Just have a little patience

 

Hi hello

Tällä kertaa taas lisää kuvatarinaa! Muistakaahan kaikki käydä lukemassa aiemmatkin osat, jotta pysytte juonessa mukana. ^^'

 

Tilasin tuossa viimeviikolla peruukit ja obitsut niille, joilta ne vielä puuttuvat. Muutaman viikon päästä koko porukan pitäisi olla valmis, en malta odottaa! Olen jo tehnyt valmiiksi postausta, jossa laitan jokaisesta nukestani kuvia vaihe vaiheelta. Postauksesta tulee melko pitkä, onhan nukkejakin kotiutunut jonkin verran. ^^ Siihen asti näkemiin, viettäkää hauska vappu! Ja toivottavasti pidätte kuvatarinasta.

 

(HUOM! Lucifer sai taaskin ainoana poikapuolisena nukkena hoitaa kuvatarinassa esiintyvän poikapuolisen hahmon roolin, eli kyseessä ei ole Lucifer itse. Moi, hyödynnän tätä ihan liikaa kuvatarinoissani, mutta minkäs teet...)

 

-----

 

picfic; Ikuisuuden tappama

Chiónin tarina

 

Chióni: "Onko tämän kertominen aivan välttämätöntä?"

 

Shirei: "Ei. En vaadi mitään, mutta kaiken tietäminen olisi hyödyllistä."

 

Chióni: "Hyvä on."

 

-----

 

Chióni: "Kuinka monella eri tavalla voi tappaa itsensä?

Monella. Liian monella. Ja minä olen kokeillut niistä jokaista."

 

 

Chióni: "Tavanomaiseen perheeseen syntyi kerran kauan, kauan sitten tavanomainen poika, joka sai nimekseen Chióni. Näinhän tarinat kuuluu aloittaa? Pienellä liioittelulla? Minä tosin en liioittele sanoessani "kauan sitten". No, joka tapauksessa, Chióni ei muista enää nimensä alkuperää, mutta tietää varsin hyvin, että se nimi kuuluu hänelle ja määrittää hänet. Se tarkoittaa lumea. Lumi valuu maahan, on kaunis vain sen hetken ajan, kunnes sulaa pois. Poistuu kaikkien elämästä."

 

Chióni: "Hyvän tarinan päähenkilöllä on tietenkin jokin erikoisuus. Chiónin erikoisuus oli ikuisuus. Hän ei kyennyt koskaan kuolemaan, se oli määritetty jossain siellä, jonne ihmiset eivät päässeet. Ei Chióni koskaan saanut tietää, miksei kyennyt kuolemaan, miksi hänen oli elettävä hetkestä toiseen ajan armottomassa kyydissä.

 

Aluksi se oli hauskaa. Korkeintaan kolmen vuosisadan ajan. Sellaisessa ajassa ehtii tutustua sekä itseensä että oppia tuntemaan ihmiskunnan niin hyvin, että tunnistaa, ketkä aikovat jäädä ja ketkä poistua. Sen pienen pilkkeen silmäkulmassa niillä, jotka eivät halunneet koskaan sanoa hyvästejä."

 

 

Chióni: "Mutta ei vienyt montaakaan vuotta tajuta, että kaikille oli sanottava hyvästit. Aivan jokaiselle. Chiónin rakastamat ihmiset - vanhemmat, ystävät, rakastetut - elivät suunnilleen silmänräpäyksen verran siitä ajasta, jonka hän itse tulisi vielä elämään.

 

Ja tärkeitä ihmisiähän mahtuu ikuisuuteen. Miehiä, naisia, ei sukupuolella niin merkitystä, sillä heidän kaikkien oli pakko poistua."

 

Chióni: "Ja siinä vaiheessa päähenkilömme oma itsetunto alkoi luhistua pala kerrallaan. Miksi hänen oli elettävä siinä kehossa koko ikänsä, vangittuna elämään maailman loppuun saakka ja sen jälkeenkin? Hän yritti tappaa itseään. Hukuttamalla, hirttämällä, veitsellä, ampumalla, hyppäämällä. Ei mitään reaktiota. Jokaisen kolhun jälkeen hän joutui nousemaan yhä uudelleen ja uudelleen ylös. Shirei, tiedätkö sinä, miltä tuntuu, kun tapettuaan itsensä ei kuolekaan?

