Olipa kerran Sara, joka leikki aktiivista bloggaajaa

Haha, mitä ihmettä, olen taas postaamassa? :'D En olisi itsekään uskonut, että innostuisin kuvaamaan kuvatarinaa jo nyt. No, toisin kävi. Pfftt tykkään itsekin tästä postaustyylistäni: välillä en postaa yhtään mitään, ja sitten kun teen niin, postailen liian useasti. Voi ei näin 8'D

 

Minulla ainakin lähti kesä ihan hyvin käyntiin, kun kuvausintokin näyttäisi palanneen. Mitenkäs teillä? Onko kesäsuunnitelmia? :3

 

~~~~

 

picfic; Kahleet

 

 

Sanotaan, ettei menneisiin kannata palata. Sieltä voi löytyä paljon sellaisia asioita, jotka haluaa vain unohtaa tai salata muilta. Sieltä löytyy varmasti myös paljon sellaista, josta ei ole itse ollut tietoinen. Ehkä on siis hyvä, että pysymme erossa menneistä.

 

 

... ei. Joskus on palattava menneisiin tapahtumiin, jotta ymmärtäisimme paremmin nykyistä tilannetta sekä tulevaisuutta.

 

~~~~~~

 

 

Edelaine: *tuijottaa hiljaa hautakiveä* Se on niin yksinkertainen. Ristikin on kyhätty niistä laudoista ja pienestä narunpätkästä, jotka ovat vain sattuneet löytymään. Eikä siinä lue edes nimeä... *huokaisu* Ei kukaan haluaisi tulla haudatuksi näin, eihän?

 

Roxette: Me emme tulleet tänne keskustelemaan siitä. Mennään suoraan asiaan. Sinä teloitat tänään kaikki poikkeavat. Otat hengiltä jokaisen, jonka löydät tästä leiristä. Vastalahjaksi sisaresi saa jäädä eloon.

 

 

Roxette: Valitsin sinut tähän tehtävään, sillä sinä poikkeat jopa poikkeavista. Olet ainoa, joka kykenee hallitsemaan itseesi kerääntyvän negatiivisen energian. Päästät sen ulos ainoastaan silloin, kun itse niin haluat - kukaan muu poikkeava ei pysty siihen.

 

Edelaine: Tiedän sen. Kun olen suorittanut tehtäväni, aiot siis päästää Avalonin vapaaksi ja vangita minut lopuksi ikääni, niinkö?

 

Roxette: Tismalleen niin. Sinusta on enemmän hyötyä kuin haittaa yhteiskunnalle. Löydän kyllä helposti hyvän käyttötarkoituksen sinulle, Edelaine Rainbird.

 

 

Edelaine: *surumielinen naurahdus* Ei sillä ole mitään merkitystä, mitä tulet tekemään minulle sitten, kun tehtävä on suoritettu. Haluan vain, että Avalon jää henkiin.

*huokaisee* Roxette, muuten. Minun on aina pitänyt kysyä sinulta erästä asiaa.

 

Roxette: Kysy pois.

 

Edelaine: Miksi sinä halusit ryhtyä johtamaan tätä leiriä? Tuntuiko sinusta hyvältä vaihtoehdolta teloittaa satoja poikkeavia vain, koska he eivät voi itse voimilleen mitään? Vai eikö sinulla ollut muuta vaihtoehtoa?

 

 

Edelaine: Sanot kaikille, että olet tunteeton, mutta jos minulta kysytään, se ei ole mahdollista. Eihän Neonkaan olisi muuten voinut rakastua sinuun. *pieni hymy*

 

Roxette: Vaikene. Neon ei liity tähän millään tavalla, sinun ei tarvitse mainita hänestä sanaakaan. Ja vastauksena kysymykseesi: minut koulutettiin tähän pienestä pitäen. Ei ole kysymys valinnoista tai haluamisesta, sillä minä en osaa haluta mitään. Teen vain sen, mikä minut pistetään tekemään. Tällä hetkellä minun pitää johtaa tätä leiriä ja tuhota kaikki poikkeavat lopullisesti, ja sen myös aionkin tehdä - sinun avullasi, tosin. Tunteet eivät liity tähän millään tavalla.

