Take you out, never bring you back again

 

 

Tervehdys ruudun toiselle puolelle!

 

Minulle iski tänään iltapäivällä postausidea, jota muistan hautoneeni mielessäni joskus aiemminkin. Nuketan erittäin paljon hahmoja omista tarinoistani, vaikkeivat nämä tarinat ole mitenkään linkitettyjä toisiinsa. Koska hahmoni elävät kukin omissa kirjoittamissani tarinoissa, hahmojen designit saattavat kokea radikaaleja muutoksia, kun nuketan niitä. Tästä syystä ajattelin nyt jakaa teidän kanssanne hieman alkuperäisiä suunnitelmiani hahmojeni ulkonäöistä! Piirroskuvia siis luvassa. ^^ (Ja vertailuna tietysti itse nukke.) Osa piirroksista ovat muutamia vuosia vanhoja, joten saattavat olla tavalla tai toisella lagisia...
 

 

 

 

"Kello tasan viisi aamuyöstä, päivän ensimmäiset selkeästi erottuvat äänet kuuluvat paperinohuen seinän läpi korviini. Olen odottanut niitä koko yön, valvonut ruskeat silmät verestäen vain ja ainoastaan kuullakseni nämä äänet. Ensin kuuluu voimakkaita askelia, sitten pieni älähdys. Vaistoan, että äännähdyksen päästäjä on aivan tämän seinän toisella puolella. Mielessäni pystyn kuvittelemaan hänen vauhkoontuneen ilmeensä, kiihtyvät sydämenlyönnit ja pakenevan olemuksensa. En kykene erottelemaan äänestä sen päästäjän sukupuolta enkä juurikaan mitään muuta, joka paljastaisi minulle, kuka tärähtäneistä naapureistani on tällä kertaa kyseessä."

 

Kas tässä näemme varmaan ainoan accuraten piirroksen Haighasta! Minulle oli aina ihan selvää, että tulen joskus nukettamaan Haighan Prunellana, kun lähdin tyttöä aikoinaan piirtämään. Alun perin suunnitelmissa oli vaaleanturkoosi peruukki tytölle (siitäkin löytyy parit piirrokset), mutta ruskea tukka tuntui silti luonnollisemmalta hahmolle. Tuo ohessa oleva pätkä on Edrielistä ja Haighasta kertovan tarinan ensimmäinen kappale, ja tuohon tarinaan nykyinen kuvatarinakin pohjaa! Siinä siis Edrielin, Haighan ja Saden menneisyys ihan perinpohjin. En ole selittänyt siitä tarpeeksi kuvatarinassa, joten ehkä joskus julkaisen tuon täällä :'D

 

-------

 

Yikes, tämä on aika vanha piirros...

Vasemmalla Edrielin ja Saden vanhempi veli Orion (jonka pistin julmasti Saden tappamaksi kuvatarinassa, eh). Enpä siis tule koskaan tätäkään hahmoa nukettamaan... Vasemmalla puolestaan Damien, jonka te tunnette paremmin Chónina! Hahmo ei alun perin ollut ikuisesti elävä, surullinen pieni poika, vaan huumeisiin pahasti sekaantunut oman elämänsä Sid Vicious... Kuvatarina tekeepi ihmeitä.

 



 

Ja tässä Chióni jälleen yhdessä muodossaan :'D Rassukka muuttaa ulkonäköään niin tiheään tahtiin, etten itsekään pysy ihan perässä. Kuvatarinaanhan hän tuli alun perin tämän näköisenä:

 

 

Regeneration Pajani (joka tosin ei ole enää minun omistuksessani) sai toimia hetkisen Chiónina, kunnes hän paljasti tässä kuvatarinan osassa Shireille totuuden itsestään ja todellisesta sukupuolestaan:

 

 

Lucifer joutui siis esittämään poikaa hetken x)

Nykyäänhän Chióni on minulla ihan omana nukkenaan, kenenkään ei tarvitse esittää enää pientä. Pieni näyttää tältä:

 

 

Biologiselta sukupuoleltaanhan Chióni on edelleen mies, mutta koska asioita tulee tapahtumaan vielä kuvatarinassa, hän tulee todennäköisesti näyttämään aina tuolta.

 

Huh, Chióni on varmaan hankalin hahmoni selittää, toivottavasti pysytte kärryillä XD

 

-------

 

”Kiltti poika”, siskon lämmin ääni täyttää huoneen. Se tunkeutuu luihin ja ytimiin asti, eikä jätä ketään kylmäksi. Siskon kasvoilla on tarkkaan peilin edessä harjoiteltu hymy, joka voisi toisissa olosuhteissa olla miellyttävä. Ihana sisko, kaunis sisko. Sälekaihtimien välistä sirottuu hieman ilta-auringon viimeisiä valonsäteitä, joiden valossa hänen silmänsä kimaltavat. Hän vie sormensa huulilleen ja kuiskaa: ”Sshh, ei anneta isän tietää tästä.”