 

Ja mitä ihminen tekee siinä kohtaa, kun ymmärtää vain satuttavansa itseään muita ihmisiä rakastamalla? Kun ei voi kuolla, muttei varsinaisesti elääkään?

 

Aivan oikein. Hän verhoilee itsensä yksinäisyyteen, sillä se on ainoa asia, joka suojelee häntä kivulta, jota seuraa, kun joutuu hyvästelemään muut. Ja Chióni antoi yksinäisyyden olla ainoana ystävänään monta vuosikymmentä. Siinä ajassa hän ehti oppia yhtä jos toista taiasta ja siitä raa'asta maailmasta, jossa hän joutuisi aina elämään. Hän oppi käyttämään taikaa omaksi edukseen. Muuttamaan oman ulkonäkönsä, huijaamaan kaikkia jopa sukupuolensa suhteen.

 

Chióni alkoi leikkiä. Keksi itselleen monia eri henkilöllisyyksiä, heittäytyi moniin täysin päättömiin suhteisiin vain viihdyttääkseen itseään. Harva rooli tuntui omalta, ne olivat kaikki vain eräänlaisia hahmoja, joita hän loi suojakseen."

 

 

Chióni: "Kunnes löytyi se, miksikä sitä kutsutaan? Tärkein sivuhenkilö? Tämän sivuhenkilön nimi oli Orion, ja häneen Chióni tutustui varsin hämärissä olosuhteissa. Tärkein huomio tässä kohtaa tarinaa lienee se, ettei Chiónilla ollut valeasunaan mitään muuta kuin nimi Damien. Keho oli hänen omansa, ei taikuuden avulla luotu valeasu. Hän tutustui Orioniin omana itsenään, antoi itsensä jälleen rakastua, vaikka se satuttaisikin häntä. Tunne oli kuitenkin niin voimakas, ettei hän kyennyt vastustamaan.

 

Ja tässä kohtaa, Shirei, meidän tarinamme yhdistyvät. Kas kummaa, kuka olikaan tämän pojan pikkusisko? Edriel Faith."

 

 

Chióni: "Sinun arviosi ei ollut kovin pahasti väärässä. Kyllä, minä olin siellä. Minä olin paikalla Orionin kanssa, kun Edriel teki mitä teki. Tapasin hänet, tapasin Integran ja Haighankin. Luulin tuntevani ne ihmiset."

 

Shirei: *haukkoo henkeään* "Minä... minä en tiedä, mitä --"

 

Chióni: "Mitä sanoa?" *hymy* "Ei se mitään, ei tarvitsekaan tietää. Sinä olet pienen ikuisuuteni aikana ensimmäinen ihminen, jolle kerron koko tarinan, joten en oletakaan reaktion tulevan aivan heti."

 

Shirei: "Itseasiassa, Chióni, minulle nousi yksi ajatus pintaan."

 

 

Shirei: "Ota tuo valeasu pois. Minua ei juurikaan kiinnosta, miten päädyit aikoinasi päättäjien joukkoon ja tutustuit Luciferiin. Sukupuolesi ei myöskään ole ongelma. Tahdon vain nähdä oikeat kasvosi."

 

Chióni: *tuijottaa Shireitä epäuskoisena* "Tahdot... nähdä kasvoni?" *alkaa hohtaa*

 

Chióni: "Minä... minussa ei ole mitään nähtävää."

 

Shirei: "Älä." *korottaa ääntään* "Älä ala haukkua itseäsi."

 

Chióni: *tuijottaa Shireitä hämmentyneenä* "Sinä et näytä järkyttyneeltä."

 

Shirei: "Miksi ihmeessä minä näyttäisin?"

 

Chióni: "Ei sitä joka kerta tapaa ihmistä, jota pitää raivostuttavana tyttönä, mutta joka paljastuukin kuolemattomaksi pojaksi." *vaivautunut huokaisu* "Minä en ole ollut näin avoimesti kenenkään seurassa sitten lapsuuteni."

 

Shirei: "Edes Orionin? Tehän rakastitte toisianne?"

