perjantai 6. tammikuuta 2023

Mini-KT: Kotiin [osa 3]

 Hi hey ja ihanaa uutta vuotta 2023 kaikille! đź’›

Toivottavasti teidän vuosi on alkanut mukavissa merkeissä. Itse aloitan tämän vuoden nähtävästi uudella osalla minikuvatarinaa! Pitemmittä puheitta asiaan siis <3


____

Kotiin

[OSA 3.]


Kaiku: Sittenhän se tarkoittaa, että minä olen ihastunut sinuun.


Kalla: Ihastunut... minuun? *sydän hakkaa* Okei, Kalla, nyt varovasti. Osaat tämän kyllä.


Kalla: *muistelee* Kaiku ei ole vaarallinen, hän on vain hyvin herkkä. Minun pitää asetella sanani oikein.


Kalla: Olen todella otettu siitä, että ajattelet minusta sillä tavalla. *hymyilee* Minäkin pidän sinusta tosi paljon.

Kaiku: *nopeasti* En minä odota sinulta mitään.

Kalla: *hätkähtää* Ai?


Kaiku: Olen kyllä nähnyt sinut ja Valven. Te… *hymyilee* Te teette paljon asioita yhdessä. En minä tahdo sinulta mitään. Tykkään siitä, millainen olet minun kanssani. Se on minulle tärkeintä.


Kaiku: En minä ihan ymmärrä, mitä ihastuminen tarkoittaa. Minä pidän tosi paljon kaikista, jotka päästän lähelleni. Sinä olet lämmin. Pidän siitä, miltä sinun ajattelemisesti tuntuu. Mutta ei sinun tarvitse koskea minua sillä tavalla kuten Valvea, enkä odota sinun tuntevan ”samoin”, en edes tiedä, mitä se tarkoittaisi. Sinä pidät minusta. Se on tärkeintä.

Kalla: Ai?


Kalla: *helpottuneena* Mutta Kaiku, tämähän kuulostaa tosi ihanalta. Ei ole mitään hätää.


Kaiku: *ääni väristen* Ethän jätä minua?


Kalla: Höpsö, en tietenkään. Tämä ei tietenkään muuta mitään välillämme. Voit aina tulla luokseni, olet minulle kallis ja rakastan sinua. Eivät mitkään ihmissuhteet ole yksiselitteisiä, tunteet voivat joskus olla päällekkäisiä. Kaikki rakkaus on yhtä arvokasta.


Kaiku: Saanko silti... ajatella sinua?

Kalla: Tietysti, ei se satuta ketään.


Kaiku: En ihan ymmärrä mustasukkaisuutta. Eihän kukaan omista ketään.


Kalla: Olen samaa mieltä. *huokaa* Kehotan sinua silti puhumaan Kielon kanssa. Hän vaikuttaa mustasukkaiselta. Jos tahdot minut mukaasi tai haluat, että puhun hänelle itse, voin toki auttaa. En tiedä, miten hän reagoi kaikkeen siihen. 


Kaiku: *ojentaa ujosti kättään* Kiitos. Kyllä minä pärjään.


Kalla: *tarttuu käteen* Oikeastiko?


Kyllähän minä pidän Kielostakin. Tosi paljon. Tämä on vain niin… *huokaisee* Tiedätkö, minusta tuntuu vähän siltä, että minut olisi heitetty peliin, jonka säännöt kaikki muut osaavat. Minä en ymmärrä yhtään, ja kaikki muut reagoivat tosi voimakkaasti asioihin, joita en itse osaa sanoittaa. En käsitä heidän reaktioitaan enkä osaa lukea heidän tunteitaan.


Kalla: Voi, Kaiku. Ei sinussa ole mitään vikaa sen vuoksi.


Kaiku: Se on silti tosi raskasta. Muistan, että ajattelin joskus kaikkien vain aliarvioivan minua ja kohtelevan minua kuten lasta. Vain, koska olen… tällainen. Sinä et ole enää aikoihin tuntunut näkevän minua niin.


Kalla: Olen pahoillani, että annoin alussa sellaisen kuvan, että aliarvioisin sinua. Olen tahtonut opetella näkemään sinut kokonaisena ja ymmärtämään, millainen olet.


Kaiku: *vilkuilee muualle* Kiitos, Kalla.


