torstai 18. maaliskuuta 2021

Maitostockeja ja miehiä


Moikka!

Ja nyt ois taas ihan perinteisen tavallisen kuvapostauksen aika ^^ Höpöttelen tässä samalla vähän kaikkea kuviin liittyvää, as usual. Multa on jäänyt ihan kokonaan muokkailematta (ja muuten vaan unohtunut) varsin monta kuvasarjaa, joten here we go!





...ja suunnilleen tän kuvan kohdalla tajusin, että täähän on ehdottomasti enemmän horror kuin tuollainen persikanpehmeä. Siispä loput samalla energialla. Tässä huomaa, miten samoista kuvista voi saada vähän eri muokkauksilla ihan erilaisia.





Mutta tosiaan, pääpointti lienee että mulla on viimein Milk Laten stock-asu ;-; 💛 Oon hinkunut tätä tosi pitkään, ja vihdoin kohdalle osui myyjä, joka halusi myydä stock-asun erikseen. Oisin ollut valmis hankkimaan joskus sen nukenkin ihan vaan saadakseni asun. x) (Joskin oisin varmaan myynyt sen, en oikein osais operoida sen meikin kanssa ^^ Mutta kuitenkin) Oon tosi onnellinen tästä!! Atlas pääsi kokeilemaan ekana, mutta voitte olla varmoja, että tätä tulee näkymään blogissa ja instassa ihan reippaasti tässä lähitulevaisuudessa :'D






Shirei kokemassa pakkasta :'D Harvoin käytän tuota sen stockia, mutta muistin ykspäivä sen olemassaolon ja pakkohan sitä oli päästä heittelemään nuken itsensä päälle. Pakkasta ja kylmää sen ku riittää, joten mikäs tässä ollessa.



Joka ikinen Natsumen tuolin omistaja on ottanut näitä kuvia, pahoitteluni, minäkin otan x) Paras tuoli. Mutta siis, Kharonin kanssa kokeiltiin vaaleampaa lookkia. En vielä tiedä, millainen pojun pysyvä stailaus tulee olemaan, mutta sen näemme sitten.




Details 8') Hottis ukko, rakastan sitä


Siel sato oikeestikin paljon lunta


Minun rakas ;___; Iltatunteet on yhä pinnassa



Sitä selkeesti ahistaa. Älkää puhuko sille




Oikeesti paras stock ikinä aaa aaa <3




Kangan vuoro elää Milk Laten stockeissa! (gasp) Ne on niin KAUNIIT

Kanga on kyllä varmaan fotogeenisin mun nukeista. Tuntuu, että oon jatkuvasti räpsimässä sitä :'D Mun paras ystävä on lemppari, se aina hehkuttaa Kangan olemassaoloa mulle niin en pääse unohtamaan sitä



Sitten mulla olisi vähän vanhempia kuvia Adnasta ja Nemesiksestä! Pojuja tuli räpsittyä kauniissa auringonlaskussa hiihtoreissun jälkeen, mutta en sitten ikinä ollut oikein tyytyväinen näihin.






Nemesis on edelleen hyvinkin tiiviisti Lazaron kanssa, mutta saman rotuisena se on todellakin joskus kokeillut Adnaakin. Adna ei kumminkaan yhtään lämmennyt ystävänsä yrityksille :'D Sori Neme, kuka tahansa muu tuolla kyllä huolis sut

Adnan storylineen kuuluu se, ettei hän jaksanut/halunnut enää vietellä muita olentoja metsässä, joten hän sitten jätti sen alueen ja mm. Nemesiksen taakseen. Kaksikko tuli kyllä hyvin toimeen keskenään, niillä oli kiva ystävyys. (Miinus Nemen iskuyritykset, apua)




En jaksanut enää ees muokkailla näitä ;__; Onneks aurinko pelastaa


Yksi muokattu Memepoika vielä! Hirvee ikävä senkin kuvaamista, se on kovin hyvä lapsi :<

* * *

Tällaista tällä kertaa. Kysymyspostaus on vielä työstön alla, samoin pari muuta isompaa postausta. Saapi nähdä, milloin saan ne ulos x) Kiitos kaikille katselusta!

