En tullut luovuttamaan

 

 

 

Heipsulivei taas! ~

Olen pyrkinyt pysymään tässä 1 postaus / viikko -postaustahdissani, ja tämähän sujuu toistaiseksi hyvin. ^^' Kuvatarinaan ei ole tällä kertaa luvassa jatkoa, koska päätin kuvata vihdoin Luciferia ja Shireitä. Kuvatarinaa yritän jatkaa sitten ensiviikolla. n w n Tämäkin shootti jäi hieman lyhyeksi mutta uskonpa että idea välittyy kuitenkin.

Ulkonakin alkaa olemaan jo sen verran kylmää ja märkää että kuvaaminen hankaloituu entisestään. Lisäksi tappelen nukkejeni ja siiman kanssa enemmän kuin tarpeeksi, mrrr, vielä minä opin sitä käyttämään. :'D Nukkeinnostus on muuten ihan pilvissä edelleen! (Nukkesuunnitelmat tulevan varalle ovat myös osittain selvät. Mutta vain osittain, eh. :D)

 

Traconkin on ihan pian. Ajattelin väsätä aiheesta erillisen postauksen jokupäivä.

 

Blogin ulkoasu koki muutoksen. Tämä on varmaankin vain väliaikainen muutos, mutta ainakin tuo banneri jää hetkeksi. Jos löydän kivemman taustan niin saattaa toki olla että se vielä vaihtuu.

 

Ja niin, kiitos paljon jokaiselle edellistä postausta kommentoineelle, saitte mut itkemään. /)//(\ ♥ Ootte ihania.

 

~~~~~~~~~~~~

 

shoot; Rose

 

 

 

~~~~~~~~



Welcome to the show

 

Heimoipäivää kaikille ihanille lukijoilleni (> w <)/ ~

Alun perin minun piti kuvata teille Luciferista ja Shireistä shootti, mutta se vähän jäi koska kuvatarina innosti huomattavasti enemmän. Eh. Lupaan kyllä kuvata sen shootinkin jossain vaiheessa. ;_;

 

Nyt yritän polkaista tämän osan myötä tarinan ihan kunnolla käytiin.

Tästä se lähtee, mmh?

 

 

 

picfic; Unen vanki

 

 

Tsukiko: Mikä tämä paikka on? Kylmyyttä ja pimeyttä kaikkialla. En ole ikinä ollut näin synkässä paikassa...

 

 

Tsukiko: *laskeutuu alemmas* Ympäröivän pahuuden saattaa miltei tuntea ihollaan...hrr.

Onko tämä jokin Celinén luoma paikka?

 

 

Tsukiko: *katsoo ympärilleen* Vain Celiné voisi luoda jotain näin kieroutunutta.

*huomaa jotakin oikealla puolellaan* Mitä hel -

 

 

*valo lähestyy kohti Tsukikoa*

Tsukiko: ?!

 

 

*valo ympäröi Tsukikon*

 

~~~~~~~~~~~~~~

 

 

Tsukiko: *ilmestyy keskelle maisemaa* Kas, valo kuljetti minut uuteen paikkaan...

 

 

Tsukiko: *silmät laajenevat hämmästyksestä* Hetkinen! Tämä paikkahan... tämähän on lähellä minun lapsuudenkotiani. Tai oikeammin minun ja Celinén lapsuudenkotia. Siskoni näyttäisi olevan paikalla.

Voisiko tämä olla... Celinén muisto?

 

 

Celiné: *pitelee päätään* Taas se tapahtui. Hän pilasi taas kaiken. *huohottaa* Sisko pääsi taas jälleen kerran liian helpolla. Miksei häntä lyöty?

 

 

Celiné: *pidättelee itkuaan* Suunnitelman piti olla yhteinen! Karkasimme yhdessä kotoa, tiesimme että kun äiti saa tietää, meille molemmille käy huonosti... Jos tämä kaikki oli yhteistä, miksei rangaistuskin ollut yhteinen? Miksi äiti löi vain minua?

Hän säästää Tsukikon aina. Tsukiko on hänelle tärkeämpi kuin minä... tai kukaan muu. Sisko on aina saanut kaiken huomion.

 

 

 

Celiné: *vie kädet kurkulleen* Miksei minulla ole mitään väliä?

Äiti ei välitä kenestäkään, hän on vain vanha mielipuoli, mutta silti hän säästää aina Tsukikon rangaistuksiltaan. Veli ja siskokin pitävät enemmän Tsukikosta... Mutta kukaan ei välitä minusta!

 

 

Celiné: *kuristaa itseään* Minä vihaan heitä kaikkia! Äiti on pelottava, hän aiheutti isän kuoleman ja lyö meitä, lapsiaan. Disney on typerä kakara, hän ei ole ikinä piitannut minusta vaikka olen hänen siskonsa. Kaito on lähtenyt jo kauan sitten kotoa, hän ei kysynyt pärjäämmekö me muut - hän vain lähti... Ja sitten on Tsukiko. Hän vie kaiken huomion. Kaikki pitävät "kiltistä pikku Tsukikosta".

 

 

Celiné: *hengittää raskaasti* Vaan minäpä en ole koskaan pitänyt hänestä. Hän on ehkä kaksoseni, mutta vihaan häntä siitäkin huolimatta.

 

 

Celiné: Minä en tarvitse heitä elämääni. En tarvitse perhettä.

 

 

Celiné: *avaa silmänsä* Minun on lähdettävä pois lopullisesti. Niin kauas, ettei kukaan heistä löydä minua.

 

 

Celiné: *nousee seisomaan* Ja kun olen ollut tarpeeksi kauan pois kuvioista, minä palaan. Vahvempana kuin koskaan.

 

 

Celiné: *viekas hymy* Silloin kun minä palaan, heistä kukaan ei jää eloon. Minä en anna armoa yhdellekään.

 

 

Tsukiko: *katsoo lamautuneena Celinén muistoa* "Minä olen aina vihannut häntä"... Niinkö, siskoni? Etkö sinä koskaan välittänyt minusta? Etkö, vaikka sanoit minulle niin? Oliko se kaikki valhetta?

 

 

*maisema selkeytyy*

 

Celiné: *ilmestyy paikalle* Kas hei, siskoseni~ Olet näemmä päätynyt tähän muistoon. Päivään, jona lähdin pois kotoa. Tuliko tämä sinulle yllätyksenä, mh?

 

 

Tsukiko: *ei kykene sanomaan mitään*

 

Celiné: *naurua* Voi, ei tämä edes ollut se "järkyttävin" muisto! Tästä unesta löytyy paljon muitakin muistoja, sellaisiakin, jotka saavat sinut haluamaan kuolemaa. Mutta huoli pois, et sinä tänne kuole. Tämä on uni, ja sinä olet sen vanki. *naurahdus* Ah, niin, unohdinko muuten mainita, ettei tästä unesta voi herätä? Sinä olet täällä ikuisesti.~

 

 

Celiné: *poistuu paikalta*

 

Tsukiko: *tuijottaa lasittunein silmin eteensä* Sisko...

 

 

Tsukiko: *vajoaa maahan* .... Näinkö paljon sinä minua inhoat?

 

~~~~~~~~

 

 

Celiné: *katselee toisaalta Tsukikoa* Siskorakas, jatka matkaasi. Löydät yhä vain mielenkiintoisempia muistoja. Ja kenties jotain muutakin, mh. *naurahdus* Mutta yksi asia on varmaa. Pakoreittiä et tule löytämään. *pilkallista naurua*