Kaiku: Pelkään silti, miten Kielo reagoi minuun, jos otan tämän puheeksi. Entä, jos kyse ei ole laisinkaan ihastumisesta? Jos hänellä on vaikkapa trauma ihmisistä ja sohaisen jotain todella henkilökohtaista? Ja sitä paitsi... *huokaa* Kyllähän minä pidän Kielosta. Aivan kuten minä pidän sinustakin. Joskus tämä on ihan liian raskasta; kaikki nämä tunteet eikä yhtään sanaa niille.


Kalla: *silittää Kaikun poskea* Kaikki menee hyvin. Olet niin rakas ja arvokas.


Kaiku: Entä, jos hän vihaa minua?


Kalla: Ei vihaa. Ei varmasti. Hän tuntuu pitävän sinusta persoonana.


Kaiku: *paniikissa* Mutta kun en osaa selittää omia tunteitani ketään kohtaan! Miten minä selitän hänelle yhtään mitään!


Kalla: Kaiku rakas. Ei ole mitään hätää. Juuri nyt sinun ei tarvitse ratkaista mitään. Ei ole hätää.


Kaiku: *hivuttautuu Kallan syliin* Kalla...



* * *

Seuraavana päivänä


Kaiku: Kielo. T-tuota, um, oli tämä eräs asia, josta tahtoisin puhua...

Kielo: Minullakin. Olen tosi pahoillani siitä viimekerrasta.


Kielo: Minä... Minä en tahtonut kiivastua sillä tavalla.


Kielo: Minä vain...


Kaiku: Ai, umm, se… se… hämmensi minua. Minä… minä en ihan ymmärrä, miksi sinä toimit kuten toimit.


Kaiku: Minä puhuin asiasta Kallan kanssa. Me pohdimme, jos sinä… jos sinä vaikka…


Kielo: Kallan?


Kielo: Menitkö sinä heti itkemään sille tytölle? Miksi hemmetissä? Sehän on varattu, etkö sinä ymmärrä, ei se halua sinun kanssasi olla, vaikka sinä siitä kuinka tykkäisit!


Kielo: Etkö ymmärrä yhtään! Olen yrittänyt kaikkeni, ihan koko ajan. Sattuu! Katsot aina lävitseni.


Kielo: Olet niin hyvä ja lempeä, mutta olet sellainen monille… E-… et sinä minua samalla tavalla mieti kuin sitä ihmistyttöä.


Kielo: *itkuisena* Mutta ihan miten vain. En jaksa tehdä itseäni enää naurunalaiseksi, tämä ei hyödytä mitään.


Kaiku: Odota, en ihan ymmärrä. Jutellaan.


Kaiku: Älä mene.


Kielo: *kääntyy loukkaantuneena*


Kaiku: Kielo!


Kaiku: O-odota...

Hetken päästä


Kaiku: *huutaa* En YMMĂ„RRĂ„! En käsitä, mitä minä teen jatkuvasti väärin!


Kielo: *tärisee* Yritän kokoajan niin kovasti, mutta tämä ei onnistu! Ei minusta ole samaan kuin siitä hemmetin Kallasta!


Kielo. *pysähtyy* Oh. Hetkinen.


Kielo: Eikös tuo ole...


Kielo: ...Kalla?


Kielo: Sattuipa sopivasti.

* * *

4 kommenttia:

  1. Nyyh mikä pieni Kaiku siellä, ei ollu kyyneleet kaukana tätä lukiessa :((
    En pysty siihen miten viaton tyyppi hän on ja hirmu iloinen toisen puolesta, mutta sit sisällä jäytää pelko siitä, et toinen jättää. Kaikunen on oikeesti niin liikkis tyyppi, älkää satuttako sitä <3 <3

    Kallan sanat on tässä hirmu kauniita, etenkin tuo puhe ihmissuhteista ja rakkaudesta. Ja tosi kivasti toteutettu tuo Kallan ajatusprosessi ihan alussa, symppis itsensä tsemppaus!
    (Ja sit toi Kallan "Olen tahtonut opetella näkemään sinut kokonaisena ja ymmärtämään, millainen olet", möääh itkettää)

    Kielo on tosi kiinnostava hahmo, näköjään myös nopea liikkeissään. Nyt pahoin pelkään mitä Kallalle käy, siellä se vaan mitään aavistamatta vaeltaa maailman suloisimmissa talvitamineissaan, apua!

