Beautiful lie

Heips!

Koska haluan jättää tämän shootin täysin tulkinnanvaraiseksi, skipataan höpötykset! ^^'

 

 

~ ~ ~

 

shoot; Broken ballerina

 

 

 

 

 

 



Pink and white

 

Heips!

Pidin spämminukkekäyttäjälläni @almostsade (piilomainonta jee) Instagramissa pienen Q&A:n, jonka vastaukset kokoan nyt tähän postaukseen! Kiitos kaikille kysymyksistä. c:

 

Kuvatarinanikin voi muuten käydä vielä lukaisemassa edellisestä postauksesta, olisi kiva tietää, mitä mieltä olette! Edellisestä kuvatarinasta kun pääsi kulumaan hetki sen vuoksi, ettei tehnyt mieli kuvata enkä omistanut vielä Sadea.

 

Mutta nyt kysymyksiin!

 

 

Milloin aloitit nukkeilun, ja mikä oli ensimmäinen nukkesi?

- Aloitin nukkeilun vuonna 2010 joulukuussa. Ensimmäinen nukkeni oli (ja on) Pullip Naomi!

 

Tykkäätkö Kilalasta?

- Kilala on varsin hurmaava kauppa, olen siellä kerran käynyt. Pidän ihan hyvänä asiana, että varsinkin nuoremmille nukkeilijoille on helposti nukkeja saatavilla. (Joskin tässä on varjopuolensa, mutta ei siitä sen enempää) Tahtoisin pian taas uudestaan, sinne kun on ilmaantunut paljon ihania vaatteita ja asusteita nukeille.

 

Lempikirjasi?

- En ole tainnut lukea sitä vielä! Yösirkus muutti omaa kirjoitustyyliäni melkoisesti ja pisti ajattelemaan, se on ollut yksi suosikeitani. Varistyttö-trilogia myös, ah. Ja kasvoin Percy Jacksoneiden, Harry Pottereiden, Soturikissojen, Nälkäpelien, Varjojen kaupunkien ja Divergentin kanssa. (Ja aika monien muiden...)

 

 

Mitkä ovat unelmastockvaatteesi?

- Prupaten ja Nellojen, ää D: Joujou myös.

 

Montako nukkea tulee vielä?

- Saanko skipata tämän kysymyksen ja mennä häpeämään sitä, etten yksinkertaisesti osaa asettaa itselleni rajoja nukkejen määrässä. Kunhan niitä ei tule kauhean paljon yli kolmenkymmenen.

 

Miksi oot vaan paras?

- Errr, en itse koe asiaa siten, mutta kiitos valtavasti ;-;

 

 

Vinkkejä muille nukkeilijoille?

- Älkää ikinä stressatko tästä harrastuksesta, stressi ei kuulu nukkeiluun. Jos nukelle ei sovi peruukki x, tai et jaksa kuvata juuri jonain tiettynä päivänä, ei hätää. Pidä taukoa, jos ahdistaa tai ei huvita. Jos fiilis ei palaa pitkään aikaan, ehkä nukkekuvien katsominen tai uusien kustomeiden hankinta auttaisi? Ja jos olet epävarma nuken myymisestä, anna se hoitoon kaverillesi (sikäli sinulta löytyy sellaisia ystäviä, joille voit väliaikaisesti nuken majoittaa) ja katso, pärjäätkö ilman.

 

Mistä aiheista sun kanssa voi keskustella?

- Puhun melkein mistä vaan, kaikesta saa jutella! Nuket, tarinat, kirjoittaminen, eri sarjat ja elokuvat, kirjat, vaikka karvamadot, jos siltä tuntuu. :'D Olen aika rento ihminen.

 

Mikä on suosikkisi omista nukeista?

- *sobs* Ei tähän saa vastata! Vaihtelee usein. Edriel saattaa hyvinkin olla, Avalon ja Sade myös... Ja kaikki Dalit. Okei, ne on kaikki rakkaita?

 

Miksi juuri Shinku oli niin pitkään grail?

- Obsessoiduin siihen pahemman kerran nukkeilun alkuaikoina, joten siitä tuli minulle ikään kuin yksi motivaatio jatkaa nukkeilua niin pitkään kuin mahdollista. En osaa nimetä yhtä tiettyä seikkaa, joka minua nukessa viehättää. Koko olemus on aina tuntunut siltä täydellisimmältä mahdolliselta.