Niin. Isä ei saa koskaan tietää. Kukaan ei saa koskaan tietää.

 

(Ignoorataanko se asia, että aikoinaan tein kaksi samaa kättä? :'D)

(Tai se, että Edriel on järkyttävä hahmo hrrrr)

 

Sade näytti vuoden vanhoissa piirroksissani tuolta! Nukettaessa olin erittäin tarkka siitä, että Sade näyttää mahdollisimman paljon itseltään:

 

 

-------

 



 

"Tiedän, ettei Edriel kykene selittämään tätä minulle mitenkään. Ja vaikka selittäisikin, en uskoisi häntä. Tuijotan tuijottamasta päästyänikin verta ja sen väriä, sen omituista tummuutta. Huomaan ajattelevani, että veren väri on itseasiassa jollakin häiritsevällä tavalla erittäin kaunis. Syvä, intensiivinen punainen, joka vetää minua puoleensa. Edrielin tarvitsee ravistella minua kunnolla, ennen kuin tajuan, että olen tosiaan oikeassa maailmassa. Veren väri kieppuu vieläkin mielessäni, mutta yritän keskittyä siihen, mitä Edriel minulle kertoo. Selityksiä selityksien perään, mutta minä en aio näyttää hänelle, etten usko sanaakaan."

 

Sade ja Edriel! Edriel tulee varmaankin ikuisesti näyttämään piirroksissani tuolta, en vain osaa mieltää tytölle muunlaisia hiuksia. Johtunee siitä, että alun perin tytölle piti tulla tämä peruukki. Tykkään tuosta peruukista vieläkin kovasti, en vain keksi sille tulevistakaan hahmoista sopivaa omistajaa... :/

 

 

Leeken art-peruukki tuli sitten kuitenkin! Päätin tuon peruukin tilaamisesta rehellisesti sanottuna varmaan muutamaa minuuttia ennen tilauksen tekoa.... Nyt peruukki on ehdoton suosikkini kaikista, joten hyvin meni! Ja ihan on Edrielin näköinenkin.

 

Tarinassahan tyttö oli blondi, mutta.... hups ^^

 

-------

 

 

 

 

Nämä kaksi ylempää ovat Anemonesta tehtyjä piirroksia. Huvittavaa, ettei tytöllä ollut koskaan mitään lopullista ulkonäköä, vaikka hän on tarinan päähenkilö... Nukettamista saattoi vaikeuttaa se, että näin tosi pitkään Anemonen tällaisena. Ylipäätään tuosta nukkemallista oli tosi hankalaa rimpuilla irti, Ane oli vaikka kuinka pitkään Wilhelmina. (Voisin tbh vieläkin hankkia Wilhelminan ja tehdä siitä Anemonen......)

 

Tässä jokin väliluonnos kaikista Parantajan tarinan hahmoista! Koska rakensin hahmot alun perin nukkejen ympärille, heidän ulkonäkönsä ovat vaihdelleet melkoisesti. Lyhyesti:

 

 

 

 Anemone näytti tuolta linkkaamaltani Wilhelminalta vaaleammalla peruukilla. Noissa ylemmissä luonnoksissa tyttö näyttää pikemminkin siltä, miltä hänen tarinassa itsessään piti näyttää. Vaikka ulkonäkö on muuttunut matkalla melkoisesti, yksi asia pysyi hahmoluonnoksissa aina: aineettomat silmät. Toteutinko niitä sitten itse nukella? No en. Olen kamalan huono pysymään missään ulkonäkösuunnitelmissa - eihän Anemonesta edes pitänyt tulla Barasuishouta, kyseinen malli vaan lojui täällä "ylimääräisenä" ja tadah. Tärkeintä Anessa on kuitenkin tytön luonnonmukaisuus, ja se onneksi toteutui nukellakin!

 

 

Kanga pysyi aina sinisilmäisenä ja blondina! Ihan ensimmäinen suunnitelma oli tismalleen tuon ylemmän luonnoksen näköinen myös tarinoissa. Kangasta piti tulla Classical White Rabbit lyhyellä valkoisella peruukilla ja sinisillä silmillä. Ddalgi tapahtui puolivahingossa, ja suurin syy siihen, että tytöstä tuli Kanga, oli se, että Ddalgi näyttää minusta tosi kusipäiseltä.... köh.

 

Kanga on lempihahmoni tästä viisikosta, joten sekin saattaa vaikuttaa siihen, että olin varsin tarkka kaikista suunnitelmista.

