Oh, where the road then takes me

Weightless

Hei kaikille! Tähän ylempään kuvaan liittyy itseasiassa varsin tumma taustatarina. Tuskin olen nukkemaailmassa koskaan maininnut sairastavani anoreksiaa. Olen hyvin avoin tästä(kin) asiasta, mutta en vain ole saanut kuvattua nukkejen kautta sairauttani mitenkään. Toteutuskykyni ei välttämättä riittäisi sellaisiin ideoihin, joiden kautta anoreksiaa voisi kuvata nukkejen avulla. Päätin siis lähestyä aihetta toisesta suunnasta.

Minulle kehollisuus on aina ollut iso ongelma. Ongelmani ovat alkaneet suunnilleen kolmen ikävuoden paikkeilla, sillä muistan jo silloin kokeneeni tämän kehon vääräksi ja liian suureksi. Syitä anoreksian myöhemmälle puhkeamiselle olen sittemmin löytänyt useampia, mutta ajatus siitä, ettei kehollisuuteni ole koskaan ollut kunnossa, on raskauttava. Monesti olen aivan liian tietoinen ruumiini fyysisestä olemassaolosta. On hieman hankalaa selittää muille, ettei minkään tason fyysinen olemassaolo tunnu aina oikealta.

Sairauteen liittyy paljon erilaista häpeää ja luonnollisesti myös ruoka. Näistä kokemuksista olen kirjoitellut enemmän kirjoitusblogiini. Tämän ylemmän kuvan idea ei kuitenkaan liity millään tavalla häpeään, itseinhoon, ruokaan tai laihtumisen tarpeeseen. Se kertoo tunteesta, johon havahduin eilen. Minulla on tosiaan ollut lähiaikoina - tai kenties ihan aina, jos jaksaa miettiä niin pitkälle - ollut epämukava, liian tietoinen olo omassa kehossani. Eilen tunsin kuitenkin olevani pitkästä aikaa onnellinen niin suuresti, että koin leijuvani. Olin painoton, leijuin tilassa, jossa minut määritti vain hymy kasvoillani. 

Onneksi minulla on vielä kyky tuntea myös myönteiset tuntemukset erittäin vahvasti. Minä jatkan omia taisteluitani ja halusin jakaa tämän pienen hetken teidän kanssanne kuvan muodossa. Jaksakaa tekin vielä. 

(Lopuksi vielä muutama shootinpoikanen!)

- - -

Twisted Wonderland 

{ avalon, pullip lunatic queen }

Joka kesän perinneshootti otti tänä vuonna vähän eri suunnan kuin aiempina. Yleensä olen kuvannut jokavuotisen AIW-shoottini hyvin viattomalta ja/tai perinteiseltä pohjalta, mutta tänä vuonna kokeilin vähän erilaista tyyliä. Alice in Wonderlandista kun on varsin monta tulkintaa. Tummempisävytteinen puhutteli Avalonin kohdalla enemmän, joten sillä mentiin. Mitähän ensi vuonna keksin?

Muutama mustavalkoinen versio vielä:

- - -

Moment of silence

{ edriel, pullip eos }

- - -

Higher

{ lilia, pullip sfoglia }

- - -

Kiitoksia, kun katsoit ja luit! Jätä kommentti, jos pidit <3

So I’m just a dead man crawling tonight

Tervehdys!

Mitenkäs kesänne on sujunut? Itselläni kesä on kulunut paljolti luovien hommien parissa. Sain valmiiksi kolme kuukautta työn alla olleen kirjoitusprojektini (jota on tietysti pakko mainostaa - sen pääsee lukemaan täältä). Nukkehommiinkin olen käyttänyt jonkin verran aikaa. Tavoitteeni kuvata kaikki nuket kesän aikana etenee verkkaisesti, mutta varsin hyvin. Lieneekö 16/38 kuvattuna tähän mennessä.

Lisäksi tilailin neljälle muovilapselleni uusia kamoja, joten kyseiset neljä valmistuvat jonkin ajan kuluttua! Vihdoin sain itseäni niskasta kiinni ja tilasin kamoja uusien nukkejen sijaan.

Tällä kertaa minulla on muutama shootti tänne heiteltävänä, toivottavasti pidätte!

- - -

Water keeps me safe

{ ilse, dal ciel }




















- - -

Moment of calm

{ sade, pullip shinku 2006 }

Plus vielä eri tavalla muokattu versio ekasta kuvasta:

- - -

Clear eyes

{ granaté, pullip mir }

- - -

One summer day

{ mercury, isul hednar }

- - -

Strawberry sweet

{ celiné, pullip gothic & lolita psycho yuki-chan movie version }