I'm not just one of your toys

 

 

Moikka kaikki!

 

(HUOM! Jos joku Traconiin tuleva olisi myymässä nukkejen stock-vaatteita, ota minuun yhteyttä vaikkapa Instagramin directissä tai Pullip Suomessa, jossa olen nimellä Sade! Olisin erityisen kiinnostunut Prupaten ja Nellan/Retro Memory Nellan vaatteista, mutta kaikkea saa ehdotella.)

 

Pitkästä aikaa kuvatarinan aika. En ole juurikaan höpinätuulella, joten annetaan kuvatarinan puhua puolestaan, eikö niin? ^^ Toivottavasti tykkäätte! ♥

 

------

 

picfic; The bird of Hermes

 

 "Minulla on vain kaksi tunnetta: viha ja intohimo."

 

 

Edriel: Minulla on sellainen tunne, että olen sinulle tarinan velkaa. Haluatko kuulla sadun, Lilia?

 

Lilia: Mieluiten en, mutta en usko minulla olevan valinnanvaraakaan.

 

Edriel: *vie kätensä Lilian selän taakse* Totta. Sinulla ei ole vaihtoehtoja. *hymy* Mennäänpä hieman kävelemään.

 



 

Lilia: Minä en tunne näitä seutuja, Edriel. Kerro tarinasi nopeasti.

 

Edriel: *naurahdus* Tiedän kyllä. Siitä syystä sinä olet juuri täällä.

Eikä tämä tarina ole nopeasti kerrottavissa. Se kertoo syystäni elää, eikä kenelläkään - ei edes minulla - voi olla kovin helposti selitettävissä olevaa syytä olemassaoloonsa.

 

 

------

 



 

Edriel: Kaikki liittyy pikkusiskooni. Kaikki alkoi hänestä, ja olen melko varma, että kaikki tulee myös loppumaankin häneen. Hänen nimensä on Sade, ja hänestä minä tein kaikkeni.

 

Tiedäthän perheet, joissa isää näkee noin kerran tai kaksi viikossa? Alkoholi vie loput hänen ajastaan. Minä olen sellaisesta perheestä. Tämän ei ole tarkoitus herättää sinussa sympatiaa, kerron vain faktoja. Joka tapauksessa vanhempien puuttuminen elämästä aiheutti meissä kolmessa sisaruksessa autioitumisen, kaikilla omalla tavallaan. Isoveljeni Orion yritti pitää perheen irvikuvaamme pystyssä sotkeutumalla huumebisneksiin, Sade oli vasta pieni lapsi, ja minä... minä tein oloni mukavaksi.

 



 

Edriel: Lapsi on tyhjä kuori, joka mukautuu ympäristönsä tahdosta. Sade on minun luomukseni, minun rakas pikkusiskoni. Yksikään ajatus hänen päässään ei ollut lähtöisin hänestä itsestään, minä sanelin ja määritin kaiken. Mitenkö? Minä pistin hänet ensin kuolemaan. Oli aika, jolloin häntä kutsuttiin Jeremyksi, ja hänet tunnettiin minun pikkuveljenäni. Minä tein hänestä kauniin, kadotin Jeremyn ja loin tilalle Saden.

 

Ei ole kovinkaan vaikeaa lavastaa sellaisen pojan kuolemaa, jota kukaan ei tunne. Orion ei ollut koskaan kotona, ja isäkin saapui vasta, kun ilmoitin Jeremyn kuolleen. Ruumis, jonka me hautasimme, ja jolle jopa isäni vei kukkia, ei koskaan ollut oikea Jeremy. Vain jokin löytämäni lapsi, jonka tehtävänä oli kuolla hänen nimellään, jotta perheeni kuvittelisi Jeremyn kadonneen maailmastamme. Jotta minä voisin omistaa hänet.

 

Edriel: Siitä sekunnista lähtien Jeremylle alkoi uusi elämä minun pikkusiskona. Kauniina, täydellisenä siskona, jollaista minulle ei koskaan oltu annettu. Eikö ole oikeutettua täyttää omat tarpeensa silloin, kun kukaan muu ei niin tee? Minä vain otin oikeuden omaan käteeni ja tein veljestäni itselleni siskon, koska luonto ei ollut niin sallinut.

 

 

Edriel: Sinähän tiedät, miten tämä tarina menee? Olet kuullut "kamalista rikoksistani", joita suoritin Sadelle. Mitä rikoksia ne olivat, jos hänellä tuskin oli omaa tahtoa? Hän oli liian nuori, liian haavoittuvainen. Pelkkä kuori minun fantasioilleni.

 

Edriel: On totta, että Sade oli suurimman osan ajasta sidottuna. Sekin on totta, että tosissani pidin häntä suuressa vaatekaapissani, jonne hän sai ruokaa silloin, kun oli sen ansainnut. Vastaväitteet olivat kiellettyjä, eikä hän saanut enää ajatella itseään poikana. Hän oli pikkusiskoni, ja jos se rooli ei miellyttänyt, minä kyllä osasin pistää hänet ruotuun.

