Murunen

Mun vauvaa taas postauksellinen <3 Ihan vaan kuvia tällä kertaa. Kuvathan on jo kesäkuulta, mutta en näemmä vaan ollut muistanut muokkailla niitä :'D Wilhelm on rakkain asia koko maailmasta, nukkeversio myös. Love you darling <3

* * *

Guilt

* * *

Pink hysteria

Kuulumispostaus

 

Aina näitä punaisia seikkailuja Scarletilla :'D Tulihan ei esim liity sen hahmoon mitenkään, mutta jostain syystä tykkään silti tunkea sen liekkeihin tanssimaan

Moikkamoi!

Mitäs mun nukkeilulle oikein kuuluukaan? Aattelin nyt postauksen verran höpistä vähän ajatuksia, suunnitelmia ja kuulumisia nukkeiluuni liittyen. (Ennen kuin teen syksyllä taas kysymyspostauksen, heh. Ne on mun lemppareita) Tää postaus on vähän jäänyt tänne pyörimään, kun tuntuu, että aina olisi uutta kuvaa tänne ängettävänä.

Tästä taitaakin tulla enimmäkseen uutukaisten esittelyä, oh well :'D

No, on hyvä lähteä ihan siitä, että nukkeilu itsessään on maistunut, kuvaaminen ei niinkään. Nyt vasta on alkanut tulla sellaisia fiiliksiä, että hei mennäänpäs taas puskaan. Olin koko heinäkuun töissä plus kohtasin elämäni suurimman kriisin kuunvaihteessa (joo, voin aivan uskomattoman huonosti atm). Kriisi on sen laatuinen, että en selviä, jos en keskity johonkin -> keskityn nukkeihin!! Eli puuhailen siis tällä hetkellä mieluusti nukkejen parissa ja keskitän energiaani niihin. Kuvailun kun saisi vielä maistumaan vähän paremmin.

(Oon kans kirjottanu mun tarinaa Sinelmää ja se inspaa mua ihan hemmetin paljon aaaa siis en muista millon mul ois viimeks ollu näin IHANAA kirjottaessa! Tää tarina ei kumartele mihkään suuntaan, se on vaa rehellisesti sitä miltä se mulle tuntuu. Aaah. Ei liity nukkeihin kyllä tämä, mut joka tapauksessa rakastan kirjottamista yli kaiken, kiitos aamen)

Ja uusi nukkekin kotiutui torstaina 12.8.! Oon nyt ollut tosi huono postaamaan uusista nukeista, mutta tässä uusin pampulaiseni Kriko <3

Nukke tuli mulle tosiaan @coconutdollsilta, kiitokset sinne! Neitonen oli hyvän aikaa osamaksussa ja pääsi sitten viimein rantautumaan kotia kohti c: Kriko on Poison Girlin full custom vuosimallia 2014. Tän nuken omistaminen tuntuu mulle ihan mielettömältä. Muistan katsoneeni sitä aikanaan muiden ihmisten omistuksessa ja ajatelleeni, että vau, tuollaisia nukkeja mulla ei ole koskaan mahdollisuutta hankkia. Ja kuinkas kävikään!

Kriko on PG:n kustomeista mulle vieläpä tosi spesiaali, koska se taisi around 2015-2016 olla jopa mun lemppareita PG:n kustomeista. Muistan ajatelleeni sen olevan ihan täydellinen. Tuntuu nyt ihan hassulta omistaa se!

PG:n 2014-2015 kustomit on kenties yksiä suosikeistani ikinä koskaan, ja oon onnellinen jo siinä mielessä, että onnistuin sellasen saamaan! Eihän nää vanhemmat meinaa liikkua markkinoilla melkeinpä koskaan. Useammankin ottasin jos näkyis :< 

Mun pitäs varmaan ottaa mun kolmesta PG-vauvasta yhteiskuva. Oon kaikkiin ihan huuurjan tyytyväinen, eikä ainakaan toistaiseksi ollut kiikareissa metsästää ainakaan aktiivisesti neljättä. (Tho mä kyllä joskus todellakin haluaisin sellasen ihan hänen uusinta tyyliään edustavan neitokaisen! Sen pitäs kyl melkei olla tilaustyö sitten... Nooh, tää ei ole tämän ajan juttu miettiä :'D)

Kriko on either way ihan täydellinen ja pidän lookin varmaankin tuollaisena! Se on niin sulonen

Muutama suruisa Eden tähän väliin...

