Heipsun!
Esittelin teille taannoin uuden nukkeni Remin! Nyt olisi aika puhua hetki hänen hahmostaan.
⋆୨ ୧˚*˚˙*°:⋆
Koska en rakasta tehdä kertauksia, itse tarinan juonen ja idean voi käydä tsekkaamassa tästä postauksesta!
Vähän taustaa:
- Remi on kapinan johtaja. Hänen piti alun perin entisen kumppaninsa Endelionin kanssa vastustaa vallitsevaa systeemiä, mutta Endelionin petettyä ja karkotettua hänet, hän ryhtyi keräämään omaa joukkiota kapinansa tueksi.
- Kapinan nimi on ruusut, koska ruusupensaassa Remi ja Endelion suunnittelivat kapinaa yhdessä. Ruusut ovat myös kapinan symboli.
- Remi on tosi utilitaristinen. Se ajattele aina ensin yhteisön hyvää ja kaikkia muita. Se usein päätyy unohtamaan omat tarpeensa tai jopa ajattelemaan, ettei sellaisia edes ole :'D Se on päättänyt omistaa koko elämänsä kapinalle, jotta mustamerkkisten sukupolvet hänen jälkeensä voisivat jatkaa hänen työtään. Hän tiesi aina eläessään, että ei tulisi saattamaan työtään loppuun oman elinikänsä aikana. Yhden ihmisen elämä ei riitä korjaamaan vuosisatojen rakenteellista sortoa. Hän halusi silti antaa pohjan tulevalle.
- Remi on perusluonteeltaan melko rauhallinen ja hyväntahtoinen. Se on kyl kans aika stressaantunut, mikä näkyy sit siinä, ettei se aina osaa ottaa yksilöiden tarpeita huomioon.
- Mulle tärkeintä Remissä on ajatus siitä, että se halusi jättää perinnön. Sen legacy oli sille aina tärkeä; ei niinkään siksi, että hänet muistettaisiin, vaan pikemminkin se, että se petais muille tulevaisuuden.
Estetiikkoja:
Steampunk-vibet pitää olla! Tässä tarinassa on ilmalaivoja ja metallinen kuu, johon on rakentumassa kokonainen kaupunki
Remistä & Endelionista:
- Nää kaks tosiaan kasvoivat yhdessä, ja ystävyys syveni rakkaudeksi teini-iässä. He leikkivät aina lapsina yhdessä ja lupasivat toisilleen ruusupensaiden takana piilossa, että he eivät aikuisina ruokkisi systeemiä vaan kääntyisivät sitä vastaan. Ja no, Ende halus valtaa enemmän... Endelionista sais oman postauksensa köh (ja ehkä saakin jos saan sen nukkena joskus)
- Ende tosiaan basically kääntyi Remiä vastaan siksi, että hänen äitinsä oli koko lapsuuden kuiskinut hänelle valkomerkkisten ylivallasta ja radikalisoinut poikansa ajattelemaan asioista tosi mustavalkoisesti (pun not intended :p)
- Näiden suhde on tosi monimutkainen siinä mielessä, että he vastoin odotuksia kasvoivat rakastavaisiksi, mutta Endelionin oma touhu sitten kuitenkin veti sen kauemmas Remistä ja siitä maailmasta, josta he yhdessä haaveilivat. Kummallakin on omassa elämässään jo uusi kumppani, mutta on aika päivänselvää, että he jollain tavalla aina tulevat ajattelemaan toisiaan. Se johtuu enemmänkin heillä siitä, että he valittuina lapsina voivat ymmärtää parhaiten toisiaan, paremmin kuin kukaan muu. Tarve olla toisen kanssa ei kumpua mistään kovin rationaalisesta, vaan se on yhteisen elämänkokemuksen lujittamaa ja etenkin Endelionin puolelta obsessiivista
Ende on kova miettimään Remiä vähän kaikissa elämänvalinnoissaan... Se on vähän sellanen et sen voi löytää puhumasta Remille ittekseen jossain, vaikka Remi ei oo ollut sen lähellä saati sen puolella vuosiin
Remin nykyinen kumppani Lune on mitä ihanin nuorukainen, mutta Remi ei osaa pitää sitä yhtään arvossa D:
Remistä ja Lilikasta:
- Minun rakkaat ❤️
- Lilika ja Remi kasvoivat tosiaan myös samassa palatsissa, koska Lilika on Endelionin pikkusisko. Lilika on toki peräti kuusi vuotta nuorempi kuin pojat, joten hän ei samalla päässyt poikien juttuihin mukaan lapsena.
