perjantai 13. elokuuta 2021

Rikkinäiset jumalat: epilogi [PÄÄTÖSOSA]

Tässä sitä ollaan! Kuvatarinan viimeisen osan parissa.

En ala tähän selittelemään mitään, mennään vain suoraan tarinan pariin. Teen ihan erikseen sitten postauksen siitä, miltä tuntui tehdä kokonainen kuvatarina alusta loppuun näin vanhempana. Kiitos silti jo nyt kaikille, jotka tätä seurasivat - kommenttinne ja kiinnostuksenne merkkaavat mulle tosi paljon. <3 Kiitos tästä matkasta!


* * *

Rikkinäiset jumalat: epilogi

Kohti taivasta

[PÄÄTÖSOSA]


Siitä on nyt vuosi. Heidän kuolemastaan. Minun parhaan ystäväni ja miehen, jota en yhä tänäkään päivänä osaa vihata.


Sanotaan, että aika parantaa haavat. Silti haavat jäävät. Ne pysyvät ikuisesti kiinni, vaikka aika juoksisi eteenpäin ja toisi elämään jotakin uutta ja kaunista. On meidän tehtävämme hyväksyä, että ne eivät lähde, mutta on silti olemassa elämä, joka elää loppuun. On olemassa kullanhohtoisia iltapäiviä ja sinertäviä kesäöitä, jotka huutavat meitä elämään, jatkamaan.


Faith tiesi sillä hetkellä, kun hän ampui Edenin ja Efraimin, että mikään muu ei vapauttaisi meitä koskaan. Sen hyväksyminen, että on asioita, joita ei voi korjata, kirvoittaa loputtomasti kyyneliä. Emme olisi voineet tehdä mitään Edenin hyväksi, eikä Efraim olisi koskaan lopettanut.


Olen ikuisesti kiitollinen Faithille. Hänen voimansa riittivät paljastamaan maailmalle paitsi oman tekonsa, myös sen, mitä laitoksella tehtiin vuosia. Ei ollut enää syytä paeta. Hän riisui suojansa ja paljasti kaiken.


Sitä laitosta, jonka me tunsimme, ei enää sellaisenaan ole. Se on mennyttä.


Sen tietäminen lohduttaa. Vaikka ajatus siitä, että menneisyytemme on poispyyhitty, tekee kipeää, olen onnellinen lasten puolesta. Niiden kaikkien, jotka olisivat kärsineet Efraimin teoista. Minä elän joka päivä ajatellen, että me onnistuimme auttamaan niitä lapsia. Heidän vuokseen jaksan joka päivä hieman enemmän.


Ne lapset elävät meissä kaikissa. Me kukin kuljemme niitä polkuja, jotka valitsimme. Kuljemme kohti valoa, joka meiltä vietiin.

* * *


Irina: Oletko varma, että he ovat siellä?

Aurora: *nyökkää vaisusti* On vuosipäivä. He eivät jättäisi tulematta.

Irina: Minä en ole nähnyt Agathea muutamaan viikkoon. Onko hän kunnossa?


Aurora: On hän. Viimeksi hän kyseli minulta, milloin oikein ajattelimme kihlautua.


Aurora: *hymähdys* Hän voi hyvin.

Irina: Kihlautua! Häitäkö se meiltä odottaa! *alkaa nauraa*


Irina: Vai sellaista... *hymähdys*

Aurora: *nauraa* Pitäisikö hankkia sormukset?


Irina: *menee lähemmäs* Idiootti... *hymähdys* Kyllä minä sinut vielä nain. Ei epäilystäkään.

Aurora: Tiedän sen. *hymyilee* Meillä ei ole mikään kiire.


Irina: Ei niin... ei mikään kiire tässä maailmassa.

* * *


Aurora: *huutaa kauempaa* Agathe! Hei!

Agathe: Voi, te tulitte!


Agathe: En... en odottanut, että tulisitte.

Aurora: Totta kai tulimme.

Irina: Me olemme kaikki tässä yhdessä. *huokaus* Mahtaakohan...


Irina: ...hän olla tulossa?


Sellaisena elämämme jatkui. Osa meistä kantoi syvempiä haavoja kuin toiset, mutta me kaikki olimme haavoitettuja.

Faith: Minä olen täällä jo.


Emme voineet enää pitää kiinni siitä, mitä joskus oli, mutta meillä ei ollut vielä tarpeeksi mitään uutta. Tragediasta oli kulunut vain vuosi, eikä mikään ollut asettunut vielä uomiinsa.

Faith: Hei vain, rakkaat lapset.


Silloin minä ajattelin, että en selviäisi koskaan.

Agathe: *rientää hymyillen tervehtimään Faithia* Ihanaa, että sinäkin pääsit paikalle.