 

Edriel: Ja koska Saden fyysinen kunto oli lähes olematon, kaikki kävi varsin helposti. Hän oli niin laiha ja heikkona, että mekkoja ei tarvinnut edes pakottaa hänen päälleen. Hän puki ne itse valittamatta.

 

Valitettavasti tein kerran sen virheen, että vein siskoani kaupungille. Jouduin taluttamaan, sillä muuten hän ei olisi pysynyt edes omilla jaloillaan. Se päivä sai minut pistämään kaiken uusiksi - meidät nimittäin nähtiin.

 

 

Edriel: Luokallani oli silloin eräs Integra-niminen tyttö. Ei kaunis eikä varsinkaan kiinnostava, mutta hän tiesi. Ja hänestä oli tultava lähin ystäväni, sillä jos en olisi pitänyt häntä lähelläni, hän olisi paljastanut kaiken Sadesta. En voinut ottaa sitä riskiä, joten vastoin tahtoani päästin tytön lähelle itseäni. Hän oli niin suloinen kiintyessään minuun, piti minua oikeasti ystävänään. Herätin sen tyttöparan eloon, hänestä löytyi puolia, joita kukaan ei tiennyt hänessä olevan. Kenties se on ylipäätään vaikutukseni ihmisiin - minä vain teen heistä parempia.

 

Mutta Integrakin oli uhrattava, kuten tiedät. En tiedä vieläkään, miten jäin kiinni teoistani, mutta onneksi Integra oli valmis kuolemaan nimelläni.

 

 

Edriel: Siispä shakkilauta oli jälleen tyhjennetty. Ei häiriötekijää - Integraa - eikä ketään, joka tahtoisi tehdä minusta nuken rangaistukseksi teoistani. Olimme vain minä ja Sade ja meidän kaunis, oma maailmamme.



 





 

Edriel: Kunnes syntyi uusi särö linssiin. Haigha Flores.

 



 

Edriel: Jos olisin tiennyt hänen olevan lähes yhtä kylmä kuin minä itsekin, olisin vaientanut hänet, enkä yrittänyt samaa ystävätaktiikkaa, kuten Integran kanssa. Integra oli heikko ja vietävissä, mutta Haigha oli ovela. Hänkään ei tahtonut olla ystäväni sen enempää kuin minä hänen.

 

Naapurinani hänen ainoa tehtävänsä oli vain saada tietää, miksi minun asunnostani kuului öisin ääniä. Minun ainoa tehtäväni oli puolestaan päästää hänet lähelleni ja antaa hänen kiintyä itseeni, jotta hän ei koskaan paljastaisi mitään. Minä typerys todella luulin hänen pysyvän puolellani. 

 

Edriel: Tietenkään niin ei käynyt - Haigha sai kaiken selville, hän jopa tapasi Saden kasvotusten. Sinä samaisena päivänä minä tein jo toisen virheeni: jätin Haighan eloon. Käteni olivat hänen kurkullaan, olin päättämässä hänen olemassaolostaan, mutta sydämeni ei antanut käsien toimia.

 

Edriel: Sade nimittäin aneli minua jättämään tytön eloon. Tiedäthän, Sade on minun syyni olla olemassa, ja jokin hänen anelussaan sai minut jättämään Haighan eloon. Minun ei olisi pitänyt kuunnella.

 

Haigha nimittäin muutti siskoni kokonaan. Kun Sade tiesi tytön olevan jossain päin maailmaa yhä olemassa, hän oletti, että tämä vielä joskus tulisi pelastamaan hänet. Niin, pelastamaan, sitä sanaa hän käytti. Kiittämätön lapsi ei ymmärtänyt, että minä olin jo pelastanut hänet tekemällä hänestä pikkusiskoni sen sijaan, että hän jatkaisi elämäänsä toisena veljistäni, kurjana miesolentona kuten isämmekin.

 



 

Edriel: Haighan olemassaolo oli kääntänyt Saden minua vastaan. Ei mennyt vuottakaan siitä, kun Haigha oli lähtenyt elämästämme, että Sade oli jo oppinut käyttämään veistä. Ja sitä veistä minua, luojaansa vastaan. Hän tappoi minut.

 

------

 

 

Lilia: Ja tässä kohtaa minun pitää oletettavasti kysyä, miten sitten voit olla siinä edessäni kertomassa kamalaa tarinaasi, vaikka sinun pitäisi maata kuolleena monen metrin syvyydessä?

 

Edriel: *naurahdus* Olet nopea oppimaan. Kyllä, juuri sitä sinun pitää nyt kysyä.

 

Edriel: Vastaukseni on varsin yksinkertainen: sinä olet kokoajan nähnyt paikan, jossa säilytän sieluani. Tiedäthän, sitä osaa, joka ei ole vielä siirtymässä sinun kehoosi.

 

Edriel: En nimittäin kanna tätä nukkea aivan turhaan mukanani.

 

 

------