Unohdin kaikki muut

 Brrr hävettää miten vähän oon räpsinyt kaikkia mun ei-Pullipeja tässä D: Siispä tässä pieni postaus ihan vaan niille!



Scarah on edelleen yksi lempparimonstereistani. Nämä räpsyt tuli otettua ihan hetken mielijohteesta :'D




Klaus pieni :c



Esmeraldaakin pitkästä aikaa! Pitäis koko Disney-sakkia kuvata useammin ^^

* * *

Muut nuket kiittää ja kuittaa, jospa nyt tosiaan saisi aikaiseksi räpsiä näitäkin taas!

tiistai 9. maaliskuuta 2021

Takkutukka ja persikka

Heya!

Olen tässä viimepäivinä tuuminut Iltaa ja Chiónia, joten tuli sitten kirjoiteltua nopsa teksti tästä kaksikosta. Perspektiivihenkilönä toimii Chióni! Enjoy <3

* * *


Hänellä on veriset rystyset ja talvinen myrsky silmissään. Paidannapit ovat auki, tatuointien mustat köynnökset kiertävät rintakehää. Kaunis ja luja. Minä vedän syvään henkeä ja lasken tiskit tyynesti lavuaarille. Hän tulee lähemmäs, painaa minut vasten keittiötasoa kuin se olisi hänen synnynnäinen oikeutensa.

Hänen otteensa ovat varmat ja karkeat, tänään hän ei säästä voimaa. Hän ei vaivaudu edes avaamaan paitani nappeja, hän haluaa minut sellaisenaan. Hymähdän, kun hän suutelee kaulaani. Tälle miehelle ei sanota vastaan, ja minä rakastan sitä. Hän saa minut tuntemaan itseni ihmiseksi jälleen.

Kaiken jälkeen hän vetäytyy pöydän ääreen, nappaa pöydältä omenan käteensä ja ryhtyy pureskelemaan sitä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hymyilyttää. Hän ei katsokaan minuun päin.


”Tulit sitten tapaamaan minua.”
Olkienkohautus.
”Minulla on ollut ikävä sinua, Ilta.”
”En tullut sinua katsomaan.”
”Ei se minusta siltä tuntunut.”

Vihdoin hän katsoo minuun suoraan. Siniset silmät siristyvät, niiden pohjissa kytee yhä.
”Mitä helvettiä sinä siinä tuijotat?”
”Sinua. Olet aivan ihana.”
Hänen kurkustaan pääsee hienoinen murahdus.
”Vai ihana”, hän naurahtaa. ”Entä sinä sitten? Vaaleanpunainen poika…”




Istuudun hymyillen hänen viereensä, sipaisen vaaleita hiuksiani. Mitä viattomammalta näytän hänen silmissään, sitä enemmän häntä suututtaa. Se saa hänet nälkäiseksi. Ehkä voisin kiusata häntä vielä hetkisen.

”Mitä metsään kuuluu?” kysyn nojaten pöytään.
Hän laskee omenankaran pöydälle. Syöty. Tyhjäksi kaluttu. Melkein kuten minäkin.
”Pelkkää huonoa”, hän huokaisee. ”Siskoni on sekoamassa, ei sen kummempaa. Minä en ole vielä löytänyt sitä, joka metsäämme tuhoaa. Mutta kun minä löydän…” Hänen kätensä puristuu nyrkkiin.
”Sinun siskosi on näyttäytynyt Kallalle”, sanon niin keveästi kuin osaan.
”Kallalle? Sille tytölle, josta pidät?”
Nyökkään. Minun paras ystäväni.
”Valve ei yleensä näyttäydy ihmisille.”
”Silti hän on tehnyt niin.”




