The last rat standing

Moikka!
Ihan ensimmäisenä haluan kiittää jokaista ihanaa, joka kommentoi edelliseen postaukseen! Teidän kommenttinne olivat oikeastikin todella piristäviä, ja lisäsivät motivaatiotani jatkaa tarinaa mitä pikimmiten <3 Muistin taas, miten ihanaa tätä blogia on pitää. Kiitos!

Sen pitemmittä puheitta, menkäämme itse tarinaan!
Halusin antaa Monalle nykyisellä ulkonäöllään pienen roolin tässä tarinassa. Kyseessä ei siis ole Mona itse, vaan kokonaan eri henkilö.

picfic; Muistoksi tulevaisuuden

 

Rima: *painaa kätensä Lilian olkapäälle* Hengitä syvään, Lilia. Se menee kyllä ohi.

 

Lilia: *kylmiä väreitä* En saa sitä mielestäni. Omat käteni tarttuneina Avalonin kurkkuun, mieleni täyttyneenä käskyistä... minä kuvotan itseäni.

 

Rima: Ihan suotta. Avalon toi sinut luokseni, jotta voisin yrittää auttaa sinua. Tuskin hän kuvittelee sinun vapaasta tahdostasi näkevän sellaisia näkyjä, joten turhaan huolehdit. *kannustava hymy*

Lilia: Niin, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että minä näen niitä silti. Päätäni särkee, ja saatan yhtäkkiä ruveta mutisemaan jotakin tappamisesta. Rima, minua pelottaa. Pelotan itseäni. Ymmärrätkö sinä?

Rima: Ymmärrän hyvinkin. *huokaisu* Ja minulla on epäilys, mihin oireesi saattaisivat viitata.

Lilia: *sipaisee hiuksiaan* Kerro pois vaan.

Rima: En ole oikea ihminen kertomaan. Jos arvaukseni osuu oikeaan, tiedän vain kaksi ihmistä, jotka osaavat kertoa sinulle, mistä tilanteessasi on oikein kyse - Lucifer ja Shirei. Meidän kannattaisi ehkä käydä puhumassa heille tästä.

Lilia: *pudistaa päätään kiusaantuneena* En halua muiden tietävän. Minua ruvetaan katsomaan entistäkin kummallisemmin. Ja kuinka he muka voisivat tietää jotakin päänsärystäni ja näyistäni, jos en kerran itsekään ole selvillä?

 

Rima: *synkkä tuijotus* Nytkö sitä ruvetaan väittämään vastaan? Haluatko sinä apua vai et? *naurahdus* Avalon oletti, että minä enkelinä osaan auttaa. No, ehkä osaankin, mutta olen varma, että Lucifer ja Shirei osaavat paremmin. He nimittäin ovat olleet tekemisissä sen kanssa, joka mahdollisesti on aiheuttanut tuon sinulle.

 

-----

Shirei: Vai että päänsärkyä ja näkyjä? Minkälaisia näkyjä tarkalleen ottaen?

Rima: Lilia kertoi niiden olevan ajatuksia ja muistoja, jotka tuntuvat omilta, mutta eivät ole sellaisia. Eikö tämä teistäkin vaikuta aivan nukelta? *pyörittelee käsiään hermostuneena*

Lucifer: Helvetin helvetti. Jos kyse on nukesta, tilanne on paha. Erittäin paha.

Shirei: Älkää nyt hulluja puhuko, eihän nukeista olla kuultu moniin vuosiin! *vilkuilee ympärilleen* Eihän niitä enää voisi olla olemassa?

Lilia: Aikalisä, aikalisä! *korottaa ääntään* Satuitteko unohtamaan, että toisin kuin te, en ole aivan yhtä perillä termistöstä? Jos joku viitsisi, voisi kertoa minullekin, mistä nukeista tässä oikein puhutaan.

Lucifer: *tuhahdus* Tietysti. Tämä ei sitten ole mitään mukavaa kuultavaa.

Lilia: *naurahtaa* Tuskin kukaan olettikaan niin.

 

Lucifer: Meillä päättäjillä oli taannoin paljon ongelmia murhaajien sielujen kanssa. Kuten tiedätte, tehtävänämme on päättää, mihin sielu jatkaa irrottuaan ruumiistaan - toisin sanoen päätämme, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Murhaajien sieluja oli kuitenkin muutamia vuosia sitten niin paljon, ettemme voineet niille juuri mitään. Ne olivat liian voimakkaita, liian omapäisiä.

Lucifer: Kokosin pienen ryhmän päättämään, miten murhaajien sielujen kanssa tulisi menetellä. Silloin keksittiin nuket: posliinikehoihin laitettiin ongelmallisimmat sielut. Sielu pysyi siellä hyvässä tallessa, ja mikä parasta, posliinikeho ei kyennyt enää riistämään kenenkään henkeä.

Se tosin soti monen omaatuntoa vastaan - olimmeko sen parempia itsekään, kun riistimme näiltä murhaajilta kaiken sulkemalla heidät posliinikehoon, tekemällä heistä pahaisia nukkeja? Jäimme pohtimaan tätä liian pitkäksi aikaa. Sillä välin kun yritimme saada omaatuntoamme vaimennetuksi, nuket lähtivät kehittämään suunnitelmaa päästä taas vapauteen.

Lucifer: He oppivat siirtämään itsensä väliaikaisesti jonnekin toisaalle, toisten ihmisten mieliin. Kukaan ei vieläkään tiedä, miten he sen tarkalleen ottaen tekivät, sillä tapaus aiheutti meille niin paljon päänvaivaa, ettei kenelläkään ollut aikaa vastata kysymyksiin "miksi" tai "miten".