 

 

Callistralla ainoa pysynyt asia alusta alkaen on ollut silmät. Lunatic Queenin stock-chipit ovat aina olleet tärkein osa Callistraa. (Mitä nyt tarinassa kuvailen tytön silmiä pelkästään mustiksi, mutta... sshhh) Elisabeth on yksi suurimpia grailejani ikinä, joten olen enemmän kuin tyytyväinen, että sain nuketettua Callistran juuri tänä mallina! ^^ Meikin kylmyys sopii neidille mainiosti.

 

 

Aldreian ensimmäinen hahmosuunnitelma: ruskeatukkainen tyttö eriparisilmillä, nukkena hänen mallinsa olisi Bloody Red Hood.

Ja mitä Aldreiasta tuli: PASTELLIOKSENNUS???

 

En ihan tosissani tiedä, mikä meni vikaan. Ei luontoon sijoittuvan tarinan yksi keskeisimmistä hahmoista voi olla pinkkitukkainen, mitä hemmettiä. Jotenkin Kirsche vain tuntui pitemmän aikaa ihan Dreialta, ja kun nuken lopulta sain, ei asiaa voinut enää muuttaa. Hahmot elävät omaa elämäänsä, ei tähän voi muuta sanoa.

 



 

 

 Tässä nyt uusimmat piirrokset näistä! Vasemmalla Aldreia ja oikealla Callistra. Tältä piirtotyylinikin muuten näyttää nykyään! Se tuppaa olemaan melkoinen kameleontti, otan kovin paljon vaikutteita...

 

 

Vasemmalta oikealle: Lamia, Kanga ja Anemone. Tässä nyt nämä lopulliset nukkeversiot! Tai no, eihän minulla Lamiaa vielä ole, joten saa nähdä, kuinka paljon tuo olento tulee matkalla muuttumaan... Kunhan pysyy tummameikkisenä ja eteerisenä kaunottarena, homma on ok.

 

-----

 

 

”Kylmyys oli käsinkosketeltavaa, enkä olisi koskaan pystynyt lähestymään sitä. Tiesin sen kaiken olevan vain silmänlumetta. Jokainen katse, jonka siniset silmät minuun loivat, oli vain yritys omistaa minut, omistaa koko maailma. Jos olisin ojentanut käteni koskettaakseni, hän olisi kadonnut, ja minä olisin pian itsekin hukuttanut itseni siihen tunteeseen, joka menettämisestä olisi seurannut. Mutta olisiko se ollut menetys, jos hänen koko olemassaolonsa tuntui minusta pelkältä valheelta, kauniilta haavekuvalta?”

 

Ja tässä Granaté ja Absynthe! (Joista ette tiedä itseasiassa yhtään mitään. Ehkä tähän tulee muutos jossain kohtaa...) Tämä kaksikko on tarinastani Perhosefekti, jonka hahmot revin monen vuoden takaisista tarinoistani. Lopputulokseksi sain kokonaan uuden tarinan, jonka kirjoittelin tämän vuoden aikana loppuun. Granatéa on hieman hankala kuvata, sillä tyttö on kamalan ailahteleva, mutta sanotaanko vaikka, että hän tekee kaikkensa saadakseen aikaan muutoksia. "Kaikki" kattaa tässä tapauksessa myös tuon erään kutsumista takaisin elävien kirjoihin.

 

 

Granatén nukettaminen on ollut Anemonen ohella varmaan se ehdottomasti vaikein. Monille hahmoilleni minulla oli ihan selkeitä nukkemalleja mielessä, mutta Granaté oli varsin kinkkinen tapaus. Oli pakko nukettaa ihmisversio (koska toisella versiolla on, noh, sen kuusi kättä, useampia silmiä ja pikimusta iho), jonka ulkonäkö on ollut jo ala-asteelta lähtien minulle hyvin selvä. Alun perin Granatén hahmo liittyi Monster High -nukeilleni suunnittelemaani tarinaan, ja neidin ulkonäkö pohjasi tähän nukkeen. Tärkeintä oli säilyttää Granatén vihreät silmät ja punaiset hiukset. Ihan liekinpunaista tukkaa en neidille löytänyt, mutta en todellakaan moiti tuota nykyistäkään! Sain tuon näyttämään aivan itseltään.

 

Ja mitä tulee mallivalintaan, kävin monia tahtojen taistoja itseni kanssa siitä, että etsinkö uuden mallin (tai kustomoinko itse) vai odotanko, että jostain tupsahtaa Mir eteeni. Turhaa varmaan mainita, miten hommassa kävi.

 

 -------

Huh, noin! Tulin ainakin itse huomanneeksi sen, miten paljon hahmoni ovat muuttuneet matkalla (ulkonäöllisesti, toki varmaan muutenkin). Toivottavasti jaksoitte pysyä perässä! :'D Hauskaa tehdä välillä tällaisiakin postauksia. Tykkään muutenkin kovasti höpöttää hahmoistani ja niiden taustoista, joten tämäntyyppisiä postauksia voisin tehdä jatkossakin.