 

Chióni: "Hän rakasti Damienia. Jos hän olisi tiennyt oikean nimeni ja taustani, hän ei olisi uhrannut minuun sekuntiakaan." *tärisee* "Enkä minä uskaltanut kertoa, sillä minä olisin..." *ääni pettää* "Olisin menettänyt hänetkin."

 

 

Shirei: *kietoo yllättäen kätensä Chiónin ympärille*

 

Chióni: "Mitä sinä teet? Shirei?"

 

Shirei: "Sen ainoan asian, jonka tässä tilanteessa voin. Minä, joka luulin aina olevani niin sanavalmis, en saa tällaisessa tilanteessa sanaa suustani. Siispä halaan sinua. Osoittaakseni, ettet uskoutunut turhaan. Minä..." *naurahdus* "Minä olen sinusta todella ylpeä."

 

 

Chióni: *halaa takaisin* "Shirei..."

 

Ja poika, joka luuli jo nähneensä kaiken, tunsi tärinästään ja pelostaan huolimatta olonsa turvalliseksi toisen ihmisen syleilyssä. Ikuisuuden sisältä tyhjäksi jättämä poika, joka kaikesta huolimatta piti sisällään pientä liekkiä taistellakseen vastaan, pysyäkseen elossa.

 

-----



I can't explain

Hei!

Kuten lupailin, kuvatarinaa luvassa tällä kertaa. ^^ Sen kummemmitta selityksittä menkäämme tarinaan - muistathan lukea myös aiemmat osat!

 

picfic; Etsikää korttisotilas [2/2]

 

 

Minun nimeni on Integra.

Oi, anteeksi. Oli Integra.

 

Kun te kuulette tämän, minua ei enää ole olemassa.

 

Minä äänitän tämän vain, jotta totuus ei katoaisi. Sillä ei ole varsinaista merkitystä minkään kannalta enää silloin, kun saatte tämän käsiinne, mutta en tahdo totuuden kuolevan mukanani. Annahan, kun kerron.

 

Uskooko joku muka oikeasti, että olisimme oman onnemme nojassa? Tai siihen, ettei toinen ihminen voisi pelastaa meitä ja määrittää kaikkea sitä, mitä me olemme?

 

 

Sillä minut määritettiin sillä sekunnilla, kun tapasin Edrielin. Kaikelle tuli merkitys. Ei, minä en rakastanut häntä koskaan, olin liian nuori ymmärtämään sellaisia tuntemuksia. Mutta hän oli silti kaikki, mitä minulla oli. Pelastus. Ja siitä hyvästä olisin hyvinkin voinut rakastaa häntä.

 

Kliseistä sanoa, mutta minä olin yksin. Kiltti tyttö nurkassa, juuri se tarinoiden sosiaalisilta taidoiltaan olematon, koulussa menestyvä hahmo, jolla on vaativat vanhemmat. Minulla ei ollut muuta syytä elää kuin menestys, ennen kuin tapasin Edrielin. Mutta voi, ei puhuta minusta, tämä on kovin tylsä aihe. Minua ei enää ole.

 

 

Mutta Edriel on olemassa. Kiitos minun.

Edriel sytytti minut liekkeihin, herätti minut kuorestaan. Ja vähintä, mitä ihminen voi tehdä tällaisessa kiitollisuudenvelassa, on uhrata henkensä tarvittaessa. Juuri niin minä tein.

 

Annoin oman elämänsä hänen käytettäväksi kuin lapsi lainaisi legojaan. Edriel, katsokaas, teki paljon kaikkea sellaista, mikä oli yhteiskunnan silmissä väärin. Minulle sillä ei ollut merkitystä, sillä ihminen, joka oli tehnyt minulle niin paljon hyvää, ei saattanut olla täysin paha. En ollut naiivi, ymmärsin kyllä, ettei Edriel tuntenut mitään tehdessään niitä tekoja. Hän oli ilmaissut tuntevansa vain intohimoa ja vihaa, enkä epäillyt hetkeäkään etteikö hän olisi ollut siinä oikeassa.

 

 

Mutta silläkään ei ollut merkitystä sillä hetkellä, kun päättäjiksi itseään kutsuvat tahtoivat tehdä Edrielistä sen... miksi he sitä kutsuivat? Nukeksi? Alentua samalle tasolle kuin Edriel itse. Oli meidän onnemme, etteivät päättäjät olleet koskaan nähneet häntä eivätkä sen puoleen minuakaan.