Hän korjaa asentoaan. Mietteliäs ilme sopii hänen karuille kasvoilleen. Niin kaunis. Hänen täytyy tietää olevansa upea, ei hän muuten istuisi kuten joku, jolle yö ja päiväkin kalpenevat. Hän tuijottaa hetken kiinteästi ikkunastani ulos. Olen varma, että hän näkee jotakin, jota minä en tavoittaisi, niin ajatuksissaan hän on. Lopulta hän pudistaa päätään ja katsoo takaisin minuun.

”Ja? Onko tämä Kalla kenties sanonut asiasta jotakin?”
”Hän ei oikein vielä ymmärrä, mistä on kyse.”
”Te ihmiset olette naurettavia.”
”Ja te henget oikukkaita. Minä kerron heti, jos jotakin ilmenee.”
”Tietenkin sinä kerrot.”

Pidän pienen tauon. Ärsyynnys hänen eleissään kertoo, että jotakin on tapahtunut. Jotakin, josta minä en vielä tiedä.
”Miten veljesi voi?”
Hän säpsähtää. Osuin oikeaan.
”Kajo on Kajo. Ei kuulu sinulle.”
”Tiesitkö, että Kalla tuntee hänetkin?”
”Mitä helvettiä?”


Hymyilen. Tällaisina hetkinä miltei nautin hänen kiusaamisestaan. Rakas, kaunis olentoni. Mitä pitempään leikin hänen kanssaan, sitä kauemmin hän pysyy luonani. Minulla ei ole vielä varaa menettää häntä.

”Niin. Sinun veljesihän viihtyy ihmisten seurassa.”
”Niin? Mene nyt saatana asiaan!”
Pidän uuden tauon. Hän ei mahda minulle mitään. Sinisissä silmissä leimuaa, koko keho on jännittynyt.
”Pahoin pelkään, että hän ja Kalla nauttivat toistensa seurasta kovastikin.”

Jokin hänen upeissa kasvoissaan säpälöityy, ilme on hetken ajan täysin pitelemätön. Villi ja verenhimoinen. Tällaisina hetkinä muistan rakastavani luonnonvoimaa enkä ihmistä, joka on verta ja lihaa. Minun rakkaani on kuin tuuli, eikä tuulta voi kukaan kesyttää.


Hän nousee ylös ja kaataa tuolin noustessaan. Hän ei vaivaudu nostamaan sitä ylös.
”Ilta? Minne sinä menet?”
”Puhumaan veljelleni.”
”Älä! En halua aiheuttaa Kallalle hankaluuksia.”
”Etkö? Sinä tiesit, miten minä reagoisin tällaiseen uutiseen.”
”En.”
”Älä yritä.”

Ovella vedän hänet kauluksista lähelleni. Hetken hän katsoo minua kuin lyödäkseen. Raivo sykkii kehossa, mutta se ei ole minulle tarkoitettu. Hän antaa sen laantua, katsoo minua pitkään ja suutelee sitten hellemmin kuin kuukausiin.


”Sinä olet täysin hyödytön”, hän sanoo, mutta hänen sanoissaan ei ole voimaa.
”Aiotko yhä mennä veljesi luo?”
”Aion.” Hän ei katso enää minuun.
”Älä tee Kallalle mitään. Jätä hänet minun huolekseni.”
”Minä en jätä mitään kenenkään muun huoleksi. Minä huolehdin tästä.”
”Kalla ei ole tehnyt mitään väärää.”
”Sehän nähdään.”
”Ilta…”
”Turpa kiinni nyt.”
”Et sinä minua inhoa.”
”Sanoin, että turpa kiinni.”

Hän painaa nopean suukon päälaelleni ja katoaa ulos ovesta. Olen aikeissa juosta hänen peräänsä, suudella vielä kerran, mutta en näe enää ketään. Vain tuulenpuuska hiuksissani kertoo, että hän koskaan kävikään luonani.

torstai 4. maaliskuuta 2021

Ai niinku se lautturi?

