If you're waiting for a better time

 

 

 

 

 

Heips!

 

Mitäs teille kuuluu? Minä täällä hukun kokeisiin... Yläasteen viimeistä luokkaa viedään, joten kokeiden määrä on sen mukainen. Milloin saan pitää taukoa? D: Syyslomakin tulee kulumaan fysiikkaa stressatessa... Onneksi tosin pääsen muutamaksi päiväksi Helsinkiin! ^^ Olen koko kesän odottanut tilaisuutta päästä käymään Helsingissä, ja nyt aion ottaa lomasta kaiken irti.

 

Tänään minulle tuli vihdoin aikaa tehdä jotakin, joten nappasin nuket mukaani ja kävin kuvaamassa uuden osan kuvatarinaa! Toivottavasti tykkäätte! Tämäkin tarina alkaa vedellä viimeisiään, laskujeni mukaan osia tulee enää muutamia. Hui.

 

-------

 

picfic; Nollapiste

 

 

Avalon: Sade, kerrothan meille, miten Edriel kuoli ensimmäisen kerran?

 

-------

 

 

Haigha: Ei, minä en missään nimessä ole kuuntelemassa sitä tarinaa.

 

Shirei: Haigha, me voimme mennä edeltä. Tämä tieto koskettaa lähinnä Avalonia.

 

Haigha: *naurahdus* Sinuako ei kiinnosta tietää?

 

Shirei: Tiedän jo tarpeeksi.

 

 

Sade: Se ei ole mikään ihmeellinen tarina. *vääntelehtii hermostuneesti* Minä vain yksinkertaisesti tein lopun siitä kaikesta. Tapoin oman isosiskoni.

 

-------

 

Hän oli päästänyt minut jo kahdesti ulos seurassaan. "Kolmas kerta toden sanoo", niinhän se menee?

 

Edriel: Sade, mitä sinä teet sillä veitsellä? Se on minun, et saa pidellä sitä. Olehan nyt kiltti tyttö, ja laske se alas.

 

Sade: En laske. *ääni väristen* En tällä kertaa.

 

Edriel: Tässä ei ole mitään järkeä! Minä näytän sinulle ulkomaailmaa, päästän sinut vapaasta tahdostani tänne. Olen sinulle armollinen! Ja sinä kiität minua siitä ottamalla veitseni? Sade ---

 

Sade: Lopeta. Sinä tiedät kyllä, ettei tällä ole mitään tekemistä armon kanssa. *astuu askeleen lähemmäs*

 

 

Edriel: *lyhistyy maahan* Tämä voidaan käsitellä puhumalla! Sisko rakas, laske veitseni alas niin pienennän rangaistustasi illalla. Sinuun sattuu vähemmän, luota minuun.

 

Sade: Minuun ei satu enää koskaan sinun takiasi.

 

Edriel: Ei varmasti, jos lasket sen alas, Sade ----

 

Sade: Riittää jo! *pitelee vapisten veistä kädessään*

 

 

 

Edriel: Lopeta ----

 

 

-------

 

 

 

Avalon: Ja sinä vain puukotit hänet hengiltä. *huokaisee* Melkoinen ihminen, kun selvisi sellaisesta. Haudattiinko hänet?

 

Sade: Haudattiin. Minä en tosin ollut paikalla silloin, mutta kävelin hänen hautansa ohi useita kertoja. *vapisee muistaessaan* Minä kävin istumassa hänen haudallaan.

 

 

Sade: *tuijottaa pitkään Avalonia* Mutta jo riittää Edrielistä, me tapaamme hänet kuitenkin pian. Kerro jotakin itsestäsi ja siitä tytöstä, jota me olemme pelastamassa. Liliako hän oli?

 

Avalon: *nyökkää* Kyllä, Lilia. Minä olen menettänyt hänet kahdesti, ja kummallakin kerralla se oli oma vikani. En tahdo enää menettää häntä nyt, kun olen vihdoin saanut otteen. *kylmiä väreitä kulkee pitkin selkää*

 

Sade: Sinä olet tainnut kokea melko lailla kaikkea, niinhän? Sen näkee tavasta, jolla katsot ihmisiä. Varovasti, epäillen, kuin yrittäisit astella heikolla jäällä.

 

Avalon: *vaisu hymy* Et varmaan uskoisi, jos sanoisin olleeni ihmisshakissa sen vuoksi, että olen yhteiskunnan silmissä poikkeava. Se tekee minusta vaarallisen. Kun olin lapsi, minun kaltaisilleni perustettiin leiri, jossa meidät pistetiin tappamaan toisiamme ihmishakkilaudalla. *hymy* Sen jälkeen tuskin katsoo kovin luottavaisesti ketään.

 

Sade: Ja sitä syystä tahdot pelastaa Lilian? Koska häntä sinä pystyt katsomaan normaalisti?

 

Avalon: *naurahtaa* Sinä taidat olla perehtynyt ihmisluonteeseen. Olet oikeassa. Lilia on ainoa ihminen, jonka kanssa koen olevani aito itseni.

 

 

Sade: *ujo hymy* Hän on varmasti samassa asemassa omassa elämässäsi, kun Haigha minun. Entä kuka on Edrielin vastine sinun todellisuudessasi - kuka aiheutti kärsimyksesi?

