sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Find what you love and let it kill you

Moi kaikille!
Ensinnäkin, edellinen postaus keräsi aivan ihania kommentteja, kiitoksia kaikille, jotka antoivat niille aikaansa! <3 Te sitten jaksatte aina piristää. Oli hyvä kuulla, että olitte jaksaneet lukea tekstini ja olipa ajatuksiakin herännyt.
 
Täällä olen taas kuvatarinani kanssa. Postaustahti heittelehtii minkä kerkiää: välillä postaan kerran kuussa ja välillä useasti viikossa. Toivottavasti ketään ei haittaa... Tällä kertaa säästän teidät muilta höpinöiltä, jotta joku jaksaisi vielä kuvatarinankin lukea. ^^ Ja jos tarina ei ole tuttu, niin käyhän lukemassa edellinenkin osa!
 
picfic; Etsikää korttisotilas [1/2]
 
 
Kaikki on hyvin. Minä olen kunnossa.
En ole ikinä, en koskaan syyttänyt sinua mistään, Edriel.

 
Ei sillä ole väliä, etten koskaan onnistunut enää kohtaamaan ihmisiä normaalisti sinun kohtaamisesi jälkeen. Tuskin se sinun syysi oli, en usko, että olisin muutenkaan osannut enää olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. En sen jälkeen, mitä näin ja sain tietää.
 
 
Sinun piti olla minun ainoa ystäväni. Minä olin päättänyt niin.
Mutta turhaahan se oli, ei kumpikaan meistä osannut välittää toisesta ihmisestä.
 
~ ~ ~
 
 
Shirei: "Meidän pitää olla kiitollisia siitä, että Chióni sattui olemaan paikalla, kun Lilia rupesi taas sekoamaan." *huokaisu* "Lucifer pyysi minua olemaan kertomatta yksityiskohtia tapahtuneesta, mutta etköhän sinä ansaitse tietää. Lilian mieleen on asettunut Edriel Faith -niminen henkilö, jonka ei Luciferin ja Chiónin mukaan pitäisi olla mitenkään enää olemassa. Ei sieluna, ei kehona, ei minään. Heillä tosin oli asiaan liittyen joitakin... erimielisyyksiä." *tuhahdus*
 
Avalon: "Kyllä, kyllä. Ja Lilian päänsärky johtuu siitä, että tämä olento syö hänen sieluaan. Näyt puolestaan siitä, että se Edriel sotkee omia muistojaan Lilian omiin. Minä kyllä tiedän." *tuijottaa eteensä* "Ja tiedän myös sen, että tuolla otuksella on jotain tekemistä asian kanssa."
 
 
Shirei: *tuijottaa* "Elilläkö muka? Niin, ehkä. Mutta niin kauan, kuin emme tiedä hänestä mitään, eikä hän suostu puhumaan, syytökset ovat täysin turhia. Ymmärräthän, että jos hän sattuisikin olemaan Edriel, tuskin hän olisi valinnut kehoa, jossa ei pysty puhumaan?"
 
Avalon: "Ei pysty? Uskotko muka, että tuo olisi pystymisestä kiinni? El osaisi kyllä puhua, hän ei vain tahdo."
 
Shirei: *surumielinen naurahdus* "Tiedätkö, mitä minä uskon?"
 
 
Shirei: "Minä uskon, että sinä olet hieman mustasukkainen."
 
Avalon: *tuhahdus* "Mistähän ihmeestä?"
 
Shirei: "Liliasta. Hän on niin ystävällinen ja sinisilmäinen, että tahtoo pitää huolta Elistäkin, vaikkei edes tiedä tytöstä mitään. Moni pitäisi sitä heikkoutena, mutta minusta on hienoa, että on vielä olemassa sellaisia ihmisiä, jotka uskaltavat luottaa toisiin ehdoitta." *hymy* "Ja se on upeaa, että olet löytänyt elämääsi sellaisen ihmisen. Älä huoli, vaikka Lilialla olisikin muita ihmiskontakteja, sinä tulet aina olemaan hänelle se tärkein."
 