 Moikka kaikille!

Mun sakkiin muutti 3.3. uusi poika :> Tää ei oo nyt mikään virallinen esittelypostaus uudelle ukolle, mutta haluan kuitenkin postata ensimmäiset kuvat jäbystä tänne jo.


Sanokaa hei Kharonille! Kiitokset Essille, joka mainitsi et tällanen tapaus ois FB:ssä kaupan :> Koska mulla on edelleen tää määrittelemätön taekuume, oli pakko tarttua tilaisuuteen, kun poju oli alle satasella tarjolla. Meinasin jo aiemmin yolottaa Magunan Torista (se on btw siellä vielä, jos jotakuta kiinnostaa), joten tämähän sopi mulle paremmin kuin hyvin.


Peruukki taitaa olla väliaikainen, repäsin vaan ekan vähänkin kivalta näyttävän sille päähän. Katsotaan, käykö tuon kanssa kuten Efraimin "väliaikaisperuukin" kanssa... (Efillähän on edelleen sen väliaikainen päässä...) Nää upeat silmät on tehnyt Starrytaledolls Etsyssä! Niiden piti mennä yhelle ei ihan lähitulevaisuuden nukkesuunnitelmalle, mutta Kharon tuli sillee lol ei kiinnosta. Tatskat ostin jo viimekesänä sillee "kyllä mä vielä mun tatskaäijän saan", ja no, hän on nyt kyseinen äijä sitten :'D

Mutta siis, Maguna on ihana malli! Apua ;-; Tää nukke taisi olla se, jonka myötä päätin että kyllähän tää nyt on saatava.


Hahmosta lisää tosiaan myöhemmin. Mainitsin tuossa kuulumispostauksessa, että mulla on yksi ikivanha tarina, jota oon ajatustasolla rakentanut uusiksi. Oon taideinstassa puhellut siitä enemmän, mutta aion jakaa siitä faktoja tänne sitä mukaa kun nukettelen näitä lapsia sieltä. Lyhyesti: kyseessä on eräänlainen afterlife-kertomus seitsemästä nuoresta, joista jokainen edustaa yhtä kuolemansyntiä. He ovat eläessään menneet liiallisuuksiin näiden syntiensä kanssa, ja joutuvat sitten kuolemansa jälkeen maksamaan siitä. He ovat sirkuksessa, josta he eivät pääse pois ennen kuin joku muistaa heidät ihmisinä, eivät heidän synteinään. Tähän liittyy se, ettei kukaan muista näiden tyyppien oikeita nimiäkään. Kharon on siis otettu nimi. Tyyppi edustaa vihan kuolemansyntiä!


Tää kuolemansyntisirkus on nähnyt varsin kauheita välivaiheita, siitä on sekä vanhoja tekstejä että piirroksia olemassa x) Ekat on vissiin ala-asteelta. Meinasin ihan romaanimuotoon sen sitten väsätä, mutta se on mulle niin tärkeä tarina, etten ihan heti uskalla vielä alottaa. Kharonin hahmo sattuu olemaan yksi niistä, joita en oo vielä niin paljon miettinyt uusiksi. Kerron lisää sitten kun oon 8) Nyt sanon vaan, että yleensä se pitää siteitä kaikkialla, vaikka sillä ei ole ainuttakaan haavaa missään. (Mitenköhän toteutan tän nukella :D) Se vihaa about kaikkea eikä sillä taida olla vähääkään kokemusta mistään romanssin kaltaisestakaan.

Tällainen ukko tällä kertaa <3 Oon siihen ihan hirveen tyytyväinen!!

maanantai 1. maaliskuuta 2021

Kuulumisia

 

Heippa!