 

Avalon: Sinä kyselet aivan liikaa. *huokaisu* Oma poikkeavuuteni oli alkuaskel kärsimykseen, mutta varsinaiset leirit perusti Roxette-niminen ihminen. Ja ei, en kanna hänelle kaunaa, hän ei ole edes verrattavissa Edrieliin. Roxette oli geeniensä puolesta tunteeton, joten ei tiennyt, mitä teki.

 

Sade: Mutta hän teki kuitenkin.

 

 

Sade: Eikö sinua häiritse painaa asioita villaisella vain sen vuoksi, että Roxette oli tunteeton? Kyllähän Edrielinkin tunne-elämä on vähintäänkin vääristynyt, mutten silti kykene antamaan anteeksi. En minä muuten olisi... olisi tappanut häntä - tai luullut tappavani. *huokaisee* Niinköhän opin tappamaan vain siksi, että olen nähnyt sitä koko ikäni?

 

Avalon: Hän puhuu tätä enemmän itselleen kuin minulle...

En minäkään varsinaisesti koskaan antanut anteeksi, en vain jäänyt miettimään tapahtunutta. Minullahan on Lilia, ei minulla ole hätää. Mutta Edriel... hänkö ei koskaan kertonut, miksi halusi sinusta pikkusiskonsa?

 

 

Sade: Ei, en koskaan saanut tarkkaa syytä. Minä vain yksinkertaisesti muutuin Jeremystä Sadeksi saamatta tietää sen kummempaa syytä siihen.

 

?: Se johtui todennäköisesti siitä, että "sen kummempaa syytä" ei ole.

 

 

Edriel: *virnistys* Hei, Sade. Ehtikö tulla jo ikävä?

 

Avalon: Edriel Faith?

 

Edriel: *tuijottaa Avalonia* Kas, täällä on joku muukin? Vihreät hiukset, hyökkäävä äänensävy... sinä lienet Avalon? *lämmin hymy* Emme olekaan vielä kohdanneet!

 

Avalon: Minua ei huvita keskustella sinun kanssasi normaalisti yhtään sen enempää, kuin sinuakaan minun. Missä on Lilia?

 

Edriel: Voi, Lilia on hyvässä tallessa! Hänellä ei ole mitään hätää. *hymy*

 

Avalon: En liiemmin uskoisi sitä sinun kertomanasi.

 

Edriel: Tsot, tsot. Emme ole ehtineet puhua edes minuuttia, ja sinä käyt jo aivan kuumana! Lilialla on kummallinen maku, erittäin kummallinen. Hänenkaltaisensa ihminen saisi varmasti paremmankin. *naurahdus*

 

Avalon: Me emme ole pari. Minä autan häntä nyt vain sen takia, että hän on pelastanut minut jo monesti.

 

 

Edriel: *nauraa pitkästi* Kiitollisuudenvelka, niinkö? Älä viitsi! En tunne sinua saati Liliaa juuri ollenkaan, mutta ajatus siitä, että pelastaisit häntä kynsistäni vain kiitollisuudenvelasta, tuntuu täysin absurdilta. Pari mikä pari.

 

Avalon: Tästä väittely on täysin turhaa nyt, kun Lilia on vaarassa.

 

Sade: Isosisko, älä viitsi. *tuijottaa Edrieliä vapisten* Minuahan sinä täältä etsit.

 

Edriel: *katsoo Sadea intensiivisesti* Pikkusisko rakas, siitä on aikaa. *alkaa täristä innosta* Mihinkä leikkimme viimeksi katkesikaan? Ai niin! Päätit lopettaa leikin veitseniskuihin. *tärisee voimakkaammin* Onko nyt minun vuoroni? Tiedät, etten koskaan satuta sinua kovin pahasti.

 

 

Sade: M-minä olen täällä s-sen takia, ettet satuttaisi enää ketään. Et minua etkä ketään muutakaan. *tärisee* Anna Lilia takaisin Avalonille. Hän on sinulle vain keino päästä minun luokseni, ja minä olen nyt tässä.

 

Edriel: Et ole nyt aivan ymmärtänyt, mistä tässä on kyse. Tietysti sinä olet syy kaikkeen, olet aina ollut ja tulet aina olemaan. Lilia tosiaan on vain keino, mutta valitettavasti pakollinen sellainen. Tarvitsen todellisen ihmiskehon, jotta pärjään.

 

Sade: Tuoko sitten ei ole oikea ihmiskeho?

 

Edriel: Ei ole, sillä sinä päätit ystävällisesti tehdä omastani selvää, jos muistat.

 

Edriel: Lilian kehon saatuani kaikki voi alkaa alusta, sinä palaat takaisin luokseni ja me ---

 

Sade: *vie käden eteensä* Ei, Edriel, mikään en palaa entiselleen!

 

Edriel: Sinä et sano sanaa ristiin kanssani! Muista paikkasi.

 

 

Avalon: *astuu Saden eteen* Sinä lähdet nyt meidän mukaamme, Edriel, etkä tee Sadelle yhtään mitään. Sade, otithan köyttä mukaan? Me sidomme hänet nyt.

 

Edriel: *alkaa nauraa lähes hysteerisesti* Köyttä? Sidotte? Hurmaavaa, siitä vain! Sellaista en olekaan aiemmin huomannut kokeilla. *virnistys* Etkö sinä ymmärrä, ettei minun vangitsemiseni tuo rakasta Liliaasi takaisin? Minun sielunihan on jo osittain hänessä.

 

 

-------