 

Vaati vain muutaman sanan ottaa hänen henkilöllisyytensä. Kuolla hänen nimellään.

 

Minä annoin heidän tehdä itsestäni nuken, annoin heidän tappaa minut, kun lisää rikoksia tuli ilmi. Ja minä olin niin ylpeä.

 

 

Miten minä pystyn nyt äänittämään tämän? Olenko kuollut, olenko vielä nukke? Vai onko kaikki kertomani kenties spekulointia siitä, mitä tuleman pitää, ja olen yhä elossa kertomassa suunnitelmastani? Oli miten oli, ei sen ole väliä. Merkityksetöntä, kuten kaikki muukin sen rinnalla, että Edriel elää.

 

Voitte kuvitella kasvoilleni tyytyväisen hymyn, sillä ette kykene sitä nyt näkemään.

 

-----

 

 

Chióni: *pysäyttää äänitteen* Tämä oli viimeinen Integra Nightista jäänyt tallenne. Minulla on vielä muutama aiempikin varastossa, mutta ne eivät juuri nyt ole tärkeitä. Osaat varmaan kuvitella, mitä niissä on - "Voi, Edriel, minä välitän sinusta niin paljon" ja sitä rataa.

 

Shirei: *nyökkää* Minusta tuossa oli jotakin vaikuttavaa. Tapa, jolla hän puhui Edrielistä, oli niin... voimakas. *kylmiä väreitä* Noin ei puhu kukaan rakastunut, noin puhuu ihminen, jolla on pakkomielle.

 

 

Chióni: Eihän Integra sanonutkaan olevansa rakastunut. *hymy* Hän oli vasta neljätoista.

 

Shirei: Ei ikä katso sellaista. *huokaus* Mutta Chióni, mistä sinä olet saanut tämän tallenteen? Tai ylipäätään tietosi monien vuosien takaisista tapahtumista?

 

 

Shirei: Sinä tiesit Edrielin lähipiiristä, tiesit hänen teoistaan. *epäluuloinen katse* Puhut aivan kuin olisit itse ollut siellä.

 

 

Chióni: *vie sormen suulleen* Ssh, nyt menemme väärille vesille! Kuten jo aiemmin ilmaisin, en saata kertoa, mikä tiedonlähteeni on. Minä vain tiedän Edriel Faithista paljon kaikkea tarpeellista, sen pitäisi riittää sinulle ja toivottavasti Liliallekin. Minä vain autan, koska minua on pyydetty siihen. *hymy*

 

 

Shirei: Minulle se ei riitä! Et aiemminkaan suostunut vastaamaan kysymykseeni siitä, miksemme ole menneet tämän Edrielin toisen ystävän, Haighan, puheille. Pidät liikaa salaisuuksia ollaksesi luotettava.

 

Chióni: *huiskauttaa hiuksiaan* Minähän sanoin jo, ettei Haigha voi kertoa meille mitään sellaista, mitä en ole jo kertonut. Me olemme jo perillä Edrielin motiiveista.

 

Shirei: *turhautunut huokaisu* Tämä keskustelu kiertää kehää. Minä olen kyllä kuullut juttuja Edrielistä, mutta en ole tavannut ketään, joka olisi kohdannut hänet oikeassa elämässä. Integraa ei lasketa, hänen äänensä tulee nauhalta ja tyttö on kuollut jo aikoja sitten. Ja sinä vaikenet kuin muuri.

 

 

Shirei: Ja joskus, Chióni, minä luulen tietäväni syyn hiljaisuuteesi.

 

Chióni: Anna kuulua vain, olemme jo valmiiksi pahasti eksyneet aiheesta. *kepeä naurahdus* Mielenkiintoista, että haluat jutella mukavia siitäkin huolimatta, että Edriel todennäköisesti syö Lilian sielua pois tälläkin hetkellä.

 

 

Shirei: *nousee kiihdyksissään ylös* Tuokin on vain pakenemista! Syyllistät minua aiheesta harhautumisesta, vaikka itse yrität paeta siitä keskustelemista!

 



 

Shirei: Ja minun epäilyni on se, että sinä olit siellä. Sinä olit paikalla silloin, kun Edriel oli vielä elossa.

 

------

 

You take away people's hope, now I'm going to take away yours

Moi, en tosiaan ole taas postaamassa

 

Anteeksi kaikille tämä nopeampi postaustahti, minulla on vaan ollut kamalasti innostusta nukkejeni suhteen. Tänään kävin kuvaamassa peräti kolme kertaa, mistähän moinen energia :'D No, en moiti! Sain aikaiseksi yhden shootin, kuvatarinalle vähän alkua ja noita aiempia räpsyjä. Kannatti tosiaan käydä metsässä kuvaamassa, oli suorastaan terapiaa päästä tallustelemaan tuonne puiden sekaan. Ilta-aurinko on paras ystäväni ♥

 

Jospa seuraavalla kerralla sitten kuvatarinaa!

Shootin nimeksi piti alun perin tulla "Metsän prinsessa", mutta Celinén persoonallisuuden huomioon ottaen oli vähintäänkin pakko hieman muuttaa sitä. Siispä...

 

shoot; Kuningatar metsässään

 





The night is darkest just before the dawn

Hello there!

Minulla lienee paljonkin selitettävää? Aloitetaan vaikka siitä, että monet nukkeni ovat tällä hetkellä kesken. Itseäni häiritsee kovasti suunnilleen joka toisessa postauksessa infota, että "Joo, vaihdoinpa taas tämän ja tämän peruukin!", mutta minkäs teet, kun uusia peruukeitakaan en ole saanut hankittua, ja kuviin haluan joitakin väliaikaisia heille kokeilla. seliseli Selventääkseni vielä: tällä hetkellä neljältä nukeltani puuttuu oma peruukki ja kahdelta obitsu. Jos vielä jossakin kohtaa elämää saan nämä lapsoset valmiiksi, lupaan laittaa selventävän postauksen, jossa kuvia kaikista nukeistani eri vaiheissaan (ja valmiina). ^^ Plus olen jo pitkään halunnut tehdä postauksen, jossa pääsisin höpisemään nukestani hahmojaan ja eri vaiheitaan myöten. Sen toteutus onnistuisi vasta sitten, kun koko kahdeksantoistapäinen lauma olisi valmis. Löytyisikö tällaiselle kiinnostusta?

 

Lisäksi edellisessä postauksessani näkyi tuollainen pieni olento, jota ei täälläpäin ole aiemmin näkynytkään. Instagarmiani selanneet tietävätkin varmaan, että päädyin hetken mielijohteesta huutamaan itselleni Pullip Souseisekin. Hauskaa sinänsä, että Souseiseki oli ensimmäinen koskaan bongaamani Pullip! ^^' Ihanaa vihdoin omistaa tämä nukkemalli. Tytön nimi on Integra Night, ja hänellä tulee olemaan pieni, mutta menneisyyden kannalta tärkeä rooli kuvatarinassa.

 

Kuvatarinaa pyrin jatkamaan taas, kun siihen saan tarvittavan energian ja innostuksen. (Plus tarvitsisin Chiónin omana nukkenaan, koska hänellä on vielä tärkeä rooli tässä. Nyt olen tosin hankkinut nukkeja sellaisella vauhdilla, että aion oikeasti pitää taukoa. :'D)

 

Ai joo, Integralla on ainakin näin toistaiseksi Grellin peruukki. Vaihdoin ne päikseen tänään, ja alun kummastelun jälkeen tunnen pitäväni heistä enemmän noin. Grelliä olin suurin piirtein myymässä yhdessä vaiheessa, mutta tungettuani tytölle nuo teddyt (varsin erikoisella menetelmällä tho) ja kokeilemalla Integran peruukkia taisin löytää kiintymykseni tuota nukkea kohtaan jälleen. Wää. ♥ Ja Integrakin näyttää omalta itseltään, ihan kuin nukke olisi nuorentunut monta vuotta! (Joka on hyvä asia hahmoa ajatellen.)

 

Anteeksi tekstin määrä ja hyvää alkanutta kevättä rakkaille lukijoille! Ei enää kauaa kesään ^^