 

~~~~~~

 

Celiné muistuttaa ihan liikaa Monaa aiemmin. Ugh. En tykkää.

Olisipa jo Tracon niin saisin tähän tarinaan vähän lisää juonenkäänteitä ~

 



Sara ei osaa

Moikkamoi!

 Lupasin kuvata kuvatarinalle jatkoa tänä viikonloppuna, joten kävin (huonossa valaistuksessa) kuvaamassa noin yhdeksältä eilen tällaisen. ^^; Muokkaukset ja juoni ovat vähän mitä ovat, mutta tyydyn tähän. Tärkeintä että saadaan tarina kunnolla käyntiin B'3
Älkää muuten kiinnittäkö huomiota siihen että Hinata on mystisesti vaihtanut vaatteita... :D

Ainiin, ja kiitosta vielä ihanista kommenteistanne. ~

picfic; Kohtaaminen
[ beautiful nightmare episode 3 ]
 

Tsukiko: *katsoo hämillään vierasta tyttöä* Kuka sinä olet?

 



 

?: *loukkaantunut ilme* Etkö tosiaan tunnista minua? Minähän ihan loukkaannun. *sarkastinen naurahdus*

 



 

Tsukiko: *pudistaa päätään* Ei, minä en tunne sinua. Voisitko nyt vastata kysymykseeni?

 



 

?: *sipaisee hiuksiaan* Minä kun erehdyin jo luulemaan, että sinä tunnistaisit minut heti. Mehän olemme kokeneet niin paljon yhdessä.~ *naurahdus* Etkö muka muista, kun karkasimme yhdessä kaupungille? Tai se kerta, kun poltit ruokamme pohjaan ja minä otin syyt niskoilleni?

Etkö sinä tosiaan muista omaa siskoasi?

 



 

Tsukiko: *vapisee* Mitä hemmettiä...?

 

 

Tsukiko: *lähestyy tyttöä* A-Ami ---! Se todella olet sinä...

 



 

?: *pysäyttää Tsukikon* Ja mitähän sinä luulet tekeväsi?

 

Tsukiko: ?!

 



 

Tsukiko: *perääntyy* Mitä ihmettä...?

Et sinä voi olla Ami. Kertomasi tarinat pitivät kyllä paikkaansa, mutta.. mutta Ami on ystävällinen. Hän olisi kyllä --

 

Hinata: Mitä täällä oikein tapahtuu? Kuka tuo tyyppi on, ja miksi hän esittää Tsukikon siskoa?

 

 

?: *pilkallista naurua* Hän olisi kyllä mitä? Tullut halaamaan sinua ja kertomaan, miksei ole pitänyt moneen vuoteen yhteyttä? Ehei, siskoseni, sinä olet väärässä.~

Minä todella olen sinun siskosi. Mutten tullut tänne tervehtimään sinua. *hymy*

 

 

Hinata: *katsoo tyttöä suoraan silmiin* Tämä alkaa jo käydä hermoilleni. Jos kerran et tullut tervehtimään Tsukikoa, niin mitä sitten edes teet täällä? Tsukikolla on ollut mieletön ikävä sinua! Tajuatko miten paljon loukkaat häntä käyttäytymällä noin ylimielisesti häntä kohtaan?

 



 

?: *katsoo Hinataa naurahtaen* Suloista, että puolustat ystävääsi, mutta siitä ei ole nyt hyötyä.

Kysyit, mitä teen täällä. Mitäköhän, hm?

 

 

 

?: Minä olen täällä tappaakseni viimeisenkin sukulaiseni. ~

 



 

Hinata: *vapisee* Et ole tosissasi. Oletko sinä ihan sekaisin?

Sinähän et tee Tsukikolle yhtään mitään!

 



 

?: Oi, en ole lainkaan sekaisin ~ Minulla vain on henkilökohtaisia kaunoja pikku Tsukikollesi.

Älä yritä leikkiä sankaritarta, blondi. Sinä olet tiellämme.

 



 

?: *taputtaa käsiään* Jos et pahastu, siirrän sinut hetkeksi pois tieltä ~

 



 

Hinata: *nousee yllättäen ilmaan* Hei! Mitä sinä teet minulle?!

 

?: Älä huoli, ei mitään vaarallista. *naurua*

 

 

Hinata: *nousee ylemmäs* Ei! Laske minut alas, nyt heti!

 

~~~~~~

 



 

Tsukiko: *hätääntynyt* Ami - laske hänet alas, nyt heti! Minuthan sinä haluat?

 



 

?: "Ami"? Minä en ole käyttänyt sitä nimeä pitkiin aikoihin. Se nimi muistuttaa minua perheestäni, enkä minä todellakaan halua muistaa teistä saastoista mitään. Nimeni on nykyään Celiné.~

Mutta kyllä, olet oikeassa - sinut minä haluan. Olet viimeinen elossa oleva perheenjäsen.

 



 

Tsukiko: *katsoo Celinéä järkyttyneenä* Miksi... miksi? Minä haluan tietää, miksi sinä teet kaiken tämän. Luulin, että sinä olit tullut tänne tapaamaan minua. Olin näemmä väärässä...

Ami. Ole kiltti ja kerro minulle kaikki. Miksi sinä haluat tappaa minut? Mistä sinä kannat kaunaa?

 



 

Celiné: Älä kutsu minua tuolla nimellä!

 

Tsukiko: *empien* Um... Celiné, kerro minulle kaikki. *huokaus* Oliko nyt parempi?

 

Celiné: *naurua* Hyvä on. Minä kerron sinulle kaiken. Oletko valmis?

 

Tsukiko: Olen.

 

 

Tsukiko: *lysähtää yhtäkkiä polvilleen* Mitä sinä teet?!

 

Celiné: Sinähän halusit tietää, etkö vain? Se vaatii pienen uhrauksen. *hymy*

 



 

Tsukiko: *menettää tajuntansa*

 

Celiné: Unohdin varmaan kertoa, etten voi kertoa mitään täällä. Sinä saat kokea pienen seikkailun. Saat sukeltaa uneen. *hymy* Sinun harmiksesi tämä ei ole tavallinen uni. Tämä on painajainen.~ *kylmää naurua*

 

~~~~~~~~

 

 

Tsukiko: *herää keskeltä pimeyttä* Missä minä olen...?

 

~~~~~~~~

 

Ughghhh. Sössin tämän juonen pahemman kerran. Kaikki tapahtuu ihan liian nopeasti, toivottavasti edes joku tajusi jotakin. Lupaan että ensi osassa selviää vähän enemmän Celinén omituisista motiiveista ja siitä, mihin ihmeeseen Tsukiko on päätynyt.