 

 

Roxette: Oletettavasti tämä kelpaa vastaukseksi.

 

Edelaine: *naurahdus* Kelpaa, kelpaa. Arvelinkin, että vastaisit jotakin tuon kaltaista. Mutta yhdestä asiasta en silti ole aivan vakuuttunut.... *ilkikurinen hymy*

 

 

Edelaine: Neonista, nimittäin. Et ikinä myönnä mitään ääneen, mutta se poika taisi tehdä sinuun vaikutuksen, eikö? Et vieläkään suostu puhumaan hänen kuolemastaan tai mistään häneen liittyvästä. Et, vaikka istumme tälläkin hetkellä hänen haudallaan. *sipaisee hiuksiaan* Niin että mitenkä on? Oliko hän sinulle vain yksi poikkeavista, vai jotakin vähän enemmän?

 

Roxette: Johan minä käskin sinua vaikenemaan! Se olento ei merkinnyt minulle mitään, niin kuin ette te muutkaan merkitse. Kenelläkään ei ole mitään merkitystä minulle.

 

 

Edelaine: Jos kerran olet tuota mieltä, niin miksi sitten puristit kätesi nyrkkiin, kun mainitsin asiasta? *naurahdus* Kuule, Roxette. Ei kukaan pysty olemaan tunteeton, et edes sinä. Olisi helpompaa, jos myöntäisit asian.

 

 

Roxette: *avaa nyrkkinsä* Ei, sinä olet väärässä. Olet ihan samanlainen kuin Neonkin oli - jaksat hokea sitä, etten minä muka olisi tunteeton. S-se... se ei ole totta.

 

 

Roxette: *nousee nopeasti ylös* Jo riittää keskustelu siitä aiheesta. En halua kuulla tästä enää ikinä, onko ymmärretty? Luulisi sinun tietävän, että loppuelämäsi on käsissäni. Käyttäydy sen mukaisesti.

 

 

Roxette: Ala tulla jo, meidän pitää mennä. Sulaudu muiden joukkoon, nauti viimeisistä hetkistäsi heidän kanssaan ennen kuin tapat heidät. Ja muista hyvästellä siskosi, ette näe enää koskaan.

 

Edelaine: En tietenkään hyvästele, hän ei saa ikinä tietää tästä. Aion lavastaa kuolemani, sillä hänen on parempi elää sen tiedon kanssa, että olisin kuollut, kuin sen, että olen vankina lopun ikääni.

 

Roxette: Mmh, tee miten haluat. Eihän se varsinaisesti minulle kuulu. *hymy*

 

 

Edelaine: Näinkö minä sinun juuri äsken hymyilevän? *vinkkaa silmää* Ai mutta, eiväthän tunteettomat tee sellaista.

 

Roxette: Kyllä minä näytellä osaan. *huokaisu* Teitä muita katsellessa oppii paljon hyödyllisiä ilmeitä, joita yritän parhaani mukaan käyttää tarpeen vaatiessa.

 

Edelaine: Joo, niin varmaan. *naurua* Sinä olet kyllä hyvässä mielessä kummallisin ikinä kohtaamani henkilö. Voi olla, ettei loppuelämästäni tulekaan aivan niin kamala sinun seurassasi.

 

 

Roxette: *tuijottaa hiljaa eteensä* Edelaine... miksi sinä yrität pitää minusta? Ei sinun tarvitse. Ei kenenkään tarvitse yrittää pitää minusta, se on mahdotonta.

 

 

Edelaine: *tuijottaa Roxettea* Koska minä olen loppuelämäni sinun vankinasi, ja elämästäni tulee huomattavasti helpompaa, jos opin pitämään sinusta.

 

Roxette: Edelaine...

 

 

Edelaine: *katsoo hautaa* Ja sitä paitsi Neonkin rakasti sinua. Jos hänen kaltaisensa ihminen kykeni rakastamaan sinua, niin siinä tapauksessa ihan jokainen pystyy. *hymy* Tässä on nyt hänen hautansa, ja olen aivan varma, että hän katselee sinua tuolta jostain, ja ---

 

Roxette: Edelaine.