 

 

Minkä nuken haluaisit seuraavaksi?

- Mir! Ja myös Cinciallegra, Mad Hatter in Steampunk World sekä Cheshire Cat in Steampunk World. Voisin luetella ikuisuuden.

 

Mistä kannattaa ostaa peruukeita, missä on hyvälaatuisia sellaisia?

- Leekeltä nyt ainakin, Cancaniltakin minulla on pari.

Käykö sinulle koskaan niin, että katsot nukkea ja itket, koska se ei ole kiva? Sitten katsot sitä päivän päästä ja tykkäät taas.
- Varmaan viikoittain. :'D Ripsien määrä ja peruukit yleensä auttavat siihen, jos en saa jotakin nukkea näyttämään sitten mitenkään kivalta.

Miten sun nukkejen asuminen jakautuu niiden todellisuudessa? (Ei siis lasketa sitä, miten ne ovat nukkekaapissa.)
- Tarinakunnittain oikeastaan, eli suunnilleen näin:

Tsukiko, Grell ja Hinata asuvat samassa asunnossa, jonka toisen puoliskon Grell ja Tsukiko ovat vallanneet, toisessa puolestaan asuu Hinata. (Ja asui myös Mona, mutta no, Mona kuoli monen asian seurauksena. Saatte tästä kuvatarinan noin neljän vuoden päästä :'DD) Rima myös vierailee tässä asunnossa silloin, kun pääsee töistä. Muutoin hän majailee taivaassa.

Shirei ja Lucifer asuvat omassa asunnossaan, joka sijaitsee kohtuullisen matkan päästä näiden aiempien asunnosta. Lilia on myös muuttanut Avalonin kanssa omaan, pieneen asuntoonsa.
Loput nukeistani ovatkin sitten käytännössä tähän "perusporukkaani" liittymättömistä tarinoista, eli he eivät todellisuudessa olleet edes samaan aikaan olemassa, saati sitten samassa kaupungissa.

Onko nukeillasi jokin tietty hierarkia?
- Hinata pyrkii pomottelemaan ihan kaikkea, hän on luultavimminkin ylimpänä. Parempi kysymys, kuinka moni oikeasti uskoo hänen vaikutusvaltaansa...
Muissa tarinoissa Edriel määrää käytännössä kaikesta (köhköh). Ja mitä Parantajan tarinaan tulee, niin enpä taidakaan sanoa mitään, sillä se voisi spoilata vielä jotain. B)

Millä nukeilla on mielestäsi näteimmät meikit?
- Omistan onneksi suurimman osan niistä nukeista, joiden meikkejä pidän viehättävimpinä. Eos, Shinku ja Lunatic Queen ovat omaan silmään ehdottomasti kauneimmat nuket, jotka keksin. Kirschen ja Prunellan meikit ovat myös kovin aistikkaat! Icarus ja Elisabeth ihastuttavat myös kuolleilla ja kylmillä värisävyillään. Ja hmm, Mirin tummansävytteisestä meikistä tykkään myös kamalasti!

Minkä tyylisistä nukeista tykkäät yleensä?
- Yleisemmin nuken meikissä täytyy olla jotakin aistikasta. Sellaista, joka kiinnittää huomioni ja saa minut näkemään useita kustomyhdistelmiä kyseiselle nukelle. Lunatic Queen esimerkiksi on sellainen nukke. Lisäksi vähän tummemmat ja yksityiskohtaisemmat meikit ovat useimmiten enemmän mieleeni kuin sellaiset herkät pastellisävytteiset. (Toki minulla on tämä pastelliporukkakin unelmissa: Kiyomi, Miku LOL, Prupate... Ah. Sellaisille nukeille ei vaan useimmiten ole itselläni mitään toimivia hahmoja.)

Pidätkö BJD:istä?
- Ehdottomasti! En vaan osaisi omistaa sellaista, en ainakaan vielä. Ihastelen kyllä usein muiden BJD:itä.

 



I'm not just one of your toys

 

 

Moikka kaikki!