 
Avalon: *punastuu* "L-lopeta, ei tässä mistään sellaisesta ollut kysymys. Minä en vaan luota Eliin."
 
Shirei: *naurahdus* "Toki."
 
Avalon: "Äh, sama kuin puhuisi ruoholle, et sinä kuitenkaan minua usko." *huokaisu* "Mutta kerrohan, sanoiko tämä Chióni mitään muuta Edrielistä? Millainen henkilö on kyseessä? Minä tiedän vain sen, mitä hän tekee Lilialle."

 
Shirei: *katsoo Avaloniin* "En ole aivan varma, kannattaako minun kertoa tästä sinulle."
 
Avalon: *korjaa asentoaan* "Kysymys on minun parhaasta ystävästäni. Haluan tietää kaiken henkilöstä, joka yrittää viedä häntä minulta. Satutat minua enemmän olemalla kertomatta."
 
Shirei: "Hyvä on, hyvä on, eihän sinulta tunnetusti voi mitään pitää salassa." *vaisu hymy*
 
~ ~ ~
 
 
Chióni: "Onko kukaan muuten vielä kertonut sinulle, mistä syystä Edriel aikoinaan haluttiin muuttaa nukeksi ja eliminoida pysyvästi?" *kikatusta* "Haluatko kuulla hänen syntinsä?"
 
Shirei: *pudistaa päätään* "Kukaan ei ole kertonut, koska en ole varsinaisesti osoittanut kiinnostusta tietää. Lucifer oletettavasti tietää myös, mutta en ole mennyt kyselemään. Tunnut halukkaalta kertomaan, joten ole hyvä vaan."
 
Chióni: *virnistys* "Mielelläni! Mielenkiintoinen kaveri tämä Edriel nimittäin. Tiedän hänestä paljon enemmän kuin Lucifer, mutta voi, hän ei saa koskaan tietää tiedonlähteestäni." *naurahdus*

 
Chióni: "Asia yksi: Edriel tuskin koskaan tappoi ketään, mutta voi luoja miten hän yritti. Ja jos tappoi, niin siitä kukaan ei saanut koskaan tietää. Pahin asia, jonka hän teki, kohdistui hänen pikkuveljeensä. Se ihmisparka tuskin koskaan tokeni siitä, mitä joutui vuosia kestämään. Jos hän elää edelleen, olen täysin varma siitä, ettei hän koskaan kykene enää löytämään omaa identiteettiään." *huokaisu* "Ei sellaisesta toivu."
 
Shirei: "Sellaisesta? Mitä Edriel sitten teki hänelle?" Chióni vaikuttaa täysin erilaiselta, kuin Lucifer on kertonut. Ehkä hän on vain hyvä näyttelemään.
 
Chióni: "Hän lavasti pojan kuoleman tämän ollessa alle kymmenenvuotias. Koko suvun pitäessä poikaa kuolleena hän piti tätä todellisuudessa vaatekaapissaan nälkiintyneenä omia... omia tarkoitusperiään varten." *kylmiä väreitä* "Ja kaikki, jotka saivat tietää tapahtuneesta, päätyivät tavalla tai toisella hänen lähipiiriinsä. Edriel tahtoi vahtia salaisuutensa tietäviä alinomaa."

 
Shirei: *tuijottaa kiinnostuneena* "Keitä nämä kaikki olivat?"
 
Chióni: "Heitä oli vain kaksi: Integra Night ja Haigha Flores. Integran kohtalo on kaikille edelleenkin epäselvä, mutta tuskin se tyttö enää elossa on. Tätä pitäisi kysyä Edrieliltä itseltään."
 
Shirei: "Entä Haigha?"
 
Chióni: "Voi, Haigha on elossa." *hymy* "Ja minulla on hänen osoitteensa."
 
~~~

 
Shirei: "Ja siitä syystä minulla onkin ehdotus: miksemme etsisi tätä Haighaa käsiimme ja kysyisi häneltä itse, mitä silloin vuosia sitten oikein tapahtui?"
 
-------
 
 
 
 

 


torstai 24. maaliskuuta 2016

Devils don't come from hell beneath us, they come from the sky



 
Nämä kuvat lähinnä siksi, että hankin Kupliista Memorialle peruukin, ja kaikki Dal-tyttöseni ovat nyt vihdoin valmiita! <3
Hei kaikki!

Olen jo pitemmän aikaa halunnut kirjoittaa pitemmän tekstin liittyen nukkeiluun ja siihen, mitä se merkitsee minulle nyt, ja mitä se on aiemmin merkinnyt. Katsoin tämän sopivaksi hetkeksi, koska jos muistikuvani on oikea, blogi on jo täyttänyt viisi vuotta! *sarkastiset aplodit* En tiedä, mistä ihmeestä olen repinyt kaiken sen energian pitää tätä todelliset viisi vuotta, se tuntuu jokseenkin pitkältä ajalta ottaen yleisen kärsivällisyyteni tason huomioon. Jollain ihmeen kaupalla olen tässä kuitenkin nyt kirjoittamassa teille jälleen kerran! Tämä blogi ja nukkeni kertovat eräänlaista tarinaa minusta. Kehitystä on ainakin toivon mukaan tapahtunut nukkejen kuvaamisessa, mutta itse huomaan myös muunlaista kehitystä – tai muuttumista, miten sen nyt haluaakaan ilmaista. Kehitykseni siihen suuntaan, mitä olen nyt, näkyy esimerkiksi kirjotustyylin jatkuvassa muuttumisessa, otsikoissa ja blogin ulkonäössä. Tapa, jolla muokkaan kuviani, tapa, jolla kuvaan ja kehitän tarinat, kertoo aina jotakin siitä Sarasta, joka kulloinkin blogia kirjoittaa.
 
Aika on hieno asia, ja vaikka se onkin jokseenkin armoton, ainakaan se ei ole vielä tappanut minua tai intoani tähän harrastukseen. Monesti olen miettinyt blogin lopettamista, varsinkin nyt, kun monet muut ovat siirtyneet ainoastaan Instagramiin. Sitten jään aina miettimään, että hei, lopettaisinko blogini itseni vai muiden takia? Senkö takia, etten saa enää niin paljon kommentteja, kuin ennen? Senkö takia, että Instagramissa seuraajia saa helpommin? Koska loppujen lopuksi asia on niin, että minä nautin tämän blogin kirjoittamisesta, ja vain sillä on merkitystä. Kesti aivan liian kauan ymmärtää, ettei se ole itsekästä, että nautin tämän blogin pitämisestä. En tee tätä saadakseni kommentteja, teen tätä, koska se on minulle sopiva tapa ilmentää itseäni. Yksinkertaisia asioita, mutta niin hankalaa sisäistää pienen päänsä sisällä.
 
Tarinoiden tekemiseenkin olen monesti väsynyt sekä ahdistunut lukemattomia kertoja vanhoista tarinoistani. Niin monta kertaa olen meinannut klikata kohtaa ”Poista” vanhojen postauksien kohdalla. Ovathan ne toki noloja, mutta kuten jo aiemmin sanoin, kaikki täällä kertoo jotakin eri vuosien minusta. Niiden postausten poistaminen olisi minulle vähän sama, kun kävisi läpi vanhoja muistojaan ja toteaisi, että ei perkele, enhän minä näitä halua enää säilyttää. Onnistuisiko niiden poistaminen, totaalinen unohtaminen? Tekisikö se minusta jotakin muuta? Niinpä. Siksi vanhatkin postaukset saavat jäädä, ne saavat kertoa omaa tarinaansa ja niitä voi peilata nykyisiin postauksiini. Tuleehan vielä joskus aika, jolloin luen tätäkin postausta kasvot käsiin haudattuna ja miettien, mitä ihmettä olen ajatellut.
 
