I can't explain

Hei!

Kuten lupailin, kuvatarinaa luvassa tällä kertaa. ^^ Sen kummemmitta selityksittä menkäämme tarinaan - muistathan lukea myös aiemmat osat!

 

picfic; Etsikää korttisotilas [2/2]

 

 

Minun nimeni on Integra.

Oi, anteeksi. Oli Integra.

 

Kun te kuulette tämän, minua ei enää ole olemassa.

 

Minä äänitän tämän vain, jotta totuus ei katoaisi. Sillä ei ole varsinaista merkitystä minkään kannalta enää silloin, kun saatte tämän käsiinne, mutta en tahdo totuuden kuolevan mukanani. Annahan, kun kerron.

 

Uskooko joku muka oikeasti, että olisimme oman onnemme nojassa? Tai siihen, ettei toinen ihminen voisi pelastaa meitä ja määrittää kaikkea sitä, mitä me olemme?

 

 

Sillä minut määritettiin sillä sekunnilla, kun tapasin Edrielin. Kaikelle tuli merkitys. Ei, minä en rakastanut häntä koskaan, olin liian nuori ymmärtämään sellaisia tuntemuksia. Mutta hän oli silti kaikki, mitä minulla oli. Pelastus. Ja siitä hyvästä olisin hyvinkin voinut rakastaa häntä.

 

Kliseistä sanoa, mutta minä olin yksin. Kiltti tyttö nurkassa, juuri se tarinoiden sosiaalisilta taidoiltaan olematon, koulussa menestyvä hahmo, jolla on vaativat vanhemmat. Minulla ei ollut muuta syytä elää kuin menestys, ennen kuin tapasin Edrielin. Mutta voi, ei puhuta minusta, tämä on kovin tylsä aihe. Minua ei enää ole.

 

 

Mutta Edriel on olemassa. Kiitos minun.

Edriel sytytti minut liekkeihin, herätti minut kuorestaan. Ja vähintä, mitä ihminen voi tehdä tällaisessa kiitollisuudenvelassa, on uhrata henkensä tarvittaessa. Juuri niin minä tein.

 

Annoin oman elämänsä hänen käytettäväksi kuin lapsi lainaisi legojaan. Edriel, katsokaas, teki paljon kaikkea sellaista, mikä oli yhteiskunnan silmissä väärin. Minulle sillä ei ollut merkitystä, sillä ihminen, joka oli tehnyt minulle niin paljon hyvää, ei saattanut olla täysin paha. En ollut naiivi, ymmärsin kyllä, ettei Edriel tuntenut mitään tehdessään niitä tekoja. Hän oli ilmaissut tuntevansa vain intohimoa ja vihaa, enkä epäillyt hetkeäkään etteikö hän olisi ollut siinä oikeassa.

 

 

Mutta silläkään ei ollut merkitystä sillä hetkellä, kun päättäjiksi itseään kutsuvat tahtoivat tehdä Edrielistä sen... miksi he sitä kutsuivat? Nukeksi? Alentua samalle tasolle kuin Edriel itse. Oli meidän onnemme, etteivät päättäjät olleet koskaan nähneet häntä eivätkä sen puoleen minuakaan.

 

Vaati vain muutaman sanan ottaa hänen henkilöllisyytensä. Kuolla hänen nimellään.

 

Minä annoin heidän tehdä itsestäni nuken, annoin heidän tappaa minut, kun lisää rikoksia tuli ilmi. Ja minä olin niin ylpeä.

 

 

Miten minä pystyn nyt äänittämään tämän? Olenko kuollut, olenko vielä nukke? Vai onko kaikki kertomani kenties spekulointia siitä, mitä tuleman pitää, ja olen yhä elossa kertomassa suunnitelmastani? Oli miten oli, ei sen ole väliä. Merkityksetöntä, kuten kaikki muukin sen rinnalla, että Edriel elää.

 

Voitte kuvitella kasvoilleni tyytyväisen hymyn, sillä ette kykene sitä nyt näkemään.

 

-----

 

 

Chióni: *pysäyttää äänitteen* Tämä oli viimeinen Integra Nightista jäänyt tallenne. Minulla on vielä muutama aiempikin varastossa, mutta ne eivät juuri nyt ole tärkeitä. Osaat varmaan kuvitella, mitä niissä on - "Voi, Edriel, minä välitän sinusta niin paljon" ja sitä rataa.

 

Shirei: *nyökkää* Minusta tuossa oli jotakin vaikuttavaa. Tapa, jolla hän puhui Edrielistä, oli niin... voimakas. *kylmiä väreitä* Noin ei puhu kukaan rakastunut, noin puhuu ihminen, jolla on pakkomielle.

 

 

Chióni: Eihän Integra sanonutkaan olevansa rakastunut. *hymy* Hän oli vasta neljätoista.

 

Shirei: Ei ikä katso sellaista. *huokaus* Mutta Chióni, mistä sinä olet saanut tämän tallenteen? Tai ylipäätään tietosi monien vuosien takaisista tapahtumista?

 

 

Shirei: Sinä tiesit Edrielin lähipiiristä, tiesit hänen teoistaan. *epäluuloinen katse* Puhut aivan kuin olisit itse ollut siellä.

 

 

Chióni: *vie sormen suulleen* Ssh, nyt menemme väärille vesille! Kuten jo aiemmin ilmaisin, en saata kertoa, mikä tiedonlähteeni on. Minä vain tiedän Edriel Faithista paljon kaikkea tarpeellista, sen pitäisi riittää sinulle ja toivottavasti Liliallekin. Minä vain autan, koska minua on pyydetty siihen. *hymy*

 

 

Shirei: Minulle se ei riitä! Et aiemminkaan suostunut vastaamaan kysymykseeni siitä, miksemme ole menneet tämän Edrielin toisen ystävän, Haighan, puheille. Pidät liikaa salaisuuksia ollaksesi luotettava.

 

Chióni: *huiskauttaa hiuksiaan* Minähän sanoin jo, ettei Haigha voi kertoa meille mitään sellaista, mitä en ole jo kertonut. Me olemme jo perillä Edrielin motiiveista.

 

Shirei: *turhautunut huokaisu* Tämä keskustelu kiertää kehää. Minä olen kyllä kuullut juttuja Edrielistä, mutta en ole tavannut ketään, joka olisi kohdannut hänet oikeassa elämässä. Integraa ei lasketa, hänen äänensä tulee nauhalta ja tyttö on kuollut jo aikoja sitten. Ja sinä vaikenet kuin muuri.

 

 

Shirei: Ja joskus, Chióni, minä luulen tietäväni syyn hiljaisuuteesi.

 

Chióni: Anna kuulua vain, olemme jo valmiiksi pahasti eksyneet aiheesta. *kepeä naurahdus* Mielenkiintoista, että haluat jutella mukavia siitäkin huolimatta, että Edriel todennäköisesti syö Lilian sielua pois tälläkin hetkellä.

 

 

Shirei: *nousee kiihdyksissään ylös* Tuokin on vain pakenemista! Syyllistät minua aiheesta harhautumisesta, vaikka itse yrität paeta siitä keskustelemista!

 



 

Shirei: Ja minun epäilyni on se, että sinä olit siellä. Sinä olit paikalla silloin, kun Edriel oli vielä elossa.

 

------