- Remille Lilika oli kuin oma pikkusisko. Heidän ihmissuhteensa on puhtaan sisarellinen ja rakastava
- Lilika, joka toimii väliaikaisena kuningattarena, on Remin tärkein kuninkaanlinnan sisäinen kontakti. Hän on edistänyt kapinaa paljon toimillaan
- Nää kaks eivät nähneet uskomattoman pitkiin aikoihin toisiaan muuten kuin viestimien hologrammien välityksellä, koska kummankaan ei ollut turvallista tulla sinne, missä toinen oli. Niillä oli valtava ikävä toisiaan
- Remi tekis mitä vaan Lilikan eteen ja toisin päin
- Ovat toisistaan tosi ylpeitä
- He ovat toisilleen ainut puhdas palanen lapsuutta ja he varjelevat tätä kokemusta kovin
Pieni tekstinpätkä Kuninkaan ja ruusun prologista! Tämä kuvastaa niitä hetkiä, kun Endelion on jo pettänyt Remin ja Remi tajuaa, että hänen täytyy taistella Endelionia vastaan.
__
Uusi voima täyttää pojan, kun hän ajattelee, mitä Krielistä tulisi, jos hänen ystävänsä voittaisi. Mitä kävisi hänelle, hänen äidilleen, kaikille mustaa merkkiä kantaville. Hän iskee uudelleen ja uudelleen, mutta mikään ei auta. Metalli maistuu suussa, poika paiskautuu areenan soraista maata vasten kerta toisensa jälkeen. Kun hän ei kykene enää nousemaan ja ystävän miekka lepää hänen kurkullaan, hän ei ajattele muuta kuin ystävän valkean hahmon takana siintävää taivasta. Lentävien lintujen seassa kohoaa ilmalaiva, josta poika erottaa vain pohjan. Ilmassa on keväinen vire. Miten kaunis viimeinen kuva.
Ystävä on aivan lähellä, miekka yhä tiukasti kurkulla.
”Minun pitäisi tappaa sinut”, tämän huulilta pakenee. ”Minun pitäisi saattaa tämä loppuun.”
Silti sinä seisot siinä. Taivaan edessä.
___
Seuraavaksi sitten pätkä tarinan loppupuolelta. Siinä Lilika ja Remi tapaavat pitkästä aikaa ❤️
____
Kun kulman takaa kävelee lyhyt, korkeavartisiin saappaisiin sonnustautunut tyttö, Remi säpsähtää. Tyttö on vetänyt hupun samalla tavalla päänsä yli kuin hänkin, mutta hän tunnistaa tämän jo tavasta kävellä. Nopeat askeleet eivät jää odottamaan ketään. Remi on yrittänyt pysyä niiden perässä suurimman osan lapsuudestaan. Vasta kohdalla tyttö vetää hupun kasvoiltaan, paljastaa kuulaat, korkeaposkiset piirteensä. Lilikan silmät ovat yhä siniset kuin liplattava joki linnan vierellä.
Lilikan alahuuli alkaa väpättää, valkoiset kulmat kaartuvat ylös. Remin ruumis on turta, voimaton, mutta painautuessaan Lilikan omaa vasten se täyttyy valosta. Valo on kirkas ja lämmin kuten lapsuuden menneet iltapäivät. Remi puristaa tyttöä ja unohtaa kaiken. Kaikki kuolemat, kaikki menetykset, Colarin räjähtäneen maan, sylissä tärisevän ruumiin, Lunen loittonevan selän. Kaikki hiipuu pois, kun hän sulaa kiinni Lilikan kosketukseen, puristaa tyttöä lujempaan kuin on koskaan puristanut ketään.
