lauantai 22. maaliskuuta 2014

picfic; Mistakes

Moikka :--)
Sain väsättyä teille yhden kämäisen kuvatarinankin tuossa iltapäivällä. Shirein näkökulmasta kerrottuna näin vaihteeksi. Kommentit ovat tervetulleita. :3
 
picfic; Mistakes
 
 Nimeni on Shirei Elodie Grass. Olen 19 -vuotias ja kuulun Päättäjiin. Minun tehtäväni on hakea tuomittuja kadotukseen.
 
 Minä inhoan työtäni. Joudun tekemään kaikki johtajamme määräämät likaiset työt. Joudun hakemaan viattomia kadotukseen. Inhoan sitä.
 
 Minulla oli joskus perhe. Minulla oli Satoko...
 
Mutta olen jo pilannut kaiken. Virheeni vei minulta kaiken. Menneisyyteen ei ole enää paluuta...
 
 Ja nyt minun pitäisi tuhota tuon onnellisen ihmisen elämä. Kuinka minä pystyn siihen?
 
 Shirei: *istuutuu Grellin viereen* Hei.
 
Grell: *katselee auringonlaskua piittaamatta Shireistä* Hei vaan.
 
 Grell: Eikö sinun pitänyt kertoa meille kaikille jotain itsestäsi..? *naurahdus* Toistaiseksi sinusta ei ole paljastunut vielä mitään muuta kuin nimesi.
 
 Shirei: *hymy* Olenpa minä huono pitämään lupauksia. Hyvä on, minä kerron.~
 
(HUOM! Seuraavissa kuvissa esiintyvä Lilia ei suinkaan ole nyt Lilia, hän esittää Satokoa.)
 Minä asuin vielä viisi vuotta sitten kauniissa pienessä maalaiskylässä. Siellä asui minun lisäkseni vain muutama perhe. Minulla itselläni ei ollut vanhempia tai sisaruksia, heidät oli tapettu jo kun olin pieni. Perheeni kuului järjestöihin, joten heidät piti eliminoida.
 
 En koskaan oppinut tuntemaan perhettäni, mutta minulla oli Satoko. Hän oli ainoa ystäväni koko kylässä.
 
 Hän oli minua monta vuotta nuorempi. Huolehdin hänestä, sillä hänelläkään ei ollut perhettä. Satoko oli suunnattoman ärsyttävä ja energinen - silti pidin hänestä.
 
 Me olimme miltei aina yhdessä. Hän oli kova puhumaan.
 
 Satoko sanoi aina, että hän rakasti minua. Minusta tuntui silloin, että hän vain pelleili - Satoko oli nimittäin hieman kehityksestä jäljessä.
 
 Satokolla oli aina tapana juoksennella ympäriinsä ja kertoa kaikille, kuinka paljon hän rakasti minua. En pitänyt siitä yhtään.
 
 En koskaan tajunnut, miten paljon Satoko oikeasti minusta välittikään. Pidin sitä vain leikkinä. Ja sitten Päättäjät löysivät minut. Heidän johtajansa pyysi minua mukaansa, ja ajatus kiehtoi minua heti. Saisin olla hetken rauhassa - tai niin minä ainakin luulin.
 
 Ja niin minä sitten liityin Päättäjiin tietämättä lainkaan, mihin olinkaan ryhtynyt.
"Minä tulen kyllä takaisin", kerroin Satokolle. "Minä lupaan sen sinulle."
 
 Satoko odotti minua. Odotti, odotti, odotti. Ja minä uskoin pääseväni takaisin.
 
 Lopulta pääsinkin. Mutta silloin oli jo liian myöhäistä. Koko kylä oli pommitettu maan tasalle. Ketään ei ollut jäljellä, jokainen oli kuollut välittömästi.
 
Tietenkin myös Satoko. Hän kuoli odottaessaan minua. Ja minä petin lupaukseni - en koskaan palannut hänen luokseen. Minä pilasin kaiken.
 
~~~~~~~~~~
 


8 kommenttia:

  1. Ohoh... Jännä tarina, tosi hyvä! owo mutta surullinen ;-;

    ketuth.blogspot.fi

    VastaaPoista
  2. Tosi osuvan tunnelman sait tähän, kaksi viimeistä kuvaa (ja kuvatekstit) on tosi surulliset mutta kauniit silti :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä jos kerrankin onnistuin, tavoittelinkin sellaista outoa tunnelmaa :DD Kiitoksia! <3

      Poista
  3. Oli tosi kiva saada tietää lisää Shireistä! n w n Ihana tarina muutenkin ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän ^__^ Tän olikin tarkoitus infota teille lisää Shireistä. :--3

      Poista
  4. Oh my gash, ihana kuvatarina o u o <3

    VastaaPoista