 

(HUOM! Jos joku Traconiin tuleva olisi myymässä nukkejen stock-vaatteita, ota minuun yhteyttä vaikkapa Instagramin directissä tai Pullip Suomessa, jossa olen nimellä Sade! Olisin erityisen kiinnostunut Prupaten ja Nellan/Retro Memory Nellan vaatteista, mutta kaikkea saa ehdotella.)

 

Pitkästä aikaa kuvatarinan aika. En ole juurikaan höpinätuulella, joten annetaan kuvatarinan puhua puolestaan, eikö niin? ^^ Toivottavasti tykkäätte! ♥

 

------

 

picfic; The bird of Hermes

 

 "Minulla on vain kaksi tunnetta: viha ja intohimo."

 

 

Edriel: Minulla on sellainen tunne, että olen sinulle tarinan velkaa. Haluatko kuulla sadun, Lilia?

 

Lilia: Mieluiten en, mutta en usko minulla olevan valinnanvaraakaan.

 

Edriel: *vie kätensä Lilian selän taakse* Totta. Sinulla ei ole vaihtoehtoja. *hymy* Mennäänpä hieman kävelemään.

 



 

Lilia: Minä en tunne näitä seutuja, Edriel. Kerro tarinasi nopeasti.

 

Edriel: *naurahdus* Tiedän kyllä. Siitä syystä sinä olet juuri täällä.

Eikä tämä tarina ole nopeasti kerrottavissa. Se kertoo syystäni elää, eikä kenelläkään - ei edes minulla - voi olla kovin helposti selitettävissä olevaa syytä olemassaoloonsa.

 

 

------

 



 

Edriel: Kaikki liittyy pikkusiskooni. Kaikki alkoi hänestä, ja olen melko varma, että kaikki tulee myös loppumaankin häneen. Hänen nimensä on Sade, ja hänestä minä tein kaikkeni.

 

Tiedäthän perheet, joissa isää näkee noin kerran tai kaksi viikossa? Alkoholi vie loput hänen ajastaan. Minä olen sellaisesta perheestä. Tämän ei ole tarkoitus herättää sinussa sympatiaa, kerron vain faktoja. Joka tapauksessa vanhempien puuttuminen elämästä aiheutti meissä kolmessa sisaruksessa autioitumisen, kaikilla omalla tavallaan. Isoveljeni Orion yritti pitää perheen irvikuvaamme pystyssä sotkeutumalla huumebisneksiin, Sade oli vasta pieni lapsi, ja minä... minä tein oloni mukavaksi.

 



 

Edriel: Lapsi on tyhjä kuori, joka mukautuu ympäristönsä tahdosta. Sade on minun luomukseni, minun rakas pikkusiskoni. Yksikään ajatus hänen päässään ei ollut lähtöisin hänestä itsestään, minä sanelin ja määritin kaiken. Mitenkö? Minä pistin hänet ensin kuolemaan. Oli aika, jolloin häntä kutsuttiin Jeremyksi, ja hänet tunnettiin minun pikkuveljenäni. Minä tein hänestä kauniin, kadotin Jeremyn ja loin tilalle Saden.

 

Ei ole kovinkaan vaikeaa lavastaa sellaisen pojan kuolemaa, jota kukaan ei tunne. Orion ei ollut koskaan kotona, ja isäkin saapui vasta, kun ilmoitin Jeremyn kuolleen. Ruumis, jonka me hautasimme, ja jolle jopa isäni vei kukkia, ei koskaan ollut oikea Jeremy. Vain jokin löytämäni lapsi, jonka tehtävänä oli kuolla hänen nimellään, jotta perheeni kuvittelisi Jeremyn kadonneen maailmastamme. Jotta minä voisin omistaa hänet.

 

Edriel: Siitä sekunnista lähtien Jeremylle alkoi uusi elämä minun pikkusiskona. Kauniina, täydellisenä siskona, jollaista minulle ei koskaan oltu annettu. Eikö ole oikeutettua täyttää omat tarpeensa silloin, kun kukaan muu ei niin tee? Minä vain otin oikeuden omaan käteeni ja tein veljestäni itselleni siskon, koska luonto ei ollut niin sallinut.

 

 

Edriel: Sinähän tiedät, miten tämä tarina menee? Olet kuullut "kamalista rikoksistani", joita suoritin Sadelle. Mitä rikoksia ne olivat, jos hänellä tuskin oli omaa tahtoa? Hän oli liian nuori, liian haavoittuvainen. Pelkkä kuori minun fantasioilleni.