 

 

Roxette: Älä sano enää mitään. Ole niin kiltti...

 

~~~~

 

 

 

Roxette: Sinä olet 2 tuntia ja 47 sekuntia myöhässä. Mikä kesti? Ovathan he kaikki varmasti kuolleita?

 

 

Edelaine: Anteeksi, minä... minulla.. *pidättelee kyyneliä* Avalon. Kesti kauan, ennen kuin hänet vietiin pois paikalta. M-minä lavastin kuolemani, eikä hän suostunut nousemaan hetkeksikään viereltäni... *ääni sortuu* Hän joutui kärsimään niin paljon...

 

 

Roxette: Vai niin. Se ei kyllä ole mikään kunnollinen perustelu myöhästyä aikataulusta, mutta annetaan sen tällä kertaa olla. Sinulla on monta, monta vuotta aikaa hyvittää myöhästymisesi.

 

 

Roxette: Loppuelämäsi alkaa nimittäin tästä sekunnista.

 

~~~~~

 

 

Lilia: Olisiko sinulla mitään tietoa, kauanko meillä vielä kestää tässä matkassa? Minulle alkaa pikkuhiljaa tulla kylmä, ja olemme tosiaan vaeltaneet täällä kokonaisen vuodenajan...

 

Avalon: Älä valita! Olemme oikeassa suunnassa. Minä aistin sen.

 

 

Lilia: *virnistää* Niin sinä aistit myös kuukausi sitten, ja täällä me vielä olemme.

 

 

Avalon: *mulkaisee* Ai, nytkö sinä alat sitten valittaa? Sinusta on ollut paljon hyötyä tähän mennessä, joten älä nyt tässä vaiheessa ala hankalaksi.

 

Lilia: Hyötyä? Minustako? Ethän sinä ikinä myöntäisi mitään tuollaista. Kuka olet, ja mitä olet tehnyt Avalonille? *kikattaa* Uskomatonta.

 

 

Avalon: Lilia, lopeta, minä erehdyin sanoissani, tarkoitin tietysti ---

 

Lilia: Ssshhh, olet erehtynyt jo aika monta kertaa. *naurahdus* Ettet vain olisi kuitenkin sitä mieltä, etten olekaan ihan niin kamala?

 

Avalon: Älä yhtään yritä. *pieni hymy* Olet edelleen ihan yhtä hirveä.

 

 

Lilia: Mm, ja niin --- *lause keskeytyy* Hetkinen.

 

Avalon: *hämmentynyt* Mitä nyt?

 

 

Lilia: *osoittaa* Minulla on sellainen tunne, että meidän pitää mennä tuonne. Tuo jyrkänne suorastaan huutaa meitä lähestymään, tule, mennään. Olen aivan varma, että siskosi on tuolla jossain!

 

Avalon: Heeei, eipäs hoppuilla! Kyllä minä tietäisin, jos Edelaine ---

 

 

Lilia: *yrittää tarttua Avalonin käteen* Älä kyseenalaista, vaan tule! Usko minua edes tämän kerran!

 

 

Avalon: E-entä jos siellä on vaarallista? Se on jyrkänne, Lilia, voi luoja sentään! Me voimme tippua ja kuolla. Minusta meidän pitäisi mennä toiseen suuntaan.

 

Lilia: Mistä lähtien olet muka pelännyt vaaroja tai kuolemaa? Ala tulla nyt vain, luotetaan vaistooni. *naurahdus* Mitä siskosikin sanoisi, jos kuulisi, että alat epäröidä tässä vaiheessa?

 

 

Lilia: Minä ainakin olen menossa, tule tai jätä tulematta.

 

Avalon: Ei nyt olekaan kysymys siitä. En pelkää kuolemaa enkä vaaroja, mutta minä pelkään, että sinulle käy jotakin. En voisi koskaan antaa itselleni anteeksi, jos kuolisit tämän matkan aikana.

 

 

Avalon: Mitä minusta muka jäisi jäljelle, jos sinua ei olisi? Hukkuisin yhä vain syvemmälle oman mieleni syövereihin, sillä kukaan muu kuin sinä ei voi minua sieltä nostaa.

 

~~~~