”Sisko… sisko rakas”, Remi sopertaa Lilikan tukkaan. Ei ole sellaista voimaa maailmassa, joka voisi kieltää Lilikan häneltä. Tyttö on hänen siskonsa, ei veren puolesta, vaan jonkin paljon vahvemman. Kun Remi irrottautuu syleilystä, Lilikan kasvot ovat täyttyneet kyynelistä. Lilikan, joka niin harvoin itki.
”Sinä olet hengissä. Sinä elät. Sinä…” Lilika saa sanotuksi.
”Minä olen. Niin olet sinäkin. Ja me olemme vihdoin tässä.”
Remin kädet tarttuvat Lilikaa kasvoista. Hän pitää tytön kasvoja aivan lähellä omiaan, vie otsansa tämän omalle. Niin lähellä. Vihdoin verenä ja lihana häntä vasten.
_____
Jotain satunnaisia faktoja:
- Remin sukunimi on Lorian. (Oon aina tykännyt siitä paljon jostain syystä)
- Remillä on tosi surullinen suhde sen äitiin, mua itkettää tää kauheesti... Ne siis välittää toisistaan paljon, mutta sen äiti otti vähän liikaa kierroksia erityisen lapsen synnyttämisestä eikä koskaan täysin toipunut siitä. Hän on ylisuojelevainen ja hauras :(
- Remi on ihan tosi stressaantunu help... Mut rupesin täs kelaan et se on muistaakseni mun ikänen, ja jos minen selviä tiskeistä nii miten tää jätkä selviää siitä et sillä on harteillaan niin monen ihmisen kuolema :::DDDD Cheers mate, taakkansa kullakin
___
Spoiler yayy mutta Remi tosiaan kuolee tarinan lopussa. Se tulee ikuisesti surettaan mua tosi paljon, mutta sen vaan kuuluu olla siellä. Tarinan lopussa Endelion ja Remi tosiaan kohtaavat uudelleen ja Remi tekee saman virheen kuin vuosia sitten. Hän päättää luottaa Endelioniin, joka stabbaa hänet hengiltä ::D Miksi tekisit niiiin
Huomaan, että mulla on tuohon aikaan ollut paljon pessimistisempi maailmankuva. Remin kuolema kuvaa mulle temaattisesti sitä, miten oon nähnyt elämisen sellasille ihmisille, jotka aina yrittää parhaansa ja tekee kaikkensa ja silti käy niin et joku etuoikeutettu paskiainen tulee ja iskee alas,, Se on tosi surullinen ja lohduton maailmankuva, mutta se saa olla siellä. Mulla on aina tosi selkeitä teemoja, joita kussakin tarinassa haluan tuoda esiin joko alleviivatusti tai vähän hienovaraisemmin.
En ole halukas kirjoittamaan Kuninkaalle ja ruusulle "jatko-osaa", en pidä tarkoituksettomista jatko-osista (trilogiat tms. ovat toki oma asiansa). Oon kuitenkin miettinyt lisää lorea Remin kuoleman jälkeen, ja se homma on menossa parempaan suuntaan <3 Aion kirjoittaa siitä oman postauksensa, se liittyy sit enemmän Lilikaan C: No more angst en pysty enäää
__
Te saatte nyt kuulkaa palasia tän tarinan soundtrackista, koska tällä tarinalla on mun ihan ehdoton lemppari-soundtrack mun kaikista tarinoista! Oon itkenyt sille PALJON
(Tää on rare, oon todella huono jakaan musiikkia muual ku instas,, voitte bongata mut stimmaamassa itsekseni pimeässä musiikin tahtiin, musiikki on mulle todella yksityinen asia)
Tästä ei suoraan se uskonnollinen aspekti (vaikka ei sekään väärin ois), vaan yleinen tunnelma ja muutama tietty line. Yks mun lempikappaleista koskaan ja nimenomaan Pentatonixin versiona! Linet jotka assosioin tän tarinan tunnelmaan vahvasti:
Maybe there's a God above
But all I've ever learned from love
Was how to shoot somebody who outdrew ya
And it's not a cry that you hear at night
It's not someone who's seen the light
It's a cold and it's a broken Hallelujah
Erityisesti kolme vikaa linea tuntuu mulle täysin siltä miltä tuolla maailmassa tuntuu elää!