Nukkeilu itsessään on aina ollut minulle yksi tärkeimmistä asioista elämässä. Viimeviikolla muistin taas, miten suuresti arvostan sitä, että olen saanut upeita ihmisiä maailmaani valaisemaan tämän harrastuksen kautta. Eihän siitä voi olla muuta kuin kiitollinen. Itse nuket sen sijaan ovat vuoroin olentoja, jotka ovat muodostuneet ikään kuin omiksi kuvikseni, ja vuoroin pieniä paholaisia jotka eivät tunnu millään olevan sellaisia, kun niistä haluaisin. Mutta kaiken turhautumisenkin ohella pidän siitäkin ominaisuudesta tässä harrastuksessa, ettei kaikki aina sujukaan haluamallani tavalla ja joudun tekemään töitä saadakseni nuket, tarinat ja kuvat onnistumaan. Se on ehdottomasti osa viehätystä. Tuskin jaksaisin tehdä mitään, jos siihen ei liittyisi minkäänlaista haastetta. Ajan kanssa huomaa kaiken olleen sen arvoista. Kehittyminen on palkitsevaa.
 
Entä te lukijat? Mikä teille on tärkeintä nukkeilussa, ja kuinka kauan olette bloganneet?
 
-----
 
Ja itse postaukseen! Hankin tosiaan viikonloppuna Viiviltä Romantic Alicen stock-mekon, joka on ollut yksi nukkeilutavoitteistani. Pientä Lilian lellimistä on havaittavissa, mutta minkäs teet, kun tuo pieni edustaa miltei kaikissa vaatteissa ja sitä on vaan helpompaa kuvata kuin muita. Ja joo, en ole edes laskenut, kuinka mones AIW:hen linkitettävä postaus tämä on. *siirtyy hiljaa taka-alalle*
 
shoot; Alice's sunset











 
-----
 
Hyvää pääsiäistä kaikille lukijoille! Rentoutukaahan kunnolla!
 


sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Tampere Kuplii 2016

Heii!
Ihan alkuun haluan sanoa isot kiitokset kaikille minua Tampere Kupliissa moikanneille ja kanssani aikaa viettäneille! Teitte tästä mahtavan viikonlopun ja olette tärkeitä <3
 
Tapahtumana Kuplii ei ollut sen kummoisempi, mutta seura korvasi kaikki muut epäkohdat. Parempi tämä kuitenkin oli Tampere-talossa, onneksi se on nyt pysyvästi siirretty sinne. ^^ Otin kuvia oikeastaan vain nukeista, cosplay-kuvia en saanut otetuksi, vaikka monia hienoja cosseja tulikin vastaan.
 
 
Lauantaina hiihtelin ympäriinsä Alicena. Viihdyin kyllä kovasti näissä vaatteissa, todennäköisesti otan uusinnan jälleen Traconissa. Nämä kuvat pakotin äitini ottamaan aamulla, ensimmäiset viisitoista minuuttia meni siihen, että sain hänet käsittelemään koko puhelinta oikein... :'D
 
 
Suigintoubbyt! <3 Vasemmalla Taikan Koume ja oikealla Allin Ira.
 
 
Harvinaisen epätarkka kuva Taikan ihanasta Shinyasta.
 
 
Näiden pienten omistajan saa ilmiantaa! Rakastan tämän vasemmanpuoleisen kustomia, niin suloinen <3
 
 
Epätarkoilla kuvilla mennään edelleen, en yhtään tykkää saati osaa kuvata miiteissä, kun porukkaa pyörii jokapuolella ja joudun änkemään jostain välistä kuvan saadakseni. Joka tapauksessa, vasemmalla Viivin Astraea (nyt kun vihdoin opin sen kokonimen), keskellä Allin Edna ja oikealla Viivin Ethel.
 
 
Laurelinen tyttönen!

 
Vasemmalla jälleen Allin Ira, keskellä Allin Skyelle (aaa haluan Blanchen rip) ja oikealla Viivin Astra. Tää oli vähän tällainen "Kuinka monta grailia yhdessä kuvassa?"
 
 
Lotan Elysion ja Miela! (Miekka)
 
 
Angrybbyt aka minun Daphne ja Lotan Callisto <3 Oikealla näkyy vähäsen Haighan peruukkia (ja tuota mahtavaa tuolia, kiitos Allille Haighan pelastamisesta)
 
 
Vähän tarkempaa kuvaa Callistosta. Voisin kirjoittaa tähän, että haluaisin Angryn, mutta sitten havaitsisin jälkeenpäin, että aivan, minullahan on kyseinen malli jo....
 

 
Taikan Ruska! Wää nyt tekisi kovasti mieli itsekin hankkia nukke 25cm obitsulla...
 

 
Tähän majesteettiseen nukkekasaan on hyvä lopettaa!
 
En ostanut paikalta muuta kuin nukenvaatteita, teddyjä (köh tipuin laskuista, kuinka monet teddyt ostin...) ja peruukin Memorialle. Näistä kaikista tulee kuvia sitten jälkikäteen! ^^
 
Vielä kerran kiitoksia kaikille hyvästä viikonlopusta!


keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Shut up and dance with me

 
 
Nämä aloituskuvat nykyään basically "Moi-nukellani-ei-ole-vielä-lopullista-peruukkiaan-ja-kehoaan-joten-kuvaan-sitä-kaikissa-mahdollisissa"
 
Moi kaikki! ^^
Tänään innostuin taas kuvailemaan kuvatarinaa, joten sen kummempia selittelemättä mennäänpä itse tarinaan. Ennen tämän lukemista kannattaa kuitenkin käydä lukemassa ensin tämä!
 
Ai joo, vastedes ääneen lausutut repliikit ovat lainausmerkkien sisällä. Tulin ajatelleeksi, että puhelimella blogia lukevat eivät varmaan huomaa kursivoidulla kirjoitettuja ajatuksia (ainakaan omassa puhelimessani ne eivät näy kursivoituna?), joten selkeyttääkseni päätin laittaa normaalit repliikit nyt lainausmerkkien sisään.
 
picfic; Mustavalkoista


Valehdella saa, mutta se pitää osata.
Ja missä menee raja? Mikä on pelkkä valkoinen valhe, ja milloin ollaan astuttu väärälle puolelle? Voiko valkoinen valhekin muuttua mustaksi, monta asiaa muuttavaksi sotkuksi?


Minä myönnän, etten ollut sinulle rehellinen motiiveistani. Mutta et ollut sinäkään omistasi.


Vaikka mikään ei ollutkaan todellista, ja tarinamme olisi voinut päättyä niin paljon pahemminkin, huomaan silti miettiväni sinua useasti. Millainen olisit, jos eläisit yhä?

 
Ja ennen kaikkea, osaisinko nyt antaa sinulle anteeksi, Edriel?
 
- - - - -
 

Lucifer: "Mitä sinä oikein selität? Miten niin Edriel olisi kuollut ennen kuin ehdimme tehdä hänestä nuken? Epäilen vahvasti, ettei sinulla ole perusteluita väitteellesi. Minä näin, kun Edrielistä tehtiin nukke. Ja olin paikalla, kun hänet tuhottiin lopullisesti."