Mulla on itse asiassa tosi paljon nukkesuunnitelmia, en vain oikein tiedä, mistä päästä niitä lähtisi purkamaan. En oikein koskaan osaa puhua niistä täällä, mutta yritetään! Haluaisin uudemmista Pullipeista mm. Keresin, Vestan, Claudian ja Minervahin. Pystyisin teoriassa muutaman noista hankkimaan, mutta siinä on yksi nätti ongelma: mitä, jos joku myy jotakin pitempään etsimääni juuri silloin, kun ostan uuden nuken? Ei olisi ensimmäinen kerta, kun niin käy. (Up8: yks noista uusista malleista on nyt sit jo kotona :'> Hupsiiis)

Juoksen kans jatkuvasti Etsyssä ja haluisin vaan kinda tilata ihan kaikkea mun nukeille :'D Pitäis aina muistaa, että nukenvaatteet lisää nukkeilumotivaatiota tosi paljon. Nyt oonkin tilaillut kaikenlaista oikeasi tarpeellista nukeille 8) Jospa näiden avulla saadaan vähän vielä vahvistettua inspiä. Kaikkein eniten mua tökkii aina se, että pojut joutuvat vaihtelemaan vaatteita keskenään eikä kaikille tunnu löytyvän kiinnostavaa fittiä.

Scarlet on inspannut mua tosi paljon! No reason, se on vaan ihana. (Se also todistaa tässä sitä etten IKINÄ jaksa vaihtaa mun nukeille vaatteita :'D)

Oon jotenkin tosi valmis syksyyn ja talveen. Toisaalta harmittaa, koska kesä ei mennyt nukkeilun(kaan) kannalta ihan miten suunnittelin. Paljon jäi ideoita toteuttamatta. Mutta syksy on mulle suurta nukkeinspin aikaa, en malta odottaa Halloweenia! Katse sitä kohti. Kuvaamisesta tulee toki kylmyyden ja sateiden vuoksi tosi paljon hankalampaa, mutta ruska ja kauhuinspit motivoi mua tosi kovasti. Halloween on muutenkin mun lempiasia ikinä. Tää kylmä ja märkä ennen sitä ei oikein nappaa, mutta rakastan sitä hyvää kauhusyysfiilistä <3

Lisäksi odotan talvea ihan muuten vaan. Se on mun lempivuodenaika. Tahdon takas kotiin, tahdon tuntea kaiken sen mitä talvesta tunnen. Oon tehny kotini siihen, miltä talvi tuntuu, ja mulla on sitä kamala ikävä. Haluun takas mun omaan turvaan, se on merkinny mulle niin paljon jo lapsuudesta saakka. Lisäksi haluan ottaa enemmän talvikuvia. Viimetalvi oli mulle tärkeä, koska mietin niin paljon nukkejuttuja hiihtäessä. Sitä samaa lisää, kiitos! Toki kuvasin kans enemmän ku varmaan ikinä talvisin. Rakastan talvea, mutta talvikuvaus on aika complicated :'D Vuodenaikojen vaihtelu on also varmaan ainut asia, joka pitää mut kiinni tässä maailmassa, joten yes please, tätä odotellessa

*karjuntaa*

Sen huulet!! <3

Manaatti pieni :< Mana on niin ihana ja tärkeä! Ei oikein vieläkään mahdu päähän, että tää tirriäinen asustelee nyt oikeasti mun luonani.