Varian on mun äänireferenssi Remille!! 🖤 Kuuntelin tätä tosi paljon tuohon aikaan, kun tämä tarina syntyi. Tunnelmaltaan oikea, vaikka Remi ei ole olemukseltaan yhtään katkera tai vihainen.
Mulla on myös enemmän inspibiisejä Kuninkaaseen ja ruusuun tuosta Tangled-sarjasta, mutta ne eivät liity Remiin itseensä
Remin ja sen äidin kappale </3 Tämä line erityisesti tuntuu mulle siltä, miten Remin äiti koki valitun lapsen odottamisen:
Olet toisten kaltainen, lapsi lupauksien
Tuotko lapseni nyt toivon maailmaan?
Olet aarre sydänten, miten sinut suojelen?
Helmassani kantaa itse taivastako saan?
Nää on muuten joululauluja (/joulun aikaan soitettavia lauluja) ihan siksi, että Kuningas ja ruusu on idealtaan syntynyt joulun aikaan ❤️
Ja sitten ehdottomasti tärkein!!
Johanna Kurkela on mun sydämen artisti, hän sattuu ja rikkoo, rakastan häntä ja sitä mihin hänen musiikkinsa mulla assosioituu,, Tämä nimenomainen biisi on mulle Remin kuolinkappale. Mulla on aina eri kohtauksille ja fiiliksille tarinoissa kappaleita, ja tämä tuntuu siltä, miltä maailma tuntuu Remin jälkeen. Voisin hyvin nähdä nämä Lilikan ajatuksina Remin kuoltua ❤️ Nää jouset on myös tärkeät, rakastan jousisoittimia
Tämä resonoi vahvasti:
Tuuli tuule, anna sen hiukset sekoittaa
Tänään tiedät mitä vapaus tarkoittaa
Takaa pilven kuu tietä valaisee
Ja tähdet kuiskii ja sinua suojelee
Sinä valitsit oikein sinä valitsit oikein
Ja taivas sinimusta ja syvä
On matkallesi varattu jotain kaunista ja hyvää
On matkallesi varattu jotain kaunista ja hyvää
Kurkelan musiikki on mulle aina yks tärkein ja yksityisin asia koskaan, se tekee mut enimmäkseen surulliseksi, mutta se suru on osa mua, joten otan sen
Aside from that, tämä tuntuu tosiaan mulle hyvin vahvasti Lilikan surukappaleelta ja mä en handlaa sitä kauheen hyvin. Rakkaat pienet. Monen hahmon kuoleman olen jälkikäteen poistanut/editoinut, mutta Remin en koskaan, ikävä kyllä
It has to be there
__
Ja hei, mitä ois mun hahmopostaus ilman taidenurkkausta? Yippee, let's go! Nää on toki kaikki snadisti vanhoja (2020 oon tainnu tehdä), mutta elän sen kanssa hups
Endelion ja Remi! Nää kaikki artsut on nyt heistä näemmä
Remi on legit niin edgy hddgffhh I love it
Tuoreempaa taidetta mulla ei poikulasta valitettavasti tähän hätään ole! Ehkä tää on merkki et mun pitää alkaa sellaista väsäämään
___
Sellaista! 🖤
Hänestä, Lilikasta ja muista Kuninkaan ja ruusun hahmosista tullaan varmasti kuulemaan vielä erinäisissä postauksissa <: Mulla on menossa kans editointikierros Kuninkaan ja ruusun kans, editoin rankemmalla kädellä kieltä ja teen pari loremuutosta 8) Updated ver pitäisi siispä joskus laitella toiseen blogiin...
Mutta jeppistä! Kiitos paljon lukijoille, olette kultaa ❤️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti