Find what you love and let it kill you

Moi kaikille!

Ensinnäkin, edellinen postaus keräsi aivan ihania kommentteja, kiitoksia kaikille, jotka antoivat niille aikaansa! <3 Te sitten jaksatte aina piristää. Oli hyvä kuulla, että olitte jaksaneet lukea tekstini ja olipa ajatuksiakin herännyt.

 

Täällä olen taas kuvatarinani kanssa. Postaustahti heittelehtii minkä kerkiää: välillä postaan kerran kuussa ja välillä useasti viikossa. Toivottavasti ketään ei haittaa... Tällä kertaa säästän teidät muilta höpinöiltä, jotta joku jaksaisi vielä kuvatarinankin lukea. ^^ Ja jos tarina ei ole tuttu, niin käyhän lukemassa edellinenkin osa!

 

picfic; Etsikää korttisotilas [1/2]

 

 

Kaikki on hyvin. Minä olen kunnossa.

En ole ikinä, en koskaan syyttänyt sinua mistään, Edriel.

 

Ei sillä ole väliä, etten koskaan onnistunut enää kohtaamaan ihmisiä normaalisti sinun kohtaamisesi jälkeen. Tuskin se sinun syysi oli, en usko, että olisin muutenkaan osannut enää olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. En sen jälkeen, mitä näin ja sain tietää.

 

 

Sinun piti olla minun ainoa ystäväni. Minä olin päättänyt niin.

Mutta turhaahan se oli, ei kumpikaan meistä osannut välittää toisesta ihmisestä.

 

~ ~ ~

 

 

Shirei: "Meidän pitää olla kiitollisia siitä, että Chióni sattui olemaan paikalla, kun Lilia rupesi taas sekoamaan." *huokaisu* "Lucifer pyysi minua olemaan kertomatta yksityiskohtia tapahtuneesta, mutta etköhän sinä ansaitse tietää. Lilian mieleen on asettunut Edriel Faith -niminen henkilö, jonka ei Luciferin ja Chiónin mukaan pitäisi olla mitenkään enää olemassa. Ei sieluna, ei kehona, ei minään. Heillä tosin oli asiaan liittyen joitakin... erimielisyyksiä." *tuhahdus*

 

Avalon: "Kyllä, kyllä. Ja Lilian päänsärky johtuu siitä, että tämä olento syö hänen sieluaan. Näyt puolestaan siitä, että se Edriel sotkee omia muistojaan Lilian omiin. Minä kyllä tiedän." *tuijottaa eteensä* "Ja tiedän myös sen, että tuolla otuksella on jotain tekemistä asian kanssa."

 

 

Shirei: *tuijottaa* "Elilläkö muka? Niin, ehkä. Mutta niin kauan, kuin emme tiedä hänestä mitään, eikä hän suostu puhumaan, syytökset ovat täysin turhia. Ymmärräthän, että jos hän sattuisikin olemaan Edriel, tuskin hän olisi valinnut kehoa, jossa ei pysty puhumaan?"

 

Avalon: "Ei pysty? Uskotko muka, että tuo olisi pystymisestä kiinni? El osaisi kyllä puhua, hän ei vain tahdo."

 

Shirei: *surumielinen naurahdus* "Tiedätkö, mitä minä uskon?"

 

 

Shirei: "Minä uskon, että sinä olet hieman mustasukkainen."

 

Avalon: *tuhahdus* "Mistähän ihmeestä?"

 

Shirei: "Liliasta. Hän on niin ystävällinen ja sinisilmäinen, että tahtoo pitää huolta Elistäkin, vaikkei edes tiedä tytöstä mitään. Moni pitäisi sitä heikkoutena, mutta minusta on hienoa, että on vielä olemassa sellaisia ihmisiä, jotka uskaltavat luottaa toisiin ehdoitta." *hymy* "Ja se on upeaa, että olet löytänyt elämääsi sellaisen ihmisen. Älä huoli, vaikka Lilialla olisikin muita ihmiskontakteja, sinä tulet aina olemaan hänelle se tärkein."

 

 

Avalon: *punastuu* "L-lopeta, ei tässä mistään sellaisesta ollut kysymys. Minä en vaan luota Eliin."

 

Shirei: *naurahdus* "Toki."

 

Avalon: "Äh, sama kuin puhuisi ruoholle, et sinä kuitenkaan minua usko." *huokaisu* "Mutta kerrohan, sanoiko tämä Chióni mitään muuta Edrielistä? Millainen henkilö on kyseessä? Minä tiedän vain sen, mitä hän tekee Lilialle."

 

Shirei: *katsoo Avaloniin* "En ole aivan varma, kannattaako minun kertoa tästä sinulle."

 

Avalon: *korjaa asentoaan* "Kysymys on minun parhaasta ystävästäni. Haluan tietää kaiken henkilöstä, joka yrittää viedä häntä minulta. Satutat minua enemmän olemalla kertomatta."

 

Shirei: "Hyvä on, hyvä on, eihän sinulta tunnetusti voi mitään pitää salassa." *vaisu hymy*

 

~ ~ ~

 

 

Chióni: "Onko kukaan muuten vielä kertonut sinulle, mistä syystä Edriel aikoinaan haluttiin muuttaa nukeksi ja eliminoida pysyvästi?" *kikatusta* "Haluatko kuulla hänen syntinsä?"

 

Shirei: *pudistaa päätään* "Kukaan ei ole kertonut, koska en ole varsinaisesti osoittanut kiinnostusta tietää. Lucifer oletettavasti tietää myös, mutta en ole mennyt kyselemään. Tunnut halukkaalta kertomaan, joten ole hyvä vaan."

 

Chióni: *virnistys* "Mielelläni! Mielenkiintoinen kaveri tämä Edriel nimittäin. Tiedän hänestä paljon enemmän kuin Lucifer, mutta voi, hän ei saa koskaan tietää tiedonlähteestäni." *naurahdus*

 

Chióni: "Asia yksi: Edriel tuskin koskaan tappoi ketään, mutta voi luoja miten hän yritti. Ja jos tappoi, niin siitä kukaan ei saanut koskaan tietää. Pahin asia, jonka hän teki, kohdistui hänen pikkuveljeensä. Se ihmisparka tuskin koskaan tokeni siitä, mitä joutui vuosia kestämään. Jos hän elää edelleen, olen täysin varma siitä, ettei hän koskaan kykene enää löytämään omaa identiteettiään." *huokaisu* "Ei sellaisesta toivu."

 

Shirei: "Sellaisesta? Mitä Edriel sitten teki hänelle?" Chióni vaikuttaa täysin erilaiselta, kuin Lucifer on kertonut. Ehkä hän on vain hyvä näyttelemään.

 

Chióni: "Hän lavasti pojan kuoleman tämän ollessa alle kymmenenvuotias. Koko suvun pitäessä poikaa kuolleena hän piti tätä todellisuudessa vaatekaapissaan nälkiintyneenä omia... omia tarkoitusperiään varten." *kylmiä väreitä* "Ja kaikki, jotka saivat tietää tapahtuneesta, päätyivät tavalla tai toisella hänen lähipiiriinsä. Edriel tahtoi vahtia salaisuutensa tietäviä alinomaa."

 

Shirei: *tuijottaa kiinnostuneena* "Keitä nämä kaikki olivat?"

 

Chióni: "Heitä oli vain kaksi: Integra Night ja Haigha Flores. Integran kohtalo on kaikille edelleenkin epäselvä, mutta tuskin se tyttö enää elossa on. Tätä pitäisi kysyä Edrieliltä itseltään."

 

Shirei: "Entä Haigha?"

 

Chióni: "Voi, Haigha on elossa." *hymy* "Ja minulla on hänen osoitteensa."

 

~~~

 

Shirei: "Ja siitä syystä minulla onkin ehdotus: miksemme etsisi tätä Haighaa käsiimme ja kysyisi häneltä itse, mitä silloin vuosia sitten oikein tapahtui?"

 

-------