästänyt minut jo kahdesti ulos seurassaan. "Kolmas kerta toden sanoo", niinhän se menee?

 

Edriel: Sade, mitä sinä teet sillä veitsellä? Se on minun, et saa pidellä sitä. Olehan nyt kiltti tyttö, ja laske se alas.

 

Sade: En laske. *ääni väristen* En tällä kertaa.

 

Edriel: Tässä ei ole mitään järkeä! Minä näytän sinulle ulkomaailmaa, päästän sinut vapaasta tahdostani tänne. Olen sinulle armollinen! Ja sinä kiität minua siitä ottamalla veitseni? Sade ---

 

Sade: Lopeta. Sinä tiedät kyllä, ettei tällä ole mitään tekemistä armon kanssa. *astuu askeleen lähemmäs*

 

 

Edriel: *lyhistyy maahan* Tämä voidaan käsitellä puhumalla! Sisko rakas, laske veitseni alas niin pienennän rangaistustasi illalla. Sinuun sattuu vähemmän, luota minuun.

 

Sade: Minuun ei satu enää koskaan sinun takiasi.

 

Edriel: Ei varmasti, jos lasket sen alas, Sade ----

 

Sade: Riittää jo! *pitelee vapisten veistä kädessään*

 

 

 

Edriel: Lopeta ----

 

 

-------

 

 

 

Avalon: Ja sinä vain puukotit hänet hengiltä. *huokaisee* Melkoinen ihminen, kun selvisi sellaisesta. Haudattiinko hänet?

 

Sade: Haudattiin. Minä en tosin ollut paikalla silloin, mutta kävelin hänen hautansa ohi useita kertoja. *vapisee muistaessaan* Minä kävin istumassa hänen haudallaan.

 

 

Sade: *tuijottaa pitkään Avalonia* Mutta jo riittää Edrielistä, me tapaamme hänet kuitenkin pian. Kerro jotakin itsestäsi ja siitä tytöstä, jota me olemme pelastamassa. Liliako hän oli?

 

Avalon: *nyökkää* Kyllä, Lilia. Minä olen menettänyt hänet kahdesti, ja kummallakin kerralla se oli oma vikani. En tahdo enää menettää häntä nyt, kun olen vihdoin saanut otteen. *kylmiä väreitä kulkee pitkin selkää*

 

Sade: Sinä olet tainnut kokea melko lailla kaikkea, niinhän? Sen näkee tavasta, jolla katsot ihmisiä. Varovasti, epäillen, kuin yrittäisit astella heikolla jäällä.

 

Avalon: *vaisu hymy* Et varmaan uskoisi, jos sanoisin olleeni ihmisshakissa sen vuoksi, että olen yhteiskunnan silmissä poikkeava. Se tekee minusta vaarallisen. Kun olin lapsi, minun kaltaisilleni perustettiin leiri, jossa meidät pistetiin tappamaan toisiamme ihmishakkilaudalla. *hymy* Sen jälkeen tuskin katsoo kovin luottavaisesti ketään.

 

Sade: Ja sitä syystä tahdot pelastaa Lilian? Koska häntä sinä pystyt katsomaan normaalisti?

 

Avalon: *naurahtaa* Sinä taidat olla perehtynyt ihmisluonteeseen. Olet oikeassa. Lilia on ainoa ihminen, jonka kanssa koen olevani aito itseni.

 

 

Sade: *ujo hymy* Hän on varmasti samassa asemassa omassa elämässäsi, kun Haigha minun. Entä kuka on Edrielin vastine sinun todellisuudessasi - kuka aiheutti kärsimyksesi?

 

Avalon: Sinä kyselet aivan liikaa. *huokaisu* Oma poikkeavuuteni oli alkuaskel kärsimykseen, mutta varsinaiset leirit perusti Roxette-niminen ihminen. Ja ei, en kanna hänelle kaunaa, hän ei ole edes verrattavissa Edrieliin. Roxette oli geeniensä puolesta tunteeton, joten ei tiennyt, mitä teki.

 

Sade: Mutta hän teki kuitenkin.

 

 

Sade: Eikö sinua häiritse painaa asioita villaisella vain sen vuoksi, että Roxette oli tunteeton? Kyllähän Edrielinkin tunne-elämä on vähintäänkin vääristynyt, mutten silti kykene antamaan anteeksi. En minä muuten olisi... olisi tappanut häntä - tai luullut tappavani. *huokaisee* Niinköhän opin tappamaan vain siksi, että olen nähnyt sitä koko ikäni?