    Tykkään ihan sikkenä tästä minikuvatarinakonseptista, hauskaa nähdä tällasta talvista maisemaa sun kuvatarinassa kun Metsän kuiskaus oli selkeesti kevään ja kesän tarina ja noi aiemmat minikuvatarinat kans sellasia (alku)syksyisiä.

    VastaaPoista
  2. Voi ei tää oli aivan ihana!! Oon ollu niin innoissani tästä Kaikuun ja Kieloon keskittyvästä minisarjasta, tää pureutuu mielenkiintosella tavalla Kaikun olemukseen ja ihmissuhdekuvioihin jotka oli myös tärkeässä osassa päätarinan juonta. Kaiku ihastuttaa mua osa osalta enemmän, oon hirmu kiinnostunu sen tavasta nähdä ihmissuhteet ja ylipäätään havainnoida tätä elämää ympärillään. Viime osan jälkeen mua kinda hirvitti että miten käy kun hän myöntää olevansa ihastunu Kallaan. Enpä odottanu että siinä kävisi näin ihanasti! Kaiku kokee rakkauden todella kauniisti ja ihailen sen tapaa hyväksyä ihastus sellaisenaan ilman että sen täytyisi johtaa mihinkään samanlaiseen kuin mitä Kallalla ja Valvella on. Kalla oli selkeesti tosi vaikuttunu tästä kans, uskon että he näkee nää asiat tosi samalla tavalla <3

    Kalla on MAINIO!! Rakastin sitä miten se alussa valmensi itseään kohtaamaan Kaikun. "Kaiku ei ole vaarallinen, hän on vain hyvin herkkä" Ihana! ;_; Kaiku indeed on herkkä ja tarvitsee syliä! Onneks Kalla voi tarjota sellaisen hänelle. Nuo keskustelun loppupään kuvat missä Kaiku käpertyy Kallan kainaloon on ihan uskomattoman suloisia!

    Kaikun ja Kallan välinen keskustelu oli tosi herkistävää luettavaa, nuo kaksi ymmärtävät toisiaan niin syvällä tasolla. Toit ihanasti Kaikun ajatuksia esille tässä. Tuo pelivertaus oli tosi osuva, se konkretisoi hyvin sitä miltä kaikki sosiaaliset normit Kaikulle tuntuu! Ja muutenki musta oli mahtavaa huomata miten paljon Kaiku pysty sanottaan omia tunteitaan. Luojan kiitos sillä on Kalla jolle puhua näistä asioista. Kallaa parempaa kuuntelijaa ei olekaan <3

    ITKEN KIELOLLE hän on niin pieni ja vauva!! :c Hän on myös äärettömän äkkipikainen ja helposti tulistuva, mikä kertoo hyvin siitä miten kipee ja arka tää tilanne hänelle on. Mä todella toivon että nyt kun Kalla näkyi horisontissa niin se tarkoittaa sitä että hän saa tulla kuulluksi. Tuntui pahalta kun hän kertoi siitä miten tuntuu kuin hänen lävitseen katsottaisiin. <3 Kielon korvat on yks maailman hurmaavimmista asioista ja aina kun näen ne niin mietin sitä yhtä faktaa jonka kerroit 83 (liittyy näykkimiseen hihi) Tää oli ihan superihana osa ja tulin tästä tosi hyvälle mielelle <3 Kiitos kun teet näitä! On ollu ihana huomata ettei sun talvimöötit ole käyneet talviunille vaan he jaksavat ilahduttaa meitä kinostenkin keskeltä. Terkkuja mööteille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja taas näköjään kaks vikaa kappaletta sulautui yhteen ja osa jutuista jäi pois... unu Tässä vika kappale kokonaisuudessaan:

      Ihastelin muuten tuon Kielon ja Kaikun keskustelun aikana kovasti noita heidän kuviaan. Nuo kaks näyttää ihan hirmu suloiselta yhdessä, kaksi absoluuttista vauvatyttöä vieretysten <3 Kielon korvat on yks maailman hurmaavimmista asioista ja aina kun näen ne niin mietin sitä yhtä faktaa jonka kerroit 83 (liittyy näykkimiseen hihi) Tää oli ihan superihana osa ja tulin tästä tosi hyvälle mielelle <3 Kiitos kun teet näitä! On ollu ihana huomata ettei sun talvimöötit ole käyneet talviunille vaan he jaksavat ilahduttaa meitä kinostenkin keskeltä. Terkkuja mööteille!

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista