picfic; HOME [2/2]

"Pystynkö minä olemaan vahva ?"

 

Kun olin pieni tyttö, äiti sanoi minulle aina, että minun tulisi olla vahva koko elämäni ajan. Minä lupasin hänelle olla vahva, tapahtui elämässäni mitä hyvänsä...

 

Mutta sillä hetkellä, kun valtava liekki tuhosi perheeni, en kyennyt olemaan  vahva...

 

En kyennyt seisomaan tärisemättä.... Ja niinä hetkinä, kun Valtiatar kidutti minua..

 

... tuntui, kun koko elämä haihtuisi pikseleinä ilmaan. En taaskaan kyennyt olemaan vahva. Olen ollut koko elämäni vain surkea pelkuri. Minä.. minä olen..

 

... vain surkea ihmisraato, joka ei kyennyt pitämään lupauksiaan. Minulla ei ole väliä. Olen pettänyt kaiken. Minä voisin vain kuolla.

 

Pieni, typerä elämän valoni...

 

... saisi vain sammua, haihtua hiljalleen pois..

 

~~~~

 

Kaunis aamu Taivaassa. Ongelmia ei ole ilmennyt, aurinko paistaa... kaikki on hyvin.

Rima: *hyräilee* Ah, ihana ilma ~ Aurinkokin paistaa suloisesti. :3 Jaa miten niin aurinko ei voi paistaa talvella ? Pian pääsen kotiinkin..

Grell: *huutoa* Rii~maaa !

 

Rima: *kääntää katseensa kohti ääntä* Niin mitä nyt taas ?

 

Grell: *ahdistunut äänensävy* Mi-... minulla on sinulle kerrottavaa. Unestani.

Rima: Ai ? Istuudu ja kerro, ole hyvä.

 

Grell: *tärisee* Hy-hyvä on...

 

Hetken päästä, kun kaikki on kerrottu..

 

Grell: ... ja niin hän sitten puhui minulle. Minusta tuntuu, että hän on saamassa pian fyysisen muodon. Mitä meidän oikein pitäisi tehdä ?

 

 

Rima: Kuulinko oikein ?! Sinä menit puhumaan hänelle ? *kohottaa uhkaavasti pizzalautastaan*

Grell: A-anteeksi, Rima-chan ! ;-; Minun oli pakko, hän on ottanut minusta vallan.. Minun ei siltikään ole pakko tehdä mitään. Tämä on taas vain minun heikkouteni syytä. Miksi, miksi minulla ei ollut rohkeutta taaskaan ?

*pizza lentää kohti Grelliä*

Grell: IIP !

 

*läiskis*

Grell: *sätkimistä* Auh !

 

Rima: Hmph ! Olkoon tuo opiksi~ Vastedes kerrot minulle heti, kun jotain tällaista tapahtuu ! Äläkä puhu sille.

Grell: Mutta minähän kerroin sinulle heti ensimmäisenä ! =3= *mutimuti*

Rima: Ethän. Sinun pitää herättää minut heti, kun näet tuollaisia unia. Onko selvä ?

 

Rima: *istahtaa Grellin viereen* Anteeksi, että huusin. Tiedän kyllä, miten vaikeaa tämä on sinulle. Olet sen sätkynukke, tiedän, se on kamalaa. Olen pahoillani puolestasi.

Grell: Ei se mitään.. ei minulla ole väliä. *huokaisu*

Rima: Älä sano noin ! Kyllä sinulla on. Kunpa voisinkin kertoa sinulle erään asian juuri nyt..

 

Rima: ... mutta en saa kertoa sitä sinulle ihan vielä. Mutta kun sen aika koittaa, saat kyllä tietää yhtä jos toista. Ja nyt, Grell-san, minä jätän sinut yksin. Menen kertomaan Päällikölle unestasi. Ja Grell-san... pärjäile.

 

Grell: ... minä yritän.

 

*teps, teps*

 

Minä jäin yksin. En kyennyt olemaan vahva, kyyneleet virtasivat jo.. en ollut saanut sanotuksi mitään unestani tarpeeksi ajoissa. Ehkä nyt oli jo myöhäistä ? Entä, jos Tsukiko kuolee ? Vain sen takia, että olen ollut heikko.

 

En ollut tarpeeksi vahva.

Miksen vain joutunut Helvettiin ? Miksi minä pääsin Taivaaseen ? En ansaitse tätä. Olen turha. Miksen voinut vaan palaa Helvetin liekeissä ? Tuhoutua...

.. lopullisesti.

 

~~~~

 

Huh. Vihdoinkin sain tän laitettua. Tuli pienimuotoinen kiire tän kanssa.

En aio kommentoida mitään tästä. Yrittäkää ymmärtää outoa tarinaani.

Ja niin. Kommentoikaa, olkaa kilttejä. Olen jo muutenkin vähän masentunut, kommentit piristäisivät.

 

xoxo: miku

♥