Heips.
Ryhdistäydyin ja kävin kuvaamassa teille kuvatarinan. Oli muuten ihan pienen työn takana tämä kuvaaminen - ensin tiputin tuolta kalliolta kamerani, ja lopulta meinasin tippua itsekin. :D Lisäksi ötökät piinasivat kokoajan ja nukkejen peruukit menivät sotkuun. Hrr. Ei enää ikinä. (Plus tein tästä tarinasta about miljoona juonikaaviota. :D)
No, tässä tämä nyt kuitenkin on. Harmittaa kun en saanut tästä aivan sellaista kun mitä olisin halunnut (syytän ötököitä joiden takia en voinut keskittyä yhtään). Mutta näillä mennään, toivottavasti kelpaa~
picfic; Farewell
Kaksi päivää kuluivat nopeammin kuin ne olisivat saaneet.
Silti, minä olen nauttinut täysin siemauksin viimeisistä hetkistäni.
Olen saanut viettää viimeiset hetkeni rakastamani henkilön kanssa.
Nyt on kuitenkin minun aikani lähteä.
~~~~
Me olimme paenneet metsään. Sieltä Lucifer ja hänen Päättäjänsä eivät meitä löytäneet.
Shirei: Muuten, Satoko... miten sinä pääsit pakoon Luciferilta? Hänellä on yleensä tapana lukita vankinsa siten, etteivät he ihan helpolla pääse vapaaksi. Elleivät sitten...
Shirei: *naurahdus* Ei. Et sinä niin tekisi.
Luciferin vankilasta on yksi keino päästä vapaaksi. Täytyy lupautua elämään vain viikko. Mutta mitähän ideaa siinäkin olisi, eihän vapaudestaan saisi edes nauttia... *hymy* Vai mitä?
Satoko: *empii* N-niin juuri. Tuota, minä vapauduin, kun... eh..
Mitä minä voin sanoa? En voi kertoa hänelle, ettei minulla ole elinaikaa enää kuin korkeintaan 15 minuuttia. En halua nähdä Shireitä surullisena...
Shirei: Äh, ei sen niin väliä, miten pääsit vapaaksi. Tärkeintä on, että olet nyt siinä. *hymy*
Satoko: *huokaisee* Voi, minä en ole tässä enää kauaa. Tunnen sydämessäni ettei aikaa ole enää paljoa.
Shirei: *kietoo kätensä Satokon ympärille* No, mitä me nyt teemme? Jäämmekö tänne metsään lopuksi elämäämme? *naurahdus* Päättäjät eivät ikinä löydä meitä täältä.
Kummallista ajatella, että tänään olisi ollut teloituspäiväni. Vaan eipä ole, kiitos sinun. Täällä me olemme, nyt ja aina.
Satoko: Ei, ole kiltti äläkä sano noin... teet tästä vaan vaikeampaa.
Tuota, en ole oikein ehtinyt miettiä tulevaisuutta. *viaton hymy*
Minun on mentävä nyt heti, tai kuolen pian hänen käsiinsä.
Satoko: *nousee ylös* Shirei. Minun täytyy käydä hoitamassa... hm, yksi juttu.
Shirei: *hämmentynyt* "Yksi juttu"? Mitä nyt näin yllättäen? Enkö voi tulla mukaan?
Satoko: Ei, minä hoidan tämän yksin.
Shirei: *katsoo odottavasti Satokoa* Onko tämä jotakin tärkeää? Pärjäätkö varmasti yksin? Mitä jos joku Päättäjistä tulee, tai --
Satoko: *keskeyttää* Ei. Minä menen yksin. *lempeämmin* Lupaan kyllä tulla takaisin.
Shirei: L-lupaatko...?
Satoko: *viaton hymy* Tottakai.
Satoko: Minä näen hänet nyt viimeisen kerran, ja joudun vielä valehtelemaan hänelle.. *naurahdus* Olenpa minä säälittävä, en voi kertoa hänelle edes totuutta.
Satoko: *lähestyy yllättäen Shireitä* Shirei...
Minä rakastan sinua.
Shirei: *yllättynyt* S-Satoko? Mitä ihmettä sinä --
Satoko: *kävelee poispäin* ... kunhan halusin sanoa sen. Minulle on aivan sama, mitä sinä ajattelet tunteistani, mutta ne eivät muutu.
Shirei: Satoko! Odota!
Satoko: Minä... minä menen nyt. Tulen ihan pian takaisin. *nieleskelee itkuaan*
Minä en palaa ikinä takaisin. Anna anteeksi.
Shirei: *kurkottaa kätensä Satokon perään* Odota ---
Shirei: Satoko, minä... *näkee Satokon juoksevan pois*
Shirei: *luo katseensa surullisena maahan* Minä olisin vain halunnut sanoa, että rakastan sinua.. En ehkä samalla tavalla millä sinä minua, mutta kuitenkin... *hymy* No, minä kerron sen sitten kun hän tulee.
~~~~~~~~~
Satoko: Pian se tapahtuu. Pian minua ei ole enää olemassa. *huokaisee* Itsepähän valintani tein. En olisi päässyt muuten Luciferin vankilasta, ja jos en olisi päässyt sieltä, en olisi saanut vapautettua Shireitä.
Satoko: Elämäni ei ehkä ollut järin pitkä, mutta pidin siitä, kiitos Shirein...
En ehkä voi olla enää Shirein luona, mutta toivon, että minulla olisi aina paikka hänen sydämessään. *hymy*
Satoko: On tullut aika.
Hyvästi, Shirei.... kiitos kaikesta.