 

Avalon: Hän puhuu tätä enemmän itselleen kuin minulle...

En minäkään varsinaisesti koskaan antanut anteeksi, en vain jäänyt miettimään tapahtunutta. Minullahan on Lilia, ei minulla ole hätää. Mutta Edriel... hänkö ei koskaan kertonut, miksi halusi sinusta pikkusiskonsa?

 

 

Sade: Ei, en koskaan saanut tarkkaa syytä. Minä vain yksinkertaisesti muutuin Jeremystä Sadeksi saamatta tietää sen kummempaa syytä siihen.

 

?: Se johtui todennäköisesti siitä, että "sen kummempaa syytä" ei ole.

 

 

Edriel: *virnistys* Hei, Sade. Ehtikö tulla jo ikävä?

 

Avalon: Edriel Faith?

 

Edriel: *tuijottaa Avalonia* Kas, täällä on joku muukin? Vihreät hiukset, hyökkäävä äänensävy... sinä lienet Avalon? *lämmin hymy* Emme olekaan vielä kohdanneet!

 

Avalon: Minua ei huvita keskustella sinun kanssasi normaalisti yhtään sen enempää, kuin sinuakaan minun. Missä on Lilia?

 

Edriel: Voi, Lilia on hyvässä tallessa! Hänellä ei ole mitään hätää. *hymy*

 

Avalon: En liiemmin uskoisi sitä sinun kertomanasi.

 

Edriel: Tsot, tsot. Emme ole ehtineet puhua edes minuuttia, ja sinä käyt jo aivan kuumana! Lilialla on kummallinen maku, erittäin kummallinen. Hänenkaltaisensa ihminen saisi varmasti paremmankin. *naurahdus*

 

Avalon: Me emme ole pari. Minä autan häntä nyt vain sen takia, että hän on pelastanut minut jo monesti.

 

 

Edriel: *nauraa pitkästi* Kiitollisuudenvelka, niinkö? Älä viitsi! En tunne sinua saati Liliaa juuri ollenkaan, mutta ajatus siitä, että pelastaisit häntä kynsistäni vain kiitollisuudenvelasta, tuntuu täysin absurdilta. Pari mikä pari.

 

Avalon: Tästä väittely on täysin turhaa nyt, kun Lilia on vaarassa.

 

Sade: Isosisko, älä viitsi. *tuijottaa Edrieliä vapisten* Minuahan sinä täältä etsit.

 

Edriel: *katsoo Sadea intensiivisesti* Pikkusisko rakas, siitä on aikaa. *alkaa täristä innosta* Mihinkä leikkimme viimeksi katkesikaan? Ai niin! Päätit lopettaa leikin veitseniskuihin. *tärisee voimakkaammin* Onko nyt minun vuoroni? Tiedät, etten koskaan satuta sinua kovin pahasti.

 

 

Sade: M-minä olen täällä s-sen takia, ettet satuttaisi enää ketään. Et minua etkä ketään muutakaan. *tärisee* Anna Lilia takaisin Avalonille. Hän on sinulle vain keino päästä minun luokseni, ja minä olen nyt tässä.

 

Edriel: Et ole nyt aivan ymmärtänyt, mistä tässä on kyse. Tietysti sinä olet syy kaikkeen, olet aina ollut ja tulet aina olemaan. Lilia tosiaan on vain keino, mutta valitettavasti pakollinen sellainen. Tarvitsen todellisen ihmiskehon, jotta pärjään.

 

Sade: Tuoko sitten ei ole oikea ihmiskeho?

 

Edriel: Ei ole, sillä sinä päätit ystävällisesti tehdä omastani selvää, jos muistat.

 

Edriel: Lilian kehon saatuani kaikki voi alkaa alusta, sinä palaat takaisin luokseni ja me ---

 

Sade: *vie käden eteensä* Ei, Edriel, mikään en palaa entiselleen!

 

Edriel: Sinä et sano sanaa ristiin kanssani! Muista paikkasi.

 

 

Avalon: *astuu Saden eteen* Sinä lähdet nyt meidän mukaamme, Edriel, etkä tee Sadelle yhtään mitään. Sade, otithan köyttä mukaan? Me sidomme hänet nyt.

 

Edriel: *alkaa nauraa lähes hysteerisesti* Köyttä? Sidotte? Hurmaavaa, siitä vain! Sellaista en olekaan aiemmin huomannut kokeilla. *virnistys* Etkö sinä ymmärrä, ettei minun vangitsemiseni tuo rakasta Liliaasi takaisin? Minun sielunihan on jo osittain hänessä.

 

 

-------