En muista, olenko koskaan tehnyt sellaista kunnon "Mitä nukkeilulleni kuuluu juuri nyt" -tyyppistä postausta, en ainakaan ihan tässä viimevuosina. Viimevuonna mun piti jo alkuvuodesta tehdä sellaiset hyvän ja pahan mielen postaukset nukkeilusta, mutta olen jälkikäteen ihan kiitollinen siitä, etten tehnyt. Siellä oli tosi hiomattomia ja vaikeita ajatuksia, jotka liittyivät lopulta ihan kaikkeen mahdolliseen muuhun kuin nukkeiluun. Kaikki liittyy kaikkeen, niinhän se aina menee.

Nyt kuitenkin tahdon tehdä ihan tällaisen tavallisen päivitysluontoisen postauksen mun suunnitelmista, ajatuksista ja yleisestä fiiliksestä nukkeilun suhteen. Ohessa viimeaikoina otettuja kuvia!





Aloitetaan vaikka ihan nukkesuunnitelmilla. No niin, what's up? Minähän otin ja päräytin kaikki vuoden nukkesuunnitemat ekan kolmen päivän aikana... Mulle on tällä hetkellä tulossa yksi Pullip ja kaksi BJD:tä. Hartsisista toinen on kyllä laitettu tilaukseen jo viimevuoden puolella. Oon kaikista kolmesta ihan hirveän innoissani :''> Koska siis, haavepullip ja mun kaikkein rakkaimmat pojat. Pojista kyllä lisää sitten vasta tyyliin, öh, kesällä, koska hartsisilla menee aina jokunen hetki valmistua. Pullipista osa jo tietääkin! Sanon siitä vaan, että se menee osaksi metsägangia. Hän tulee olemaan uusi, mutta hyvin olennainen lisä koko stooriin. Sille ois kans hauska design mielessä, toivottavasti saan sen onnistuun just sellaisena kuin se on mun päässä!

Update 1.3. Nyt mulle on tulossa noiden (☝) lisäksi vielä kaksi muuta nukkea :''D Yksi pitkään harkittu vähän isompi ostos ja yksi ihan puhdas yolotus, kun kerran halvalla löysin ^^ En oo hetkeen ollut nukkejutuista näin innoissani. Tuota isompaa suunnitelmaa oon ajatellut taukoamatta joululomasta lähtien.




Ja siis, mulla on pitkästä aikaa ihan kauhea kasa toteuttamattomia nukkesuunnitelmia. Oon tästä tosi iloinen. Mun pää tunnetusti copettaa suunnittelemalla nukkejuttuja monen vuoden edestä, joten oon tässä nyt kompensoinut ahdistusta suunnittelemalla ihan hirveästi kaikkea :'D Nykyään mulle on vähän vaikeaa jakaa suunnitelmia julkisesti, mutta let's say että on sekä vähän isompia että pienempiä suunnitelmia. Mulla on yks vanha tarina tässä taas mietittävänä, ja siellä on paljon sellaisia murusia, jotka ehdottomasti haluavat tänne Pullipeina. Mulla ei oo nyt varaa muuta ko haaveilla, joten voi olla että päädyn hankkimaan ne vasta tosi pitkän ajan päästä. Yllätin itseni ja aloin haaveilla yhdestä tosi uudesta nukkemallista!




Otin Kangasta kuvia synttäreitäni varten, mutta mekko ja sarvet ovat molemmat tuleville nukeilleni :'D Sarvet on tehnyt @niinas_art_dolls Instassa ja mekon MarshmallowHouse Etsyssä!

Mulla on kans ihan kauhea kustomnukkekuume. Oon aina tähän asti ollut kustomeista vähän sillai :/ mutta nyt kuume on tullut ja se on pahempi kuin koskaan... :'D En tahdo pahoittaa tällä kommentilla kenenkään mieltä, mutta kustompiirit on aina tuntunut mulle inasen elitistisiltä (ei siis kaikki todellakaan!), joten oon luonnostaan vierastanut sitä sitten. Pari kertaa oon törmännyt sellasiin "Stock-mallit on vaan niin tylsiä" -kommentteihin, joille oon sit pyöritellyt silmiäni. Mutta tosiaan, nukkejahan kaikki vaan. Ihmisillä saa olla preferenssinsä, surustuttaa vaan ylenkatsominen. 