 

Edriel: On totta, että Sade oli suurimman osan ajasta sidottuna. Sekin on totta, että tosissani pidin häntä suuressa vaatekaapissani, jonne hän sai ruokaa silloin, kun oli sen ansainnut. Vastaväitteet olivat kiellettyjä, eikä hän saanut enää ajatella itseään poikana. Hän oli pikkusiskoni, ja jos se rooli ei miellyttänyt, minä kyllä osasin pistää hänet ruotuun.

 

Edriel: Ja koska Saden fyysinen kunto oli lähes olematon, kaikki kävi varsin helposti. Hän oli niin laiha ja heikkona, että mekkoja ei tarvinnut edes pakottaa hänen päälleen. Hän puki ne itse valittamatta.

 

Valitettavasti tein kerran sen virheen, että vein siskoani kaupungille. Jouduin taluttamaan, sillä muuten hän ei olisi pysynyt edes omilla jaloillaan. Se päivä sai minut pistämään kaiken uusiksi - meidät nimittäin nähtiin.

 

 

Edriel: Luokallani oli silloin eräs Integra-niminen tyttö. Ei kaunis eikä varsinkaan kiinnostava, mutta hän tiesi. Ja hänestä oli tultava lähin ystäväni, sillä jos en olisi pitänyt häntä lähelläni, hän olisi paljastanut kaiken Sadesta. En voinut ottaa sitä riskiä, joten vastoin tahtoani päästin tytön lähelle itseäni. Hän oli niin suloinen kiintyessään minuun, piti minua oikeasti ystävänään. Herätin sen tyttöparan eloon, hänestä löytyi puolia, joita kukaan ei tiennyt hänessä olevan. Kenties se on ylipäätään vaikutukseni ihmisiin - minä vain teen heistä parempia.

 

Mutta Integrakin oli uhrattava, kuten tiedät. En tiedä vieläkään, miten jäin kiinni teoistani, mutta onneksi Integra oli valmis kuolemaan nimelläni.

 

 

Edriel: Siispä shakkilauta oli jälleen tyhjennetty. Ei häiriötekijää - Integraa - eikä ketään, joka tahtoisi tehdä minusta nuken rangaistukseksi teoistani. Olimme vain minä ja Sade ja meidän kaunis, oma maailmamme.



 





 

Edriel: Kunnes syntyi uusi särö linssiin. Haigha Flores.

 



 

Edriel: Jos olisin tiennyt hänen olevan lähes yhtä kylmä kuin minä itsekin, olisin vaientanut hänet, enkä yrittänyt samaa ystävätaktiikkaa, kuten Integran kanssa. Integra oli heikko ja vietävissä, mutta Haigha oli ovela. Hänkään ei tahtonut olla ystäväni sen enempää kuin minä hänen.

 

Naapurinani hänen ainoa tehtävänsä oli vain saada tietää, miksi minun asunnostani kuului öisin ääniä. Minun ainoa tehtäväni oli puolestaan päästää hänet lähelleni ja antaa hänen kiintyä itseeni, jotta hän ei koskaan paljastaisi mitään. Minä typerys todella luulin hänen pysyvän puolellani. 

 

Edriel: Tietenkään niin ei käynyt - Haigha sai kaiken selville, hän jopa tapasi Saden kasvotusten. Sinä samaisena päivänä minä tein jo toisen virheeni: jätin Haighan eloon. Käteni olivat hänen kurkullaan, olin päättämässä hänen olemassaolostaan, mutta sydämeni ei antanut käsien toimia.

 

Edriel: Sade nimittäin aneli minua jättämään tytön eloon. Tiedäthän, Sade on minun syyni olla olemassa, ja jokin hänen anelussaan sai minut jättämään Haighan eloon. Minun ei olisi pitänyt kuunnella.

 

Haigha nimittäin muutti siskoni kokonaan. Kun Sade tiesi tytön olevan jossain päin maailmaa yhä olemassa, hän oletti, että tämä vielä joskus tulisi pelastamaan hänet. Niin, pelastamaan, sitä sanaa hän käytti. Kiittämätön lapsi ei ymmärtänyt, että minä olin jo pelastanut hänet tekemällä hänestä pikkusiskoni sen sijaan, että hän jatkaisi elämäänsä toisena veljistäni, kurjana miesolentona kuten isämmekin.

 



 

Edriel: Haighan olemassaolo oli kääntänyt Saden minua vastaan. Ei mennyt vuottakaan siitä, kun Haigha oli lähtenyt elämästämme, että Sade oli jo oppinut käyttämään veistä. Ja sitä veistä minua, luojaansa vastaan. Hän tappoi minut.

 

------

 

 

Lilia: Ja tässä kohtaa minun pitää oletettavasti kysyä, miten sitten voit olla siinä edessäni kertomassa kamalaa tarinaasi, vaikka sinun pitäisi maata kuolleena monen metrin syvyydessä?

 

Edriel: *naurahdus* Olet nopea oppimaan. Kyllä, juuri sitä sinun pitää nyt kysyä.

 

Edriel: Vastaukseni on varsin yksinkertainen: sinä olet kokoajan nähnyt paikan, jossa säilytän sieluani. Tiedäthän, sitä osaa, joka ei ole vielä siirtymässä sinun kehoosi.

 

Edriel: En nimittäin kanna tätä nukkea aivan turhaan mukanani.

 

 

------

 



 



My dolls are more beautiful without clothes

 

 

 

 

 

Otsikko pohjautuu aika paljon siihen, mitä tämä postaus tulee sisältämään

 

Ja peruukki- sekä kehotilaukseni myötä Chióni ja Sade valmistuivat! Jooo, Sadella on tosiaan mieskroppa, iik.

 

Heips lukijani! Olen tähän mennessä aloittanut varmaan jokaisen postauksen sillä, että tänne on muuttanut uusi nukke, eikä tämäkään postaus tee poikkeusta. *heittäytyy kuvitteelliseen mereen* Ehei, en ole hukannut viimeisiä rippeitä itsekuristani! Ok no vähän olen. Olin suunnitellut vuoden nukkejen kannalta jo etukäteen, ja tässä sitä nyt ollaan! Tänne saapui 8.8. Pullip Kirsche, joka oli viimeinen suuri unelmanukke! Tämähän merkitsee siis sitä, että minulle kotiutuu enää vain muutamia nukkeja lähivuosina, sillä pakkohankintoja ei ole kuin muutama. (Jotka nekin voivat odottaa :'D) Uutta tyttöäni voitte kutsua Aldreiaksi! Parantajan tarinaa lukeneet tuntevatkin hänet jo entuudestaan.

 

Tässä postauksessa saatte pienen nakuestetiikkashootin Aldreiasta sekä uuden, lyhyehkön osan Parantajan tarinaa! Toivottavasti tykkäätte c: Ja jos nukketissit järkyttävät, niin stop siihen paikkaan. Niitä on luvassa.  Ja toivottavasti kaikilla oli hyvä kesä! Oma kesäni oli vähän... no, meh, jos ei muuta, niin ihana nukkekesä.

 

shoot; Valokylvyssä

 

Luku 6: Säteiden tiellä (Auringon keskus, 14.9.2001)

Ja sinä rakastit minua niin kuin uskollinen palvelija, koira, joka rakastaa isäntäänsä.

Vaan isäntä ei luo silmäystäkään koiraansa, ei, vaikka se kerjäisi ruokaa maassa poikittain maaten. Ei, sillä siten se on tarkoitettu.

~ ~ ~

”Aurinko.” Sana kaikuu hallin seinissä ja kimpoilee niissä hetken.

”Kerro raporttisi”, tumma naisääni vastaa korokkeelta. Aurinko on ilmeisestikin hänen nimensä, sillä hän reagoi siihen etunimenään.

Hallin halki kulkee vaaleatukkainen tyttö, jonka siniset silmät muistuttavat tähtiä. Alati tuikkivat, salaperäiset. Hän katsoo korokkeellaan istuvaa, mustaan samettiin sonnustautunutta naista ylöspäin. Heistä huomaa, kummalla on valta tässä hallissa.

”Raja on ylitetty. Shakkinappulasi on tehnyt ensimmäisen siirtonsa, ja kuljettanut kohteen rajan toiselle puolelle”, tyttö kertoo naisen silmien kavetessa pieniksi viiruiksi. ”Hauskaa”, tämä toteaa ja heilauttaa kättään sen merkiksi, että tyttö voi jatkaa.