Että olisi asioita, jotka olivat liian kivuliaita kestää.

Aurora: *hymy* Siitä onkin aikaa, Faith. Näin sinut viimeksi silloin, kun... Kun häntä kuulosteltiin Efraimin ja Edenin kuolemasta ja kaikista laittomuuksista, joita laitoksella tapahtui. Oli hänen onnensa, että hän pääsi niin helpolla ja saa elää nyt vapaana.

Irina: Mukavaa nähdä sinuakin.


Asioita, joita kantaen ei voi jatkaa elämäänsä.

Faith: Meidän täytyy ryhtyä tapaamaan säännöllisemmin.

Agathe: Ehdottomasti. Emme voi antaa tämän kaiken tulla väliimme.


Mutta sitten me kaikki kokoonnuimme heidän haudalleen, muistelimme heitä ja sitä, mitä oli tapahtunut. Silloin tuntui kuin jokin olisi viimein asettunut paikalleen. Olimme kaikki siinä, ja elämä jatkui sittenkin.


Oli kuin ne neljä tyttöä, joita joskus kutsuttiin jumalattariksi, olisivat viimein pelkkä muisto, joka sai hapertua pois kuumassa iltapäivän auringossa.

Me, jotka selvisimme, olimme viimein vapaita lentämään ja taivas oli sinä päivänä kauniimpi kuin koskaan.

16 kommenttia:

  1. Nyt oikeasti viimeinen osa!! Ihana ja kaunis ♡ toivottavasti päästään silti kurkkaamaan kihlajaisia ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha kyllä :'D Kiitoksia kovasti, ihanaa että luit loppuun! ♥ Kihlajaisten (tai jopa häiden?) kurkkaaminen voisikin olla söpö idea, pidetään mielessä 8)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Paljon kiitoksia! <3 Ihanaa kuulla, että oot sitä mieltä!

      Poista
  3. Voi oon ilonen, että päädyttiin kaikista suruista huolimatta onnellisiin tunnelmiin! Rauha kaikkien sieluille eiks je :> Kumma tunne, et tää oli nyt tässä. Innolla ootan kuulla miltä tää kuvatarinointi on susta tuntunut!

    Mulle tuli noista Faithin ja Agathen kohtauksista sellai tunne et Agathe tavallaan vähän paikkaa Edeniä, on se rakas lilahiuksinen lapsi, joka ei kääntänytkään selkäänsä äidilleen. Oonko ihan hakoteillä tän suhteen? Tosi hellyyttävältä näyttivät nuo kaks yhdessä anyway. c:

    Irina ja Aurora on kans niin sulosia! Oon erittäin tyytyväinen et ne sai toisensa ja haluisin myös nähä miten näiden sormuspeli etenee. B)

    Kiitos tästä koskettavasta tarinasta Saranen! ♥
    Malttamattona odotan metsäpeppuliinien seikkailuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Malttamatto XD

      ODOTAN KOVASTI ♥

      Poista
    2. Maltta-matto-mana

      Mana

      heheheh

      ei saa unohtaa manaa perkele

      mana on söpöin :c

      Poista
    3. OONA :'DD ♥ Oot ihana, kikatin näille

      Mutta kiitoksia ihan hurjasti! (Myös kuvatarinan mainostamisesta instassa. Sinä senkin.) Musta on niin kiva, että tykkäsit koko stoorista ja loppu toimi!

      Ja ooo, mä en itse asiassa osannut ajatella Agathea ja Faithia aivan noin :0 Erinomainen analyysi, molemmat tuntien niiden ihmissuhde varmasti kävi vielä läheisemmäksi. Faith äiteilee noille kaikille tytöille minkä kerkiää, ja Agathe on aina tuntenut empatiaa sitä kohtaan. Jaja mahtavaa et Aurora ja Irina maistuivat, mun selkeesti täytyy kuvata niiden touhuista sit vielä jotain!

      Malttamatto :'D Jepjuu. (Also kyllä. Emme unohda Manaa, hän on tärkeä) Ja siis ääks mäkin odotan suurella innolla sit metsäseikkailuja!! (Ilta RAKAS en aidosti malttas oottaa-)

      Kiitos vielä kauheesti <3

      Poista
  4. Apua viimeinen osa, en ollut henkisesti varautunut tähän ;__; Ehkä mä mieleni syvimmissä sopukoissa turvauduin koko ajan siihen ajatukseen, että jatkaisit tätä ikuisesti, mutta kaikki hyvä tietenkin loppuu aikanaan!

    Tykkään niin paljon tästä vuoden aikaloikasta, tää antoi tarinan henkilöille kivasti aikaa toipua tapahtumista ja asettua aloilleen. Saatoin vähän rääkäistä kun kuulin Irinan ja Auroran kihlautumissuunnitelmista. Onko mitään ihanampaa kuin nää kaks pussailemassa ja puhumassa tulevaisuudesta yhdessä <3 Rakkaat!