Oon täs kans kasailemassa Juliuksen postausta teille! Se on vähän helpompi ko Wilhelmin postaus aikanaan, koska no, Willeliinin postaukseen tuli jo sepustettua tarinan juoni ja poikien suhdekaari. Nää hartsimukulat jaksaa riemastuttaa mua olemassaolollaan <3 Muita hartsisuunnitelmia mulla ei muuten näyttäisi olevan, vaikka talvella oisin ollu valmis keskittymään ennemmin niihin. Mutta a) mulla ei ole tilaa, b) niiden tilaaminen on helvetin stressaavaa ja c) haluan pitää mun pojat spesiaalina. Ne on mulle niin tärkeet ettei mun nyt tarvii säätää uusien hartsien kanssa. Toki mulla ois monta sellasta hahmoa, jotka näyttäis upealta hartsisena, mutta jätetään se pelkälle ajatustasolle toistaseks.

Ja siis muutenkin mun pojat on maailman rakkain ja ihanin asia, paras asia koko maailmassa <3

Mulla on kans taas vaihteeksi kunnon lltarakkaus päällä, heh. Ilta on paras. Jotenkin palaan siihen aina. No, kohtahan mä pääsen teille esitteleen pojua enemmänkin 8) ("Kohta" on aika suhteellinen käsite, kun en mä varmaan ennen enskesää kuvatarinaa alota lmao) Mä tossa just jonkin aikaa sitten jutskasin aiheesta parhaan ystäväni kanssa ja tunnustin sille, että Ilta on tyyliin ainoa asia, jonka takia oon innoissani seuraavasta kuvatarinasta :'D Se kyllä tiesi sen jo, köhköh, mulla on taipumuksia tykätä ihan sairaista hahmoista kaikkein eniten...

Joka tapauksessa Ilta on ihana ja rakas, pus <3

Mmmm ja sitten meillä on vielä tällainen pieni ylläri :> Tässä on Vala, Pullip Yomi! 🤍 Hän kotiutui 25.8. Ne, jotka ovat lukeneet tarkasti, ovat varmaan spotanneet Yomin mun nykyisten ostoslistojen kärjestä. Mistä hemmetistä lähtien, kysynpä vaan, mä kun joskus vannotin vihaavani tuota mallia intohimolla. No enpä vihaa enää :''D

Mitähän tähän nyt sanoisi... Tyttönen löytyi ranskalaiselta nukkeilijalta instasta, kiitokset sinne! Oon näemmä nyt napannut tosi monta uutta lapsosta instan kautta tänä vuonna. Vala modattuine mekanismeineen sun muine ongelmineen tällä hetkellä suututtaa mua kosmisesti, joten en nyt hetkeen koske siihen ennen kuin saan sen kasaan. Mrrr. Vaihdoin sen mekanismin jo normaaliin (mulla oli yks varalla), mut tappelen vielä muiden juttujen kans joten akka on jäähyllä.

Mulla ei muuten riitä yhtään kärsivällisyys silmämekanismien ja obitsujen sun muiden kanssa. Joka kerta kiehun raivosta, kun niiden kanssa tarvis tehdä kirjaimellisesti yhtään mitään. Ne ei vaan absoluuttisesti tottele mua, en ymmärrä miten joku vaan vaihtaa kroppia ja silmiä chillisti kun minä melkein aina kiljun ja kihisen :'D

Joten joo, rakastan Valaa, Yomi on niin absoluuttisen kaunis malli, mutta sen pääkopan sisältö oli aiheuttaa mulle hermoromahduksen joten toistaseks me ei olla kamuja :/

Sen look tulee myös muuttumaan tästä, sillä vaikka pidän tästä paljon, en yhtään vibaa noita ylös katsovia silmiä. Joten odottakaamme näkevämme häntä uudelleen vasta hyvän ajan päästä

Tässä ystäväni Leen Pullip Laura, ei siis mun omaisuuttani! Mun on pakko saada kuvia tästä ihanaisesta ja mun Kaikusta :( <3

* * *

Nyt alkais varmaan tämä olla tällä erää tässä! Mulla ois enemmänkin kuvia, mutta nyt ei millään jaksa tunkea niitä tähän postaukseen, menköön omaansa. Varastossa nojuis odottelemassa mm. se Juliuksen postaus ja sitten hyvin raakiletilassa olevat postaukset mun sirkustarinan lapsukaisista (toistases vaan Scarletista ja Debrasta). Katsotaan, milloin saan aikaiseksi työstää ne loppuun. No rush onneksi!