Chióni: "Sinä näit, mitä sinun haluttiin näkevän. Edriel kuoli ennen kuin ehditte puuttua asioihin." *naurahdus* "Uskoisit nyt."

Lucifer: "Ilman perusteluitako muka? Miksi luottaisin pelkkään sanaasi asiassa, josta tiedän olevani oikeassa?" *mulkaisu* "Tämä on taas sinun peliäsi. Haluat tahallasi pimittää meitä."

Chióni: "Miksi tekisin niin nyt, kun olen jo luvannut jo auttaa? Sainhan palkkionikin jo." *naurahdus* "Sille paidalle tulee käyttöä."

 
Lucifer: "Lopeta. Minua ei naurata, eikä varmasti Liliaakaan. Voitko nyt selittää, miksi luulet Edrielin kuolleen ennen nuken kehoon vangitsemista?"
 
Chióni: "Valitettavasti en voi kertoa sinulle tiedonlähdettäni, mutta usko minua. Minä vain tiedän."
 
 
Lucifer: "Et voi tietää!" *hengähtää* "Ellet... ellet sitten ollut paikalla. Chióni? Älä vain väitä, että olit siellä." *haukkoo henkeään* Voi helvetti, nyt liikumme vaarallisilla vesillä.
 
Lilia: *keskeyttää* "Hei nyt, te kaksi! Lopettakaa se kissatappelu. Tuo keskustelu kiertää kehää."
 

 
Lucifer: "Lilia, kukaan ei kysynyt mielipidettäsi." *kylmä tuijotus* "Tämä on minun ja Chiónin välinen asia, joka on selvitettävä, jotta pääsemme asioissa eteenpäin."
 
Chióni: "Minun ja sinun?" *hymy* "Minä kun luulin, että tässä yritetään auttaa Liliaa."

 
Lucifer: "Älä yritä pakoilla aiheesta! Minä ilmaisin epäilyni siitä, olitko paikalla silloin, kun Edriel Faith teki sen, mistä hänet tunnetaan. Et sinä muuten hänen kohtalostaan tietäisi. Vastaa minulle, olitko sinä siellä?"
 
Chióni: "Se... se on yhdentekevää."
 
Lucifer: "Se on tärkeintä juuri tällä minuutilla!"

 
Chióni: "Lucifer, sinä tunnet minut. Tiedät minusta asioita, joita juuri kukaan ei tiedä, joten mikset vain luottaisi minuun, kun sanon asian olevan näin? Ikävää toistaa itseäni, mutta Edriel Faith tosiaan kuoli ennen kuin te päättäjät puutuitte asiaan. Se, jonka vangitsitte nuken kehoon, tuskin oli Edriel. En tiedä sen enempää siitä, mutta epäilisin jonkun uhrautuneen hänen puolestaan."
 
Lucifer: "Tämä alkaa käydä sekavaksi. Kuten sanoit, tiedän sinusta vähän turhankin paljon, ja se juuri on syy olla luottamatta sinuun."
 
Chióni: "Mutta minä --"
 
Lilia: "Kuolkaa."
 

 
Lilia: *yskii* "T-teidän... teidän on kuoltava."
 
Lucifer: "Lilia? Mitä nyt?"

 
Lilia: *kähinää* "Minä... ei..."
 
- - - - -
 
 
Lilia: *puristaa tytön kurkkua* "Sinä tiedät, Haigha! Tiedät, etkö tiedäkin?" *puristaa lujemmin* "Etkö tiedäkin?!"
 
Mitä täällä tapahtuu? Tämä ei ole minun ääneni! Kehoni ei koskaan toimisi näin.


Lilia: *päästää irti ja nousee hoiperrellen ylös* "O-... oletko sinä kunnossa?"
Voi luoja. Voi luoja, minä yritin kuristaa hänet.

?: *yskii* "Edriel, m-mitä sinä...?"

 
Lilia: *katsoo tyttöä häkeltyneenä* Minä yritin tappaa hänet. *vääntelee käsiään* Tappaa elävän, täysin tuntemattoman ihmisen.
 
?: "Edriel?"

 
Lilia: *lysähtää maahan pidellen korviaan* "Mitä minä oikein teen?"
 
- - - - -

 
 
 Lilia: *kuiskaa* "Apua..." *kurottaa kättään* "Apua."