 

Monet käyttivät nukeista nimeä sielunsyöjä siitä syystä, että sitä juuri he tekivät: siirrettyään itsensä toisen mieleen, he alkoivat syödä pois ruumiin alkuperäisen omistajan tietoisuutta ja sielua. Hitaasti ja varmasti, kunnes mitään ei jäänyt enää jäljelle. 

 

Lucifer: Sitten tapahtui jotakin. Me päättäjät kutsumme sitä hetkeä nimellä armahdus, sillä se säästi meidät paljolta. Kaikki nuket katosivat. Yhtäkään ei jäänyt jäljelle, ei edes pientä posliininpalaa tai repaleista sielua. Miten, kuinka, kuka? Me emme tienneet, emmekä edes yrittäneet tietää. Meille riitti tieto siitä, että nuket olivat lopullisesti poissa, eivätkä enää aiheuttaisi ongelmia tai söisi kenenkään sielua.

 

Ja mikä parasta, kukaan päättäjistä ei koskaan joutunut vastuuseen siitä, että luomamme nuket tekivät pahaa jälkeä syömällä viattomien ihmisten sieluja. Näin kliseisesti sanottuna pääsimme kuin koirat veräjästä.

 

Lucifer: Ai, ja vielä yksi juttu. On olemassa eräs lista, jonka teimme varmuuden vuoksi. Se sisältää jokaisen tekemämme nuken nimen tietoineen: tarkkaan laaditut selostukset siitä, keitä he olivat ja mitä he tekivät ennen kuin heistä tuli murhaajia, jotka meidän täytyi vangita posliinikehoihin. Lista oli pidettävä tarkkaan vartioituna, ettei kukaan päässyt vahingossakaan käyttämään tietoja hyväkseen. *huokaisu* Vähän turhankin tarkkaan vartioituna, jos minulta kysytään. Kukaan ei nimittäin enää tiedä, missä lista on.

 

Sen laatija, päättäjätoverimme Chióni, on muuttanut pois eikä näyttäydy enää eläville eikä kuolleillekaan, saati meille entisille työtovereilleen. Olen kuullut, että Chióni elää tyytyväisenä jossakin omassa loukossaan kutsuen itseään jollakin mahtipontisella ja typerällä nimellä, kuten "luminoita" tai jotakin vastaavaa. *naurahdus* Niin että se siitä sitten. Emme taida koskaan saada listaa käsiimme, jälki on kylmennyt.

Lilia: ... ja nyt on se osuus tarinasta, jolloin kerrotte, että minun mielessäni lymyilee tällainen nukke, sielunsyöjä tai miksi ikinä niitä kutsuttekaan.

Rima: Ikävä kyllä niin me epäilemme. *vilkaisu Liliaan* Jos vain saisimme käsiimme sen listan, olisi helppoa tarkistaa, jospa niiden nimien seasta löytyisi joku meille tuttu yksilö, jonka voisimme yhdistää tapaukseesi. Joku, jota syyttää.

Shirei: Se taitaa tosin olla liian hankalaa, mutta ainahan me voimme kokeilla. Pakkohan Chiónin ja listan on jossakin olla.

Lilia: *haukkoo henkeään* Niin, aivan. Ja minun pitää istua tässä kiltisti ja kuunnella, kuinka keskustelette siitä, kuka on tunkeutunut mieleeni! Juuri, kun olen tullut oikeaksi, verta ja lihaa olevaksi ihmiseksi, tapahtuu jotakin tällaista. *hysteeristä naurua* Mukavaa! Juuri tätähän minä toivoinkin!

Shirei: Lilia kiltti, ota nyt rauhassa. Minähän sanoimme, että aiomme yrittää. Löydämme takuulla keinon auttaa sinua, ennen kuin on liian myöhäistä.

Lilia: Löydättekö? Löydättekö? Ja kerrohan, kuinka monta ihmistä pystyitte edellisellä kerralla pelastamaan, kun heidän sielujaan syötiin hiljalleen pois? *katkera naurahdus* Niin, ette varmaan yhtään! Miksi minulla sitten olisi mitään toivoa?

 

Lucifer: *mutisee hiljaa* Luovuttaja.

 

Lilia: Anteeksi?

 

Lucifer: Sanoin, että sinä olet luovuttaja. Sinulle annettiin mahdollisuus elää oikeana ihmisenä, ja nyt olet jo heittämässä pyyhettä kehään. *tuhahdus* Oletin sinun olevan vähän vahvempaa tekoa.

 

Lilia: Kuinka voisin olla luovuttamatta, kun vaihtoehtoja ei ole! Itsehän sanoitte, että ---

 

Rima: *keskeyttää* Rauhoitutaanpa nyt jokainen! Lilia ottaa nyt vain ihan rauhassa ja vetää henkeä, mitään hätää ei ole. *pehmentää ääntään* Ja Lucifer, ole kiltti ja yritä edes ymmärtää Liliaa.

 

 

 Lilia: *katsoo ihmisiä ympärillään* Jos kaikki ongelmat oikeasti ratkeisivat sillä, että ihmisille sanottaisiin "Ota rauhassa", mitään ongelmia ei koskaan olisi ollutkaan.

-----

Pahoittelen kunnon infopläjäystä, joka tässä tuli. Toivottavasti pysyitte perässä! ^^
Hyvää viikonloppua kaikille! ♥ Sara kiittää ja kuittaa.