Mutta joo - nyt, kun mulla on 59 nukkea, vois olla korkea aika hankkia pari kustomiakin. Ihan lähinnä siksi, ettei mulla ole kuin kaksi. Eli pidän silmäni auki! Missasin tammikuussa yhden lempikustomini koskaan, nyyhkis </3 (Mulla ei ole muuten mitään virallista suosikkikustomoijaa, mutta Charon Dolls ja Poison Girl tekevät ainakin sellaisia faceuppeja, joista pidän kauheasti!)








Kallasta pitkästä aikaa kuvia! Sain ystävältäni kukkia <3

Aa, no mitäs muuta. Oma porukka innostaa kovin! Oon etenkin metsäsakkia pyörittänyt tässä ihan urakalla mielessäni. Rakastan Iltaa. Siis jestas, rakastan Iltaa, se on paras ikinä. Se vaan jaksaa inspata mua, oon bondannut sen kanssa alusta saakka niin hyvin, että itkettää. Hyvä poika.

Lisäksi on toki se ihan uusi hahmo, jonka ennakkotilasin tammikuussa. Tuo uusi hahmo tarinassa on saanut mut vihdoin pistämään koko stooria vähän pakettiin. Siinä on nyt enemmän juonta sitä varten, jos joskus haluan sen kuvatarinana toteuttaa! Paljastan sen verran, että tämä tammikuussa tilaamani Pullip on tarinan antagonisti. En malta oottaa, että pääsen esitteleen tyttösen teille.

Ai joo! Metsätarinan nimi on nyt Metsän kuiskaus! Menin perinteisellä lol, halusin vaan jotain yksinkertaista.







Mercurylla on tänään synttärit! Se on mun lempipoika, joka tuli aikanaan alottaan paremman ajanjakson mun elämässä <3 Pieni rakas! Ikuisesti yksi lempinukeistani.

Ja no, nukkeilun ulkopuolellahan mulla ei mene erityisen vahvasti tosiaan. Oon saamassa ammattiapua piakkoin, joten vähän pitää vielä jaksaa. Kovilla tässä ollaan oltu. Parhaani mukaan oon purkanut kaikkea sitten fiktiiviselle puolelle, kuten aina. Koulustressiä pukkais kans aika lailla, mikä vaikuttaa yleensä isosti mun koko oloon. En esim. pystynyt kirjoittamaan mun kirjoitusprojektia yhtään niin paljon kuin oisin halunnut, koska oon ollut kokoajan niin uupunut ja/tai kiireinen. Onneksi se tarina on nyt valmistunut (mitä nyt oikoluen sitä vielä). Projektina se oli tosi opettavainen ja ihana.

Hyviäkin juttuja on tapahtunut, ai että. Oon enemmän kotonani mun uudessa kaupungissa kuin koskaan! Mulla on täällä kavereita ja oon tosiaan tainnut löytää myös kumppanin :'> (Sen kanssa ollaan vähän vielä alkumetreillä, mutta silti <3) Omat ongelmat hakkaa takaraivossa 24/7, mutta jaksan silti olla kokoajan syvästi kiitollinen niistä ihanista asioista, joita mulla on. Erityisesti mun rakkaista pojista (nää samat jäbyt jotka hankin BJD-muotoon). En ois yhtään missään ilman niitä. Wilhelm on kaikkeni, pus, rakastan sitä enemmän ku mitään.

Mulla oli myös tosi kivat synttärit, sain viettää päivän ystävän ja kumppanin kanssa <3 Sain kuin sainkin myös tilattua syntymäpäivälahjan itselleni! Oon oottanut sitä niin innoissani. Se on nukke. Tää saa pysyä mun omana salaisuutena nyt tässä vielä <: Can't wait!

Kiitoksia kaikille, jos pääsitte tänne saakka 💛 Mukavaa alkavaa viikkoa!