Parantajan tarina: luku 12

SV: veri

__

Parantajan tarina

Luku 12: Näkijän silmät

Anemone: Oletko sinä... Unenkutoja?

Halla: Minä... *vetää syvään henkeä*

Halla: Olen.

Anemone: Minä tiesin sen.

Anemone: Olen ollut varma siitä jo hetken. Se tapa, jolla sinä ilmestyt uniini ja puhut tästä maailmasta...

Anemone: Ei ole muuta vaihtoehtoa.

Anemone: Minä en tiedä, mitä sanoa. Olen häkeltynyt ja samalla niin onnellinen. Miksi sinä näyttäytyisit juuri minulle?

Halla: *tarttuu Anemonea kädestä* Koska sinä olet kaikin tavoin erityinen, pieni Anemone.

Halla: Olen tuntenut sinut jo syntymästäsi lähtien. Sinä olet ollut minulle tärkeä jo silloin, kun sinusta oli olemassa pelkkä ajatus.

Halla: Olen ylittänyt jumalan valtuuteni näyttäytymällä sinulle aina. Tavanomaisesti pysyttelen etäämmällä parantajista ja näkijöistä, mutta sinun kohdallasi en ole kyennyt tekemään niin.

Anemone: Miksi minä?

Halla: Sinä... *värähtää*

Anemone: *hellästi* Hyvä on. Sinun ei tarvitse kertoa minulle vielä. Olen kiitollinen, että olet aina ollut elämässäni. *hymähtää* Sinähän tiedät, miten rakastin kertomusta Unenkutojasta jo lapsena.

Halla: *hellästi* Niin, sinulla on aina ollut kaunis mieli. Ja minä... *värähtää* Minä olen ollut niin pitkään yksin.

Anemone: *henkäisee* Minä kysyin jo pienenä Callistralta, mahtaako Unenkutoja olla yksinäinen, kun me ihmiset jätimme hänet aivan yksin ja ryhdyimme keskittymään omaan eloomme.

Halla: Kaikki nämä vuodet olen toivonut, että edes yksi ihminen tietäisi minut sellaisena, kuin olen. En ole voinut pyytää sellaista, se ei ole ollut minun pyydettävissäni.

Anemone: Voi, Halla...

Halla: Minun oikea nimeni on Halla.

Halla: Olen ollut niin yksin, että se syö minua sisältä.

Halla: Ja sinä... sinä.

Anemone: Minä olen tässä nyt.

Anemone: En päästä sinua pois enää koskaan.

* * *

Toisaalla

Caius: Hän on häiritsevän täydellinen nukkuessaan. *lähestyy sänkyä*

Caius: Mikä sääli, että emme voi ottaa uusiksi sitä, mihin viimeksi jäimme.

Caius: *lähestyy*

Caius: *vilkuilee ympärilleen*

Caius: Noiden luomien takana on piilossa kokonainen maailma. Sinun silmäsi näkevät kaiken ajan, etkä koskaan osoita pienintäkään kiitollisuutta siitä, pieni penska.

Caius: Miten suurimmat voimat päätyvätkin aina niille, jotka eivät niitä ansaitse.

Caius: Viimein olen tässä. Vaimoni tai tämä nulikka eivät enää pidättele minua tekemästä sitä, jota olen odottanut kaiken aikaa.

Caius: Jään kaipaamaan kauneuttasi, Kanga.

Caius: Me olisimme voineet pitää toisistamme.

Caius: *hymähtää* Toisessa maailmassa.

Caius: Tässä maailmassa...

Caius: ...tärkeintä ovat silmäsi.

Caius: En odota anteeksiantoa. En antaisi sitä itsekään.

Caius: Hyvästi, Kanga.

Kanga: *avaa silmänsä*

Caius: Mit-

Caius: A-

Caius: *huutaa*

Caius: *karjuu* Minun silmäni!! Mitä helvettiä sinä olet tehnyt! *hoipertelee pois päi*

Caius: Kanga, sinä viheliäinen, sinä... *kävelee pois päin* En anna tätä koskaan anteeksi!

Kanga: *katsoo Caiuksen loittonevaa selkää täristen* Se on ohi. Tältä erää. Hän olisi riistänyt silmäni tietämättä, että näkijän voima ei ole silmissä. Siihen synnytään.

Kanga: *kellahtaa selälleen* Oli vain hauskempaa leikkiä hänellä hetki.

* * *

Elokuun paluu

 

Heippa!

On jälleen elokuu. Elokuu on mulle todella ristiriitaista aikaa. Voidaan alkaa vaikka siitä, että tämä on kolmeen vuoteen ensimmäinen elokuu, jolloin mun ei tarvitse muuttaa! Jahuuu! (Kiitos remonteille kahden aiemman vuoden muutoista xx Voi hitto) Tässä postauksessa siispä tällaista yleistä catch uppia mun loppukesän meningeistä. Tervetuloa lukemaan! ❤️

🍄🍄🍄

Alotellaan kuvapuolella muokkaamattomilla Freya-kuvilla!

Mulla menee hyvin!

Ristiriitaisesti, mutta sanoisin silti, että hyvin. Oon ollut parempi tunnistamaan pienimpiäkin tunnetiloja ja syitä ja seurauksia mun olossa. Näkee, että overally on mennyt paremmin tässä pari vuotta. Oon itsestäni tosi ylpeä 💛

Oon ollut tosi väsynyt, tho. Yks nukkeaiheinen kriisikin mulla oli, ja siitä avauduinkin Instagramin puolella. Kannatti selvästi, koska sen jälkeen kävin hyviä keskusteluita ja sain paljon vertaistukea. Tuntui hyvältä päästää se ulos. Oli hetken aikaa tosi ylikuumentunut olo Instagramista, omasta osaamisesta ja myös grail-asioista. Grailit harmittaa aina tavalla tai toisella, mutta oon ylpee siitä miten paljon paremmin osaan handlata näitä juttuja nykyään <3 Mun lempiasia on olla itselleni gentle. 💛

Mulle on nyt ihan sikana kaikkia nukkejuttuja tulossa, nyt pitää rauhottua hetkeks fr... Mutta joka tapauksessa oon aivan sairaan innoissani kaikesta 🤍🤍

Nukkejutut antaa niin paljon energiaa mun elämään!

Elokuu on tosiaan ristiriitaista aikaa, kuten sanoin. Se on muutaman vuoden ollut mulle vähän hankala kuukausi, mutta kontrastina se on sit melkein aina ollut mun ainoa lomakuu! Tänä vuonna ei, tein päätöksen tehdä töitä koko kesän c: Oon ollut siihen kyllä tyytyväinen 💛 Jospa syysviikonloppuina sit kerkeen levätä ja tehä gradua lol

Dalit on mulle semmonen turvasatama, nää mötkölit on ihanan paineettomia. Ne vaan vibaa, literally.

Nääkin kuvat on editoimattomia btw!

Kirjoitan muuten atm romaanimittaseks sitä tarinaa, jossa on Mikael ja Elias. Eliaksesta mulla on hahmopostaus kesken, oon niin hidas niissä aagh :'D Mutta se tarina tuntuu rakkaimmalta kenties koskaan. Voin 100 % sanoa et se on ollut kivoin kirjottaa ikinä. Niin paljon ku rakastankin fantasiaa ja muuta spefiä, taidan hetken kirjoitella nyt ihan reaalimaailmaan sijoittuvia moderneja kertomuksia. Ne tuntuu mulle tosi hyvältä ja terapeuttiselta ja ennen kaikkea oikeelta <3

Mun omat nuket tekee mut tosi kiitolliseks. Oon ollut vaan niin iloinen siitä, millaisia ihanuuksia oon vuosien varrella saanut kotiutettua. Mulla on myös koko vanhempi kokoelma vähän pohdinnassa, mutta tarviin paljon aikaa ja mietintää. Palaan asiaan vielä. Mun vanhemmat nuket ei enää oikein edusta mun estetiikkaani, mutta oon maailman huonoin luopumaan asioista jotenn... Joo. On pitänyt hyväksyä se, että mulla on kuvaamattomia nukkeja kymmentolkulla. Vaikken kuvais niitä enää ikinä, ne on silti mulle rakkaita esineitä ja mulla on oikeus omistaa ne. Sitä oon itselleni yrittänyt tässä sanoa.

Oon nyt koittanut keskittää energiaani siihen, mikä omassa kokoelmassa tuntuu hyvältä <3 Kaikki uudet asusteet ja vaatteet aina piristää kovasti menoa!

Näissäkin kuvissa näemme uusia juttuja - koruja ja esim. tämän kuvan mekko ja aiemman kuvan sarvet! Kaikki tällaiset pieniltäkin tuntuvat yksityiskohdat ovat tuoneet paljon iloa 🌸

__

Tässäpä tällainen välipostaus! Käykää kurkkimassa edellisestä postauksesta vähän fiiliksiä Elfiquen kustomeista, jotka juuri onnellisesti kotiutin <3 Rustailen teille sillä välin seuraavaa kt:ta ja kysymyspostausta!