    Koko gangin jälleennäkeminen on ihan täydellinen lopetus tälle! Tuommoiset kokoontumiset saa aina herkistymään. Ihanaa että kaikilla menee hyvin ja laitoksen kauhuista ollaan toipumassa. Tää loppu on kerrontaa myöten ilahduttavan toiveikas, tää sai mut taas muistamaan sen kuinka paljon rakastan onnellisia loppuja. Kaikkea hyvää näille ihanille sankarittarille <3

    Oon ihan älyttömän ylpee susta, kun teit tän tarinan. On ollu ilo seurata sun nukkejen elämää ja samalla nautiskella sun upeista kirjoitus- ja kuvaustaidoista! Hurjan iso kiitos tästä tarinasta, me ei ansaita sua <3 Innolla oottelen postausta, jossa kerrot tän tarinan tekemisestä enemmän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun kommentit on aina yhtä ihania lukea, voi sun kanssas <3 Kiitoksia hurjasti, että seurasit tätä alusta loppuun ja jaksoit aina kommentoida, se merkkaa mulle paljon!

      Tosi kiva kans kuulla, että sisältö kelpasi ja tuntui siltä, että tää osa kokosi tarinan hyvin. Sulta saa aina niin hyviä havaintoja tarinoihin liittyen, voi miten arvostankaan niitä :( Äää

      WÄÄ menen nurkkaan huutamaan, kiitos vielä kauheasti ♥ Olet aarre! Ja ehdottomasti kokoilen vielä ajatuksia tähän ja tulevaan kuvatarinaan liittyen. Just u wait metsämöllien saapumista 8)

      Poista
  5. oikeestaa kaikki aiemmat onkii jo sanonu ne asiat mitkä mun piti tulla sanoo mut ehkä yritän silti xd siis. sun kirjotustaidot on vertaansa vailla. huomaa et sul on kokemusta kirjottamisesta ja se tuo tarinaa lähelle lukijaa ja helpottaa siihe uppoutumista. loppuun saakka pysy mielenkiinto ja oon satasel varma et irina on paras hahmo tässä!! ��❤❤ onnellinen irina ja aurora on parasta mitä mä itse tän lopulta toivoin ja fr oot sairaan taitava rakentaa näit nukkejen ihmissuhteita tähän. hahmot tuntuu eläviltä. en oo osannu tai ehtiny kommentoida läheskää kaikkia osia enkä sun muotakaan postauksia ja se harmittaa mut haluun et sä tiedät et oot taitava.

    muakans tavallaa harmitti edeni ja efraimin puolesta mut ne kumpikaa ei ollu mulle nii läheisiä hahmoina. silti sait niiden kuolemasta tosi emotionaalise ja mä jotenki aattelin sitä tyttöjen ja faithin kautta. irina on mun suosikki loppuun saakka. this girl is on fire. mullekki maistus joku kihlajais moment ;)

    hmmm mitäs viel. tän ja sun kirjotuksen koskettavuus on omaa luokkaansa wtf en ymmär miten teet sen mutta pidä sama!!

    kiitos tästä tarinasta! toivottavasti tulevaisuudes teet lisääkin kuvatarinoi kun niitä selvästi osaat tehdä ❤❤ kaikkee hyvää sinne

    -a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aaaa kiitoksia hurjasti! Oot kommentoinut kans tosi ahkerasti tätä tarinaa ja ilostun siitä paljon <3 Kirjoitustaitojen kehuminen on mulle aidosti iso juttu, ja arvostan sitä kovasti.

      Paljon hyvää sinnekin, kiitos vielä kommentoinnista ja kaikista ihanista sanoista!

      Poista
  6. Ihanaa, että sait tän päätökseen! Kannatti kyllä jaksaa alusta loppuun, tätä oli mukava seurata ^=^

    Mun lempparit jo tiätkin! Oon vähän nyyhkis Efraimin kualemasta ): mutta onneksi siitä nähdään viälä kuvia vai mitä!

    Tässä oli tosi tyydyttävä loppuratkaisu, ja hyvin toteutettu!

    Best, että Irina ja Aurora saivat toisensa u3u VIHDOIN

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, että oot seuraillut ja kommentoinut tätä, aina niin kiva lukee sun kommentteja! ^^ ♥

      Kyllä, Efraimia nähdään ehdottomasti vielä kuvissa 8) (Moni muukin mun nukkejen hahmoista ois kuollut, ei haittaa menoa heh) Se on liian hyvä ukko ja oon ikusesti ilonen siitä et tykkäsit siitä!

      Kiitti vielä! <3

      Poista