Kiitos lukijoille ja katselijoille ja mukavaa koulun-/töidenalkua heille joilla niitä on! <3

Mana

 

Tää postaus on ihan kamalan myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Mulla ei ole sanoja. Yleensä mulla aina on, mutta tässä hetkessä mulla jotenkin ei vaan ole. Tajusin tätä postausta aloittaessani, että mitkään sanat ei riitä. Tänä vuonna kokemani asiat ei vaan millään mahdu yksittäiseen postaukseen. Kaikki se, mitä liitän tähän nukkeen, on tosi syvällä ja suurta. En pysty millään selittämään täydellisesti sitä, mitä koin talvella ja keväällä tätä nukkea ajatellessani.

No, otetaan ihan saapumiskuvia tähän aluksi. Haluan kans tässä yhteydessä selittää paremmin taustaa sille, miten tämä nukke tänne päätyi ja edes yrittää selittää sitä, mitä se mulle oikein merkitsee.

Siinä hän. Kotona, turvassa <3

Hei Mana <3

Maailman ihanin olento :(

Autossa vähän jo tuli kurkattua! (epämääräistä ja äärimmäisen epäuskoista vinguntaa)

Eli, tosiaan, mitä missä milloin?

Olen ajatellut tätä nimenomaista nukkea, Polka Dollsin kustomia, suurin piirtein helmikuusta saakka. Menetin sen periaatteessa kahdesti, joskin ensimmäisellä kerralla jäin vaan odottelemaan, josko myyjä haluaisi sittenkin nukesta luopua. (Se siis vedettiin pois myynnistä.) Säästin rahaa, mutta sitten, kun nukke tuli uudelleen myyntiin, en kuitenkaan pystynyt sitä ostamaan. Tähän liittyy mulla kaikenlaista, se tilanne oli itsessään tosi kaoottinen. Sen kummemmin asiaan menemättä, let's say että olin aivan todella surullinen nuken missaamisesta. Sellaista kuitenkin sattuu, ja opin siinä, miten kova kilpailu Polkan kustomeista aina on.

En kuitenkaan ottanut sitä kovin hyvin. Harmitti ihan erityisesti, koska kyseessä oli kustomi. Stock-nukkejen missaaminenkin on aina mulle maailmanloppu, mutta tän nuken missaaminen tarkoitti sitä, etten koskaan saisi sitä samaa yksilöä. Ja mun pääni ei niin vaan suostu hyväksymään siihen mitään muuta tilalle. Multa meni ohi se aidoin ilo monista uusista nukeista, koska mua jäyti niin paljon se, ettei tämä nimenomainen nukke tullutkaan kotiin.

Olin jo ihan varautunut hankkimaan jonkin muun Polkan siihen tilalle, koska tämän nuken kyttääminen, kun se on juuri mennyt uudelle omistajalleen, tuntui vaan väärältä. Hommasin Kiiran, vähän vanhemman Polkan kustomin, ja se oli ihanaa. Kiira on tärkeä ja ihana ja sen saaminen osui hyvään hetkeen.

Silti mua kalvoi ihan jatkuvasti juuri tämä nimenomainen yksilö. Oon ylipäätään sellainen ihminen, että fiksoidun hirveen helposti johonkin tiettyyn asiaan enkä pääse siitä sitten yli enkä ympäri. Mua vähän helpotti, kun puhuin nuken silloisen omistajan kanssa pariin otteeseen ja hän vaikutti niin ihanalta ja selkeästi nukesta tosi onnelliselta. Ei harmittanut ihan liikaa ja näin nukkea jatkuvasti sen omistajan storyissa.