”Kohde alkaa saada omaa tahtoaan hiljalleen takaisin.”

”Sanoitko takaisin?” Aurinko kysyy kuulostaen uskomattoman huvittuneelta. ”Kanga rakas, oliko kohteellamme sinusta jossain kohtaa omaa tahtoa edes olemassa?”

Kanga siristää silmiään. ”Oli”, hän vastaa vastoin Auringon odotuksia. ”Anemonella oli yksi ainoa oma ajatus, ja se liittyi minuun. Hän oli kovin... kiintynyt.” Hän lausuu sanan tavalla, jolla yleensä lausutaan kirosanoja.

”Siinä sinä onnistuitkin erinomaisesti”, Aurinko hymyilee ja pyörittelee tummia kutrejaan sormensa ympärillä. ”Mutta osaatko sanoa, pitääkö kohde sinusta yhä?”

Kanga nyökkää ja virnistää. Se ei ole enää mikään kaunis tai salaperäinen hymy, jonka tarkoituksena on saada muut puolelleen. ”Pitää, tottakai. Pikkulinnut kertoivat.”

Virnistys tarttuu Aurinkoonkin, tosin tämä hymyilee hillitymmin. Arvokkaammin. ”Hienoa”, hän myhäilee. ”Nyt, kun tiedän, mikä tilanne on, olen valmis tekemään seuraavan siirtoni. Entä sinä? Oletko valmis vaiheeseen kaksi?”

Epäilys kiiltää hetken Kangan sinisissä silmissä, mutta siitäkin huolimatta hän nyökkää. ”Antaa tulla vain, minä olen valmis.”

* * *

Suokylä, 7.1.1995

Kyyneleet virtaavat poskilla sanojen yhä kaikuessa mielessä. He haluavat minut pois, ja vaikka kuinka haluaisin jäädä, valta on heillä. He saavat päättää.

Kuva hymyilevästä Kangasta on piirtynyt terävästi Anemonen mieleen. Tunne on raastava, miltei yhtä kamala kuin se hetki, jolloin Kanga poistui luolasta kättään heilauttaen ja valovoimaisesti hymyillen. Koko pienen elämänsä aikana Anemonella ei ole kertaakaan ollut yhtäkään ajatusta, joka olisi ollut Suokylää vastaan. Miksi olisikaan ollut? Kylähän oli ankarista säännöistään huolimatta pitänyt hänestä aina huolta. Ja ennen kaikkea Anemonen kuului pitää kylästä, sillä niin oli tarkoitettu.

Mutta nyt Anemonen valtaa halu polttaa kylä, tuhota se viimeistä ihmistä myöten. Miksi? Koska hän tunsi Kangaa kohtaan jotakin voimakkaampaa kuin kaikkia kylän ihmisiä yhteensä. Ei, ei romanttista rakkautta. Ei mitään sellaista. Pikemminkin suurta kiintymystä, jota ei voi selittää millään – vai voiko? Saattaako kyse olla vain siitä, että Kanga oli kaikista ihmisistä se ainoa, joka piti Anemonesta itsestään, eikä hänen voimistaan?

 

-------

 



 

Rakas nelikkoni on vihdoin koolla! Aldreia, Anemone, Kanga ja Callistra ovat kaikki tästä samaisesta tarinasta, ja jo ihan siitäkin syystä minulle ihan mielettömän rakkaita. ♥ Hahmothan ovat tarinassa ja alkuperäisissä piirroksissani (joita muuten voisin joskus vilauttaa täällä) aivan eri näköisiä kuin nukkeina, mutta otin vapauden tehdä nukeistani a) sellaisia, että itse pidän niistä ilman turhia kriteerejä hahmon perusteella ja b) sellaisia, että he kuitenkin yhä näyttävät hahmoiltaan. Dreiallahan ei todellakaan ollut tarinan aikaan vaaleanpunaista tukkaa, mutta no niin... ^^ Ja vaikkei Anekaan näyttänyt alun perin tältä, sain tytyn näyttämään suuresti itseltään ja vihdoinkin sellaiselta nukelta, jollaisesta olen unelmoinut. <3 Rakas pieni luonnonlapsi.

 

Mutta mitäs te piditte tämänkertaisesta osasta ja tyttösistäni?