Mutta silti hajotti kuitenkin kokoajan taustalla.

Tämä minua edeltänyt omistaja heilutti nukkea feelerinä jo kertaalleen ennen kuin päätyi sitten lopullisesti myymään. Olin jo silloin ihan paniikissa, että ei apua, älä nyt sitä myy, kun mulla ei ihan oikeasti ole rahaa. Turns out että se ei sitten sillä ekalla kerralla myynyt sitä. Jäi silti vähän sellainen olo, että okei, tämä saattaa myydä tämän ihan koska vaan. Mun maniat nukesta paheni. Renkkasin instaa ihan alituisesti sen pelossa, että mitä jos nukke ehtii mennä.

Ja lopulta se sitten tuli ihan virallisesti eikä vaan feelerinä myyntiin. Sekin oli kaoottinen ilta, mulla ei edelleenkään ollut rahaa mutten voinut päästää nukkea menemään. Menin sitten itkien kysymään apua äidiltä ja tovereilta, ja heille ikuinen kiitos siitä, että sain tilapäisavustusta siinä tilanteessa.

Ja sitten mä vihdoin sain mun rakkaimman pienen.

Nuken saapuminenkin oli pikkuisen kaoottista, koska kesätöiden takia en ollut mun kotikaupungissa vaan lapsuudenkodissa. Joten viimeiseen saakka säädettiin, jotta Mana saatiin mun tassuihin :'D

Ja voi, tämä tyttö on ollut ihan uskomattoman rakastettu! Hän oli niin kovin rakastettu jo ennen mun luokse tulemistaan. Mun on lopulta aika mahdoton selittää sitä, mitä kaikkea tähän nukkeen mulla liittyy, mutta lyhyesti: se on yksi toivon symboli lisää.

Tää on ollut kenties vaikeimpia vuosia koko elämässäni. Viimetalvena hiihtäessäni olin ihan varma, että kuolen. Siispä kiinnityin nukkejuttuihin. Ensin Ronyaan, jota suunnittelin hiihtäessäni, ja sitten tähän tyttöön, koska se tuli silloin talvella ekan kerran myyntiin. Säästin ja säästin, eikä se sitten mennytkään ihan toivotusti. En lannistunut, vaan päätin, että Polka mulle saadaan. 

Olen vähän sellainen, että uskon vahvasti siihen, että joidenkin asioiden on vaan tarkoitus tapahtua. Bondaan tän nuken kanssa tosi syvästi, ja olin jossain kohtaa varma, että vielä joskus, oli se sitten viiden tai kymmenen vuoden päästä, tää nukke tulee vielä kotiin. En kuvitellut sen olevan ihan näin pian. Aattelin, että sitä saisi tapella jälkimarkkinoilta vielä moneen kertaan.

Mutta maailmapa päätti nyt näin. Pikku tirriäinen on kotona. Mana on ensimmäinen nukke, joka herätti kunnolla mun kiinnostuksen kustomien maailmaan. Jo ensimmäisellä omistajallaan se ilahdutti mua suuresti.

Mana ei varmaan saa sen kummemmin hahmoa itselleen, hän on mun pieni metsälapsi ja siinä se about onkin :( Hyvin tuntuu viihtyvän täällä Suomen metsissä! Kovin pitäisi etsiä lapselle lisää vaatetusta tässä. Mulla kun on hyvin vähän mitään sille sopivaa. Muutenkin tuntuu, että Manalla on ihan ennennäkemätön viba noihin muihin verrattuna. Pitää vielä vähän opetella vielä pukeen ja kuvaan sitä :'D

Aaaaaaa. Kyllä, rakastan sitä ja se on vihdoin kotona. Se on tärkeintä. 💛